369/2000

Annettu Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2000

Valtioneuvoston asetus maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä,

kumotaan maatalousyrittäjien luopumistuesta 31 päivänä joulukuuta 1994 annetun asetuksen (1583/1994) 3, 3a―3g ja 10 §, 12 §:n 2 momentti, 13 ja 16 §, 16a―16c § ja niiden edellä oleva väliotsikko sekä 20 §,

sellaisina kuin niistä ovat 3, 3f ja 3g § asetuksessa 327/1998, 3a, 3c―3e ja 13 § asetuksessa 231/1996, 3b § asetuksessa 923/1997 sekä 16a―16c § ja niiden edellä oleva väliotsikko asetuksessa 150/1995,

muutetaan 1, 2, 5―9, 11, 15, 17―19, 22 ja 24 § sekä 30 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § edellä mainituissa asetuksissa 231/1996 ja 327/1998 ja 2 § edellä mainitussa asetuksessa 231/1996, sekä

lisätään 30 §:ään uusi 5 momentti

1 §

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) luopumistukilailla maatalousyrittäjien luopumistuesta annettua lakia (1293/1994); ja

2) eläkelaitoksella maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/1969) tarkoitettua maatalousyrittäjien eläkelaitosta.

2 §

Luopumistukilain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi maataloudeksi katsotaan:

1) peltoviljely;

2) karjatalous ja muu eläinten pito;

3) kasvihuonetuotanto, vihannesviljely, marjan- ja hedelmänviljely sekä muu puutarhaviljely;

4) kalanviljely;

5) mehiläistalous;

6) porotalous;

7) ammattimainen metsästys;

8) ammattimainen marjastus ja sienestys; sekä

9) muu näihin rinnastettava eläinten kasvatus, lihan ja muiden eläimestä saatavien tuotteiden sekä viljan ja muiden elävien kasvien tuotanto sekä muu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantotoiminta.

5 §

Luopumisen kohteena olevaan maatilaan katsotaan kuuluvaksi myös siitä pois vuokratut peltoalueet, jollei niitä sijaintinsa perusteella tai muusta vastaavasta syystä voida pitää luopumisen kohteena olevasta maatilasta erillisinä.

Maatilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

6 §

Harkittaessa luovutuksensaajan ammatillista pätevyyttä luopumistukilain 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa otetaan huomioon sekä koulutuksen että käytännön kokemuksen kautta hankittu ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa koulutusta. Jos luovutuksensaajalla ei ole edellä tarkoitettua koulutusta, häneltä edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta maatalouden harjoittamisesta ja vähintään 20 opintoviikon koulutusta alalta, joka on tilan tai porotalousyrityksen toiminta huomioon ottaen tarkoituksenmukaista ja josta vähintään 10 opintoviikkoa tulee käsittää taloudellista koulutusta. Koulutusvaatimuksen täyttyminen voidaan osoittaa myös oppisopimuskoulutuksella tai näyttötutkinnolla.

Jos luovutuksensaaja ei täytä 1 momentissa tarkoitettua ammattitaitoa koskevaa vaatimusta, hänelle voidaan antaa enintään luopumishetkeä seuraavat kaksi kalenterivuotta määräaikaa riittävän ammattitaidon hankkimiseksi. Selvitys ammattitaitoa koskevan ehdon täyttymisestä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Työkokemukseksi luetaan maatalouden harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun, perheenjäsenenä taikka maataloustyöntekijänä.

7 §

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut luovutuksensaajan pysyväisluonteisiksi arvioitavat tulot muusta kuin maatilataloudesta ja tilalta käsin harjoitetusta maatilatalouden liitännäistoiminnasta eivät saa ylittää 35 000:ta euroa vuodessa. Tällöin muuksi tuloksi katsotaan luovutuksensaajan tulot muusta ansiotoiminnasta kuin maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 3 §:n 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetun elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta.

Arvio tulojen määrästä ja niiden pysyväisluonteisuudesta tehdään luopumistukea myönnettäessä. Lähtökohtana pidetään luovutuksensaajan verotettavia tuloja kahdelta viimeiseltä kalenterivuodelta. Tämän lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon luovutuksensaajan esittämä selvitys tulojen muutoksista ja tulojen pysyväisluonteisuudesta.

8 §

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua maatilan taloudellista elinkelpoisuutta osoitettaessa tulee ottaa erityisesti huomioon tilan toiminnan kannattavuus, jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet.

Maatilaa pidetään taloudellisesti elinkelpoisena, jos viidelle luovutusvuotta seuraavalle kalenterivuodelle laaditulla laskelmalla voidaan osoittaa, että maatilan yritystoiminnan tulo kunakin vuonna on vähintään 9 000 euroa. Tällöin maatilan yritystoiminnan tulolla tarkoitetaan maataloustuloa, luovutuksensaajan harjoittamasta maatilan liitännäistoiminnasta saatavaa yrittäjätuloa sekä metsätaloustuloa, jonka perusteena käytetään metsän kestävää hakkuumäärää vastaavaa tuloa. Maataloustulo lasketaan vähentämällä maataloudesta saatavista tuotoista maatalouteen kohdistuvat muuttuvat ja kiinteät kulut, poistot sekä velkojen korot. Maatilan liitännäistoiminnasta saatava yrittäjätulo lasketaan maataloustuloa vastaavalla tavalla. Maatalouteen kohdistuvien poistojen määräksi katsotaan kuitenkin aina vähintään 3 000 euroa vuodessa.

Taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamiseksi on luovutuksensaajan esitettävä selvitys 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista seikoista. Edellä 2 momentissa tarkoitettu laskelma tulee laatia luopumistuen hakemista edeltäneiden kahden kalenterivuoden kirjanpitotietojen tai muun luotettavana pidettävän selvityksen perusteella. Jos luovutuksensaaja muuttaa tilan tuotantosuuntaa tai ryhtyy muihin tilan elinkelpoisuuteen vaikuttaviin toimiin, laskelma laaditaan muun luotettavana pidettävän selvityksen perusteella. Asiakirjat, joista laskelman keskeiset lähtötiedot käyvät ilmi, tulee olla laskelman liitteenä.

Jos maatila ei luopumishetkellä täytä taloudellisen elinkelpoisuuden edellytyksiä, luovutuksensaajan on esitettävä suunnitelma toimenpiteiksi, joiden avulla taloudellinen elinkelpoisuus saavutetaan viimeistään luopumishetkeä seuraavien kolmen vuoden aikana, ja 2 momentissa tarkoitettu laskelma, joka on laadittu suunniteltujen toimenpiteiden pohjalta. Selvitys sanottujen toimenpiteiden toteuttamisesta on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

9 §

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu vaatimus edellyttää, että maatila täyttää, mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään eläinten hyvinvoinnista, hygieniasta ja ympäristöstä. Lisäksi luovutuksensaajan tulee noudattaa, mitä edellä mainituista seikoista on säädetty tai maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöä koskevien vaatimusten osalta ympäristöministeriötä kuultuaan, on asianomaisten lakien nojalla erikseen määrännyt. Maa- ja metsätalousministeriön on pidettävä luovutuksensaajien saatavilla luetteloa niistä säädöksistä ja määräyksistä, joiden noudattamista tässä edellytetään. Luopumistukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että edellä mainittuja vaatimuksia ei noudateta.

Jos maatila ei luopumishetkellä täytä ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia, luovutuksensaajan on esitettävä suunnitelma toimenpiteiksi, joiden avulla edellä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset täyttyvät viimeistään luopumishetkeä seuraavien kolmen vuoden aikana. Jos kysymys kuitenkin on eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annettujen säädösten tai määräysten noudattamisesta, määräajan saa antaa ainoastaan sanotun lainsäädännön määräysten mukaisesti. Selvitys ehtojen täyttymisestä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

11 §

Luopumistukilain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuna porokarjan vähimmäiskokona, joka sukupolvenvaihdosluovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle tulee muodostua, pidetään 80 poroa.

15 §

Luopumistukilain 16 a §:ssä tarkoitettuja luopujan ja hänen puolisonsa omaan käyttöön jääviä poroja voi olla yhteensä enintään kolme.

17 §

Luopumistukea haetaan ja luopumistukilain 9―10 §:ssä tarkoitetut sitoumukset annetaan eläkelaitoksen hyväksymällä lomakkeella. Hakemukseen on sitoumusten ohella liitettävä luovutuskirjan luonnos tai esisopimus, selvitys luopumisen kohteena olevan tilan omistusoikeudesta ja pinta-alasta, 6 §:ssä tarkoitettu selvitys luovutuksensaajan ammattitaidosta, 7 §:ssä tarkoitettu selvitys luovutuksensaajan tuloista, 8 §:ssä tarkoitettu selvitys tilan taloudellisesta elinkelpoisuudesta, 9 §:ssä tarkoitettu selvitys ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisesta sekä eläkelaitoksen edellyttämät hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeelliset muut selvitykset.

Luopumistukihakemus ja luopumistukilain 9―10 §:ssä tarkoitetut sitoumukset on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka toimialueella maatila sijaitsee, taikka eläkelaitokselle tai sen valtuuttamalle asiamiehelle.

Jos hakemus on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle taikka eläkelaitokselle tai sen asiamiehelle, hakemus on viivytyksettä siirrettävä asianomaiselle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on toimitettava hakemusasiakirjat lausuntoineen luopumistuen saamisen edellytyksistä eläkelaitokselle.

18 §

Luopumistukihakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jona se on annettu tai postitse saapunut 17 §:n 2 momentissa mainitulle hakemuksen vastaanottajalle.

Jollei luopumistuen hakija hänelle määrätyssä kohtuullisessa ajassa toimita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen, työvoimaja elinkeinokeskuksen tai eläkelaitoksen pyytämää hakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavaa lisäselvitystä, katsotaan hakemus tehdyksi vasta silloin, kun selvitys on toimitettu sille, joka sitä on pyytänyt.

19 §

Eläkelaitoksen on ratkaistava luopumistukihakemus viivytyksettä saatuaan tarpeelliset lausunnot ja selvitykset.

Päätös on lähetettävä asianomaiselle postitse hänen ilmoittamallaan osoitteella tai toimitettava hänelle todisteellisesti tiedoksi. Päätöksestä on annettava tieto työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lisäksi päätöksestä on annettava tieto Paliskuntain yhdistykselle silloin, kun luopujana on porotalouden harjoittaja.

Luopumistuen alkamista koskevan päätöksen antamisen yhteydessä eläkelaitoksen on toimitettava myös luopumistukilain 9 ja 10 §:ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle sitoumusten täyttämistä varten tieto siitä, kuinka kauan luopujalle tullaan maksamaan luopumistukea. Jos luopumistuen maksu pysyvästi lakkaa ilmoitettua aikaisemmin, eläkelaitoksen on niin ikään ilmoitettava asiasta luovutuksensaajalle.

22 §

Luopumistuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:

1) siitä, että hänelle on myönnetty luopumistukilain 23 §:ssä tarkoitettu eläke tai työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuus;

2) ryhtymisestään ansiotyöhön, josta saatava ansiotulo on vähintään luopumistukilain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetun rahamäärän suuruinen, taikka ansiotyöstä saatavan ansiotulon noususta vähintään sanotun rahamäärän suuruiseksi;

3) työpanoksen ja olosuhteiden muuttumisesta maatilalla niin, että pääasiallisen vastuun maatalouden harjoittamisesta on katsottava luopumistukilain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin siirtyneen tuensaajalle;

4) ryhtymisestään harjoittamaan kaupallistamaataloutta tai metsätaloutta vastoin luopumistukilain 7 §:n 1 momenttia; ja

5) perhesuhteiden muutoksesta, joka luopumistukilain 19 §:n 1 momentin mukaan vaikuttaa luopumistuen määrään.

24 §

Eläkelaitos, työvoima- ja elinkeinokeskus sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voivat tarvittaessa vaatia luopumistuen saajalta selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää luopumistuen saamisen edellytykset. Jol-lei tuensaaja ole toimittanut sanottua selvitystä hänelle määrätyssä kohtuullisessa ajassa, eläkelaitos voi päättää, että luopumistuen suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.

30 §

Ennakko suoritetaan 12 yhtä suurena kuukausittaisena eränä. Ennakkoa 1 momentin mukaan tarkistettaessa jaetaan kuluneelle ajalle kohdistuva korotus tai vähennys tasan jäljellä oleville ennakkoerille. Ennakon on oltava eläkelaitoksen käytettävissä kunkin kuukauden ensimmäisenä sellaisena arkipäivänä, jona Leonia Pankki Oy kirjaa maksut maksuliiketileille.


Ennakko voidaan vahvistaa myös erikseen luopumistukilain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä ja sanotun momentin 2 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä aiheutuville kustannuksille.


Tämä asetus tulee voimaa valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana.

Tätä asetusta sovelletaan, jos luopuminen on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002. Luopumistuen myöntämisen edellytyksenä kuitenkin on, että tukea on sanottuina vuosina haettu ennen luopumisen tapahtumista.

Luopumisiin, jotka ovat tapahtuneet 1 päi-vänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen, kui-tenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999, sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tällöin maatalouden ympäristötukiohjelman mukaisen ympäristötuen perustuen ehdoilla tarkoitetaan vastaavia maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa tarkoitetun maaseudun kehittämissuunnitelman mukaisia ympäristötuen ehtoja. Sitoumuksen antamisajankohtana voimassa olleita ehtoja velvoittavammat uudet ehdot eivät kuitenkaan koske tällaista luovutuksensaajaa.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa kuukauden kulussa tämän asetuksen voimaantulosta 30 §:n 5 momentissa tarkoitetun ennakon määrän luopumistukilain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä aiheutuvia kustannuksia varten vuodelle 2000. Samassa määräajassa maa- ja metsätalousministeriö myös suorittaa eläkelaitokselle ennakkoerät ennakon vahvistamista edeltäviltä kalenterikuukausilta vuonna 2000.

Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Vanhempi hallitussihteeri
Katriina Pessa

Saamenkielinen käännös

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.