1578/1995

Lääninveroviraston, jonka on viimeksi toimitetussa verotuksessa ollut määrättävä talletusvelvolliselle valtionvero, on määrättävä suhdannetalletuksen määrä noudattaen soveltuvin osin, mitä ennakkoperintälaissa on ennakonkannossa suoritettavan ennakon määräämisestä säädetty.

Jos talletusvelvollinen on ennen kantojakson alkamista tai sen aikana 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, lääninveroviraston on hakemuksesta määrättävä, että suhdannetalletuksena suoritetut erät on palautettava ja että maksamatta olevat erät on lyhennettävä siten kuin veron lyhentämisestä on säädetty. Jos talletusvelvollinen on ennen suhdannetalletusten maksuunpanoa edellä tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, suhdannetalletus jätetään maksuunpanematta.

Jos suhdannetalletuksen maksaminen määräaikana laiminlyödään, peritään määrälle viivekorkoa siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/95) säädetään.

Sen lisäksi, mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetään, palautetaan alennetulle tai poistetulle suhdannetalletukselle kertynyt viivekorko myös silloin, kun suhdannetalletusvelvollisuutta muutetaan lain 10 §:n 2 momentin tai 14 §:n nojalla.

Jos suhdannetalletus laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen johdosta on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä tai talletus on määrätty aiheetta tai sitä on määrätty liikaa, talletuksen määränneen lääninveroviraston on oikaistava virhe. Jos talletus on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä, oikaisu on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa suhdannetalletuksen kantojakson alkamisesta ja muutoin kolmen kuukauden kuluessa kantojakson päättymisestä.

Tässä laissa tarkoitettuun lääninveroviraston päätökseen saadaan hakea muutosta vain siten kuin ennakkoperintälain 51 §:n 5 momentissa säädetään.

Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) 70 ja 71 §:ssä säädetään. Valtion puolesta on valitusoikeus veroasiamiehellä.

Jos talletusvelvollinen on tehnyt Suomen Pankkiin ennen suhdannetalletuksen kantojakson päättymistä investointivarauslaissa (1094/78) tarkoitetun investointitalletuksen, jota koskeva investointivarauslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika päättyy valtioneuvoston suhdannetalletusten suorittamista koskevan päätöksen jälkeen, lääninveroviraston on hakemuksesta alennettava suhdannetalletusta investointitalletuksen määrällä. Suhdannetalletusta voidaan kuitenkin alentaa enintään määrällä, joka vastaa niiden kantoerien yhteismäärää, jotka erääntyvät aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua investointitalletuksen tekemisestä.

Valtiovarainministeriö tai sen määräämänä verohallitus voi erityisen painavista syistä hakemuksesta kokonaan tai osittain vapauttaa talletusvelvollisen suorittamasta suhdannetalletusta tai sille perittyä tai perittävääviivästyskorkoa, jäämämaksua ja viivekorkoa.

Sen estämättä, että suorittamatta olevaa talletusta on 1 momentin nojalla lyhennetty, on talletusvelvollisen suoritettava viivekorko. Viivekorko lasketaan talletuksen lyhennetylle osalle talletuksen palauttamispäivään.