574/1997

Valtionlainan koron suuruus määräytyy maatalouteen myönnettyjen markkinaehtoisten luottojen keskikoron perusteella. Lainansaajan on maksettava lainasta kyseistä korkoa viisi prosenttiyksikköä alempaa korkoa siihen saakka, kunnes korkoetuus on kokonaan käytetty. Korkoetuudella tarkoitetaan kokonaiskoron ja lainansaajalta perittävän koron erotusta. Koron määräytymisestä, vähimmäiskorosta, korkoetuuden muuntamisesta avustukseksi sekä avustuksen enimmäismäärästä säädetään asetuksella.

Lainojen ja avustusten myöntämismenettelystä, maksattamisesta, vakuuksista, valtionvastuusta, lainojen ja myyntihintojen takaisin perimisestä, lykkäysten myöntämisestä ja peruuttamisesta, luontaiselinkeinon harjoittajalle myönnettyjen luottojen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä sekä lainojen hoitamisesta luottolaitokselle aiheutuvien kulujen korvaamisesta ja korvausten takaisin perimisestä sekä lainojen ja avustusten valvonnasta, samoin kuin muistakin lainoitusta, myyntihintoja ja avustuksia koskevista seikoista on tässä laissa säädetyin poikkeuksin soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinolain 26 §:n 3 momentissa, 27 §:ssä, 29 §:n 3 ja 4 momentissa, 29 a-29 c, 30 ja 31 §:ssä, 32 §:n 3 momentissa, 47 §:ssä, 48 §:n 1 ja 4 momentissa sekä 50 ja 51 §:ssä säädetään vastaavista lainoista ja myyntihinnoista sekä avustuksista.

Jos ennen 1 päivää tammikuuta 1996 syntyneen valtion myyntihintasaamisen tai myönnetyn valtionlainan korkona peritään yli kahden ja puolen prosentin vuotuista korkoa, korko on 1 päivän marraskuuta 1996 ja 31 päivän joulukuuta 2001 välisen ajan kuitenkin kaksi ja puoli prosenttia. Asuntolainojen korkona peritään mainittuna aikana enintään neljän prosentin vuotuista korkoa. Vuoden 2002 alusta lukien korkoa voidaan yleisesti tarkistaa enintään kahdella prosenttiyksiköllä lainan myöntämisen jälkeen yleisessä korkotasossa tapahtuneita muutoksia vastaavasti. Myyntihinnan ja lainojen koron yleisestä tarkistamisesta päättää valtioneuvosto.

Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään muuhun kuin 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä, kun valittaja on saanut tiedon päätöksestä.

Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sekä valitettaessa 22 §:n 5 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen haetaan muutosta. Tämän viranomaisen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle.

Valituslautakunnan 38 ja 39 §:ssä mainitussa asiassa antamaan päätökseen sekä asianomaisen ministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Vastaavasti saa valituslautakunnan päätökseen hakea muutosta valittamalla asiassa, joka koskee avustuksen tai muun tuen takaisin perimistä tai lakkauttamista, lainan tai myyntihintasaamisen irtisanomista taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn tai muun maksuhelpotuksen raukeamista. Muuten valituslautakunnan tässä laissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää, jos:

Avustusta tai muuta tukea taikka maksuhelpotusta koskevasta hakemuksesta annettu maaseutuelinkeinopiirin päätös saadaan toimittaa hakijalle tiedoksi postitse tavallisena kirjeenä. Jollei muuta näytetä, hakijan katsotaan saaneen tiedon päätöksestä seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään. Velkajärjestelyä ja muita luottojen maksuhelpotuksia sekä avustuksen ja muun tuen myöntämistä koskevat maaseutuelinkeinopiirin päätökset ovat kuitenkin maksuttomia. Myös velkajärjestelyä ja muita maksuhelpotuksia koskevat maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökset ovat maksuttomia.

Valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos huolehtii lainasta ja sen vakuuksista tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen valvomaan valtion etua ja noudattamaan asianomaisen ministeriön antamia määräyksiä, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyssä. Vapaaehtoinen velkajärjestely tai siihen verrattava muu järjestely taikka lainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla saadaan tehdä vain asetuksella tarkemmin säädettävän viranomaisen suostumuksella.

Hyvitystä menetyksistä ei suoriteta sellaisen lainan osalta, joka olisi ennen vuotta 1993 voitu irtisanoa tässä laissa taikka sen nojalla annetussa asetuksessa tai muissa määräyksissä taikka sopimusehdoissa mainitun irtisanomisperusteen nojalla. Tämä ei koske vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä sovittuja koronalennuksia ja lyhennysten maksuvapautuksia, jotka jäävät kokonaan valtion vastuulle.