842/1997

Helsingissä 28 päivänä elokuuta 1997

Valtioneuvoston päätös ongelmajätteiden poltosta

Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/1961) 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/1982) 9 §:n ja 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 18 §:n nojalla, sellaisina kuin niistä ovat ilmansuojelulain 9 § laissa 1711/1995 ja jätelain 18 § laissa 605/1997:

1 §
Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan laitokseen, jossa poltetaan jätelaissa (1072/1993) tarkoitettua ongelmajätettä.

Ongelmajätteen polttolaitokseen kuuluvat laitoksen sijaintialueella olevat eri toiminnot, kuten jätteen vastaanotto, varastointi ja esikäsittely, sekä laitoksen polttolaitteisto, polttoaineen ja ilman syöttöjärjestelmät, jäteveden käsittelyjärjestelmät, savukaasujen puhdistuslaitteet sekä polton säätöön ja polton olosuhteiden tietojen tallennukseen ja mittaukseen tarkoitetut laitteistot ja järjestelmät.

2 §
Poikkeukset soveltamisalasta

Tätä päätöstä ei sovelleta poltettaessa:

1) öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (101/1997) tarkoitettuja öljyjätteitä ja jätteen tuottajan omassa toiminnassa syntyviä nestemäisiä ongelmajätteitä, joiden sisältämien polykloorattujen aromaattisten hiilivetyjen, kuten polyklooribifenyylien (PCB) tai pentakloorifenolien (PCP), pitoisuus ei ylitä öljyjätehuollosta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisia pitoisuuksia ja jotka eivät sisällä muita jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 3 lueteltuja aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, että niiden poltto olisi jätelain 1 ja 6 §:ssä säädettyjen periaatteiden vastaista, sekä joiden tehollinen lämpöarvo on vähintään 30 MJ/kg;

2) palavia nestemäisiä ongelmajätteitä, joiden poltosta suoraan syntyvissä savukaasuissa ei ole muita epäpuhtauksia ja vastaavia enimmäismääriä, kuin mitä dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (142/1997) tarkoitettujen polttoaineiden poltosta syntyisi;

3) avomerellä öljyn ja kaasun etsinnän ja käytön yhteydessä syntyviä ja tämän toiminnan yhteydessä poltettavia ongelmajätteitä; eikä

4) ongelmajätteinä pidettäviä tartuntavaarallisia eläinten raatoja ja jäännöksiä sekä tartuntavaarallisia sairaalajätteitä.

3 §
Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1) ongelmajätteellä jätelaissa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä ongelmajätettä;

2) ongelmajätteen polttolaitoksella toimintaa, jossa poltetaan pelkästään ongelmajätteitä tai jossa käytetään teollisessa prosessissa ongelmajätteitä tavanomaisena polttoaineena tai lisäpolttoaineena;

3) ongelmajätteen polttamisella ongelmajätteiden polttoa laitteistossa, jossa jätettä hapetetaan poltossa tai muulla tavoin, kuten jätteen esikäsittelyä tai pyrolyysiä, sekä muuta lämpökäsittelyä, kuten plasmakäsittelyä, jos käsittelyssä syntyvät aineet käsitellään välittömästi;

4) uudella laitoksella toimintaa, johon on myönnetty tämän päätöksen edellyttämät luvat tämän päätöksen voimaantulon jälkeen;

5) vanhalla laitoksella toimintaa, johon on myönnetty jätelain, ilmansuojelulain (67/1982) tai vesilain (264/1961) mukaiset luvat ennen tämän päätöksen voimaantuloa;

6) päästöjen raja-arvolla epäpuhtauspitoisuutta, jota ei saa ylittää määrättynä aikana; sekä

7) toiminnanharjoittajalla sitä, joka on velvollinen hakemaan lupaa ongelmajätteen polttolaitokselle ilmansuojelulain, jätelain ja vesilain nojalla.

4 §
Poltettavan ongelmajätteen laatu ja määrä

Ongelmajätteen polttoa koskevassa ympäristölupamenettelylain (735/1991) mukaisessa ympäristöluvassa on ilmansuojelulain perusteella määrättävä, millaisia ongelmajätteitä ja kuinka paljon niitä voidaan polttaa sekä kuinka suuri on laitoksen ongelmajätteiden polttokapasiteetti.

5 §
Ongelmajätteen toimittamisen vaatimukset

Ennen ongelmajätteen toimittamista laitokselle toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin vähentääkseen ongelmajätteiden polttolaitoksesta aiheutuvia haittoja. Toiminnanharjoittajan on tiedettävä ainakin seuraavat seikat:

1) jätteen fysikaalinen ja mahdollisuuksien mukaan kemiallinen koostumus sekä muu tarvittava tieto jätteen polton soveltuvuuden arvioimiseksi; sekä

2) jätteen käsittelyyn liittyvät vaaratekijät, kuten aineet, joiden kanssa jätettä ei voida sekoittaa, ja jätteen käsittelyssä noudatettavat turvallisuustoimet.

6 §
Ongelmajätteen vastaanoton vaatimukset

Ongelmajätteiden vastaanoton järjestämisessä toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin vähentääkseen ongelmajätteiden polttolaitoksesta aiheutuvia haittoja. Ongelmajätteiden vastaanotto laitoksella edellyttää ainakin, että:

1) jätteen paino määritetään;

2) ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (659/1996) ja tarvittaessa Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93 sekä vaarallisten aineiden kuljettamisesta annetuissa säännöksissä ja määräyksissä edellytetyt asiakirjat tarkastetaan; sekä

3) tarpeelliset ja edustavat näytteet otetaan mahdollisuuksien mukaan ennen jäte-erän purkamista 5 §:ssä edellytettyjen tietojen tarkistamiseksi ja käsiteltävän jätteen laadun valvomiseksi ja että nämä näytteet säilytetään vähintään yhden kuukauden ajan jäte- erän polton jälkeen.

7 §
Ongelmajätteen vastaanoton valvonta

Ongelmajätteen polttoa koskevassa ympäristölupamenettelylain mukaisessa ympäristöluvassa on ilmansuojelulain perusteella sekä vesilain mukaisessa luvassa määrättävä tarvittavista 5 ja 6 §:n mukaisista toimista poltettavan jätteen toimittamisesta ja vastaanotosta aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi ja vähentämiseksi.

Jos jätteiden syntypaikalla poltetaan ainoastaan omassa toiminnassa syntyneitä ongelmajätteitä, ympäristölupamenettelylain mukaisessa luvassa tai vesioikeuden luvassa voidaan määrätä edellä tarkoitetuista vaatimuksista poiketen muunlaisesta ongelmajätteiden valvonnasta ja vastaanottotoimista. Määräyksillä on tällöin voitava estää haittojen syntyminen vastaavantasoisesti kuin 5 ja 6 §:n mukaan toimittaessa.

8 §
Energian talteenotto

Jätteenpoltossa syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin mahdollista.

9 §
Polton yleinen vaatimus

Ongelmajätteiden palamisen on oltava mahdollisimman täydellistä. Täydellisen palamisen varmistamiseksi ongelmajätteet on tarvittaessa esikäsiteltävä.

10 §
Polton lämpötila ja happipitoisuus

Polttolaitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä siten, että ongelmajätteen poltossa savukaasujen lämpötila nostetaan viimeisen polttoilman syöttökohdan jälkeen hallitusti ja homogeenisesti.

Poltto-olosuhteet on varmistettava ennen laitoksen käyttöönottoa. Tällöin epäedullisimmissa olosuhteissa uunin sisäseinässä ja sen läheisyydessä polttolämpötilan on oltava vähintään 850 °C ja happipitoisuus vähintään 6 prosenttia mittausajan ollessa vähintään 2 sekuntia. Jos poltettavan ongelmajätteen sisältämän halogenoidun orgaanisen aineen pitoisuus on kuitenkin suurempi kuin 1 prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan on oltava vähintään 1 100 °C.

Jos uuniin syötetään ainoastaan nestemäistä ongelmajätettä tai kaasumaisen aineen ja ennalta suoritetussa happivajauksessa tapahtuneesta ongelmajätteen lämpökäsittelystä syntyneen ja jauhetun kiinteän aineen seosta ja jos kaasumainen osuus tuottaa enemmän kuin 50 prosenttia vapautuneesta lämmöstä, on happipitoisuuden oltava viimeisen polttoilman syötön jälkeen vähintään 3 prosenttia.

Ympäristölupaviranomainen voi ympäristöluvassa poiketa 2 momentin vaatimuksesta edellyttäen, ettei 15 §:ssä tarkoitettuja raja-arvoja tai päästöjen dioksiini- ja furaanipitoisuuksia ylitetä.

11 §
Polttimet ja niiden käyttö

Polttolaitos on varustettava polttimilla, jotka käynnistyvät automaattisesti, kun savukaasujen lämpötila viimeisen polttoilman syötön jälkeen laskee alle 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäislämpötilan. Näitä polttimia on käytettävä myös käynnistämisen ja pysäyttämisen yhteydessä asianmukaisen vähimmäislämpötilan säilyttämiseksi niin kauan kuin uunissa on palamatonta jätettä.

Polttolaitoksen käynnistämisen ja pysäyttämisen aikana, tai kun savukaasujen lämpötila laskee alle 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun vähimmäislämpötilan, polttimiin ei saa syöttää polttoainetta, josta aiheutuu suurempi päästö kuin dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan öljyn poltosta.

12 §
Ongelmajätteen syöttö palotilaan

Laitoksessa on oltava käytössä järjestelmä, joka estää ongelmajätteen syöttämisen:

1) laitoksen käynnistämisen aikana ennen kuin vähimmäislämpötila on saavutettu;

2) aina kun lämpötila on alle vaaditun vähimmäislämpötilan; sekä

3) aina kun 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetty jatkuvatoiminen mittaus osoittaa, että jokin päästöraja ylittyy puhdistinlaitteen häiriön tai vian vuoksi taikka muusta syystä.

13 §
Hiilimonoksidin raja-arvo

Laitoksen käytön aikana savukaasujen hiilimonoksidin (CO) raja-arvo 50 mg /m3 vuorokausikeskiarvona ilmaistuna ei saa ylittyä. Vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoista on oltava alle 150 mg /m3 taikka millä tahansa 24 tunnin jaksolla puolen tunnin keskiarvojen tulee olla alle 100 mg /m3.

14 §
Päästötapa

Laitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä niin, että päästöt ilmaan eivät lisää merkittävästi epäpuhtauksien pitoisuuksia maanpinnalla.

Palamiskaasut on poistettava savupiipun kautta hallitulla tavalla.

Savupiipun korkeus on määrättävä siten, ettei päästöistä aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

15 §
Päästöraja-arvot ilmaan johdettaville aineille ja yhdisteille

Laitos on suunniteltava, varustettava ja sitä on käytettävä niin, että seuraavat päästöjen raja-arvot savukaasuissa eivät ylity:

a) Vuorokausikeskiarvot:
Aine Pitoisuus (mg /m3)
1. Hiukkasten kokonaismäärä 10
2. Orgaaniset aineet kaasuna tai höyrynä ilmaistuna orgaanisen hiilen kokonaismääränä 10
3. Suolahappo (HCl) 10
4. Fluorivetyhappo (HF) 1
5. Rikkidioksidi (SO2) 50
b) Puolen tunnin keskiarvot:
Aine Pitoisuus (mg /m3)
A* B**
1. Hiukkasten kokonaismäärä 30 10
2. Orgaaniset aineet kaasuna tai höyrynä ilmaistuna orgaanisen hiilen kokonaismääränä 20 10
3. Suolahappo (HCl) 60 10
4. Fluorivetyhappo (HF) 4 2
5. Rikkidioksidi (SO2) 200 50
* kaikista mitatuista arvoista
** 97 prosenttia vuoden aikana mitatuista arvoista
c) Kaikki keskiarvot joissa näytteenotto-aika on ollut vähintään 30 minuuttia ja enintään 8 tuntia:
Aine Pitoisuus (mg /m3)
1. Kadmium ja sen yhdisteet ilmaistuna kadmiumina (Cd) 1 ja 2 alakohta
2. Tallium ja sen yhdisteet ilmaistuna talliumina (Tl) yhteensä 0,05 * 0,1**
3. Elohopea ja sen yhdisteet ilmaistuna elohopeana (Hg) 0,05* 0,1**
4. Antimoni ja sen yhdisteet ilmaistuna antimonina (Sb)
5. Arseeni ja sen yhdisteet ilmaistuna arseenina (As)
6. Lyijy ja sen yhdisteet ilmaistuna lyijynä (Pb)
7. Kromi ja sen yhdisteet ilmaistuna kromina (Cr)
8. Koboltti ja sen yhdisteet ilmaistuna kobolttina (Co) 4-13 alakohdat yhteensä 0,5* 1**
9. Kupari ja sen yhdisteet ilmaistuna kuparina (Cu)
10. Mangaani ja sen yhdisteet ilmaistuna mangaanina (Mn)
11. Nikkeli ja sen yhdisteet ilmaistuna nikkelinä (Ni)
12. Vanadiini ja sen yhdisteet ilmaistuna vanadiinina (V)
13. Tina ja sen yhdisteet ilmaistuna tinana (Sn)
Nämä taulukon c keskiarvot kattavat myös vastaavien raskasmetallien sekä niiden yhdisteiden kaasumaiset ja höyrymäiset päästöt.
* Uusi laitos
** Vanha laitos

Dioksiinien ja furaanien päästöjä on vähennettävä kehittyneintä menetelmää käyttäen. Päästöissä ei saa olla dioksiineja ja furaaneja yli 0,1 ng /m3. Näytteenottoajan on oltava vähintään kuusi tuntia mutta enintään kahdeksan tuntia. Raja-arvo määritellään kaikkien dioksiini- ja furaanipitoisuuksien summana liitteen I mukaisesti.

Savukaasujen hiilimonoksidin raja-arvot ja muiden 1 momentissa mainittujen raja-arvojen mittaustulokset tulee muuntaa vertailuolosuhteisiin siten kuin 23 §:ssä säädetään.

16 §
Vesioikeuden lupa

Jäteveden johtamiseen laitokselta maaperään, vesiin tai viemäriin on oltava vesioikeuden lupa.

17 §
Yleiset vaatimukset jätevesien haitallisten vaikutusten estämiseksi

Polttolaitoksen koko alue varastoalueet mukaan lukien on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että pilaantumista aiheuttavien aineiden päästöt maaperään ja pohjaveteen estetään vesilain ja pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta annetun valtioneuvoston päätöksen (364/1994) mukaisesti.

Polttolaitoksen alueella on oltava erillinen suljettu allas hulevesille sekä muille epäpuhtaille vesille, jotka ovat peräisin ylivuotamisesta tai palonsammutustöistä. Altaan on oltava tarpeeksi suuri, jotta jätevedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden päästämistä laitosalueelta.

18 §
Vesipäästöistä määrääminen

Savukaasun puhdistuksesta syntyvien nestemäisten jätteiden johtamista vesiin on rajoitettava niin paljon kuin mahdollista.

Jätevesi voidaan poistaa erillisen käsittelyn jälkeen edellyttäen, että:

1) vesilakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä noudatetaan ja päästöille annettuja raja-arvoja ei ylitetä; sekä

2) käsitellyn ongelmajätteen raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien määrä nestemäisessä jätteessä on pienempi kuin ilmaan poistuvat sallitut määrät.

19 §
Laitoksessa syntyvän jätteen käsittely

Jätteenpoltossa syntyvät jätteet on hyödynnettävä tai käsiteltävä jätelain mukaisesti. Jätteet on tarvittaessa esikäsiteltävä. Tällaiset jätteet on pidettävä erillään, kunnes niiden jatkokäsittely on hyväksyttävä.

Kuiva pölymäinen jäte, kuten kattilatuhkan ja savukaasun käsittelyssä syntyvä kuiva-aine, on kuljetettava ja välivarastoitava siten, että pölyn leviäminen estetään.

Ennen kuin jätteenpolton jätteen hyödyntämis- tai käsittelytapa määritellään, jäte on tutkittava, jotta voidaan selvittää sen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja sen haitallisuus ympäristölle. Erityisesti jätteen liukoisen osan ja raskasmetallisisällön tutkimiseen on kiinnitettävä huomiota.

20 §
Mittausjärjestelmän vaatimukset

Ympäristölupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemuksesta ilmenee, että ehdotettu mittausjärjestelmä täyttää liitteessä II asetetut vaatimukset. Luotettavuusvälin (95 %) arvot päästöjen raja-arvoissa, jotka on määritelty 13 §:ssä ja 15 §:n 1 momentin taulukon a alakohdissa 1―3 ja 5, eivät saa ylittää liitteen II kohdan 4 arvoja.

21 §
Päästöjen mittaaminen

Ympäristöluvassa on määrättävä päästöjen mittaamisesta 13 ja 15 §:ssä tarkoitettujen raja-arvojen alittumisen todentamiseksi:

1) automaattisen mittauslaitteen asianmukaisesta asennuksesta ja toiminnan valvomisesta ja sen toiminnan tarkastamisesta vuosittain;

2) näytteenotto- ja mittaustekniikasta, jota käytetään jaksottaiseen mittaukseen, sekä näytteenotto- ja mittauspaikoista; sekä

3) jaksottaisista mittauksista liitteen II mukaisesti.

22 §
Päästöjen mittausmenetelmät

Seuraavat mittaukset on tehtävä laitoksella liitteen II mukaisesti:

1) jatkuvatoimiset mittaukset 13 §:n hiilimonoksidin pitoisuudesta ja 15 §:n 1 momentin taulukoissa a ja b mainituista aineista;

2) jatkuvatoimiset prosessimuuttujia kuvaavat mittaukset lämpötilasta 10 §:n vaatimusten täyttämiseksi, savukaasun happipitoisuudesta, paineesta, lämpötilasta sekä vesipitoisuudesta;

3) vähintään kaksi mittauskertaa vuodessa 15 §:n 1 momentin taulukossa c ja 2 momentissa tarkoitetuista aineista; laitoksen toiminnan alussa on kuitenkin mitattava 12 kuukauden ajan joka toinen kuukausi näitä aineita; sekä

4) savukaasujen viipymäajan mittaus, jota vastaa 10 §:ssä tarkoitettu vähimmäislämpötilan ja happipitoisuuden mittaus, on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran polttolaitoksen käyttöönoton aikana ja ainakin kerran, kun laitos otetaan käyttöön sekä kun laitoksen käyttöolosuhteet ovat mahdollisimman huonot.

Seuraavat mittaukset eivät kuitenkaan ole tarpeen:

1) fluorivetyhapon jatkuva mittaus, jos suolahappopäästöjä vähennetään siten, että 15 §:n 1 momentin taulukon a alakohdan 3 ja 1 momentin taulukon b alakohdan 3 päästörajoja ei ylitetä, jolloin fluorivetyhapon päästöt on kuitenkin mitattava jaksottain;

2) savukaasun vesipitoisuuden jatkuva mittaus, jos näytekaasu kuivataan ennen kuin se analysoidaan; sekä

3) edellä 15 §:n 1 momentissa lueteltujen pilaantumista aiheuttavien aineiden mittaus, jos lupa sallii vain niiden ongelmajätteiden polton, jotka eivät voi aiheuttaa suurempia pitoisuuksia kuin 10 prosenttia 15 §:n 1 momentin vastaavista raja-arvoista.

23 §
Mittaustulosten muuntaminen

Mittaustulokset, joiden perusteella todetaan, että 13 ja 15 §:n raja-arvoja ei ylitetä, on muunnettava seuraaviin olosuhteisiin:

1) lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 11 prosenttia happea, kuivaa savukaasua; ja

2) lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, 3 prosenttia happea, kuivaa kaasua, jos poltetaan ainoastaan öljyjätehuollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettua öljyjätettä.

Jos ongelmajätettä poltetaan hapella rikastetuissa olosuhteissa, mittaustulokset voidaan muuntaa lupaviranomaisen vahvistamaan happipitoisuuteen.

Kun pilaantumista aiheuttavien aineiden päästöjä on vähennetty savukaasun puhdistinlaitteella, 1 momentissa säädetty muunnos hapen osalta tehdään ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin epäpuhtauspitoisuus, on suurempi kuin hapen standardihappipitoisuus.

24 §
Mittaustulosten vertaaminen

Päästöjen raja-arvojen pitoisuuksia ei katsota ylitetyksi, jos:

1) mikään vuorokausikeskiarvo ei ole suurempi kuin 13 §:n ja 15 §:n 1 momentin taulukon a raja-arvo ja mikään puolen tunnin keskiarvo vuoden aikana ei ole suurempi kuin 15 §:n 1 momentin taulukon b sarakkeessa A mainittu raja-arvo tai 97 prosenttia vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ole suurempi kuin 15 §:n 1 momentin taulukon b sarakkeessa B mainittu raja-arvo;

2) mitkään keskiarvot näytteenottoaikana eivät ole suurempia kuin 15 §:n 1 momentin taulukossa c mainitut raja-arvot; sekä

3) edellä 15 §:n 2 momenttia noudatetaan.

Jäljempänä 26 §:ssä tarkoitetun ajanjakson aikana mitattuja keskiarvoja ei oteta huomioon arvioitaessa päästöjen raja-arvojen noudattamista.

Puolen tunnin ja kymmenen minuutin aikana mitatut keskiarvot lasketaan vähentämällä niistä liitteen II kohdassa 4 mainitut luotettavuusarvot polton aikaiselta tehokkaalta toiminta-ajalta, johon sisältyvät laitoksen käynnistys ja pysäytys. Vuorokausiarvot lasketaan kyseisistä hyväksyttävistä keskiarvoista.

Näytteenoton aikaiset keskiarvot ja fluorivetyhapon keskiarvot jaksottaisin mittauksin tehtäessä määrätään 22 §:n 1 momentin 3 kohdan ja liitteen II mukaisesti.

25 §
Toimenpiteet raja-arvojen ylittyessä

Jos mittaukset osoittavat, että tässä päätöksessä tarkoitetut raja-arvot ovat ylittyneet, on siitä välittömästi ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle. Ongelmajätteen syöttämistä uuniin ei saa jatkaa ennen kuin päästöjen raja-arvoja noudatetaan ja lupaviranomainen hyväksyy jätteen syöttämisen.

26 §
Toimenpiteet toiminnan keskeytymisen vuoksi

Lupaviranomainen määrää puhdistus- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömästä seisokista, häiriöstä ja viasta johtuvan pisimmän sallitun ajan, jolloin säädeltyjen aineiden päästöt voivat olla suurempia kuin säädetyt päästöjen raja-arvot. Laitos ei saa jatkaa tällöin ongelmajätteen polttamista kauempaa kuin neljä tuntia keskeytyksettä. Keskeytysjaksojen kokonaistuntimäärä ei saa olla pitempi kuin 60 tuntia vuodessa.

27 §
Toimenpiteet häiriön vuoksi

Häiriön sattuessa toiminnanharjoittajan on vähennettävä toimintaa tai keskeytettävä se niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes normaali toiminta voidaan palauttaa.

28 §
Hiukkaspitoisuus päästössä muulloin kuin laitoksen normaalitoiminnan aikana

Hiukkaspitoisuus päästössä ei missään olosuhteissa saa olla suurempi kuin 150 mg /m3(n) puolen tunnin keskiarvona laskettuna lisäksi 15 §:n 1 momentin taulukon a alakohdassa 2 ja 1 momentin taulukon b alakohdassa 2 vahvistettuja raja-arvoja ei saa ylittää. Kaikkia 9―14 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia on noudatettava.

29 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 30 päivänä syyskuuta 1997.

30 §
Päätöksen soveltaminen vanhoihin laitoksiin

Tätä päätöstä sovelletaan vanhoihin laitoksiin viimeistään kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta.

Jos toiminnanharjoittaja ilmoittaa kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta lupaviranomaiselle, että vanhaa laitosta käytetään ennen sen lopullista sulkemista enintään 20 000 tuntia neljän vuoden ja kahden kuukauden aikana ilmoituksen jättöpäivästä, ei tämän päätöksen vaatimuksia tarvitse noudattaa.

Neuvoston direktiivi 94/67/EY; EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 34, komission päätös 97/283/EY; EYVL N:o L 113, 30.4.1997, s. 11

Helsingissä päivänä kuuta 1997

Ympäristöministeri
Pekka Haavisto

Yli-insinööri
Markku Hietamäki

LIITE I

Dibensofuraanien ja dioksiinien ekvivalenttikertoimet

Päätöksen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun kokonaisarvon määräämiseksi jäljempänä luetellut dioksiinien ja dibentsofuraanien massakonsentraatiot on kerrottava seuraavilla kertoimilla (myrkyllisyyskäsitettä käyttäen) ennen kuin ne lasketaan yhteen.

myrkyllisyyskerroin

2,3,7,8tetraklooridibentsodioksiini (TCDD) 1

1,2,3,7,8pentaklooridibentsodioksiini (PeCDD) 0,5

1,2,3,4,7,8heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) 0,1

1,2,3,7,8,9heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) 0,1

1,2,3,6,7,8heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) 0,1

1,2,3,4,6,7,8heptaklooridibentsodioksiini (HpCDD) 0,01

oktaklooridibentsodioksiini (OCDD) 0,001

2,3,7,8tetraklooridibentsofuraani (TCDF) 0,1

2,3,4,7,8pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) 0,5

1,2,3,7,8pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) 0,05

1,2,3,4,7,8heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) 0,1

1,2,3,7,8,9heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) 0,1

1,2,3,6,7,8heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) 0,1

2,3,4,6,7,8heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) 0,1

1,2,3,4,6,7,8heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) 0,01

1,2,3,4,7,8,9heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) 0,01

oktaklooridibentsofuraani (OCDF) 0,001

LIITE II

MITTAUSTEKNIIKAT

1. Kaasuja kuljettavista kanavista pitoisuuksien määrittämiseksi tehtävien mittausten on oltava edustavia.

2. Epäpuhtauksien näytteenotto ja analyysi, mukaan luettuna dioksiinit ja furaanit sekä jatkuvatoimisten mittausten kalibroimiseksi tehtävät vertailumittaukset on tehtävä Euroopan unionin komission tilauksen perusteella tehtyjen CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei vielä ole, sovelletaan kansallisia standardeja.

3. Dioksiinien ja furaanien mittauksiin käytettävät menetelmät voidaan hyväksyä ainoastaan, jos yksittäisten dioksiinien ja furaanien näytteenoton ja analyysin havaintorajat ovat riittävän alhaiset, jotta saadaan myrkyllisyyskertomien kannalta merkityksellinen tulos.

4. Päästöjen raja-arvoissa määrätyt 95 prosentin luotettavuusarvot eivät saa ylittää seuraavia prosenttilukuja päästörajoista:

hiilimonoksidi (13 §) 10 %
rikkidioksidi (15 § 1 momentin taulukon a alakohta 5) 20 %
hiukkasten kokonaismäärä (15 §:n 1 momentin taulukon a alakohta 1) 30 %
orgaanisen hiilen kokonaismäärä (15 §:n 1 momentin taulukon a alakohta 2) 30 %
suolahappo (15 §:n 1 momentin taulukon a alakohta 3) 40 %

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.