485/1999

Annettu Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 1999

Maa- ja metsätalousministeriön päätös peltokasvien tukijärjestelmän soveltamisesta ja siihen liittyvästä kesannoimisesta vuonna 1999

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 11 §:n nojalla:

1 §
Soveltamisala

Tämä päätös koskee tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1765/92, jäljempänä peltokasviasetus, säädetyn peltokasvien tukijärjestelmän ja siihen liittyvän kesannoimisen soveltamista vuonna 1999.

Kesannoinnista on tarkemmin säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä pellonpoiston osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 762/94, jäljempänä kesannointiasetus.

Tuen saamisen edellytyksistä on tarkemmin säädetty tietyistä edellytyksistä tiettyjen peltokasvien tuottajien tukijärjestelmän mukaisten korvausten myöntämiseksi annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 658/96, jäljempänä korvausasetus.

2 §
Satotaso

Peltokasvien tuen määrittelevänä satotasona käytetään viljoille, valkuaiskasveille, öljypellavalle ja kesannolle A-alueella 3,4 tonnia hehtaarilta, B―C1 -alueella C1 -alueen saaristoa lukuun ottamatta 2,8 tonnia hehtaarilta ja C1 -alueen saaristossa sekä C2―C4 -alueella 2,3 tonnia hehtaarilta. Satotaso öljykasveille on koko maassa 1,59 tonnia hehtaarilta.

Tämän päätöksen A―C -alueilla tarkoitetaan eräistä maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1999 maksettavista siirtymäkauden tuista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (941/1998) sekä C1―C4 -alueilla maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1999 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (943/1998) määriteltyjä alueita.

3 §
Hakemuksen perusteena oleva peltoala

Peltokasvien tukijärjestelmän mukaista viljelyalaan perustuvaa tukea maksetaan koko maassa tukijärjestelmään kuuluville kasvilajiryhmille eli viljoille, öljykasveille, valkuaiskasveille ja öljypellavalle. Hakemuksen on koskettava vähintään 0,30 hehtaarin alaa.

Hakijan on valittava peltokasvien tuen yleinen tai yksinkertaistettu järjestelmä niitä koskevien edellytysten mukaisesti. Yleisessä järjestelmässä on oltava vähintään 0,30 hehtaaria jokaista kasvilajiryhmää, jolle tukea haetaan. Yksinkertaistetussa järjestelmässä peltokasveja, joille tukea haetaan, on viljeltävä yhteensä vähintään 0,30 hehtaarin alalla.

4 §
Hyväksyttävä viljelytapa

Peltokasvit, joille tukea haetaan, on kylvettävä paikkakunnalla käytettävän hyvän viljelytavan mukaisesti tarkoituksena tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Kasvitautien, tuhoeläinten, rikkakasvien ja hukkakauran torjumiseksi on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Siemenen määrän on oltava riittävä. Kylvömuokkauksen ja kylvön on laadultaan oltava sellainen, että siementen itäminen on mahdollista. Öljykasvien pieni siemenkoko on niitä kylvettäessä otettava huomioon ja kylvettäessä on käytettävä öljykasveille sopivaa kylvötekniikkaa.

5 §
Öljykasvien ja öljypellavan hyväksytty siemen

Rypsin ja rapsin tukeen oikeuttavan siemenen luokka on vuonna 1999 rajattu korvausasetuksen 4 artiklan 3 kohdan a, c ja e alakohtiin. Siemenen lajikkeesta ja viljelijän velvollisuuksista on säädetty korvausasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mainituissa alakohdissa.

Tiettyjen syötäväksi tarkoitettujen auringonkukansiementen tukeen oikeuttamattomuudesta on säädetty peltokasviasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa. Vastaavasti kuitupellavalajikkeiden korvaukseen oikeuttamattomuudesta on säädetty peltokasviasetuksen 6 a artiklassa.

Sen osoittamiseksi, että ostettu öljykasvin ja öljypellavan siemen kuuluu tukeen oikeuttavaan, hyväksyttyyn siemenlajikkeeseen ja -laatuun on vakuustodistus ja ostokuitti säilytettävä hakuvuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajan.

6 §
Viljelystä poistetuiksi kelpaavat alueet

Peltokasvien tukeen liittyväksi viljelystä poistetuksi alueeksi eli kesannoksi ei hyväksytä kasvulohkoa tai sen osaa, joka on kasvukunnoltaan niin huono, että sitä ei voitaisi käyttää peltokasvien viljelyyn. Kasvukunnon arviointiin ei vaikuta kasvulohkon mahdollinen hyväksyminen kesannoksi edellisinä vuosina.

Peltokasviasetuksen 7 artiklan tarkoittamien kesantopeltojen hoidossa on otettava huomioon ympäristön- ja vesiensuojelun tavoitteet. Hyväksyttävät kesantolajit ovat viherkesanto, muokkaamaton avokesanto eli niin sanottu sänkikesanto, muokattu avokesanto ja kesanto, jolla viljellään raaka-aineita muuhun kuin ravinto- ja rehutarkoitukseen.

7 §
Kesantolohkon koko

Peltokasvien tukeen oikeuttavien kesantolohkojen on oltava vähintään 0,30 hehtaaria ja leveydeltään yli puolet pituudestaan vähintään 20 metriä. Tätä pienemmät lohkot hyväksytään kesannointiasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan ainoastaan, jos ne kauttaaltaan rajoittuvat kiinteisiin rajoihin eli muodostavat oman peruslohkon.

8 §
Kesannoitavien alueiden hoito

Avokesannon muokkausta on vältettävä mahdollisuuksien mukaan. Muokkaamattoman ojanpientareen leveyden on oltava vähintään 60 senttimetriä kaikilla kesantolajeilla.

Muokkauksen sijaan rikkakasvien leviämistä voidaan estää niittämällä. Niitto on tehtävä niin, ettei lintujen pesimistä häiritä. Rikkakasveja voidaan torjua myös kemiallisesti heinäkuun 1 päivän jälkeen.

Jos kesannossa viljellään raaka-aineita muuhun kuin ravinto- ja rehutarkoitukseen, noudatetaan myös hoidon osalta tällaisten raaka-aineiden viljelyä koskevaa asetusta eli kesannoidun maan käyttöä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sellaisten raaka-aineiden tuottamisen osalta, jotka käytetään yhteisössä ensisijaisesti muuhun tarkoitukseen kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen annettua komission asetusta (EY) N:o 1586/97.

9 §
Kesannoitujen alueiden niittovelvollisuus

Lohkon viljelyolojen säilyttämiseksi kesanto on niitettävä viimeistään 31 päivänä elokuuta 1999 maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämissä tapauksissa.

10 §
Viherkesanto

Viherkesanto voi olla joko yksi- tai monivuotista. Viherkesannoksi hyväksytään aikaisemmin perustettu viljelty nurmi tai viherkesanto tai se voidaan perustaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1999. Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä, vastaavaa nurmisiemenseosta tai sallittuja riistalaidun- ja maisemakasveja. Myös muu monivuotinen kasvi kuin nurmikasvi voidaan hyväksyä kesantokasviksi, jos sen satoa ei ole mahdollista korjata kesantovuonna.

Vuonna 1999 perustettavalle viherkesannolle voidaan kylvää yksilajisena nurmisiemenenä vain sellaista siementä, josta saatavaa satoa ei ole sallittua myydä siementarkoitukseen.

Tärkeillä vedenhankintaan varatuilla alueilla ja pohjavesialueilla sekä vedenottamon suoja-alueilla kesannointi on toteutettava pääsääntöisesti monivuotisena viherkesantona. Valta-ojaan tai vesistöön rajoittuvan kesantolohkon tulee vähintään kolmen metrin leveydeltä olla monivuotista viherkesantoa, ellei muutoin ole olemassa tämän levyistä rantakasvustoa.

11 §
Hukkakauran torjunta kesantopelloilla

Jos kesantopellossa esiintyy hukkakauraa, on kasvusto niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai se on torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetussa laissa (178/1976) säädetyllä tavalla. Pahoin saastuneita hoitamattomia lohkoja ei voida hyväksyä kesantojärjestelmän piiriin.

12 §
Kesannon käyttö riistalaitumena

Kesantoa voidaan käyttää riistaeläinten laitumena kesantoa seuraavan syksyn ja talven aikana. Tähän tarkoitukseen ei viherkesantoa voida kuitenkaan perustaa pelkästään viljan tai viljan ja palkokasvien tai viljan ja öljykasvien siemenseoksella tai millään muulla sellaisella siemenellä tai siemenseoksella, jolla tuotettua satoa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistanhoitoon. Riistalaidunta ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistaeläinten laitumena.

Riistaeläinten ruokintaa varten perustettua viherkesantoa ei saa niittää siten, että sato kuljetetaan pois. Satoa ei saa muutenkaan korjata eikä siitä saa olla taloudellista hyötyä hakijalle. Lumen alle jäämisen estämiseksi sato voidaan niittää karhelle. Seivästäminen syksyllä sadon syöttämiseksi riistaeläimille paikan päällä suoraan seipäiltä on sallittua.

13 §
Kesannon hoito-ohjeiden laiminlyönti

Jos kesannon hoito-ohjeita ei noudateta, voidaan kesannointikorvaus jättää osaksi tai kokonaan maksamatta.

14 §
Kylvö kesantolohkolle 15.7.1999 alkaen

Kesantolohkolle voidaan 15 päivästä heinäkuuta 1999 alkaen kylvää maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämin edellytyksin viljelykasveja, joiden sadon korjuu tapahtuu seuraavana vuonna.

15 §
Kesantovelvoitteen siirto

Peltokasviasetuksen 7 artiklan mahdollistamaa kesantovelvoitteen siirtoa tuottajalta toiselle ei sovelleta vuonna 1999.

Kesannoivan tilan on täytettävä kesantovaatimus jokaisen tuotantoalueen osalta lukuun ottamatta jäljempänä lueteltuja vaihtoehtoja, joita noudatetaan siirrettäessä kesantovelvoitetta viereiseltä tuotantoalueelta toiselle. Tuen hakija voi valita vain yhden seuraavista vaihtoehdoista:

1) tuotantoalueelta viereiselle tuotantoalueelle siirrettävä kesantoala on kooltaan alle kaksi hehtaaria;

2) tuotantoalueen rajan molemmilla puolilla oleva yhtenäinen kesantolohko voidaan lukea jompaan kumpaan tuotantoalueeseen; tai

3) kesantolohko voidaan siirtää muissa kuin 1 ja 2 kohdissa mainituissa tapauksissa viereiseltä alhaisemman satotason tuotantoalueelta korkeamman satotason tuotantoalueelle saman suuruisena ja korkeamman satotason alueelta viereiselle alhaisemman satotason tuotantoalueelle, jos otetaan huomioon laskennallinen keskisadon eroista aiheutuva kesantovelvoitteen muutos.

16 §
Muutoksenhaku

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemään päätökseen peltokasvien tukea ja siihen liittyvää kesannointikorvausta koskevassa asiassa saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.

17 §
Tarkemmat määräykset ja ohjeet

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevat tarkem- mat määräykset ja ohjeet.

18 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 14 päivänä huhtikuuta 1999.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Komission asetus (EY) N:o 1586/97, EYVL N:o L 215, 7.8.1997, s. 3
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1765/92, EYVL N:o L 181, 1.7.1992, s. 12
Komission asetus (ETY) N:o 3738/92, EYVL N:o L 380, 24.12.1992, s. 24
Neuvoston asetus (ETY) N:o 364/93, EYVL N:o L 42, 19.2.1993, s. 3
Neuvoston asetus (ETY) N:o 1552/93, EYVL N:o L 154, 25.6.1993, s. 19
Neuvoston asetus (EY) N:o 231/94, EYVL N:o L 30, 3.2.1994, s. 2
Neuvoston asetus (EY) N:o 232/94, EYVL N:o L 30, 3.2.1994, s. 7
Neuvoston asetus (EY) N:o 3116/94, EYVL N:o L 330, 21.12.1994, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 1460/95, EYVL N:o L 144, 28.6.1995, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 2800/95, EYVL N:o L 291, 6.12.1995, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 2989/95, EYVL N:o L 312, 23.12.1995, s 5
Neuvoston asetus (EY) N:o 1575/96, EYVL N:o L 206, 16.8.1996, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 922/97, EYVL N:o L 133, 24.5.1997, s. 1
Neuvoston asetus (EY) N:o 1422/97, EYVL N:o L 196, 24.7.1997, s. 18
Neuvoston asetus (EY) N:o 2309/97, EYVL N:o L 321, 22.11.1997, s. 3
Neuvoston asetus (EY) N:o 1624/98, EYVL N:o L 210, 28.7.1998, s. 3
Neuvoston asetus (EY) N:o 1635/98, EYVL N:o L 210, 28.7.1998, s. 21
Komission asetus (EY) N:o 762/94, EYVL N:o L 90, 7.4.1994, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 2249/94, EYVL N:o L 242, 17.9.1994, s. 6
Komission asetus (EY) N:o 229/95, EYVL N:o L 27, 4.2.1995, s. 3
Komission asetus (EY) N:o 2015/95, EYVL N:o L 197, 22.8.1995, s. 2
Komission asetus (EY) N:o 2930/95, EYVL N:o L 307, 20.12.1995, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 1566/97, EYVL N:o L 208, 2.8.1997, s. 29
Komission asetus (EY) N:o 1981/98, EYVL N:o L 256, 18.9.1998, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 2490/98 EYVL N:o L 309, 19.11.1998, s. 27
Komission asetus (EY) N:o 658/96, EYVL N:o L 91, 12.4.1996, s. 46
Komission asetus (EY) N:o 1326/96, EYVL N:o L 171, 10.7.1996, s. 7
Komission asetus (ETY) N:o 1647/96, EYVL N:o L 207, 17.8.1996, s. 6
Komission asetus (EY) N:o 729/97, EYVL N:o L 108, 25.4.1997, s. 25
Komission asetus (EY) N:o 843/97, EYVL N:o L 121, 13.5.1997, s. 5
Komission asetus (EY) N:o 1718/97, EYVL N:o L 242, 4.9.1997, s. 31
Komission asetus (EY) N:o 1779/97, EYVL N:o L 252, 16.9.1997, s. 18
Komission asetus (EY) N:o 760/98, EYVL N:o L 105, 4.4.1998, s. 8
Komission asetus (EY) N:o 1589/98, EYVL N:o L 208, 24.7.1998, s. 9
Komission asetus (EY) N:o 2308/98, EYVL N:o L 288, 27.10.1998, s. 10

Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 1999

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Maatalousneuvos
Heimo Hanhilahti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.