1173/1993

Viljelijälle, joka on valtion kanssa tehnyt maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 12 §:ssä tarkoitetun sopimuksen luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta, vahvistetaan hakemuksesta 40 000 litran tuotantokiintiö, mikäli hän ryhtyy toimittamaan maitoa meijeriin, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 21 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos maidontuottaja, jolla on ennestään tuotantokiintiö, on ostanut tai vuokrannut maatilan tai vähintään puolet sen pelloista tai jos kysymyksessä on kahden tai useamman maatilan muodostama yhteenliittymä (tuotantorengas) tai aviopuolisot, joille on vahvistettu erilliset tuotantokiintiöt, voidaan maatilojen tuotantokiintiöt yhdistää. Jos kysymyksessä on tilan tai sen peltojen vuokraus, kiintiöt yhdistetään sen kiintiökauden loppuun, jonka aikana vuokrasopimus päättyy. Tarkemmat määräykset tuotantorenkaalle vahvistettavan tuotantokiintiön myöntämisen edellytyksistä ja kiintiön voimassaololle asetettavista ehdoista säädetään asetuksella.

Muissa kuin 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa maidontuottajan tuotantokiintiö tai osa siitä voidaan siirtää pysyvästi tuottajien keskinäisen sopimuksen perusteella saman maaseutuelinkeinopiirin alueella toiselle maatilalle.

Kun on kyse 4 momentin mukaisesta maatilan tai peltojen oston taikka vuokrauksen yhteydessä tapahtuvasta kiintiöiden yhdistämisestä, maidontuotannosta luopuvan tilan kiintiöstä siirretään tai yhdistetään määrä, joka vastaa maatilalla tuotetun maidon määrää. Tuotetun maidon määrää laskettaessa otetaan tällöin huomioon kahden edellisen kalenterivuoden aikana maatilalta meijeriin toimitetuista maitomääristä suurempi. Kiintiön ja tuotetun maitomäärän erotus siirretään maaseutuelinkeinopiirille myönnettäviksi kiintiöinä ja lisäkiintiöinä. Kun on kyse 5 momentin mukaisesta tuotantokiintiön tai sen osan siirtämisestä sopimuksen perusteella, puolet luovuttavan tilan kiintiöstä tai luovutettavasta kiintiön osasta siirretään tai yhdistetään luovutuksen saajan kiintiöön ja puolet siirretään maaseutuelinkeinopiirille myönnettäväksi kiintiöinä ja lisäkiintiöinä. Tällöin osasta kiintiötään luopuvan tilan uudeksi kiintiöksi vahvistetaan tilan aikaisemman kiintiön ja siitä luovutetun osan erotus. Edellytyksenä kiintiön yhdistämiselle tai siirtämiselle 4 ja 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on lisäksi, että tiloilla, joita kiintiöiden yhdistäminen tai siirtäminen koskee, ei ole voimassa valtion tai maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa tehtyä maataloustuotannon vähentämis- tai luopumissopimusta. Hakemus kiintiöiden yhdistämisestä on toimitettava 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa maaseutuelinkeinopiirille viimeistään kiintiökauden päättymistä edeltävän huhtikuun loppuun mennessä. Sanotun ajankohdan jälkeen jätettyjen hakemusten perusteella yhdistetyt tai vahvistetut kiintiöt tulevat voimaan seuraavan kiintiökauden alusta.

Vahvistettaessa tuotantokiintiöitä 3-5 momentin nojalla on noudatettava, mitä 15- 18 §:ssä säädetään. Vahvistamisen edellytyksenä on lisäksi, että maidontuotannosta pysyvästi kokonaan luopuvan tilan tuotantokiintiöt määrätään samalla lakanneiksi. Maatilan tai sen pellon vuokrasopimuksen perusteella tuotannosta väliaikaisesti luopuvan tilan kiintiö tai sen osa ei ole sanottuna aikana luopujan käytettävissä.

Uusia tuotantokiintiöitä voidaan muissa kuin 12 §:ssä ja 13 §:n 1-5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kunkin maaseutuelinkeinopiirin alueella vahvistaa se määrä sekä vahvistettuja kiintiöitä korottaa maa- ja metsätalousministeriön määräämin perustein sillä määrällä, joka vastaa 13 §:n 6 momentin mukaisesti maaseutuelinkeinopiirille myönnettäväksi siirrettyä maitolitramäärää.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään kiintiöiden myöntämisestä, voidaan Ahvenanmaan maakunnan sekä maaseutuelinkeinopiirien alueilla vahvistaa uusia kiintiöitä enintään se määrä sekä vahvistettuja kiintiöitä korottaa enintään sillä määrällä, jolla meijerimaidon määrä edellisen kalenterivuoden aikana on Ahvenanmaan maakunnassa alittanut 14 miljoonaa litraa, Lapin maaseutuelinkeinopiirin alueella 100 miljoonaa litraa, Kainuun maaseutuelinkeinopiirin alueella 70 miljoonaa litraa sekä Oulun maaseutuelinkeinopiiriin kuuluvien Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven kuntien alueella 32 miljoonaa litraa.

Tuotantokiintiö voidaan 13 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa siirtää, vahvistaa ja korottaa vain luonnolliselle henkilölle, kuolinpesälle, luonnollisten henkilöiden perustamalle maidontuotantoa harjoittavalle yhtymälle ja tuotantorenkaalle.

Tuotantokiintiö voidaan 13 §:n 3-5 momentissa ja 14 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa vastaamaan suuruudeltaan enintään niin monen lypsylehmän tuotantoa, että maidontuottajan hallitsemalta peltoalalta on mahdollisuus saada vähintään puolet niiden tarvitsemasta rehusta. Maaseutuelinkeinopiiri voi kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön määräämistä erityisistä syistä myöntää poikkeuksen tämän lain rehuomavaraisuutta koskevista säännöksistä, jos sitä on kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen pidettävä tarpeellisena.

Tuotantokiintiö voidaan 13 §:n 1 ja 3-5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa vain, milloin tuotantoa harjoitetaan maatilalla, jolla maidontuottaja asuu. Tilalla asumiseen rinnastetaan kuitenkin asuminen tilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä tilasta.

Edellytyksenä tuotantokiintiön vahvistamiselle 15 §:ssä tarkoitetulle yhtymälle on, että ainakin joku yhtymän osakkaista asuu yhtymän toimipaikalla tai sen läheisyydessä hallitsemallaan maatilalla taikka sen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä siitä ja että kyseisiltä maatiloilta on mahdollisuus saada vähintään 16 §:ssä mainittu osuus yhtymän maidontuotannon rehuntarpeesta.

Edellä tässä pykälässä mainitun asumista koskevan vaatimuksen estämättä voidaan tuotantokiintiö 13 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla siirtää sellaisissa sukupolvenvaihdostapauksissa, joissa maatilan uusi omistaja jatkaa tilan maidontuotantoa entisessä laajuudessa.

Kuolinpesän katsotaan täyttävän 17 §:n 1 momentissa säädetyn maatilalla asumista tarkoittavan edellytyksen, kun joku osakkaista asuu maatilalla tai sen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä siitä.

Luonnollisen henkilön sekä yhtymän ja kuolinpesän osakkaan katsotaan täyttävän 17 §:n 1 momentissa säädetyn maatilalla asumista tarkoittavan vaatimuksen myös silloin, kun hänen poissaolonsa siltä on luonteeltaan tilapäistä. Laskettaessa, voidaanko luonnollisen henkilön maatilalta tai osakkaiden maatiloilta saada 16 §:ssä tarkoitettu osa yrityksen rehuntarpeesta, ei maatilaan katsota kuuluvaksi sellaista vuokrasopimuksen nojalla hallittua peltoa, jonka jäljellä oleva vuokra-aika tuotantokiintiötä vahvistettaessa on vähemmän kuin kolme vuotta.

Tuotantokiintiön vahvistaa 13 ja 14 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa hakemuksesta maaseutuelinkeinopiiri.

Sen estämättä mitä 15-19 §:ssä säädetään, voi valtioneuvosto päättää, että aikaisemmin vahvistettuja tuotantokiintiöitä korotetaan päätöstä seuraavan tuotantokiintiöiden voimassaolojakson alusta lukien, kuitenkin enintään tarkkailukarjojen keskituotoksen nousua vastaavasti. Valtioneuvoston on tällöin otettava huomioon maidontuotannon kehitys ja vallitseva markkinatilanne. Valtioneuvosto voi lisäksi määrätä perusteet, joiden mukaan tuottajalle voidaan vahvistaa tuotantokiintiö tuotantosuunnan vaihtamisen yhteydessä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tässä laissa tarkoitettujen rajoitusten estämättä erityisistä syistä vahvistaa tuotantokiintiön opetus-, koe- tai tutkimustoimintaa harjoittavalle maidontuottajalle.

Tämän lain nojalla vahvistettu tuotantokiintiö raukeaa, jos maidontuottaja on lopettanut maidontuotannon harjoittamisen eikä tuottaja ole viiden vuoden kuluessa maidontuotannon lopettamisesta lukien aloittanut uudelleen tuotantoa. Milloin lopettaminen johtuu maidontuotannon rajoittamista koskevasta sopimuksesta, jonka perusteella korvausta maksetaan valtion varoista, lasketaan edellä tarkoitettu viiden vuoden aika siitä, kun sopimuksen voimassaolo on päättynyt.

Maaseutuelinkeinopiirin on määrättävä tuotantokiintiö lakanneeksi aina silloin, kun viljelijä on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain 6 §:n 4 momentin tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain 9 §:n nojalla sitoutunut luopumaan maidontuotannostaan pysyvästi. Tällaisen sopimuksen tehneelle viljelijälle ei saa myöntää tuotantokiintiötä ennen kuin sopimuksen tekemisestä on kulunut seitsemän vuotta. Tuotantokiintiötä ei sanottuna aikana saa kyseistä tilaa varten myöntää myöskään sille, jolle maatilan tai sen osan omistus- tai hallintaoikeus on sopimuksen tekemisen jälkeen siirtynyt.

Meijerin on ilmoitettava asianomaiselle maaseutuelinkeinopiirille maidon toimittamisen sille lopettaneista tuottajista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Valituslautakuntaan valitetaan myös Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä.

Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Sanotun viranomaisen on tällöin lähetettävä valituskirjelmä liitteineen sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Valituslautakunnan 14 §:ssä tarkoitetussa lisäkiintiön myöntämistä koskevassa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi taikka jos luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu, siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään tai määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin päätös on kuitenkin maksuton.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985 ja sen mukaisia kiintiöitä sovelletaan 31 päivään elokuuta 1996. Tällä lailla kumotaan kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annettuun lakiin (1080/81) sisältyvät lypsykarjataloutta koskevat säännökset. Lypsykarjatalouden harjoittamista tai laajentamista koskevat lupahakemukset, jotka ovat vireillä tämän lain voimaan tullessa, on käsiteltävä kuitenkin loppuun mainitun lain säännösten mukaan.