1675/1993

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Laki evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/66) 2 ja 10 §,

sellaisina kuin ne ovat, 2 § muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1992 annetulla lailla (1601/92) ja 10 § 16 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa laissa (564/89), sekä

lisätään lakiin uudet 4 a, 5 c, 5 d, 7 a, 7 b, 7 c, 8 a ja 8 b § seuraavasti:

2 §

Jos edunsaaja, jolla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, on saanut valtion eläkelain 8 §:n 5 momentissa (1528/93) mainittujen säännösten nojalla myönnetyn vanhuuseläkkeen, jonka määrä on laskettu valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia, tai sitä vastaavien valtion eläkelain 8 §:n 5 momentissa mainittujen muiden lakien säännöksiä tai eläkesääntöjen määräyksiä soveltaen, hänellä on palveluksen päätyttyä oikeus myös tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen riippumatta siitä, onko hän saavuttanut eläkeikänsä.

4 a §

Sen estämättä, mitä virka- tai työsuhteesta muutoin johtuu, tätä lakia sovellettaessa katsotaan palvelus alkaneeksi silloin, kun viranhaltija on ryhtynyt hoitamaan virkaansa tai työntekijä suorittamaan työtänsä. Jos kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai-, pyhä- tai juhlapäivä taikka muu vapaapäivä eikä viranhaltija sen vuoksi ole voinut ryhtyä hoitamaan virkaansa tai työntekijä suorittamaan työtänsä sanottuna päivänä, katsotaan palvelus tästä huolimatta alkaneeksi kuukauden ensimmäisenä päivänä. Vastaavasti katsotaan palveluksen päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen palveluksen katkeamista, työkyvyttömyyden tai yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista tai osa-aikatyöhön siirtymistä.

5 c §

Jos edunsaajalla on oikeus saada työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentissa (612/91) tarkoitettua päivärahaa, tapaturmaeläkettä, korvausta, ansionmenetyskorvausta tai elinkorkoa, voidaan tämän lain mukainen eläke sen estämättä, mitä valtion eläkelain 11 ja 12 §:ssä on säädetty, suorittaa ottamatta huomioon sanottua etuutta, kunnes sen määrä on lopullisesti ratkaistu. Edunsaajan oikeus sanottuun etuuteen siirtyy kirkkohallitukselle siltä osin kuin etuus olisi yhteensovituksessa vähentänyt eläkettä.

5 d §

Jos edunsaaja on alaikäinen taikka jos hän sairauden tai muun syyn takia ei pysty itse hakemaan eläkettä ja jollei hänellä ole huoltajaa tai tätä tarkoitusta varten määrättyä uskottua miestä, voi kirkkohallituksen hyväksymä edunsaajan lähiomainen tai muu hänestä pääasiallisesti huolehtiva henkilö edunvalvojana käyttää edunsaajan puhevaltaa tämän lain mukaista eläkettä koskevassa asiassa.

7 a §

Jos eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, kirkkohallitus saa ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi, jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä.

Jos kirkkohallitus on tehnyt esityksen eläkettä koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamisesta, se voi, kunnes asia on ratkaistu, keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa eläkkeen sen suuruisena kuin purkuesityksen mukaan on pidettävä oikeana.

7 b §

Kirkkohallituksen tämän lain nojalla myöntämän etuuden takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio.

7 c §

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä ei kuitenkaan saa edunsaajan suostumuksetta vähentää enempää kuin kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero.

Aiheettomasti maksettu etuuden määrä voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ole katsottava johtuneen edunsaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai takaisin perittävä määrä on vähäinen.

8 a §

Tämän lain 1 §:ssä tarkoitettu kirkon eläkejärjestelmän piiriin kuuluva henkilö on velvollinen suorittamaan kirkon keskusrahastolle työntekijän eläkemaksun, joka on työntekijäin eläkelain (395/61) 12 b §:n 1 momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin suuruinen osa 2 momentissa säädettävästä työntekijän palkasta.

Työnantaja pidättää palkanmaksun yhteydessä työntekijäin eläkemaksun palveluksessaan olevan henkilön ennakkoperintälain 4 §:n tarkoittamasta palkasta ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta palkasta ja tilittää sen kirkon keskusrahastolle kirkkohallituksen määräämällä tavalla.

Lain soveltamispiiriin kuuluva henkilö voi vaatia oikaisua työntekijän eläkemaksuun kirkkohallitukselta. Haettaessa muutosta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä kirkkolaissa on muutoksenhausta säädetty.

8 b §

Eläkemaksusta, joka muodostuu 8 §:ssä tarkoitetusta työnantajan eläkemaksusta ja 8 a §:ssä mainitusta työntekijän eläkemaksusta, vastaa kirkon keskusrahastolle työnantaja niin kuin työnantajan eläkemaksusta on säädetty.

Työntekijäin eläkemaksusta koostuvista varoista siirretään eläkerahastoon vähintään sama suhteellinen osuus kuin työnantajien eläkemaksusta.

10 §

Valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, eläketurvakeskus, vakuutus- ja eläkelaitos, yksityinen työnantaja, sairaala, virkasuhteessa oleva lääkäri sekä valtion eläkelain 5 a ja 10 a §:ssä tarkoitettuja etuuksia myöntävät viranomaiset ja laitokset ovat velvolliset pyynnöstä antamaan maksutta kirkkohallitukselle hallussaan olevat käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun tai eläkkeen maksamiseen vaikuttavat tiedot. Lääkärinlausunnosta ja -todistuksesta on kuitenkin suoritettava kohtuullinen korvaus.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Sen estämättä, mitä evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain muuttamisesta 6 päivänä kesäkuuta 1989 annetun lain (564/89) voimaantulosäännöksessä säädetään, valintaoikeutta ja mainitussa voimaantulosäännöksessä tarkoitettujen eläkeikää koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä ei ole, että edunsaajalla on oikeus eläkkeeseen valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia soveltaen. Mainittuja valintaoikeutta ja eläkeikää koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta vuoden 1939 jälkeen syntyneeseen 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulevan valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1528/93) 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun uuteen edunsaajaan eikä edunsaajaan, joka on saanut evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaista osa-aikaeläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä. Tässä momentissa tarkoitetun eläkeiän valintaan oikeutetun edunsaajan eläkekarttuma on vähintään 60 prosenttia, jos hänellä on evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaan eläkeajaksi luettavaa palvelusaikaa vähintään 30 vuotta. Puuttuva karttuma lisätään edunsaajan viimeiseen palvelukseen. Tätä momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1995.

Tämän lain 7 c §:ää sovelletaan päätökseen, joka on annettu lain voimaantulon jälkeen ja 8 a ja 8 b §:iä palkkaan, joka on maksettu lain voimassa ollessa.

Valtion eläkelain 1 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1528/93), tarkoitetulle vanhalle edunsaajalle myönnettävää eläkettä pidetään evankelis-luterilaisen kirkon eläkeasetuksen 2 §:ää, sellaisena kuin se on muutettuna 23 päivänä tammikuuta 1981 annetussa asetuksessa (68/81), sovellettaessa valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia soveltaen myönnettävänä eläkkeenä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 292/93
StVM 59/93

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Tytti Isohookana-Asunmaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.