Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

198/1995

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki rehulain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 26 päivänä helmikuuta 1993 annetun rehulain (234/93) 2 §:n 1 ja 2 momentti, 3 §:n 1, 10 ja 11 kohta, 2 luvun otsikko, 16 §, 19 §:n otsikko ja 1 momentti sekä 22 §:n otsikko ja 1 momentti sekä

lisätään 3 §:ään uusi 12―15 kohta, 19 §:ään uusi 3 momentti ja lakiin uusi 6 a, 6 b, 13 a, 16 a ja 27 a § seuraavasti:

2  §Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan rehuvalmisteiden markkinointiin, markkinointia varten tapahtuvaan valmistukseen, Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella tapahtuvaan kauppaan sekä maahantuontiin ja maastavientiin. Lisäksi tätä lakia sovelletaan lääkerehujen määräämiseen sekä päällysmerkintä- ja pakkausvaatimuksia lukuun ottamatta rehuvalmisteiden käyttöön ja valmistukseen tiloilla.

Tätä lakia ei sovelleta:

1) 

tutkimuslaitosten eläinkokeissa käytettäviin rehuvalmisteisiin; eikä

2) 

maahantuotavaan kauttakulkutavaraan edellyttäen, että käyttötarkoitus käy selvästi ilmi valmisteen päällysmerkinnöistä tai valmistetta koskevista asiakirjoista.


3  §Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) 

rehuvalmisteella rehuja, tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita, rehun lisäaineita, rehuseoksia sekä lääkerehuja;


10) 

päiväannoksella 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee tyydyttääkseen koko ravinnontarpeensa;

11) 

haitallisella aineella sellaisia rehuvalmisteissa olevia aineita tai tuotteita, jotka voivat aiheuttaa terveydellistä vaaraa eläimille tai kotieläintuotteiden kautta ihmisille;

12) 

rehuaineella 2 kohdassa määriteltyä rehua tai rehuvalmisteisiin käytettävää raaka-ainetta;

13) 

lääkerehulla lääkevalmisteen (lääkerehun esiseos) ja rehun sekoitusta, joka on tarkoitettu annettavaksi eläimelle sairauden parantamiseksi, lievittämiseksi tai ehkäisemiseksi;

14) 

maahantuonnilla tuontia muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista; sekä

15) 

maastaviennillä vientiä muihin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

2 lukuRehuvalmisteiden valmistus, markkinointi, Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella tapahtuva kauppa sekä maahantuonti ja maasta vienti

6 a  §Lääkerehu

Lääkerehun valmistukseen saa käyttää vain sellaista lääkevalmistetta, jonka lääkelaitos on lääkelain (395/87) nojalla antamassaan myyntiluvassa tai muussa lääkevalmisteen kulutukseen luovuttamista koskevassa luvassa hyväksynyt eläinten rehuun sekoitettavaksi.

Lääkerehua saa myyntiä varten valmistaa vain sellainen valmistaja, jonka kasvintuotannon tarkastuskeskus on hyväksynyt lääkerehun valmistajaksi. Lääkerehua saa myydä ja luovuttaa vain kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymä valmistaja ja jälleenmyyjä. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.

Valmistaja ja jälleenmyyjä saavat luovuttaa lääkerehua vain eläinlääkärille tai eläinlääkärin kirjoittaman lääkerehumääräyksen perusteella eläimen omistajalle tai haltijalle. Eläinlääkäri voi kirjoittaa lääkerehumääräyksen vain laboratoriotutkimusten tulosten perusteella tai tutkittuaan eläimet itse.

6 b  §Euroopan unionin sisämarkkinakaupan lääkerehuille asettamat vaatimukset sekä lääkerehun maahantuonti ja maastavienti

Muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa valmistettua lääkerehua saa Suomessa myydä ja luovuttaa vain, jos lääkerehu on sellaista, että se saadaan saattaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi lääkerehun on täytettävä jompikumpi seuraavista ehdoista:

1) 

lääkerehun valmistukseen käytetty lääkevalmiste on Suomessa hyväksytty eläinten rehuun sekoitettavaksi; tai

2) 

lääkerehun valmistukseen käytettävän lääkevalmisteen vaikuttava aine on sama kuin Suomessa eläinten rehuun sekoitettavaksi hyväksytyn lääkevalmisteen vaikuttava aine ja näiden lääkevalmisteiden laadullinen ja määrällinen koostumus on sama.

Muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa valmistettua lääkerehua saa Suomessa myydä ja luovuttaa vain kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymä valmistaja tai jälleenmyyjä.

Suomessa valmistettua lääkerehua saa luovuttaa muuhun Euroopan unionin jäsenvaltioon vain, jos lääkerehu täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset.

Maahan tuotavan ja maasta vietävän lääkerehun on täytettävä vähintään samat vaatimukset kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisessä kaupassa. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset lääkerehujen maahantuonnista ja maastaviennistä.

13 a  §Rehuvalmisteiden maastavienti

Maasta saa viedä vain sellaisia rehuvalmisteita, jotka täyttävät tämän lain vaatimukset.

16  §Tarkastukset

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksella, valtuutetuilla tarkastajilla ja näytteenottajilla sekä eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämillä eläinlääkäreillä on oikeus tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemista ja noudattamisen valvontaa varten tarkastaa rehuvalmisteita valmistavia laitoksia, maahantuonti- ja maastavientikuljetuksia sekä maatalouden tuotantopaikkoja samoin kuin varasto- ja muita rakennuksia, myyntipaikkoja ja kuljetusvälineitä sekä ottaa korvauksetta tarpeellisia näytteitä tutkimuksia varten.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta tarkastustoiminnasta, vuosittaisesta valvontasuunnitelmasta ja rehuvalmisteita valmistavien laitosten omavalvonnasta.

16 a  §Euroopan unionin sisämarkkinakaupan edellyttämä valvonta

Muusta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettu rehuvalmiste voidaan tarkastaa siinä yksikössä, joka Suomessa ensimmäisenä vastaanottaa kyseisen rehuvalmisteen. Yksikön on ilmoitettava saapuneista rehueristä kasvintuotannon tarkastuskeskukselle. Rehuvalmiste voidaan tarkastaa myös sellaisessa kuljetusvaiheessa, joka soveltuu parhaiten tarkastuksen päämäärän toteutumiseen. Tarkastuksen ja valvonnan on oltava yhdenmukaista Suomessa valmistettujen rehuvalmisteiden tarkastuksen ja valvonnan kanssa. Tarkastus- ja valvontamenettelyssä noudatetaan muutoin tämän lain säännöksiä.

Jos on perusteltua syytä epäillä, että muusta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettu rehuvalmiste ei vastaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia, voivat valvontaviranomaiset pysäyttää kyseisen rehuvalmisteen kuljetuksen aikana.

19  §Maahantuonti- ja maastavientitarkastus

Maahan tuotavat rehuvalmisteet tarkastetaan pistokokein ennen niiden luovuttamista tullista. Tarkastettavaa valmistetta voidaan kasvintuotannon tarkastuskeskuksen määräyksestä säilyttää tullin valvonnassa asianomaisten viranomaisten hyväksymässä paikassa siihen saakka, kunnes kasvintuotannon tarkastuskeskus on tarkastuksen perusteella hyväksynyt valmisteen maahantuonnin.


Maasta vietävien rehuvalmisteiden on täytettävä Euroopan unionin sisämarkkinakaupan edellyttämät vaatimukset. Jos epäillään, että maasta vietävä rehuvalmiste ei täytä säädettyjä vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava välttämättömät tarkastukset ja tarvittaessa ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin.

22  §Valvonnan kustannusten periminen

Rehuvalmisteiden valvonnasta tämän lain perusteella valtiolle aiheutuvat kustannukset peritään elinkeinonharjoittajilta seuraavasti:

1) 

välittömästi ja tasapuolisesti elinkeinonharjoittajiin kohdennettavista kustannuksista, kuten maahantuontiin, maastavientiin tai valmistuksessa olevaan tuotteeseen kohdistuvista tarkastuksista aiheutuneista kustannuksista, peritään niitä vastaava maksu; sekä

2) 

kustannuksista, joita ei voi kohdentaa tasapuolisesti valvontatoimenpiteen yhteyteen, kuten valmisteen tarkastukset markkinoinnin eri vaiheissa, voidaan periä puolivuosittain valmisteryhmäkohtaisesti valmistus- ja maahantuontimäärien perusteella valvontamaksua, joka määritellään vuosittaisessa valvontasuunnitelmassa; sekä

3) 

sen lisäksi, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, voidaan periä erillinen toimenpidemaksu sellaisesta tuotteesta, joka ei täytä tässä laissa asetettuja vaatimuksia.


27 a  §Lääkerehua koskevat tarkemmat määräykset

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset:

1) 

lääkerehujen valmistuksesta, markkinoille saattamisesta, varastossa pitämisestä sekä luovuttamisesta eläinten lääkitsemiseen käytettäväksi;

2) 

lääkerehun valmistajaksi ja jälleenmyyjäksi hyväksymisen edellytyksistä sekä toiminnan järjestämisestä;

3) 

lääkerehun valmistamista ja luovuttamista koskevista eläinlääkärin lääkerehumääräyksistä;

4) 

lääkerehua koskevasta kirjanpidosta ja näiden tietojen ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle; sekä

5) 

välituotteista ja niiden hyväksymisestä.


Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä helmikuuta 1995.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 347/94

MmVM 40/94

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 1995

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMaa- ja metsätalousministeriMikko Pesälä

Sivun alkuun