Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 ja 7 §:n muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain ( 134/62 ) 1 §:n 1 momentti ja 7 §:n 2 momentin 4 kohta ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 momentti 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1536/93) ja 7 §:n 2 momentin 4 kohta ja 3 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (560/93), seuraavasti:
1 §
Työntekijälle, joka sen vuoden jälkeen, jona hän on täyttänyt 13 vuotta, työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tai kotimaanliikenteen aluksissa tai, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille työeläketurva tämän lain mukaan. Työntekijä on velvollinen osallistumaan tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseen siten kuin 10 c §:ssä säädetään. Jos tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain (395/61) 3 §:n 2-4 momentissa, 4 §:n 1, 3 ja 5 momentissa, 4 a-4 d ja 4 f-4 n §:ssä, 5 §:n 6 momentissa, 5 c, 7 a-7 c, 8, 8 a-8 g, 9, 9 a, 10, 10 a, 12, 13 a, 13 b ja 14 §:ssä, 15 §:n 2 momentissa, 15 a, 15 b, 16, 17, 17 a, 17 b, 18, 19 a-19 e, 20-21 b, 22 ja 23 §:ssä säädetään.
7 §
Edellä 1 momentissa tarkoitettua 540 päivää laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta työntekijä on saanut:
työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa tai työmarkkinatuesta annetun lain (1542/93) mukaista työmarkkinatukea enintään 180 päivältä, yhteensä kuitenkin enintään työttömyysturvalain 26 §:ssä säädettyä enimmäismäärää vastaavilta päiviltä;
Jos työntekijä on saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n 2 momentin perusteella ennen kuin työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamisesta on kulunut 1 ja 2 momentissa tarkoitetut 540 päivää, luetaan työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi myös tulevan ajan palkka.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
StVM 47/93
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen