1338/1996

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1996

Asetus eläintautien vastustamisesta Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla sekä viennissä kolmansiin maihin

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on laeissa 809/1992 ja 424/1994:

1 §
Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää eläintautien leviäminen:

1) toimitettaessa eläimiä ja tavaroita muista Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomeen ja vastaavasti Suomesta muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin; sekä

2) vietäessä eläimiä ja tavaroita muihin maihin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

2 §
Soveltamisala

Asetus koskee seuraavia eläimiä ja tavaroita:

1) elävät eläimet, niiden sukusolut ja alkiot sekä kuolleet eläimet ja niiden osat;

2) eläimistä saatavat tuotteet;

3) jätteet, rehut ja lannoitteet, jotka sisältävät eläimistä peräisin olevia aineksia;

4) eläinten lanta, virtsa ja muut eritteet;

5) eläintauteja aiheuttavat bakteeri-, virus-, lois- ja niihin verrattavat pieneliöviljelmät sekä eläimille tarkoitetut rokotteet, seerumit ja niiden kaltaiset tuotteet;

6) heinät ja oljet;

7) kuljetusvälineet, tavarapäällykset, säilytysastiat, pakkaustarvikkeet ja kuivikkeet, joista voidaan katsoa aiheutuvan eläintautien leviämisen vaaraa;

8) eläinten tuotannossa, hoidossa ja pitopaikoissa käytetyt esineet, varusteet ja vaatteet sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen eläinten ja tavaroiden säilytykseen, pakkaamiseen tai kuljetukseen käytetyt esineet.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto määrittelee tarkemmin 1 momentissa tarkoitetut eläimet ja tavarat.

3 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) jäsenvaltiolla Euroopan unionin jäsenvaltiota;

2) kolmannella maalla Euroopan unionin ulkopuolista valtiota;

3) sisämarkkinatuonnilla mitä tahansa eläinten tai tavaroiden liikkumista muusta jäsenvaltiosta Suomeen;

4) sisämarkkinaviennillä mitä tahansa eläinten tai tavaroiden liikkumista Suomesta muuhun jäsenvaltioon.

4 §
Sisämarkkinatuonnille ja -viennille asetettavat vaatimukset

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyt määräykset muiden jäsenvaltioiden alueelta Suomeen toimitettaville ja vastaavasti Suomesta muiden jäsenvaltioiden alueelle toimitettaville eläimille ja tavaroille ja niitä koskeville asiakirjoille asetettavista vaatimuksista sekä menettelystä, jota noudattaen tarkastetaan, täyttyvätkö vaatimukset. Tuonti voidaan määrätä myös luvanvaraiseksi, jos Euroopan yhteisön lainsäädännöstä ei johdu muuta.

5 §
Sisämarkkinatuonnin ja -viennin edellytysten selvittäminen

Eläinten tai tavaroiden maahantuojan ja maastaviejän on huolehdittava eläinten tai tavaroiden tuonti- tai vientikelpoisuutta koskevien lupien, asiakirjojen ja muiden selvitysten hankkimisesta.

6 §
Sisämarkkinatuonnin ja -viennin edellyttämät tarkastukset

Eläinten tai tavaroiden maahantuojan tai maastaviejän on huolehdittava siitä, että eläimet tai tavarat tarkastetaan siten kuin maaja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto määrää.

Tarkastukset ja niihin liittyvät toimenpiteet suorittaa Suomessa kunnaneläinlääkäri, tarkastuseläinlääkäri tai läänineläinlääkäri. Sisämarkkinavientiin liittyvät tarkastukset voi lisäksi suorittaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston maastaviejän rekisteröitymisen yhteydessä valtuuttama muu eläinlääkäri. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarkemmat säännökset tarkastusten suorittamisesta.

7 §
Sisämarkkinatuontiin kelpaamattomiin eläimiin tai tavaroihin kohdistuvat toimenpiteet

Jos maahan tuotaviksi aiottujen eläinten tai tavaroiden epäillään tai todetaan levittävän eläintautilain (55/1980) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, eläimet tai tavarat on määrättävä vietäviksi maasta, talletettaviksi, asetettaviksi eristykseen tai karanteeniin, lopetettaviksi tai hävitettäviksi taikka käytettäviksi tarkoitukseen, josta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa.

Maahan tuotaviksi aiotut eläimet tai tavarat, jotka muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa eivät täytä maahantuonnin edellytyksiä tai joista ei ole esitetty vaadittuja selvityksiä, on määrättävä vietäviksi maasta, talletettaviksi, asetettaviksi eristykseen tai karanteeniin taikka käytettäviksi tarkoitukseen, josta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa.

Eläimet tai tavarat, jotka on tuotu maahan vastoin tätä asetusta tai sen nojalla annettuja säännöksiä, voidaan määrätä vietäviksi maasta, talletettaviksi, asetettaviksi eristykseen tai karanteeniin taikka lopetettaviksi tai hävitettäviksi.

Edellä 1―3 momentissa säädettyä menettelyä voidaan soveltaa myös kyseisissä momenteissa tarkoitetun eläimen jälkeläisiin, alkioihin ja sukusoluihin sekä eläimestä saataviin tuotteisiin.

8 §
Menettely sisämarkkinatuontiin kelpaamattomiin eläimiin ja tavaroihin kohdistuvista toimenpiteistä päätettäessä

Edellä 7 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä päättää maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto, läänineläinlääkäri, kunnaneläinlääkäri tai tarkastuseläinlääkäri. Jos ihmisten tai eläinten terveyden suojelemisesta ei muuta johdu, maahantuoja voi kuitenkin valita, mihin 7 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ryhdytään.

Jos eläinten tai tavaroiden maahantuonnin esteenä oleva syy on mahdollista poistaa, maahantuojalle on varattava tilaisuus kohtuullisessa ajassa täydentää maahantuonnin edellytyksiä koskevia selvityksiä ennen kuin eläimiin tai tavaroihin kohdistuvista toimenpiteistä päätetään. Päätökseen voidaan liittää ehtoja sen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä. Päätös hävittämisestä voidaan antaa uhalla, että päätöksen mukaisesti suorittamatta jäänyt hävittäminen teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Päätös maastaviennistä voidaan tehdä vain, jos sen maan toimivaltaiselta viranomaiselta, johon eläin tai tavara on tarkoitus määrätä vietäväksi, on varmistettu, että eläin tai tavara voidaan viedä kyseiseen maahan.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset 7 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ja tässä pykälässä tarkoitetusta menettelystä.

9 §
Maastaviejän selonottovelvollisuus viennissä kolmansiin maihin

Eläinten tai tavaroiden maastaviejän on huolehdittava kolmannen maan asettamien maahantuonnin edellytysten selvittämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto määrää kuitenkin vientiehdot, jos Suomella tai Euroopan unionilla on viennin kohteena olevan kolmannen maan kanssa eläinlääkinnällisiä vientiehtoja koskeva sopimus.

10 §
Vientitarkastus viennissä kolmansiin maihin

Suomesta kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitetut eläimet ja tavarat tarkastetaan maastaviejän pyynnöstä sen maan asettamien maahantuonnin edellytysten mukaisesti, johon eläimet tai tavarat viedään.

Tämän vientitarkastuksen tekee kunnaneläinlääkäri, tarkastuseläinlääkäri tai läänineläinlääkäri taikka maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämä muu eläinlääkäri siten kuin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto tarkemmin määrää.

Eläinten tai tavaroiden maastaviejän on sovittava tarkastuspaikasta ja -ajankohdasta vientitarkastuksen tekijän kanssa.

11 §
Muutos eläintautien esiintymisessä

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi kokonaan kieltää 2 §:ssä tarkoitettujen eläinten ja tavaroiden maahantuonnin, maastaviennin tai kuljetuksen Suomen alueen kautta taikka määrätä näille ehtoja, jos Suomessa tai muiden jäsenvaltioiden alueella esiintyy vakavaa eläintautia tai Suomeen uhkaa levitä vakava eläintauti taikka jos olennainen muutos eläintaudin esiintymisessä Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa taikka eläinten tai tavaroiden alkuperä-, kauttakulku- tai lähtömaassa taikka muu siihen verrattava äkillinen syy edellyttää sitä.

Kielto tai ehdot koskevat myös eläimiä ja tavaroita, joiden maahantuontiin on myönnetty lupa tai jotka on tarkastettu maahantuontia tai maastavientiä varten. Eläimiin ja tavaroihin, joiden maahantuonti on kielletty, sovelletaan 7 §:n 1 ja 4 momentin sekä 8 §:n säännöksiä.

12 §
Eläinten ja tavaroiden merkitseminen

Maahan tuotavat ja maasta vietävät eläimet ja tavarat on merkittävä siten, että ne voidaan tunnistaa niitä koskevissa asiakirjoissa tarkoitetuiksi eläimiksi tai tavaroiksi. Maa- ja metsauml;talousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä eläinten ja tavaroiden merkitsemisestä.

13 §
Kunnaneläinlääkärin palkkiot ja korvaukset sisämarkkinatuonnin valvonnassa

Kunnaneläinlääkärillä on oikeus saada tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisten sisämarkkinatuonnin valvontaan liittyvien tehtävien suorittamisesta palkkio ja korvaus valtion varoista siten kuin eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa asetuksessa (1269/1989) säädetään.

14 §
Korvaus maastaviennin yhteydessä suoritetuista tarkastuksista

Kunnaneläinlääkärillä ja maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämällä eläinlääkärillä on oikeus periä sisämarkkinaviennin sekä kolmansiin maihin tapahtuvan viennin yhteydessä suorittamistaan tarkastuksista tarkastuksen pyytäjältä korvaus siten kuin eläintautilaissa säädetään.

15 §
Maahantuojan ja maastaviejän maksettavat kustannukset

Tarkastuksen pyytäjän on suoritettava tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten nojalla tehtävistä tarkastuksen suorittaneen eläinlääkärin tai maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

16 §
Suhde eräisiin säännöksiin

Rauhoitettujen ja uhanalaisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden maahantuonnista ja maastaviennistä säädetään luonnonsuojelulaissa (1096/1996).

Eläinten kuljettamiseen maahantuonnin ja viennin yhteydessä sovelletaan eläinsuojelulakia (247/1996), eläinsuojeluasetusta (396/1996), eläinten kuljetuksesta annettua asetusta (491/1996) ja eurooppalaista yleissopimusta eläinten suojelemisesta kansainvälisten kuljetusten aikana (SopS 18/1975).

17 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Asetuksella kumotaan eläintautien vastustamisesta eläinten ja eräiden muiden tavaroiden maahantuonnista ja maastaviennistä 15 päivänä kesäkuuta 1994 annettu asetus (489/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Kumottavan asetuksen nojalla annetut päätökset ja vientitarkastusten tekemistä varten eläinlääkäreille annetut määräykset jäävät kuitenkin voimaan, kunnes toisin säädetään.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetyt tuontiluvat ovat edelleen voimassa luvassa mainitun ajan.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Neuvoston direktiivi 90/425/ETY; EYVL N:o L 224, 18.8.1990, s. 29
Neuvoston direktiivi 89/662/ETY; EYVL N:o L 395, 31.12.1989, s. 13

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.