Arvonlisäveroasetus
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtiovarainministerin esittelystä säädetään 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/93) 221 §:n nojalla:
1 lukuLiiketapahtumien kirjaaminen ja tositteet
1 §
Suoritettavan ja vähennettävän arvonlisäveron selvittämiseksi verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat aikajärjestyksessä sen ajankohdan mukaan, jolloin niiden perusteella suoritettava tai vähennettävä vero on otettava huomioon kalenterikuukaudelta tilitettävää veroa laskettaessa.
Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa. Niiden tavaroiden myyntien, joista verovelvollinen on tehnyt arvonlisäverolain 83 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen, on oltava vaikeuksitta erotettavissa muista myynneistä.
Kirjaukset voidaan tehdä ostoista tai myynneistä aikajärjestyksessä pidettävään osakirjanpitoon tai muuhun kirjanpitokirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolain 7 §:ssä tarkoitettuun asiajärjestyksessä pidettävään pääkirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa.
2 §
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat on kirjattava kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivään mennessä.
3 §
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuun tositteeseen.
Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 2 kohdassa, 107, 110, 112 ja 113 §:ssä tarkoitettu maahan tuodusta tavarasta vähennettävän veron määrä sekä 72 §:ssä tarkoitettu määrä on selvitettävä tullauspäätöksellä ja siihen liittyvillä asiakirjoilla.
4 §
Verovelvollisen myyjän on tehtävä verovelvollisten välisiä liiketoimia koskeviin asiakirjoihin verovelvollisuutta osoittava merkintä "ALV rek.".
5 §
Verovelvollisen myyjän on merkittävä myyntitositteeseen myynnistä suoritettavan veron rahamäärä jokaisen verokannan osalta erikseen silloin, kun myynti tapahtuu toiselle verovelvolliselle tai 122 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutetulle. Jos myyjä on tehnyt tavarasta 83 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen, mainitunlaiselle ostajalle annettavaan tositteeseen on kuitenkin tehtävä merkintä siitä, ettei myyntihinta sisällä vähennettävää veroa.
Jos myynnistä toiselle verovelvolliselle ei ole suoritettava veroa, myyntitositteeseen on tehtävä verottomuutta osoittava merkintä.
6 §
Myyjän on verovelvollisen ostajan pyynnöstä annettava selvitys siitä, että kysymyksessä on myyjän omasta alkutuotannosta saadun tuotteen myynti, tai siitä, että myyjä on arvonlisäverolain 52 §:ssä tarkoitetun lannoite- tai rehuaineen valmistaja.
Arvonlisäverolain 62 §:ssä tarkoitetun liiketoiminnan jatkajan on myyjän pyynnöstä annettava selvitys siitä, että luovutettuja tavaroita ja palveluja ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Arvonlisäverolain 59 §:n 4 kohdassa tarkoitetun palvelun ostajan on myyjän pyynnöstä annettava selvitys siitä, että palvelua tullaan käyttämään pääasiallisesti verottomassa rahoitus- ja vakuutustoiminnassa.
7 §
Arvonlisäverolain 105 §:ssä tarkoitetusta selvityksestä on käytävä ilmi myyjän suoritettavan veron määrä, luovutuksen laatu, rakentamispalvelun valmistumisvuosi, myyjän ja ostajan nimet sekä henkilö- tai liike- ja yhteisötunnukset. Selvitys on allekirjoitettava.
2 lukuMaastavienti ja maahantuonti
8 §
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun ulkomaisen ostajan asuinpaikka on varmistettava passista tai siihen merkitystä oleskelu- tai työluvasta tai muista asiakirjoista, jotka selvittävät asuinpaikan luotettavasti.
Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuksi selvitykseksi siitä, että ostaja on vienyt tavarat Suomesta, katsotaan liikevaihtoverottoman matkustajamyynnin järjestämisestä annetun asetuksen (485/85) mukaisen toimiluvan saaneen palautusliikkeen antama todistus. Kun myynti tapahtuu lentoaseman ulkomaanliikenteen lähtöhallissa, selvitykseksi siitä, että ostaja itse vie tavarat Suomesta, katsotaan myös ostajan esittämä ulkomaanlennon tarkastuskortti. Myynnistä on tällöin täytettävä verohallituksen hyväksymä arvonlisäverotonta myyntiä koskeva lomake.
9 §
Arvonlisäverolain 97 §:ssä tarkoitettu veronpalautus myönnetään maahantuojan vaatimuksesta tavaran tullauksen yhteydessä. Jos vaatimus esitetään myöhemmin, noudatetaan, mitä tullilaissa (573/78) säädetään muutoksenhausta.
Jos maahantuojalta peritään arvonlisäverolain 99 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa edellä 1 momentissa mainittu veronpalautus takaisin, maahantuojan on annettava tulliviranomaiselle jäljennös veronpalautusta koskevasta päätöksestä.
3 lukuErityisiä säännöksiä
10 §
Liikevaihtovero-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden on lähetettävä valitusta koskevat asiakirjat lääninverovirastoon säilytettäviksi liikevaihtovero-oikeuden välityksellä.
11 §
Mitä tässä asetuksessa säädetään verovelvollisesta, vähennykseen oikeuttavasta käytöstä ja vähennettävästä verosta, sovelletaan myös arvonlisäverolain 130 ja 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutettuun, palautukseen oikeuttavaan käyttöön ja palautettavaan veroon.
12 §
Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.
13 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 1994
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoValtiovarainministeri Iiro Viinanen