711/2001

Annettu Helsingissä 9 päivänä elokuuta 2001

Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä heinäkuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 117 §:n nojalla:

1 §
Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista vahvistamalla raja-arvot tässä asetuksessa tarkoitetuille ilman epäpuhtauksille ja ajankohdat, jolloin epäpuhtauksien pitoisuuksien tulee viimeistään olla raja-arvoja pienemmät.

Alueilla, joilla ilman epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä raja-arvoja, ilmanlaatu on pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvänä.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ilmalla ulkoilmaa, lukuun ottamatta ulkoilmaa työpaikoilla;

2) epäpuhtaudella ihmisen suoraan tai välillisesti ilmaan päästämää ainetta, jolla voi olla haitallisia terveys- tai ympäristövaikutuksia;

3) ilmanlaadun seurannalla menetelmiä, joilla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai muulla tavoin arvioidaan epäpuhtauksien pitoisuutta ilmassa;

4) raja-arvolla ilman epäpuhtauden pitoisuutta, joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun se on alitettu;

5) tiedotuskynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen voi vaarantaa ilman epäpuhtauksille herkkien väestöryhmien terveyttä;

6) varoituskynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen voi vaarantaa yleisesti ihmisten terveyttä;

7) seuranta-alueella yhden tai useamman alueellisen ympäristökeskuksen toimialuetta taikka väestökeskittymää, johon voi kuulua yksi tai useampi kunta;

8) väestökeskittymällä yhtä tai useampaa kuntaa tai muuta taajaan rakennettua aluetta, jonka asukasluku on vähintään 250 000;

9) typen oksidien (NOx) pitoisuudella typpidioksidin ja typpioksidin yhteenlaskettua pitoisuutta typpidioksidiksi laskettuna;

10) hengitettävillä hiukkasilla (PM10) hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 10 μm;

11) pienhiukkasilla (PM2,5) hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 2,5 (m;

12) ylemmällä arviointikynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota korkeammissa pitoisuuksissa seuranta-alueella tulee tehdä riittävä määrä jatkuvia mittauksia ja jota alemmissa pitoisuuksissa suuntaa-antavat mittaukset ovat riittäviä tarvittaessa täydennettyinä mallintamistekniikoilla;

13) alemmalla arviointikynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota alemmissa pitoisuuksissa riittää, että seuranta-alueella käytetään yksinomaan mallintamista tai muita menetelmiä, kuten päästökartoituksia, ilmanlaadun arvioimiseksi;

14) jatkuvilla mittauksilla kiinteillä mittausasemilla joko jatkuvatoimisesti tai satunnaisotannalla tehtyjä mittauksia;

15) suuntaa-antavilla mittauksilla kiinteillä tai siirrettävillä mittausasemilla tehtyjä yleensä lyhytkestoisia tai otantaan perustuvia mittauksia;

16) vertailumenetelmillä liitteen 7 mukaisia näytteenotto- ja analyysimenetelmiä.

3 §
Raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi

Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, hiilimonoksidin tai bentseenin pitoisuudet ulkoilmassa eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Aine Keskiarvon Raja-arvo Sallittujen ylitysten määrä Ajankohta, jolloin pitoisuuksien
laskenta-aika μg/m3 kalenterivuodessa viimeistään tulee olla raja-arvoa
(293 K, (vertailujakso) pienemmät
101,3 kPa)
Rikkidioksidi (SO2) 1 tunti 350 24 1.1.2005
24 tuntia 125 3 1.1.2005
Typpidioksidi (NO2) 1 tunti 200 18 1.1.2010
kalenterivuosi 40 - 1.1.2010
Hiukkaset (PM10) 24 tuntia 50 1) 35 1.1.2005
kalenterivuosi 40 1) - 1.1.2005
Lyijy (Pb) kalenterivuosi 0,5 1) - 15.8.2001
Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 10 000 - 1.1.2005
Bentseeni (C6H6) kalenterivuosi 5 - 1.1.2010

1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa.

2) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy.

4 §
Raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi

Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien välittömien kasvillisuusvaikutusten ja ekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi laajoilla maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla rikkidioksidin tai typen oksidien pitoisuudet ulkoilmassa eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo μg/m3 Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeis-
(293 K, 101,3 kPa) tään tulee olla raja-arvoa pienemmät
Rikkidioksidi (SO2) kalenterivuosi ja talvikausi 20 15.8.2001
(1.10.-31.3)
Typen oksidit (NOx) kalenterivuosi 30 15.8.2001
5 §
Rikkidioksidin ja typpidioksidin varoituskynnys

Rikkidioksidin varoituskynnys on 500 μg/m3 (293 K, 101,3 kPa) mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana.

Typpidioksidin varoituskynnys on 400 μg/m3 (293 K, 101,3 kPa) mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana.

6 §
Otsonin kynnysarvot

Otsonin aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, kasvillisuuden suojelemiseksi sekä väestölle tiedottamiseksi ja väestön varoittamiseksi ovat alailmakehän otsonipitoisuuden kynnysarvoina:

Peruste Keskiarvon laskenta-aika Kynnysarvo μg/m3
(293 K, 101,3 kPa)
Terveyshaittojen ehkäiseminen 8 h 1) 110
Kasvillisuuden suojeleminen 1 h 200
24 h 65
Tiedotuskynnys 1 h 180
Varoituskynnys 1 h 360

1) 8 tunnin keskiarvo, joka lasketaan neljä kertaa vuorokaudessa (kello 0-8, 8-16, 16-24 ja 12-20)

7 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät ilmanlaadun seurannassa

Kunnan velvollisuudesta huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ilmanlaadun seurannasta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 25 §:ssä. Ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla säädetään Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (1269/1996) 2 §:n 5 kohdassa.

Alueellisten ympäristökeskusten tulee olla selvillä ilmanlaadusta ja huolehtia siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin. Alueellisten ympäristökeskusten tulee myös varmistaa, että tarpeelliset alueelliset seurantatiedot toimitetaan merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

8 §
Ilmanlaadun seuranta-alueet

Ilmanlaadun seuranta-alueet luetellaan liitteessä 1.

9 §
Ilmanlaadun seurannan järjestäminen seuranta-alueella

Ilmanlaadun seurannan suunnittelussa tulee ottaa huomioon liitteen 2 mukaiset ilmanlaadun arviointikynnykset, liitteen 3 mukaiset perusteet mittausalueiden valinnalle ja mittausasemien sijoittamiselle sekä liitteen 4 mukaiset seurantamenetelmien laatutavoitteet.

Ilmanlaadun jatkuvia mittauksia tulee tehdä seuranta-alueilla, joilla ylempi arviointikynnys ylittyy. Jos ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä, suuntaa-antavat mittaukset ovat riittäviä tarvittaessa täydennettynä mallintamistekniikoilla. Jos ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen alapuolella, riittää, että ilmanlaatua seurataan yksinomaan leviämismallien, päästökartoitusten tai muiden menetelmien perusteella. Väestökeskittymässä on kuitenkin seurattava rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuuksia jatkuvatoimisin mittauksin. Seurannan riittävyys tulee tarkistaa ainakin viiden vuoden välein liitteessä 2 olevan II kohdan mukaisesti.

Mittausasemien lukumäärän ja seurantamenetelmien on oltava riittävät ilmanlaadun arvioimiseksi liitteessä 3 olevan I kohdan ja liitteessä 4 olevan I kohdan mukaisesti. Ilmanlaadun mittauksista tai mallilaskelmista saatuja tuloksia voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa myös muiden oloiltaan vastaavanlaisten alueiden ilmanlaatua.

Alueilla, joilla mittauksista saatavia tietoja täydennetään muilla seurantamenetelmillä saaduilla tiedoilla tai joilla ilmanlaadun arvioinnissa käytetään yksinomaan muita menetelmiä kuin mittauksia, tulee kerätä liitteessä 4 olevan II kohdan mukaisia tietoja.

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen mittausten lisäksi alueilla, joilla rikkidioksidipitoisuudet ovat jatkuvasti tai ajoittain korkeita, taikka joilla mitatut 10 minuutin keskiarvot ylittävät pitoisuuden 500 μg/m3, on kerättävä rikkidioksidin pitoisuustietoja 10 minuutin keskiarvoista. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan kerätä tietoja pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuuksista.

10 §
Ilmanlaatutietojen saatavuus

Tiedot 3 §:ssä säädettyjä raja-arvoja ja 5 §:ssä säädettyjä varoituskynnyksiä valvovilla asemilla mitatuista rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten ja hiilimonoksidin pitoisuuksista on saatettava ajan tasalle ainakin päivittäin ja tuntipitoisuudet mahdollisuuksien mukaan tunneittain. Tiedot lyijyn ja bentseenin pitoisuuksista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden keskiarvona on saatettava ajan tasalle vähintään neljännesvuosittain ja mahdollisuuksien mukaan kuukausittain.

Tiedot 4 §:ssä säädettyjä raja-arvoja valvovilla asemilla mitatuista rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuuksista on saatettava ajan tasalle ainakin kerran vuodessa.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen on oltava yleisesti saatavilla tietoverkkopalvelujen, ilmanlaatupuhelimen, lehtien, radion, television taikka näyttö- tai ilmoitustaulujen välityksellä. Vuosittain annettavat tiedot voidaan julkaista painettuina kertomuksina tai sähköisessä muodossa.

Tiedoissa on oltava myös lyhyt selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa raja-arvoihin ja varoituskynnyksiin sekä ilman epäpuhtauksien vaikutuksista.

11 §
Väestölle tiedottaminen ja väestön varoittaminen

Jos 3 §:ssä säädettyjen tunti- ja vuorokausipitoisuuksien raja-arvon numeroarvo ylittyy, on siitä tiedotettava viipymättä väestölle. Tiedoissa on oltava maininta mitattujen pitoisuuksien suhteesta raja-arvoihin sekä kyseisten epäpuhtauksien terveysvaikutuksista.

Jos edellä 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu tiedotuskynnys tai varoituskynnys ylitetään, väestölle on tiedotettava ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta vaarasta tai väestöä on varoitettava siitä. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi väestölle on annettava liitteessä 5 tarkoitetut tiedot radion, television tai lehtien välityksellä.

12 §
Raja-arvojen ylittymisen estäminen

Jos 3 §:ssä säädetty raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä, kunnan on laadittava ja toimeenpantava liitteen 6 mukaiset tiedot sisältäviä suunnitelmia tai ohjelmia, joilla raja-arvojen ylittyminen estetään säädetyissä määräajoissa.

Ilmanlaadun turvaamisesta säädetään ympäristönsuojelulain 102 §:ssä. Luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvien päästöjen vähentämisestä sekä ennalta-arvaamatta ilmenevän ilman merkittävän pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään erikseen.

Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksiin kohdistuvilla suunnitelmilla ja ohjelmilla on pyrittävä alentamaan myös pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuuksia.

Suunnitelmat ja ohjelmat, jotka voivat koskea koko kuntaa tai sen tiettyjä alueita, tulee laatia viimeistään 18 kuukauden kuluessa sen vertailujakson päättymisestä, jona raja-arvo on ylittynyt tai sen ylittymisen vaara on havaittu. Suunnitelmat ja ohjelmat lähetetään alueelliselle ympäristökeskukselle, joka toimittaa ne ympäristöministeriölle. Suunnitelmista ja ohjelmista on tiedotettava kunnan tai sen tietyn alueen asukkaille. Suunnitelmien ja ohjelmien edistymisestä on toimitettava selvitys alueelliselle ympäristökeskukselle ja ympäristöministeriölle joka kolmas vuosi.

13 §
Hiekoituksesta aiheutuvat raja-arvojen ylitykset

Alueilla, joilla hengitettävien (PM10) hiukkasten pitoisuudelle säädetyt raja-arvot ilmeisesti ylittyvät hiekoituksesta aiheutuvan hiukkaskuormituksen vuoksi, ei ole tarpeen laatia 12 §:ssä tarkoitettuja suunnitelmia tai ohjelmia raja-arvojen alittamiseksi. Tällöin kunnan tulee laatia selvitys, josta ilmenee mahdollisimman yksityiskohtaisesti kyseisten alueiden laajuus, arvioidut tai mitatut hengitettävien hiukkasten pitoisuudet, käytettävissä olevat tiedot hiukkaskokojakaumasta ja hiukkasten lähteistä sekä tiedot suunnitelluista ja jo toteutetuista toimista pitoisuuksien alentamiseksi sekä arvio näiden toimien vaikutuksista pitoisuuksiin. Selvitys lähetetään viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen vertailujakson päättymisestä, jona raja-arvo on ylittynyt, alueelliselle ympäristökeskukselle, joka toimittaa sen edelleen ympäristöministeriölle. Kunnan on tiedotettava selvityksestä alueen asukkaille.

Jos raja-arvo ylittyy uudestaan, kunnan tulee toimittaa alueelliselle ympäristökeskukselle uudet tiedot pitoisuuksista ja arvio pitoisuuksien alentamiseksi tehdyistä toimista.

14 §
Tietojen toimittaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään

Kunnan on toimitettava tiedot 3-6 §:ssä säädettyjen epäpuhtauksien mittausverkoista, mittausmenetelmistä, mittausten tarkoituksesta, mitatuista pitoisuuksista, raja-arvojen, tiedotuskynnysten ja varoituskynnysten ylityksistä sekä raja-arvojen ylittymisen syistä ja muista tarpeellisista seikoista merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan viimeistään vertailujaksoa seuraavan vuoden huhtikuun 15 päivänä.

Kunnan on toimitettava alustavat tiedot 5 ja 6 §:ssä säädettyjen tiedotuskynnysten ja varoituskynnysten ylityksistä, mitatuista pitoisuuksista ja ylitysten kestosta merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan kuukauden kuluessa ylityksistä.

15 §
Näytteenotto- ja analyysimenetelmät

Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämisessä tulee käyttää vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin vertailumenetelmä.

16 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2001.

Hiilimonoksidia ja bentseeniä koskeviin suunnitelmiin sovelletaan 12 §:n 4 momenttia vasta vuodesta 2003.

Tällä asetuksella kumotaan ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista 19 päivänä kesäkuuta 1996 annettu valtioneuvoston päätös (481/1996) sekä ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 19 päivänä kesäkuuta 1996 annetun valtioneuvoston päätöksen (480/1996) 3 §.

17 §
Siirtymäsäännös

Ennen 3 §:ssä säädettyjä ajankohtia alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, rikkidioksidin, typpidioksidin ja hiukkasten pitoisuudet eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Aine Tilastollinen määrittely Raja-arvo μg/m3
(293 K, 101,3 kPa)
Rikkidioksidi (SO2) vuoden vuorokausiarvojen mediaani 80
vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste 250
Typpidioksidi (NO2) vuoden tuntiarvojen 98. prosenttipiste 200
Hiukkaset, kokonaisleijuma vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste 3001)
(TSP)
vuosikeskiarvo 150

1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa.

Aineiston q. prosenttipiste on se pitoisuusarvo, jota pienempiä tai yhtä suuria pitoisuusarvoja on aineistossa q %.

Prosenttipiste määritetään siten, että aineiston hyväksytyt pitoisuusarvot järjestetään suuruusjärjestykseen pienimmästä suurimpaan seuraavasti:

X1 ≤X2 ≤ ... ≤ Xk ≤ ... ≤ XN-1 ≤ XN, jolloin q. prosenttipiste on arvo Xk, missä k = (q/100) * N pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun ja N on hyväksyttyjen arvojen lukumäärä vertailujaksolla.

Mediaani on aineiston 50. prosenttipiste.

Hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) pitoisuuksia arvioitaessa tulee käyttää Euroopan yhteisöjen ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille sekä leijumalle annetun direktiivin (80/779/ETY, muutettu direktiivillä 89/427/ETY) mukaista näytteenotto- ja analyysimenetelmää. Vaihtoehtoisesti voidaan laskea edellä 1 momentissa säädetyn kokonaisleijuman raja-arvoon verrannollinen pitoisuus kertomalla liitteen 7 mukaisesti määritetty hengitettävien hiukkasten pitoisuus (PM10) kertoimella 1,2.

Neuvoston direktiivi 96/62/EY, EYVL N:o L 296, 21.11.1996, s. 55, neuvoston direktiivi 1999/30/EY, EYVL N:o L 163, 29.6.1999, s. 41 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/69/EY, EYVL N:o L 313, 13.12.2000, s. 12

Helsingissä 9 päivänä elokuuta 2001

Ympäristöministeri
Satu Hassi

Hallitussihteeri
Oili Rahnasto

Liitteet 1-7

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.