Liikenneministeriön päätös peruspalveluliikenteen rahoituksesta
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 957/1993
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Liikenneministeriö on luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/91) 29 §:n 3 momentin nojalla päättänyt:
1 §Peruspalveluliikenteen rahoitus
Valtion talousarviossa osoitetun määrärahan puitteissa voidaan kehittää ja ylläpitää linja-autolla ja henkilöautolla harjoitettavaa maaseudun joukkoliikennettä siten kuin tässä päätöksessä määrätään.
2 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen käyttötarkoitukset
Liikenneministeriö voi:
myöntää liikenteenharjoittajalle läänin rajan ylittävän pikavuoroliikenteen ylläpitämiseen valtionapuna maksettavaa peruspalveluliikenteen lisäkorvausta, johon kunnat 10 §:ssä määritellyllä tavalla osallistuvat, ja
ostaa liikenteenharjoittajalta valtion rahoituksella läänin rajan ylittävää, pikavuoroliikenteenä ajettavaa alueellisesti välttämätöntä linja-autoliikennettä.
Lääninhallitus voi liikenneministeriön päättämän läänikohtaisen määrärahakiintiön puitteissa:
myöntää liikenteenharjoittajalle alueellaan harjoitettavan maaseudun linja-autojen linjaliikenteen ylläpitämiseen valtionapuna maksettavaa peruspalveluliikenteen lisäkorvausta, johon kunnat 10 §:ssä määritellyllä tavalla osallistuvat,
ostaa liikenteenharjoittajalta valtion rahoituksella alueellisesti välttämätöntä linja-autolla harjoitettavaa liikennettä,
myöntää alueensa kunnalle tai kunnille yhteisesti valtionapua, jota voidaan käyttää:
maaseudun linja-autolla, taksilla ja invataksilla ajettavan peruspalveluliikenteen ostamiseen, sekä
kaupunkimaisessa paikallisliikenteessä linjaliikenteen alijäämän kattamiseen, linja-autolla, taksilla ja invataksilla ajettavan liikenteen ostamiseen ja sellaisten taksa-alennusten ostamiseen, jotka tukevat kaupunkien seudullisen joukkoliikenteen säännöllistä matkustusta, ja
kehittää joukkoliikennetiedotusta joko valtion rahoituksella tai myöntämällä kunnille valtionapua.
2 momentin 3 kohdan mukainen taksa-alennusten osto voi rajoitetusti koskea myös junaliikennettä.
Rahoitusta kohdennettaessa otetaan huomioon saariston erityisolosuhteet.
Liikenneministeriön myöntämää ja lääninhallituksen määrärahakiintiöstä myönnettävää peruspalveluliikenteen rahoitusta ei voida käyttää niissä kunnissa, joille myönnetään kaupunkiliikenteen valtionapua. Alueellisesti välttämätöntä valtion varoilla rahoitettavaa liikennettä liikenneministeriö ja lääninhallitus voivat sen sijaan rahoittaa myös näihin kuntiin.
3 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen käytön edellytykset
Rahoituksen käytölle asetetaan seuraavat edellytykset:
rahoituksella edistetään monikäyttöisen ja eri väestöryhmiä palvelevan joukkoliikenteen kehittymistä, jolloin huomiota tulee kiinnittää koko väestön myös lasten, vanhusten ja vammaisten kulkumahdollisuuksien parantamiseen,
rahoitusta ei kohdenneta päällekkäisen tai muulla tavoin epätarkoituksenmukaisen tai epätaloudellisen liikenteen ylläpitämiseen,
liikenteen ylläpitämiseen käytettävä rahoitus kohdentuu liikenteelle, jota yritykset eivät ilman rahoitusta hoitaisi tai eivät hoitaisi samassa laajuudessa kuin rahoitettaessa liikennettä,
liikenne tuotetaan kysyntään nähden edullisimmalla liikennevälineellä,
matkustajamäärä asiointiliikenteessä on keskimäärin vähintään 2,0 matkustajaa ja muussa peruspalveluliikenteessä vähintään 2,5 matkustajaa,
kunta sitoutuu 10 §:ssä mainituissa tapauksissa oman maksuosuutensa suorittamiseen,
liikennettä ostettaessa noudatetaan julkisista hankinnoista voimassa olevia säännöksiä,
liikennettä harjoittavilla yrityksillä on liikenteenhoidon edellyttämä asianmukainen liikennelupa, ja
rahoitettavan maaseudun peruspalveluliikenteen tulee täyttää henkilöliikennelain 2 §:n 6 kohdassa ja kaupunkimaisen paikallisliikenteen lain 2 §:n 5 kohdassa mainitut tunnusmerkit.
4 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen hakeminen
Linjaliikenneluvan haltija hakee lomakkeella peruspalveluliikenteen lisäkorvausta kuntakohtaisesti. Hakemukseen liitetään matkustajalaskentatiedot ja muut myöntäjän edellyttämät selvitykset. Hakemus toimitetaan lääninhallituksen edellyttämällä tavalla joko asianomaiselle kunnalle, joka antaa hakemuksesta lausunnon ja toimittaa sen lääninhallitukselle, tai lääninhallitukselle, joka pyytää kunnalta lausunnon. Läänin rajan ylittävän pikavuoroliikenteen hakemukset lääninhallitus valmistelee alueeseensa kohdistuvalta osalta ja toimittaa ne liikenneministeriölle. Lisäkorvausta haettaessa noudatetaan myöntäjän asettamia hakuaikoja.
Kunta hakee valtionapua lääninhallituksen päättämällä tavalla.
5 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen myöntäminen ja palvelujen ostaminen
Peruspalveluliikenteen lisäkorvauksen ja valtionavun myöntää lääninhallitus. Läänin rajan ylittävän pikavuoroliikenteen lisäkorvauksen myöntää liikenneministeriö.
Palveluja ostavat liikenneministeriö, lääninhallitus ja kunta 2 §:stä ilmeneviin tarkoituksiin.
Kaikki peruspalveluliikenteen rahoitukseen liittyvät päätökset tehdään koskemaan vain vuotta 1994.
6 §Peruspalveluliikenteen rahoituspäätöksen irtisanominen
Peruspalveluliikenteen lisäkorvauspäätöksen voi irtisanoa myöntäjä, kunta tai liikenteenharjoittaja. Irtisanomisaika on kolme kuukautta, liikennelupaa uusittaessa kaksi kuukautta.
Valtionapupäätöksen, jolla on myönnetty rahoitusta kunnalle liikennepalvelujen ostamiseen, voi irtisanoa lääninhallitus tai kunta. Irtisanomisaika on kolme kuukautta.
Liikenneministeriön tai lääninhallituksen ostaessa palveluja irtisanomisaika on kolme kuukautta ellei toisin sovita.
7 §Laskentaperiaate
Peruspalveluliikenteen lisäkorvauksen alijäämä saadaan vähentämällä ajokustannuksesta lippu- ja muut mahdolliset tulot. Alijäämästä hakemuksen kohteena olevaan kuntaan kohdistuva osuus saadaan kertomalla koko vuoron alijäämä kunnan alueella ajettujen kilometrien ja koko vuoron kilometrien suhteella. Valtion lisäkorvausta myönnetään kunnan alueella ajetulle osuudelle 10 §:ssä määritellyn kustannusjaon mukaisesti. Tarkoituksenmukaisten ja taloudellisten liikennekokonaisuuksien järjestämiseksi ja turvaamiseksi lisäkorvaus voi kunnan esityksestä kohdistua myös toisen kunnan alueella ajettavalle osuudelle.
Taksilla ajettavaa joukkoliikennettä ostettaessa enimmäishinta saadaan vähentämällä liikenneministeriön vahvistaman reittitaksan mukaisesta kustannuksesta lippu- ja muut mahdolliset tulot. Valtion osuus hinnasta määritellään 10 §:ssä.
Linja-autolla ajettavaa liikennettä ostettaessa ostettavan liikenteen hinta määräytyy sopimuksen perusteella.
8 §Peruspalveluliikenteen lisäkorvauksen ajokustannus
Peruspalveluliikenteen lisäkorvauksessa sovellettava ajokustannus saadaan laskennallisesti ottaen huomioon ajetut kilometrit ja liikenteenhoidon kannalta välttämätön aika. Kustannusta laskettaessa otetaan huomioon myös välttämätön siirtoajo.
Lisäkorvausta määriteltäessä enimmäiskustannuksena käytetään 140 markkaa tunti ja 3,20 markkaa kilometri.
Mikäli linja-autolla ajettavan vuoron matkustajamäärä on niin vähäinen, että kuljetus olisi mahdollista suorittaa henkilöautolla, saadaan enimmäiskustannus taksin kustannuksen perusteella.
9 §Peruspalveluliikenteen lipputulot
Lipputulot todetaan matkustajalaskentojen ja tarvittaessa muiden selvitysten perusteella.
Peruspalveluliikenteen lisäkorvausta laskettaessa ja liikennettä ostettaessa lipputulot otetaan huomioon liikenneministeriön vahvistaman linja-autoliikenteen sarjalipputaksan mukaisena, jolloin kertalipun hintana sovelletaan perustaksaa. Pikavuoroliikenteessä otetaan huomioon myös matkustajilta perittävät lisämaksut.
Junaliikennettä korvaavassa liikenteessä lipputulot otetaan huomioon junaliikenteessä yleisesti käytettävän taksatason mukaisina.
Taksiliikenteen lipputulot autoilija tulouttaa kunnalle.
10 §Valtion ja kuntien kustannusjako
Kunnan tulee osallistua tämän määräyksen mukaiseen peruspalveluliikenteen rahoitukseen. Kuntien kantokykyluokituksen mukaisesti valtion rahoitusosuus valtion ja kuntien yhteisestä rahoituksesta on seuraava:
Kanto- | Valtion |
kyky- | rahoitus- |
luokka | osuus |
prosenttia | |
1 | 86 |
2 | 82 |
3 | 78 |
4 | 73 |
5 | 69 |
6 | 65 |
7 | 61 |
8 | 58 |
9 | 54 |
10 | 50 |
Liikenneministeriö ja lääninhallitukset voivat ostaa kokonaan valtion varoilla alueellisesti välttämätöntä liikennettä, mikäli sen rahoittaminen yksittäisten kuntien varoista ei ole perusteltua. Samoin edellytyksin liikenneministeriö ja lääninhallitukset voivat kattaa valtion varoilla koko peruspalveluliikenteen lisäkorvauksen, kun kyse on alueellisesta liikenteestä. Lääninhallitukset voivat käyttää joukkoliikennetiedotukseen valtion rahoitusta myös ilman kuntien rahoitusosuutta. Lakkautettavaa junaliikennettä korvaavat yhteydet voidaan katsoa välttämättömiksi alueellisiksi yhteyksiksi.
Kaupunkimaisessa paikallisliikenteessä valtion ja kuntien ohjeellinen kustannusjako on 50 %. Vuonna 1994 valtio voi kuitenkin rahoittaa tätä suuremman osuuden.
11 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen maksatus
Liikenneministeriö ja lääninhallitus maksavat myöntämänsä peruspalveluliikenteen lisäkorvauksen yritykselle vähintään kahtena eränä.
Lääninhallitus maksaa myöntämänsä valtionavun kunnille jälkikäteen lääninhallituksen päättämällä tavalla.
Liikennepalveluja ostettaessa liikenneministeriö ja lääninhallitus maksavat valtion rahoitusosuuden siten kuin ostosopimuksen yhteydessä päätetään.
12 §Valtionavun takaisin periminen
Valtionavun takaisin perimisestä on säädetty luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 24 §:ssä.
Valtionapu voidaan myös periä takaisin, mikäli valtionavulla on ostettu henkilöauton tilausliikenneluvan tai linja-auton tilausliikenneoikeuden nojalla harjoitettavaa joukkoliikennettä, joka luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen (347/91) 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla haittaa olemassa olevaa linjaliikennettä.
13 §Peruspalveluliikenteen rahoituksen valvonta
Liikenneministeriö ja lääninhallitus vastaavat osaltaan peruspalveluliikenteen rahoituksen käytön valvonnasta. Tarvittaessa lääninhallituksen tulee suorittaa liikenneministeriön edellyttämiä valvontatehtäviä. Lääninhallituksentulee toimittaa liikenneministeriölle erikseen määriteltäviä selvityksiä rahoituksen käytöstä ja käytön vaikutuksista.
Asiakastulojen todentamiseksi liikenneministeriö ja lääninhallitus voivat vaatia liikenteenharjoittajalta liikennettä ja liikenteen taloutta koskevia tietoja ja selvityksiä sekä suorittaa asiaa koskevia tarkastuksia.
Lääninhallituksen myöntämän valtionavun käytöstä ja sen vaikutuksista kunnan tai kuntien yhdessä tulee antaa selvitys lääninhallitukselle valtionapupäätöksen mukaisesti.
Kunnan on saatettava lääninhallituksille tiedoksi ostamansa linja-autolla tai taksilla harjoitettu joukkoliikenne aikatauluineen.
14 §Päätöksen voimassaolo
Tämä päätös on voimassa 1.1.1994-31.12. 1994. Päätös tulee voimaan edellyttäen, että valtion vuoden 1994 talousarvio hyväksytään tätä koskevilta osin hallituksen esityksen mukaisesti.
Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1993
Liikenneministeri Ole NorrbackHallitusneuvos osastopäällikkönä, ylijohtaja Harri Cavén