1657/1993

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Asetus työntekijäin eläkeasetuksen muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä

kumotaan 23 päivänä helmikuuta 1962 annetun työntekijäin eläkeasetuksen (183/62) 10 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 29 päivänä marraskuuta 1963 annetulla asetuksella (527/63),

muutetaan 1, 3 a ja 7 §, 8 §:n 2 – 5 momentti, 11 §:n 2 ja 3 momentti, 12 f §:n 3 momentin 3 kohta ja 17 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § 15 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa asetuksessa (542/90), 3 a § 31 päivänä tammikuuta 1985 annetussa asetuksessa (106/85), 7 § muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1965 ja 29 päivänä joulukuuta 1972 annetuilla asetuksilla (709/65 ja 939/72), 8 §:n 2, 4 ja 5 momentti 15 päivänä marraskuuta 1985 annetussa asetuksessa (871/85) sekä 8 §:n 3 momentti mainitussa 15 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa asetuksessa ja 12 f §:n 3 momentin 3 kohta 12 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa asetuksessa (655/91), sekä

lisätään asetukseen uusi 9 a § seuraavasti:

1 §

Työntekijäin eläkelain (395/61)1 § 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa arvioidaan t yöansion nousevan mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun rajamäärään sanotussa momentissa tarkoitetun työ suhteen alusta alkaen, jos työntekijäin eläkelain 7 §:n 5 momentin mukainen työ ansio, ottamatta huomioon työntekijäin eläkemaksun vähentämistä, ensimmäiseltä kuukauden pituiselta ajalta on vähintään rajamäärän suuruinen, ja muutoin sen kalenterikuukauden alusta, jonka aikana työ ansio ensimmäisen kerran on noussut rajamäärään. Tämän jälkeen työansion katsotaan mainittua lainkohtaa sovellettaessa olevan vähintään sanotun rajamäärän suuruinen, kunnes työnantajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että työansio on ainakin viimeksi kuluneena kalenterikuukautena ennen ilmoituksen tekemistä ollut rajamäärää pienempi.

3 a §

Työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä tarkoitettua etuutta myöntävän viranomaisen, laitoksen tai vakuutusyhtiön on annettava eläketurvakeskukselle tiedot kultakin kalenterivuodelta työntekijöille maksetuista sanotuista etuuksista eläketurvakeskuksen määräämällä tavalla seuraavan toukokuun loppuun tai muuhun eläketurvakeskuksen kanssa sovittuun ajankohtaan mennessä.

7 §

Laskettaessa työntekijäin eläkelain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja keskimääriä kuukautta kohti jaetaan saman lain 9 §:n mukaisesti tarkistettujen ja saman lain 7 §:n 5 – 7 momentissa tarkoitetulla tavalla työntekijäin eläkemaksun määrällä vähennettyjen työansioiden yhteismäärä kysymyksessä olevaan ajanjaksoon sisältyvien päivien lukumäärällä, ja osamäärä kerrotaan kolmellakymmenellä.

Jos työsuhde on jatkunut työntekijän täytettyä eläkeiän, katsotaan työnansion kalenterivuoden alusta tai, jos työsuhde on alkanut myöhemmin, työsuhteen alkamisesta eläkeiän saavuttamispäivään olevan niin suuri osa työsuhteessa sinä vuonna saadusta kokonaisansiosta kuin sanottu ajanjakso on työsuhteen kestoajasta samana vuonna.

Jos työntekijä on ollut työsuhteessa työntekijäin eläkelain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun täysitehoisen eläkkeen päättyessä, katsotaan työansion eläkkeen päättymisestä kalenterivuoden loppuun tai, jos työsuhde on päättynyt aikaisemmin, työsuhteen päättymiseen olevan niin suuri osa työsuhteessa sinä vuonna saadusta kokonaisansiosta kuin sanottu ajanjakso on työsuhteen kestoajasta samana vuonna. Tämä ei kuitenkaan koske työsuhdetta, jonka perusteella myönnettyä eläkettä määrättäessä on sovellettava työntekijäin eläkelain 6 a §:ää.

Yleisöltä tulevat palvelurahat tai vapaaehtoiset lahjat otetaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa huomioon saman suuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jos muuta luotettavaa selvitystä niiden määrästä ei esitetä.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia ohjeita eläkkeen perusteena olevan palkan laskemisesta.

8 §

Työntekijän eläkelain mukaista vähimmäiseläketurvaa vastaavan vapaakirjan perusteella työntekijällä on oikeus sen mukaan kuin vapaakirjan ehdoissa määrätään saada vanhuuseläkettä täytettyään 65 vuotta, tai varhennettua vanhuuseläkettä aikaisintaan 60 vuotta täytettyään, työkyvyttömyyseläkettä työntekijäin eläkelain 4 §:n 3 momentin ja 5 b §:n mukaisesti sekä työttömyyseläkettä työntekijäin eläkelain 4 e §:n mukaisesti, ei kuitenkaan silloin, kun hän saa työntekijäin eläkelain 6 a §:ää tai lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 7 §:n 1 momenttia soveltaen myönnettyä täysitehoista eläkettä.

Jos työntekijä, jolle on muodostunut vapaakirja, aloittaa työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain, eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (662/85) tai merimieseläkelain (72/56) alaisen uuden työsuhteen taikka ryhtyy harjoittamaan maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) tai yrittäjien eläkelain (468/69) alaista yrittäjätoimintaa ja saa sen johdosta, uudelleen vapaakirjaa saamatta, eläkkeen muussa iässä tai muiden ehtojen mukaisesti, muunnetaan vapaakirja näiden ehtojen mukaiseksi. Vastaavasti menetellään, jos tällainen työntekijä saa eläkkeen hänelle myönnetyn vapaaehtoisen jatkovakuutuksen perusteella. Merimieseläkelain mukaisen työsuhteen aloittaneen työntekijän oikeudesta vapaakirjaan noudatetaan kuitenkin myös, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 4 momentin viimeisessä virkkeessä säädetään.

Jos työntekijällä kuollessaan oli 2 momentissa tarkoitetun vapaakirjan perusteella oikeus eläkkeeseen, hänen jälkeensä työntekijäin eläkelain 4 ja 4 a §:ssä mainituilla edunsaajalla on oikeus saada perhe-eläkettä saman vapaakirjan perusteella.

Työntekijäin eläkelain 11 §:n mukaisten lisäetujen osalta noudatetaan soveltuvin osin, mitä on säädetty edellä 1 – 3 momentissa. Jos kuitenkin työntekijän viimeiseen työsuhteeseen liittyneissä eläketurvan ehdoissa eläkeikä on ollut alle 65 vuotta ja työsuhde on päättynyt aikaisintaan vuotta ennen eläkeiän täyttämistä, varhennettu vanhuuseläke myönnetään vapaakirjan ehtojen asemasta työsuhteeseen liittyneitä eläketurvan ehtoja soveltaen, jos eläke alkaa vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.


9 a §

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa joka kalenterivuodeksi työntekijäin eläkelain 7 § :n 7 momentissa tarkoitetun kertoimen käyttäen perusteena edellä 9 §:ssä tarkoitettua palkka- ja hintatasoa. Kerroin on julkaistava viimeistään kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, josta lukien sitä sovelletaan.

11 §

Hakemukseen on liitettävä eläkelaitoksen määräämä selvitys. Haettaessa työkyvyttömyyseläkettä eläkelaitokselle on myös toimitettava vahvistetulle lomakkeelle laadittu lääkärinlausunto hakijan terveydentilasta. Eläketurvakeskus vahvistaa tämän lomakkeen kaavan. Eläkelaitos voi kuitenkin hyväksyä muunkinlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen. Jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai jos siihen on muu erityinen syy, eläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon.

Työkyvyttömyyseläkkeen hakija tai saaja on velvollinen eläkelaitoksen määräyksestä käymään työkyvyttömyyden selvittämistä varten tutkittavana eläkelaitoksen nimeämän lääkärin luona tai eläkelaitoksen osoittamassa sairaalassa. Eläkelaitoksen on tällöin korvattava tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset, joihin luetaan myös kohtuulliset matkakustannukset ja kohtuullinen matkapäiväraha toiselle paikkakunnalle määräyksen mukaisesti tehdystä matkasta. Jos hakija ilman hyväksyttävää syytä jättää edellä tarkoitetun määräyksen noudattamatta, hakemuksen käsittely voidaan määrätä raukeamaan.


12 f §

Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:


3) kieltäytymisestään vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa työntekijäin eläkelain 4 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vähintään kuukauden jatkuvaa työtä.


17 §

Eläkelaitosten on suoritettava eläketurvakeskukselle työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen eläketurvakeskuksen kustannusten korvaamiseksi ennakkomaksu ja lopullinen maksu, joiden suuruus ja suoritusajat määrätään sosiaali- ja terveysministeriön eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamissa perusteissa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on vastaavasti sovellettava työntekijäin eläkelain 13 a §:n 1 momentissa ja 13 b §:n 4 momentissa tarkoitettuihin eläketurvakeskuksen kuluihin.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 9 a §:ssä säädetään, vuodelle 1994 työntekijäin eläkelain 7 §:n 7 momentissa tarkoitettu kerroin julkaistaan viimeistään 31 päivänä tammikuuta 1994.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.