675/1993

Annettu Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1993

Kemikaaliasetus

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään 14 päivänä elokuuta 1989 annetun kemikaalilain (744/89) nojalla:

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään kemikaalilain soveltamisesta:

1) uuden aineen ilmoitusmenettelyyn;

2) uuden aineen terveydelle ja ympäristölle aiheuttaman vaaran arviointiin;

3) vaarallisen kemikaalin (aineen ja valmisteen) luokitukseen, päällykseen ja merkitsemiseen; sekä

4) tiedonantovelvollisuuteen ja kemikaalirekisteriin.

Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin lopulliselle käyttäjälle tarkoitettuihin käyttövalmiisiin valmisteisiin:

1) ihmisille tai eläimille tarkoitettuihin lääkevalmisteisiin;

2) kosmeettisiin valmisteisiin;

3) elintarvikkeisiin;

4) alkoholijuomiin;

5) rehuihin;

6) radioaktiivisiin aineisiin; eikä

7) asetuksen 4, 5 ja 15-19 §:n vaatimusten osalta ampumatarvikkeisiin ja räjähteisiin, joita luovutetaan markkinoille siinä tarkoituksessa, että niillä tuotetaan räjähdys tai pyrotekninen ilmiö.

Asetusta ei myöskään sovelleta jätteisiin.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) aineella kemiallisia alkuaineita ja niiden yhdisteitä mukaan lukien aineen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja tuotantoprosessista johtuvat epäpuhtaudet; aineeseen kuuluvana osana ei kuitenkaan pidetä liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta aineen koostumusta;

2) valmisteella kahdesta tai useammasta aineesta muodostuvia seoksia;

3) polymeerilla ainetta, jonka molekyyli koostuu yhden tai useamman meerin (yhdestä monomeerimolekyylistä muodostuneen polymeerimolekyylin osan) muodostamista jaksoista; suurimman osan polymeerimolekyyleistä on koostuttava vähintään kolmesta toiseen meeriin tai muuhun molekyyliryhmään kovalentisti sitoutuneesta meeristä, polymeerin massasta suurimman osan on koostuttava keskenään eripainoisista molekyyleistä ja polymeerimolekyylien on jakauduttava useisiin moolimassaluokkiin, joiden moolimassojen erot muodostuvat pääasiassa meerien lukumäärän eroista;

4) ilmoituksella uudesta aineesta Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) osapuolten toimivaltaisille viranomaisille esitettyjä vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun Euroopan yhteisöjen (EY) neuvoston direktiivin (67/548/ETY) mukaisia asiakirjoja, jotka on toimittanut:

a) ETA-sopimuksen sopimuspuolten alueella valmistetusta, joko sellaisenaan tai valmisteen osana markkinoille luovutettavasta uudesta aineesta aineen valmistaja; tai

b) ETA-sopimuksen sopimuspuolten alueen ulkopuolella valmistetusta, joko sellaisenaan tai ETA-sopimuksen liite 2: neuvoston direktiivi (92/32/ETY), neuvoston direktiivi (88/379/ETY), komission direktiivi (91/155/ETY).

valmisteen osana markkinoille luovutettavasta uudesta aineesta toiminnanharjoittaja, joka luovuttaa aineen markkinoille tai toiminnanharjoittaja, jonka aineen valmistaja on nimennyt ainoaksi edustajakseen tekemään aineesta ilmoituksen;

5) ilmoituksentekijällä 4 kohdassa tarkoitettua toiminnanharjoittajaa, joka tekee ilmoituksen; ilmoitusta kutsutaan ilmoitettavan aineen määrästä riippuen varsinaiseksi tai suppeaksi ilmoitukseksi;

6) markkinoille luovuttamisella luovuttamista kolmansien osapuolten saataville; myös maahantuonti Euroopan talousalueen tullialueelle on markkinoille luovuttamista;

7) tieteellisellä tutkimuksella ja kehitystyöllä valvotuissa olosuhteissa tehtyä tieteellistä koetta, analyysia tai kemiallista tutkimusta, mukaan lukien aineen ominaisuuksien, käyttäytymisen ja tehokkuuden määrittäminen sekä tuotekehitykseen liittyvät tieteelliset tutkimukset;

8) tuotannollisella tutkimuksella ja kehitystyöllä tuotekehitykseen liittyvää toimintaa, jonka aikana aineen soveltuvuus testataan tuotantokokeilujen avulla tai koelaitoksessa;

9) kaupallisessa käytössä olevien aineiden luettelolla (EINECS; European Inventory of Existing Commercial Chemical Substances) luetteloa niistä aineista, joiden katsotaan olleen Euroopan yhteisöjen markkinoilla 18 päivänä syyskuuta 1981.

3 §
Vaarallisten kemikaalien ryhmitys

Kemikaalilain 11 §:ssä tarkoitetut vaaralliset kemikaalit (aineet ja valmisteet) ryhmitellään seuraavasti:

1) räjähtävät kemikaalit: kiinteät, nestemäiset, tahnamaiset tai hyytelömäiset aineet ja valmisteet, jotka voivat ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa vapautuu lämpöä ja kehittyy nopeasti kaasuja, ja jotka määrätyissä koeolosuhteissa räjähtävät, kun niitä kuumennetaan osittain suljetussa tilassa, tai muusta syystä;

2) hapettavat kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka voivat aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa;

3) erittäin helposti syttyvät kemikaalit: nestemäiset aineet ja valmisteet, joilla on erittäin alhainen leimahduspiste ja alhainen kiehumispiste, sekä kaasumaiset aineet ja valmisteet, jotka muodostavat syttyvän seoksen joutuessaan kosketukseen ilman kanssa ympäristön lämpötilassa ja paineessa;

4) helposti syttyvät kemikaalit:

a) aineet ja valmisteet, jotka voivat kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä;

b) kiinteät aineet ja valmisteet, jotka voivat välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti kosketukseen sytytyslähteen kanssa ja jotka jatkavat palamista sytytyslähteen poistamisen jälkeen;

c) nestemäiset aineet ja valmisteet, joilla on hyvin alhainen leimahduspiste; tai

d) aineet ja valmisteet, jotka veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostavat vaarallisia määriä helposti syttyviä kaasuja;

5) syttyvät kemikaalit: nestemäiset aineet ja valmisteet, joilla on alhainen leimahduspiste;

6) erittäin myrkylliset kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hyvin pieninä annoksina hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä aiheuttavat kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan;

7) myrkylliset kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka pieninä annoksina hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä aiheuttavat kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan;

8) haitalliset kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan;

9) syövyttävät kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka voivat tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa;

10) ärsyttävät kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka eivät ole syövyttäviä, mutta voivat aiheuttaa tulehduksen välittömässä, pitkäaikaisessa tai toistuvassa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa;

11) herkistävät kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa herkistymistä siten, että altistuttaessa uudelleen aineelle tai valmisteelle seurauksena on sille ominaisia haittavaikutuksia;

12) syöpää aiheuttavat kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa syöpää tai lisätä sen esiintyvyyttä;

13) perimää vaurioittavat kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita tai lisätä niiden esiintyvyyttä;

14) lisääntymiselle vaaralliset kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa jälkeläisillä muita kuin periytyviä haittavaikutuksia tai lisätä niiden esiintyvyyttä taikka heikentää miesten tai naisten lisääntymistoimintoja tai -kykyä; sekä

15) ympäristölle vaaralliset kemikaalit: aineet ja valmisteet, jotka ympäristöön jouduttuaan voivat aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle.

Edellä 1 momentin 1-5 kohdassa tarkoitetut kemikaalit ovat palo- ja räjähdysvaarallisia, 6-14 kohdassa tarkoitetut kemikaalit terveydelle vaarallisia sekä kohdassa 15 tarkoitetut kemikaalit ympäristölle vaarallisia.

4 §
Ominaisuuksien testaaminen ja arviointi

Tässä asetuksessa tarkoitettu kemikaalin testaus on tehtävä yleisesti hyväksyttyjen testimenetelmien mukaisesti siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Laboratoriotestit tulee tehdä noudattaen kemikaalilain 57 §:n mukaista hyvää laboratoriokäytäntöä.

Kun käytössä olevasta aineesta on tietoja, jotka on hankittu muiden kuin edellä tarkoitettujen testimenetelmien avulla, toiminnanharjoittajan on päätettävä, voidaanko kemikaali luokitella ja merkitä tällaisten tietojen perusteella.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ympäristöministeriötä ja työministeriötä kuultuaan uuden aineen terveydelle ja ympäristölle aiheuttaman vaaran arviointimenettelyä koskevat ohjeet.

5 §
Luokitus ja merkitseminen

Valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, tulee luokitella kemikaali 3 §:n mukaisiin ryhmiin ja merkitä sen päällys tämän asetuksen mukaisesti.

Kemikaalilain 11 §:n 4 momentissa tarkoitetussa luettelossa (aineluettelo) mainittu kemikaali luokitellaan ja sen päällys merkitään siten kuin luettelossa määrätään.

Ainetta luokiteltaessa epäpuhtaudet otetaan huomioon, kun niiden pitoisuudet ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön luokitusperusteita ja merkintöjen tekemistä koskevassa päätöksessä tai aineluettelossa määrättävät pitoisuusrajat.

6 §
Selvitysvelvollisuus

Valmistajan, maahantuojan ja jakelijan on selvitettävä aineen ominaisuuksia koskevat olennaiset ja saatavilla olevat tiedot sellaisista kaupallisessa käytössä olevien aineiden luetteloon sisältyvästä vaarallisesta aineesta, jota ei ole mainittu 5 §:ssä tarkoitetussa aineluettelossa. Näihin tietoihin perustuen kemikaalit on pakattava ja merkittävä tämän asetuksen määräysten mukaisesti.

Valmistajan, maahantuojan tai jakelijan tekemät 1 momentissa tarkoitetut merkinnät ovat voimassa kunnes aineluettelossa toisin määrätään.

7 §
Ilmoitus uudesta aineesta

Ilmoituksentekijän on esitettävä kemikaalilain 20 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa:

1) aineesta aiheutuvan vaaran arvioimiseksi tarvittavat tekniset asiakirjat;

2) selvitys aineen mahdollisiin käyttötapoihin liittyvistä haitoista;

3) ehdotus aineen luokitukseksi ja merkinnöiksi;

4) ehdotus vaarallisen aineen käyttöturvallisuustiedotteeksi;

5) ilmoituksentekijän tunnistustiedot; sekä

6) muut sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä edellytetyt tiedot.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset ilmoitusmenettelystä sekä ilmoitukseen kuuluvista teknisistä asiakirjoista ja ilmoituksen yksityiskohtaisesta sisällöstä aineen valmistus- ja maahantuontimäärien perusteella.

Jos uutta ainetta koskevasta ensimmäisestä ilmoituksesta on kulunut vähintään 10 vuotta, ilmoitetaan aineesta vain tiedot aineen tunnistamisesta, käytöstä ja sen käyttöön liittyvistä varotoimista siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrätään.

8 §
Ilmoitetun aineen markkinoille luovuttaminen

Aine, josta on tehty varsinainen ilmoitus, voidaan luovuttaa markkinoille aikaisintaan 60 päivän kuluttua siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on saanut asetuksen edellyttämät tiedot ja tutkimukset, jollei ministeriö muuta ilmoita. Jos toimitettu ilmoitus on puutteellinen, aine voidaan luovuttaa markkinoille 60 päivän kuluttua siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on saanut tämän asetuksen vaatimusten mukaiseksi täydennetyn ilmoituksen.

Aine, josta on tehty suppea ilmoitus, voidaan luovuttaa markkinoille aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on saanut tämän asetuksen mukaiset tiedot ja tutkimukset, jollei ministeriö muuta ilmoita. Jos toimitettu ilmoitus on puutteellinen, aine voidaan luovuttaa markkinoille 30 päivän kuluttua siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on saanut tämän asetuksen edellyttämien vaatimusten mukaiseksi täydennetyn ilmoituksen. Jos ilmoituksentekijä on kuitenkin saanut tiedon siitä, että ilmoitus täyttää asetuksen mukaiset vaatimukset, aine voidaan luovuttaa markkinoille aikaisintaan 15 päivän kuluttua siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on vastaanottanut ilmoituksen.

9 §
Poikkeukset

Kemikaalilain 20 §:n mukaista ilmoitusta ei tarvitse tehdä seuraavista aineista:

1) kaupallisessa käytössä olevien aineiden luettelossa mainituista aineista;

2) rehujen lisäaineista ja aineista, joita käytetään yksinomaan rehuissa;

3) aineista, joita käytetään yksinomaan elintarvikkeiden lisäaineina, ja aineista, joita käytetään yksinomaan elintarvikkeiden mausteina;

4) vaikuttavista aineista silloin kun niitä käytetään yksinomaan lääkeaineissa; näihin aineisiin eivät kuitenkaan kuulu kemialliset välituotteet;

5) yksinomaan tietyillä tuotteiden käyttöaloilla käytettävistä aineista, joita koskevat muut ilmoitus- tai hyväksymismenettelyt ja joita koskevat tietojen toimittamisvaatimukset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa yksityiskohtaiset määräykset ilmoitusvelvollisuuden soveltamisesta 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin aineisiin, polymeereihin, pieniin ainemääriin, tieteelliseen tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä tuotannolliseen tutkimukseen ja kehitystyöhön.

10 §
Seurantatiedot

Ilmoituksentekijän on kirjallisesti tiedotettava sosiaali- ja terveysministeriölle:

1) markkinoille luovutetun aineen vuosittaisten määrien tai kokonaismäärien muutokset Euroopan talousalueella tai, jos aine, jonka ainoa edustaja ilmoituksentekijä on, on valmistettu Euroopan talousalueen ulkopuolella, ilmoituksentekijän tai muiden toimesta markkinoille luovutettujen ainemäärien muutokset;

2) uudet tiedot aineen vaikutuksesta terveyteen tai ympäristöön, joista ilmoituksentekijän voidaan kohtuudella odottaa olevan tietoinen;

3) uudet käyttötarkoitukset, jotka ilmoituksentekijän voidaan kohtuudella odottaa tuntevan;

4) aineen koostumuksen muutokset; sekä

5) ilmoituksentekijän asemaa valmistajana tai maahantuojana koskevat muutokset.

Jos ainetta valmistetaan Euroopan talousalueen ulkopuolella ja valmistajan ainoa edustaja on aikaisemmin tehnyt siitä ilmoituksen, on saman ilmoituksen perusteella ainetta tuovan muun maahantuojan annettava ajan tasalla olevat tiedot Euroopan talousalueen markkinoille luovuttamistaan ainemääristä valmistajan ainoalle edustajalle.

11 §
Ilmoitukseen viittaaminen

Ilmoituksentekijän ei tarvitse toimittaa tietoja aineen fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista eikä terveys- tai ympäristövaikutuksista, jos ilmoituksentekijä voi osoittaa, että aine, josta hän tekee ilmoituksen, on puhtausasteeltaan ja epäpuhtauksiltaan sama kuin aine, josta on aikaisemmin tehty ilmoitus.

Aineita koskevan uuden ilmoituksentekijän tulee hankkia ensimmäisen ilmoituksentekijän kirjallinen suostumus tietojen käyttöön.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrätään tarkemmin ilmoitukseen viittaamisesta sekä ilmoituksen edellyttämien koe-eläimillä tehtävien testien toistamisen välttämisestä ja siihen liittyvistä menettelytavoista.

12 §
Ilmoituksen käsittely

Sosiaali- ja terveysministeriön tulee päättää 60 päivän kuluessa varsinaisen ilmoituksen ja 30 päivän kuluessa suppean ilmoituksen vastaanottamisesta, täyttääkö ilmoitus vaatimukset. Mikäli ilmoitus on puutteellinen, ministeriön tulee selvittää ilmoituksentekijälle, mitä tietoja tarvitaan ilmoituksen täydentämiseksi. Jos ilmoitus täyttää vaatimukset, ministeriön tulee saman ajan kuluessa antaa ilmoituksentekijälle ilmoituksen virallinen numero.

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää tarvittaessa lausunnon uuden aineen ympäristövaikutuksista vesi- ja ympäristöhallitukselta; sen palo- ja räjähdysvaarallisuudesta teknilliseltä tarkastuskeskukselta ja ilmoituksessa esitetyistä työsuojelutoimenpiteistä työministeriöltä.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja lausunnon antavat viranomaiset omilla toimialoillaan arvioivat uudesta aineesta aiheutuvat vaarat. Jos 2 momentissa tarkoitettu viranomainen edellyttää lisätutkimuksen tekemistä, tulee viranomaisen antaa suositus käytettävästä testimenetelmästä. Lisäksi viranomaisen tulee tarvittaessa antaa suositus toimenpiteistä, joiden avulla aineen markkinoille luovuttamisesta johtuvaa terveyteen ja ympäristöön kohdistuvaa vaaraa voidaan vähentää. Uudesta aineesta aiheutuvat vaarat tulee lisätietojen perusteella tarvittaessa arvioida uudelleen.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee vuosittain luettelon (ilmoitettujen aineiden luettelo) niistä uusista aineista, joista on tehty ilmoitus Euroopan talousalueen toimivaltaisille viranomaisille. Julkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriö voi viitata Euroopan talousyhteisön vastaavaan luetteloon.

13 §
Salassapidettävät tiedot

Ilmoituksentekijän on erikseen mainittava liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsomansa tiedot, jotka ilmoituksentekijä toivoo pidettävän salassa muilta kuin ilmoituksen käsittelyyn osallistuvilta viranomaisilta. Ilmoituksentekijän on perusteltava kantansa.

Sosiaali- ja terveysministeriö päättää, mitkä tiedot ovat salassapidettäviä.

Salassapidettäviä eivät kuitenkaan ole:

1) aineen kauppanimi;

2) valmistajan ja ilmoituksentekijän nimi;

3) ilmoituksen sisältämät fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia koskevat tiedot;

4) tavat tehdä aine vaarattomaksi;

5) aineen terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevien tutkimusten tulosten yhteenveto;

6) aineen puhtausaste ja vaaralliset epäpuhtaudet tai lisäaineet, jos nämä tiedot ovat tarpeen aineen luokituksen ja merkitsemisen kannalta;

7) ilmoituksessa esitetetyt tiedot, jotka koskevat:

a) käsittelyä, varastointia, kuljetusta sekä tulipaloa ja muita vaaroja varten suositeltuja menetelmiä ja varotoimia;

b) äkillisten vuotojen edellyttämiä varotoimia; sekä

c) pelastus- ja hoito-ohjeita myrkytysten ja vammojen varalle;

8) käyttöturvallisuustiedotteen sisältämät tiedot;

9) aineluettelossa olevien aineiden osalta analyyttiset menetelmät, joiden avulla voidaan havaita ympäristöön päässyt vaarallinen aine sekä määrittää ihmisten altistuminen.

Jos ilmoituksentekijä, valmistaja tai maahantuoja itse saattaa julkiseksi aikaisemmin salassapidettyjä tietoja, on siitä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle.

14 §
Salassapito ja siitä poikkeaminen eräissä tapauksissa

Aineet, jotka on merkitty ilmoitettujen aineiden luetteloon ja joita ei ole luokiteltu tämän asetuksen mukaisesti vaarallisiksi, voidaan pitää luettelossa kauppanimellä korkeintaan kolmen vuoden ajan. Sosiaali- ja terveysministeriö voi päättää, että aine voidaan pitää luettelossa kauppanimellä kolmea vuotta pitemmän ajan, jos IUPAC (International Union of Pure and Applied Chemistry) -nimistön mukaisen kemiallisen nimen julkaiseminen voisi ilmaista ilmoituksentekijän liike- tai ammattisalaisuuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi pitää luettelossa vaaralliset aineet pelkästään kauppanimellä siihen asti, kunnes ne otetaan aineluetteloon.

Kaikissa tapauksissa salassapidettävät tiedot voidaan ilmaista 12 §:n mukaisille ilmoitusta käsitteleville viranomaisille sekä kemikaalilain 49 a §:ssä ja 59 §:n 2 momentissa tarkoitetuille viranomaisille tai toimielimille. Viranomaisten on pidettävä salassa ne tiedot, jotka sosiaali- ja terveysministeriö on hyväksynyt salassapidettäviksi.

15 §
Päällys

Vaarallisia kemikaaleja ei saa luovuttaa markkinoille tai käyttöön, elleivät niiden päällykset täytä seuraavia vaatimuksia:

1) päällyksen on oltava suunniteltu ja valmistettu niin, ettei sen sisältö pääse vuotamaan;

2) päällyksen ja sulkimen materiaalien on oltava sellaisia, ettei sisältö vaikuta niihin haitallisesti ja etteivät ne muodosta vaarallisia yhdisteitä sisällön kanssa;

3) päällyksen ja sulkimen on oltava vahvoja ja kestäviä sen varmistamiseksi, etteivät ne löysty ja että ne kestävät normaalista käsittelystä aiheutuvan kuormituksen ja rasituksen;

4) päällys, joka on uudelleen suljettavissa, on suunniteltava ja valmistettava niin, että päällys voidaan toistuvasti sulkea sisällön vuotamatta;

5) päällyksessä, joka sisältää sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrättävää vähittäismyyntiin tarkoitettua kemikaalia, on oltava sellainen lapsiturvallinen suljin (turvasuljin) ja näkövammaisille tarkoitettu vaaratunnus kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrätään; sekä

6) vaarallista kemikaalia sisältävää päällystä ei saa tarjota tai myydä kuluttajalle, jos se on muodoltaan tai koristelultaan sellainen, että se houkuttelisi lasta tai herättäisi lapsen kiinnostuksen taikka johtaisi harhaan kemikaalin käyttäjää, tai jos se on ulkomuodoltaan tai muotoilultaan samankaltainen kuin elintarvikkeen tai muun nautittavaksi tarkoitetun tuotteen, eläimen ruoan, lääkevalmisteen tai kosmeettisen valmisteen päällys.

16 §
Merkinnät

Vaarallista kemikaalia ei saa luovuttaa markkinoille tai käyttöön, ellei sen päällysmerkinnät täytä 2 ja 3 momentissa säädettyjä vaatimuksia.

Päällykseen on merkittävä selkeästi ja pysyvällä tavalla:

1) valmisteen kauppanimi tai muu nimitys; jos kyseessä on aine, päällykseen merkitään aineluettelossa mainittu aineen nimi, ja jos ainetta ei ole mainittu aineluettelossa, nimi ilmoitetaan kansainvälisesti hyväksytyn nimistön mukaisesti;

2) kemikaalin markkinoille tai käyttöön luovuttamisesta vastaavan toiminnanharjoittajan nimi, osoite ja puhelinnumero;

3) valmisteen sisältämät vaaralliset aineet siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrätään;

4) varoitusmerkit ja niiden nimet;

5) vaaraa osoittavat standardilausekkeet (R-lausekkeet);

6) turvallisuustoimenpiteitä osoittavat standardilausekkeet (S-lausekkeet);

7) aineen ETY-numero, jolla tarkoitetaan Euroopan talousyhteisössä aineelle käytettävää, aineelle aineluettelossa annettavaa tunnusta, jos aineelle on aineluettelossa tai kaupallisessa käytössä olevien aineiden luettelossa sellainen annettu, minkä lisäksi aineluettelossa mainittujen aineiden päällysmerkinnässä tulee olla sanat ''ETY-merkintä, EEG-märkning''; velvoite ei kuitenkaan koske valmisteen merkintöjä;

8) valmisteen sisällyksen määrä (massa tai tilavuus) siinä tapauksessa, että valmiste on tarkoitettu vähittäismyyntiin; sekä

9) muut kemikaalin turvallisen käytön edellyttämät merkinnät siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä määrätään.

Tässä asetuksessa tarkoitetun kemikaalin päällyksessä ei saa olla mainintaa ''ei-myrkyllinen'', ''ei-haitallinen'' tai muuta vastaavaa väitettä, joka tarkoittaa, että kemikaali ei ole vaarallinen.

17 §
Mainostaminen

Vaaralliseksi luokitellun aineen mainostaminen on kielletty, ellei mainokseen sisälly tietoa aineen vaarallisuudesta siten kuin vaarallisuus määritellään 3 §:ssä.

18 §
Käyttöturvallisuustiedote

Toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalilain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetun kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, on toimitettava kemikaalin vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedote kemikaalia enimmäistä kertaa luovutettaessa.

Käyttöturvallisuustiedotteen tulee sisältää seuraavat otsikot ja niiden mukaiset tiedot:

1) kemikaalin ja toiminnanharjoittajan tunnistustiedot;

2) kemikaalin koostumus ja tiedot aineosista;

3) vaarallisten ominaisuuksien kuvaus;

4) ensiapuohjeet;

5) ohjeet tulipalon varalta;

6) ohjeet päästöjen torjumiseksi;

7) käsittely ja varastointi;

8) altistumisen ehkäiseminen ja henkilökohtaiset suojaimet;

9) fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet;

10) stabiilisuus ja reaktiivisuus;

11) terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot;

12) tiedot kemikaalien vaarallisuudesta ympäristölle;

13) jätteiden käsittely;

14) kuljetustiedot;

15) kemikaaleja koskevat määräykset; sekä

16) muut tiedot.

19 §
Tietojen toimittaminen kemikaalista

Kemikaalilain 48 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot toimitetaan työministeriölle rekisteröitäviksi, kun kemikaali luovutetaan markkinoille tai käyttöön.

Työministeriö saa välittää saamansa salassapidettävät tiedot valmisteen koostumuksesta myrkytystietokeskukselle myrkytysten hoito-ohjeiden antamista varten.

Kemikaalilain 47 §:n 1 momentin nojalla kemikaalin valmistajan tai maahantuojan tulee ilmoittaa kemikaalirekisterin tuoterekisteriin arviot valmistamiensa tai maahantuomiensa vaarallisten kemikaalien määristä.

20 §
Kemikaalirekisterin osarekisterit

Kemikaalilain 58 §:ssä tarkoitetussa kemikaalirekisterissä on seuraavat osarekisterit:

1) tuoterekisteri, jossa on kemikaalilain 48 a §:ssä, työturvallisuuslain 40 a §:ssä ja tämän asetuksen 19 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot;

2) uusien aineiden rekisteri, jossa on tiedot kemikaalilain 20 ja 22 §:ssä tarkoitetuista uusia aineita koskevista ilmoituksista;

3) suojauskemikaalirekisteri, jossa on tiedot kemikaalilain 25 §:ssä tarkoitetuista suojauskemikaaleista sekä kemikaalilain 26 §:ssä tarkoitetuista suojauskemikaaleja koskevista ilmoituksista; sekä

4) luparekisteri, jossa on tiedot kemikaalilain 32 §:ssä tarkoitetuista luvista ja ilmoituksista.

21 §
Rekisterin pitäminen

Viranomaiset vastaavat kemikaalirekisterin osarekisterien ylläpidosta seuraavasti:

1) tuoterekisteristä vastaa työministeriö;

2) uusien aineiden rekisteristä sosiaali- ja terveysministeriö;

3) suojauskemikaalirekisteristä vesi- ja ympäristöhallitus; sekä

4) luparekisteristä teknillinen tarkastuskeskus.

Kemikaalirekisterin osarekisterin ylläpidosta vastaavalla viranomaisella on oikeus saada tietoja muista osarekistereistä.

22 §
Kemikaalin maahantuonnin valvonta

Tullilaitoksen tehtävänä on valvoa, että maahan ei tuoda kemikaaleja, joiden käsittely Suomessa on kielletty ja että maahan tuotavista uusista aineista on tehty kemikaalilain 20 §:ssä tarkoitettu ilmoitus.

23 §
Paikallinen valvonta

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa, että:

1) markkinoille luovutettavat kemikaalit on luokiteltu ja pakattu sekä niiden päällykset on merkitty asetuksen mukaisesti; ja että

2) kemikaaleista on laadittu käyttöturvallisuustiedotteet ja uusista aineista on tehty ilmoitukset.

24 §
Tarkemmat määräykset

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkemmat määräykset tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Työministeriö voi antaa tarkemmat määräykset asetuksen 19 §:n mukaisten tietojen toimittamisesta ja käyttöturvallisuustiedotteesta.

25 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1993.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 momentin 4-6 kohta, 5 §:n 1 momentin mukaiset ympäristölle vaarallista valmistetta koskevat velvoitteet sekä 7-14 § tulevat kuitenkin voimaan erikseen säädettävänä ajankohtana, kuitenkin aikaisintaan kemikaalilain muuttamisesta annetun lain (1412/92) 18 a §, 20 §:n 1 momentin, 21 §:n 1 momentin sekä 22 ja 23 §:n voimaan tultua.

Tällä asetuksella kumotaan 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettu kemikaaliasetus (620/90) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Kumottavan asetuksen 23-33 §:n säännöksiä uusien aineiden ilmoitusmenettelystä, 34-39 §:n säännöksiä suojauskemikaalien ennakkohyväksymisestä sekä 43-46 §:n säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta sovelletaan edelleen kunnes 2 momentissa mainitut säännökset ovat tulleet voimaan.

Kumottavan kemikaaliasetuksen nojalla annetut ministeriön ja työsuojeluhallituksen päätökset jäävät edelleen voimaan kunnes toisin säädetään tai määrätään.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

26 §
Siirtymäsäännökset

Kemikaalin valmistaja, maahantuoja, jakelija tai muu toiminnanharjoittaja, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, saa luovuttaa kemikaalin markkinoille tai käyttöön kesäkuun loppuun 1994 saakka, vaikka sen merkinnät, päällys tai käyttöturvallisuustiedote eivät täytä tämän asetuksen säännöksiä, jos merkinnät, päällys tai käyttöturvallisuustiedote ovat tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukai- set.

Jos 19 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot kemikaalista on toimitettu työsuojeluhallitukselle ennen tämän asetuksen voimaantuloa sellaisella käyttöturvallisuustiedotteella kuin kemikaalilain muuttamisesta annetun lain (1412/92) voimaan tullessa voimassa olleessa 18 §:ssä säädetään eikä tiedoissa ole tapahtunut muutoksia, tämän asetuksen mukaiset tiedot kemikaalista tulee toimittaa vuoden 1995 loppuun mennessä. Jos mainituissa työsuojeluhallitukselle toimitetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia, muutetut tiedot toimitetaan työministeriölle 1 päivästä tammikuuta 1994 noudattaen tämän asetuksen 18 §:ää.

Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Sirpa Pietikäinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.