404/1993

Annettu Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 1993

Valtioneuvoston päätös viljelijöille maksettavasta maataloustulolain mukaisesta tuesta

Valtioneuvosto on 28 päivänä heinäkuuta 1989 annetun maataloustulolain (736/89) 8 §:n 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt:

1 luku

Yleiset määräykset

1 §
Soveltamisala

Maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna valtion tukena voidaan myöntää peltoalaan perustuvaa tukea, pinta-alalisää, kotieläinten lukumäärän perusteella maksettavaa tukea sekä rehuviljan tuotantopalkkiota sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Peltoalan perusteella maksettavaa tukea voidaan maksaa enintään 1 200 miljoonaa markkaa ja pinta-alalisää enintään 850 miljoonaa markkaa. Tuen lopullisen kokonaismäärän päättää maa- ja metsätalousministeriö huomioon ottaen valtion vuoden 1993 tulo- ja menoarvion momentille 30.31.41 osoitetun määrärahan muut käyttötarpeet.

2 §
Maatila ja sen hallinta

Tässä päätöksessä tarkoitetaan maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa, talouskeskuksen käsittävää maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai haltijalle, yhteisesti samoille omistajille tai haltijoille taikka vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa eri omistajille.

Tukea voidaan maksaa viljelijälle, joka on 30 päivänä kesäkuuta 1993 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla hallinnut maatalouden harjoittamiseen käytettyä maatilaa tai peltoa.

3 §
Tuensaajat

Tukea voidaan myöntää:

1) yksityiselle viljelijälle;

2) usealle viljelijälle yhteisesti; sekä

3) sellaiselle luonnollisten henkilöiden muodostamalle avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle ja osakeyhtiölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatilatalouden harjoittaminen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle.

4 §
Puolisot

Tätä päätöstä sovellettaessa puolisoiksi katsotaan aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt.

5 §
Pelto ja kotieläinten hallinta

Tukea maksetaan tuensaajan hallinnassa 30 päivänä kesäkuuta 1993 olevasta peltoalasta, jota on vuoden 1993 kasvukauden aikana viljelty tai tuotantopanoksia uhraamalla muuten käytetty maataloustuotantoon taikka hoidettu normaalin viljelykierron mukaisesti kesantona tai josta pellon kesannoimissopimuksista ja -palkkioista annettujen valtioneuvoston päätösten (25/91 ja 1473/92) mukaisesti maksetaan kesannoimispalkkiota. Lisäksi tukea maksetaan taimitarhatuotannossa sekä hedelmä- ja marjanviljelyssä olevasta pellosta.

Kotieläimistä tukea voidaan maksaa maatilalla 31 päivänä maaliskuuta 1993 olleiden kotieläinten lukumäärän perusteella. Jos tilalla on tapahtunut viljelijän vaihdos maaliskuun 31 päivän 1993 jälkeen, voidaan maatilan uudelle omistajalle tai haltijalle maksaa tukea kotieläimistä sanotun ajankohdan kotieläinten lukumäärän mukaisesti edellyttäen, että tilalla harjoitetaan kotieläintuotantoa vuoden 1993 kesäkuun lopussa.

Jos kotieläinten määrä 31 päivänä maaliskuuta 1993 on tilapäisesti alentunut, voidaan tukea maksaa vuoden 1992 keskimääräisen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa.

Kotieläimiä, joita on pidetty kotieläintuotannon ohjaamisesta annettujen lupasäännösten tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annettujen säännösten nojalla tehtyjen sopimusten vastaisesti, ei oteta huomioon tukea kotieläinten perusteella maksettaessa.

6 §
Rajoitukset

Tukea ei makseta sellaisen pellon osalta, jota koskee luopumiseläkelain (16/74) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tai maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/92) 9 §:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta tai josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus. Tukea ei makseta pellosta, jos edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun pellon ala on vähemmän kuin 3 hehtaaria.

7 §
Ikä

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että viljelijä tai hänen aviopuolisonsa on syntynyt vuonna 1928 tai sen jälkeen.

Milloin kysymys on 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yhtymästä taikka 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vähintään yksi asumisvaatimuksen täyttävistä viljelijöistä taikka vastaavasti yhtiömiehistä, jäsenistä tai osakkaista on syntynyt vuonna 1928 tai sen jälkeen.

Nuorella viljelijällä tarkoitetaan jäljempänä tässä päätöksessä viljelijää, joka tai jonka puoliso on syntynyt vuonna 1955 tai sen jälkeen. Edellä 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle yhtymälle tai 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle tuki voidaan maksaa samoin perustein kuin nuorelle viljelijälle, jos kaikki yhtymän tai yhteisön osakkaat, jotka täyttävät 8 §:n mukaisen asumisvaatimuksen, ovat syntyneet vuonna 1955 tai sen jälkeen.

8 §
Asuminen

Tukea voidaan myöntää, jos viljelijä asuu maatilalla tai kulkukelpoista tietä mitaten enintään 12 kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 3 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä.

Jos tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää erityisestä syystä, että tukea maksetaan myös sellaiselle viljelijälle, joka ei täytä 1 momentissa tarkoitettua asumisvaatimusta. Edellytyksenä on tällöin, että viljelijä harjoittaa maatilataloutta omatoimisesti ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

Jos viljelijä, jonka tila ei täytä 2 §:ssä tarkoitettua maatilan määritelmää, katsotaan peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukaiseksi maksuvelvolliseksi, hänelle maksetaan edellä sanotusta poiketen peltoalaperusteista tukea, pinta-alalisää, kotieläintukea ja rehuviljan tuotantopalkkiota, jos hän asuu enintään 12 kilometrin etäisyydellä lähimmistä pelloistaan.

9 §
Tilapäinen poissaolo

Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä tuen myöntämiselle. Poissaolo katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu:

1) sairaudesta;

2) opiskelusta;

3) asevelvollisuuden suorittamisesta; tai

4) muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Asumisvaatimuksen ei katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilan sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä.

10 §
Tulot

Viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen viljelijälle ja hänen puolisolleen kunnallisverotuksessa vuodelta 1991 eri kunnissa vahvistetut verotettavat tulot, ja, jos jompikumpi heistä on osakkaana yhdessä tai useammassa erillisenä verovelvollisena verotettavassa kuolinpesässä, avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä, siltä osin kuin tulot eivät sisälly heidän veronalaiseen tuloonsa, se osa heidän verotettavista tuloistaan, joka vastaa heidän osuuttaan niissä.

Puolison tuloja ei oteta huomioon, jos avioliitto on solmittu vuoden 1991 jälkeen. Alaikäisen verotettaviin tuloihin on laskettava yhteen myös hänen huollostaan vastaavien vanhempiensa taikka ottovanhempiensa edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä.

Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, verotettavien tulojen kokonaismääräksi katsotaan sen osakkaan ja puolison yhteenlasketut verotettavat tulot, jotka ovat suurimmat. Huomioon otetaan vain ne osakkaat, jotka itse tai joiden puolisot asuvat maatilalla tai enintään 12 kilometrin etäisyydellä tilan talouskeskuksesta.

Jos 3 momentissa tarkoitettu eniten verotettu osakas tai hänen puolisonsa ei työskentele maatilalla, kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi kohtuussyistä yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen sanotun momentin määräyksestä ja hyväksyä tuen määräytyväksi muun osakkaan ja puolison tulojen perusteella.

Verotettavista tuloista vähennetään kuitenkin kunnallisverotuksessa veronalaiseksi tuloksi luettu perintö tai lahja.

2 luku

Peltoalan perusteella maksettava tuki

11 §
Tuen perusteena oleva peltoala

Tukea maksetaan 80 prosentista edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta peltoalasta. Tukea maksetaan kuitenkin koko peltoalasta, jos tuensaaja on kesannoinut peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90, muut. 21/92 ja 1335/92) 5 §:ssä tarkoitetusta peltoalasta vähintään 25 prosenttia. Kesannointiin rinnastetaan tällöin edellä mainitun lain 7 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettu metsitys ja muu pellon pysyvä tuotannosta poistaminen.

Tukea ei makseta sellaisen peltoalan perusteella, jonka osalta tulee määrättäväksi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukainen vientikustannusmaksu.

Tuki maksetaan puolen hehtaarin tarkkuudella pyöristämällä yhteenlasketut hehtaarit alaspäin.

12 §
Tuen määrä

Nuorelle viljelijälle tukea maksetaan 750 markkaa hehtaarilta. Muille viljelijöille maksettavan tuen hehtaarikohtaisen suuruuden päättää maa- ja metsätalousministeriö sen jälkeen kun tarkoitukseen käytettävissä olevan määrärahan suuruus ja tuen piiriin tuleva peltoala on selvitetty.

Ohra-, kaura-, vehnä- ja ruisalalta maksettava tuki on 50 markkaa hehtaarilta muulta peltoalalta maksettavaa tukea korkeampi.

Jos edellä 10 §:ssä tarkoitetun viljelijän ja hänen puolisonsa muusta kuin maa- ja metsätaloudesta saamat tulot vuoden 1991 kunnallisverotuksessa ovat yli 150 000 mk eikä kysymyksessä ole nuori viljelijä, tukea maksetaan puolet 1-2 momentin mukaisesta tuesta. Muusta kuin maa- ja metsätaloudesta saadut tulot kunnallisverotuksessa lasketaan siten, että kunnallisverotuksen veroäyreistä vähennetään maa- ja metsätalouden tulot kunnallisverotuksessa sekä kunnallisverotuksessa veronalaiseksi tuloksi luettu perintö tai lahja.

3 luku

Pinta-alalisä

13 §
Pinta-alalisän määräytymisperusteet

Pinta-alalisän määräytymisperusteena ovat maatilaa kohden laskettavat jakoyksiköt, jotka määräytyvät 5 ja 6 §:n mukaan pellon pinta-alan ja kotieläinten lukumäärän mukaan. Pinta-alalisää ei makseta, jos maatilan pellon ala on yli 50 hehtaaria.

14 §
Tulojen ja iän vaikutus pinta-alalisän määrään

Jos viljelijän 10 §:ssä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on enintään 90 000 markkaa, pinta-alalisä maksetaan jakoyksikköä kohden täysimääräisenä. Kokonaismäärän ylittäessä 150 000 markkaa pinta-alalisää ei makseta.

Tulojen kokonaismäärän ollessa yli 90 000 markkaa pinta-alalisää alennetaan seuraavasti:

1) 25 prosentilla määrän ollessa enintään 110 000 markkaa;

2) 50 prosentilla määrän ollessa enintään 130 000 markkaa;

3) 75 prosentilla määrän ollessa enintään 150 000 markkaa.

Pinta-alalisä maksetaan 40 prosentilla korotettuna, jos kysymyksessä on 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu nuori viljelijä. Lisäksi edellytetään, että viljelijän ja hänen puolisonsa verotettavien tulojen kokonaismäärä on yhteensä enintään 90 000 markkaa. Mikäli sanottujen tulojen kokonaismäärä on yli 90 000 markkaa, ei pinta-alalisää suoriteta korotettuna, mutta kyseisestä tulojen määrästä jätetään huomioon ottamatta 60 000 markkaa.

15 §
Jakoyksiköt peltoalasta

Jakoyksiköt peltoalasta määräytyvät seuraavasti:


Peltoala      Jako-        Peltoala        Jako-
hehtaaria     yksiköt      hehtaaria       yksiköt
3,00-3,99     = 3          10,00-10,99     = 10
4,00-4,99     = 4          11,00-11,99     = 11
5,00-5,99     = 5          12,00-12,99     = 12
6,00-6,99     = 6          13,00-13,99     = 13
7,00-7,99     = 7          14,00-14,99     = 14
8,00-8,99     = 8          15,00-50,00     = 15
9,00-9,99     = 9

16 §
Jakoyksiköt kotieläimistä

Maatilan kotieläimet otetaan jakoyksiköitä laskettaessa huomioon enintään yhteensä 15 jakoyksikköön saakka seuraavasti:

1) yksi jakoyksikkö lehmästä ja yli 1-vuotiaasta hevosesta;

2) 0,5 jakoyksikköä yli kahdeksan kuukauden ikäisestä hiehosta tai sonnista, alle 1-vuotiaasta varsasta sekä emakosta ja karjusta;

3) 0,2 jakoyksikköä alle kahdeksan kuukauden ikäisestä vasikasta sekä lampaasta ja vuohesta;

4) 0,1 jakoyksikköä yli 12 viikon ikäisestä lihasiasta sekä

5) 0,01 jakoyksikköä yli 6 kuukauden ikäisestä siipikarjaeläimestä.

Jos kotieläimistä kertyneiden jakoyksiköiden kokonaismäärä on 19 §:ssä määritellyillä alueilla 1 ja 6 vähemmän kuin kaksi ja kokonaismäärä vastaavasti alueilla 2-5 on vähemmän kuin kolme, pinta-alalisää ei makseta kotieläinten osalta lainkaan.

17 §
Pinta-alalisän laskeminen

Pinta-alalisä lasketaan siten, että jakoyksiköt peltoalasta ja kotieläimistä lasketaan yhteen ja pyöristetään saatu jakoyksikkömäärä jakoyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen jakoyksikköön.

Edellä 1 momentin mukaan pyöristetty jakoyksikköjen lukumäärä kerrotaan maa- ja metsätalousministeriön yhtä jakoyksikköä kohti vahvistamalla markkamäärällä. Näin saatua pinta-alalisää alennetaan tai korotetaan sen mukaan kuin 14 §:ssä on määrätty.

18 §
Pinta-alalisän korottaminen alueittain

Edellä 17 §:n mukaan laskettu pinta-alalisä maksetaan alueittain korotettuna siten, että pinta-alalisän määrä on 19 §:ssä mainitulla alueella 4 (Keski-Suomi) 10 prosenttia ja alueella 3 (Pohjois-Suomen etelävyöhyke) 20 prosenttia, alueella 2 (Pohjois-Suomen keskivyöhyke) 30 prosenttia ja alueella 1 (Pohjois-Suomen pohjoisvyöhyke) 50 prosenttia alueen 5 (Etelä-Suomi) määrää korkeampi.

Pinta-alalisä maksetaan 19 §:ssä tarkoitetulla alueella 6 (saaristo) 30 prosenttia alueen 5 (Etelä-Suomi) määrää korkeampana.

Korotus suoritetaan sen mukaisesti, millä alueella maatilan talouskeskus tai jos talouskeskusta ei ole, pääosa pelloista sijaitsee.

19 §
Aluejako

Edellä 18 §:ssä tarkoitettu aluejako on seuraava:

Alue 1 (Pohjois-Suomen pohjoisvyöhyke):

Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat.

Alue 2 (Pohjois-Suomen keskivyöhyke):

Oulun läänissä Hailuodon, Haukiputaan, Hyrynsalmen, Iin, Kiimingin, Kuivaniemen, Kuusamon, Pudasjärven, Puolangan, Suomussalmen, Taivalkosken, Utajärven, Yli-Iin ja Ylikiimingin kunnat, Kuhmon ja Oulun kaupungit sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella; Lapin läänissä Keminmaan, Pellon, Posion, Ranuan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemin, Kemijärven, Rovaniemen ja Tornion kaupungit.

Alue 3 (Pohjois-Suomen etelävyöhyke):

Hämeen läänissä Kihniön, Kurun kunnat sekä Parkanon ja Virtain kaupunki; Kuopion läänissä Juankosken, Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Sonkajärven, Tervon, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat sekä Iisalmen ja Kiuruveden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Polvijärven, Pyhäselän, Tohmajärven, Tuupovaaran, Valtimon ja Värtsilän kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Halsuan, Himangan, Isojoen, Karijoen, Kaustisen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kälviän, Lappajärven, Lehtimäen, Lestijärven, Lohtajan, Luodon, Pedersören, Perhon, Peräseinäjoen, Soinin, Toholammin, Töysän, Ullavan, Vetelin ja Vimpelin kunnat sekä Alajärven, Alavuden, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Ähtärin kaupungit; Mikkelin läänissä Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kunnat; Turun ja Porin läänissä Honkajoen, Karvian, Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat sekä Kankaanpään kaupunki; Keski-Suomen läänissä Joutsan, Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Konneveden, Kyyjärven, Leivonmäen, Luhangan, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen, Sumiaisten, Toivakan, Uuraisten ja Viitasaaren kunnat sekä Keuruun, Saarijärven, Suolahden ja Äänekosken kaupungit; Oulun läänissä Alavieskan, Haapaveden, Kalajoen, Kempeleen, Kestilän, Kärsämäen, Limingan, Lumijoen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Paltamon, Pattijoen, Piippolan, Pulkkilan, Pyhäjoen, Pyhännän, Rantsilan, Reisjärven, Ristijärven, Ruukin, Sievin, Siikajoen, Sotkamon, Temmeksen, Tyrnävän, Vaalan, Vihannin ja Vuolijoen kunnat, Haapajärven, Kajaanin, Oulaisten, Pyhäsalmen, Raahen ja Ylivieskan kaupungit sekä Oulunsalon kunta sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvaa osaa lukuunottamatta.

Alue 4 (Keski-Suomi):

Mikkelin lääni lukuunottamatta Hirvensalmen, Kangasniemen ja Pertunmaan kuntia; Turun ja Porin läänissä Jämijärven, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Suodenniemen ja Ulvilan kunnat sekä Porin kaupunki; Hämeen läänissä Hämeenkyrön, Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Längelmäen, Mouhijärven, Ruoveden, Vilppulan, Ylöjärven ja Viljakkalan kunnat sekä Ikaalisten kaupunki, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunut osa sekä Mäntän ja Oriveden kaupungit; Kymen läänissä Jaalan, Joutsenon, Lemin, Luumäen, Miehikkälän, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden, Saaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Taipalsaaren, Uukuniemen, Valkealan ja Ylämaan kunnat sekä Imatran ja Lappeenrannan kaupungit; Kuopion läänissä Leppävirran, Maaningan, Siilinjärven, Tuusniemen ja Vehmersalmen kunnat sekä Kuopion, Suonenjoen ja Varkauden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Kesälahden, Kiteen, Liperin ja Rääkkylän kunnat sekä Joensuun ja Outokummun kaupungit; Vaasan läänissä Alahärmän, Ilmajoen, Isokyrön, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Korsnäsin, Kuortaneen, Laihian, Maalahden, Maksamaan, Mustasaaren, Nurmon, Oravaisten, Teuvan, Vähäkyrön, Vöyrin, Ylihärmän ja Ylistaron kunnat sekä Kaskisten, Kauhavan, Kristiinankaupungin, Kurikan, Lapuan, Närpiön, Seinäjoen, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan kaupungit; Keski-Suomen läänissä Hankasalmen, Korpilahden, Kuhmoisten, Laukaan ja Muuramen kunnat sekä Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylän, Jämsän ja Jämsänkosken kaupungit.

Alue 5 (Etelä-Suomi):

Uudenmaan lääni ja Ahvenanmaan maakunta; Turun ja Porin lääni, lukuunottamatta Honkajoen, Jämijärven, Karvian, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun, Siikaisten, Suodenniemen ja Ulvilan kuntia sekä Kankaanpään, ja Porin kaupunkeja; Hämeen lääni, lukuunottamatta Hämeenkyrön, Juupajoen, Kihniön, Kuhmalahden, Kuoreveden, Kurun, Längelmäen, Mouhijärven, Ruoveden, Viljakkalan, Vilppulan ja Ylöjärven kuntia, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunutta osaa sekä Ikaalisten, Mäntän, Parkanon, Oriveden ja Virtain kaupunkeja; Kymen läänissä Elimäen, Iitin, Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kunnat sekä Anjalankosken, Haminan, Kotkan, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit.

Alue 6 (saaristoalue):

Uudenmaan, Kymen, Hämeen, Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä sekä Oulun läänissä sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvia osia lukuunottamatta maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat; Turun ja Porin läänissä Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Velkuan kunnat sekä muista Turun ja Porin läänin kunnista maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat; Ahvenanmaan maakunnassa Brändön, Föglön, Kumlingen, Kökarin, Sottungan ja Vårdön kunnat sekä muista Ahvenanmaan maakunnan kunnista maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat. Tilan, jolta ei ole kiinteätä kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa.

4 luku

Rehuviljan tuotantopalkkio

20 §

Rehuviljan tuotantopalkkiota voidaan suorittaa 220 markkaa 21 §:ssä määritellyllä alueella vuonna 1993 kylvetyn ohran ja kauran viljelyalan täyttä hehtaaria kohti. Edellytyksenä palkkion maksamiselle on, että ohraa tai kauraa taikka molempia yhteensä on kylvetty maatilalla vähintään kolmen hehtaarin alalle.

Tuotantopalkkiota ei makseta sellaisen peltoalan perusteella, jonka osalta tulee määrättäväksi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukainen vientikustannusmaksu. Vihantarehuna korjatusta ohrasta ja kaurasta ei tuotantopalkkiota myöskään makseta. Kuitenkin, jos korjaaminen vihantana esimerkiksi hallan tai raekuuron vuoksi on ollut välttämätöntä, voidaan tuotantopalkkion maksatus tällaisen ohran ja kauran osalta hyväksyä. Tuotantopalkkion maksatus voidaan myös hyväksyä, jos vilja on korjattu tuleentuneena tai lähes tuleentuneena (keltatuleentumisasteella) olkineen säilörehuksi.

21 §

Tuotantopalkkiota maksetaan seuraavan aluejaon mukaan:

Oulun lääni; Lapin läänissä Keminmaan, Pellon, Ranuan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemin, Kemijärven, Rovaniemen ja Tornion kaupungit; Kuopion läänissä Juankosken, Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Sonkajärven, Tervon, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat sekä Iisalmen ja Kiuruveden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Polvijärven, Pyhäselän, Tohmajärven, Tuupovaaran, Valtimon ja Värtsilän kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Halsuan, Himangan, Kaustisen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kälviän, Lappajärven, Lehtimäen, Lestijärven, Lohtajan, Luodon, Pedersören, Perhon, Soinin, Toholammin, Töysän, Ullavan, Vetelin ja Vimpelin kunnat sekä Alajärven, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Ähtärin kaupungit; Keski-Suomen läänissä Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Konneveden, Kyyjärven, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen, Sumiaisten, Uuraisten ja Viitasaaren kunnat sekä Saarijärven, Suolahden ja Äänekosken kaupungit.

5 luku

Kotieläinten lukumäärän perusteella annettava tuki

22 §
Aluejako

Tukea myönnettäessä noudatetaan seuraavaa aluejakoa:

Alue 1:

Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kunnat sekä Kittilän ja Sodankylän kunnista maa- ja metsätalousministeriön määräämät alueet.

Alue 2:

Lapin läänissä Kolarin, Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken kunnat sekä Kittilän ja Sodankylän kunnat niiden alueeseen 1 kuuluvia alueita lukuunottamatta; Oulun läänissä Kuusamon kunta.

Alue 3:

Lapin läänissä Pellon, Ranuan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemijärven ja Rovaniemen kaupungit; Oulun läänissä Pudasjärven, Puolangan, Suomussalmen ja Taivalkosken kunnat.

Alue 4:

Lapin läänissä Keminmaan, Simon ja Tervolan kunnat sekä Kemin ja Tornion kaupungit; Oulun läänissä Hailuodon, Hyrynsalmen, Iin, Kuivaniemen, Ristijärven ja Yli-Iin kunnat sekä Kuhmon kaupunki.

Alue 5:

Oulun läänissä Haukiputaan, Kiimingin, Paltamon, Sotkamon, Utajärven, Vaalan, Vuolijoen ja Ylikiimingin kunnat sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella sekä Kajaanin kaupunki; Kuopion läänissä Rautavaaran kunta; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran ja Valtimon kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit.

Alue 6:

Oulun läänissä Kestilän, Kärsämäen, Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän, Siikajoen ja Vihannin kunnat sekä Oulaisten ja Pyhäsalmen kaupungit; Kuopion läänissä Sonkajärven kunta; Keski-Suomen läänissä Kinnulan, Kivijärven, Kyyjärven, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen ja Uuraisten kunnat; Vaasan läänissä Lehtimäen, Lestijärven, Perhon, Soinin ja Ullavan kunnat.

Alue 7:

Oulun läänissä Alavieskan, Haapaveden, Kalajoen, Kempeleen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Pattijoen, Pyhäjoen, Rantsilan, Reisjärven, Ruukin, Sievin ja Temmeksen kunnat sekä Oulunsalon kunta sen alueeseen 5 kuuluvia osia lukuunottamatta sekä Haapajärven, Oulun, Raahen ja Ylivieskan kaupungit; Kuopion läänissä Kaavin, Karttulan, Tervon, Varpaisjärven ja Vieremän kunnat sekä Juankosken kunnasta entisen Säyneisen kunnan alue ja valtioneuvoston päätöksissä 434/70 ja 533/72 mainitut tilat ja alueet; Pohjois-Karjalan läänissä Polvijärven kunta; Vaasan läänissä Halsuan, Himangan, Kaustisen ja Vetelin kunnat; Keski-Suomen läänissä Kannonkosken, Karstulan, Leivonmäen ja Viitasaaren kunnat; Mikkelin läänissä Savonrannan kunta; Hämeen läänissä Kihniön kunta; Turun ja Porin läänissä Lavian ja Suodenniemen kunnat sekä Parkanon kaupunki.

Alue 8:

Oulun läänissä Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän kunnat; Kuopion läänissä Keiteleen, Lapinlahden, Pielaveden, Rautalammin, Tuusniemen ja Vesannon kunnat sekä Iisalmen ja Kiuruveden kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Isojoen, Karijoen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kuortaneen, Kälviän, Lappajärven, Lohtajan, Luodon, Pedersören, Peräseinäjoen, Toholammin, Töysän ja Vimpelin kunnat sekä Alajärven, Alavuden, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren, Uudenkaarlepyyn ja Ähtärin kaupungit; Keski-Suomen läänissä Saarijärven kaupunki; Pohjois-Karjalan läänissä Kontiolahden, Rääkkylän ja Värtsilän kunnat sekä Outokummun kaupunki; Mikkelin läänissä Enonkosken, Heinäveden, Hirvensalmen, Kangaslammin, Kangasniemen, Punkaharjun, Puumalan ja Sulkavan kunnat; Turun ja Porin läänissä Honkajoen, Karvian, Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat; Hämeen läänissä Kurun kunta.

Alue 9 (saaristo):

Uudenmaan, Kymen, Hämeen, Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä sekä Oulun läänissä sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvia osia lukuunottamatta maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat; Turun ja Porin läänissä Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Velkuan kunnat sekä muista Turun ja Porin läänin kunnista maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat; Ahvenanmaan maakunnassa Brändön, Föglön, Kumlingen, Kökarin, Sottungan ja Vårdön kunnat sekä muista Ahvenanmaan maakunnan kunnista maa- ja metsätalousministeriön hyväksymät saaristo-osat. Tilan, jolta ei ole kiinteätä kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa.

23 §
Tuen määräytyminen

Maatilat, joilla on saman omistajan kotieläimiä, katsotaan yhdeksi maatilaksi.

Milloin kahden tai useamman henkilön omistamia kotieläimiä on hoidettu samalla maatilalla, kyseisen maatilan kotieläinyksiköiden enimmäismäärä koskee heitä yhteisesti ja tuki kuuluu heille yhteisesti. Mikäli kuitenkin kullekin omistajalle on vahvistettu erilliset tuotantokiintiöt tai kukin omistaja on harjoittanut karjataloutta selvästi omaan lukuunsa, kotieläinyksiköiden enimmäismäärät koskevat kutakin omistajaa.

24 §
Kotieläinyksiköt

Tuen määräytymisperusteena on hakijan omistuksessa tai hallinnassa olleiden nautaeläinten, sikojen, lampaiden, vuohien ja siipikarjaeläinten lukumäärän perusteella laskettu kotieläinyksiköiden kokonaismäärä.

Lehmä vastaa yhtä kotieläinyksikköä sekä yli kahdeksan kuukauden ikäinen hieho tai sonni sekä emakko ja karju 0,5 kotieläinyksikköä. Alle kahdeksan kuukauden ikäinen vasikka sekä lammas ja vuohi vastaa 0,2 kotieläinyksikköä. Yli 12 viikon ikäinen lihasika vastaa 0,1 kotieläinyksikköä sekä yli kuuden kuukauden ikäinen siipikarjaeläin 0,01 kotieläinyksikköä.

Tukea maksetaan enintään 25 kotieläinyksiköltä maatilaa kohti. Kotieläintuki lasketaan siten, että saatu kotieläinyksikkömäärä pyöristetään kotieläinyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen kotieläinyksikköön.

Jos yhteenlaskettujen kotieläinyksiköiden määrä on alueilla 1-2 sekä 9 vähemmän kuin kaksi ja alueilla 3-8 vähemmän kuin kolme, tukea ei makseta lainkaan.

25 §
Tuen suuruus

Tukea maksetaan kotieläinyksikköä kohti seuraavasti:

Alue
1            1 650 mk
2            1 020 mk
3              780 mk
4              570 mk
5              410 mk
6              250 mk
7              180 mk
8              140 mk
9 (saaristo)   570 mk

Alueilla 1-5 ja alueella 9 (saaristo) tuki viideltätoista ensimmäiseltä kotieläinyksiköltä on kolminkertainen lypsylehmien osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä ja kaksinkertainen muiden kotieläinten osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä sekä alueilla 6-8 tuki viideltätoista ensimmäiseltä kotieläinyksiköltä on kaksinkertainen lypsylehmien osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä.

6 luku

Menettely

26 §
Hakeminen, myöntäminen ja takaisinperintä

Tuen myöntämisessä sovelletaan lakia maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/92). Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen myöntää tuen hakemuksesta. Hakemus on jätettävä maatilan talouskeskuksen sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön määräämänä aikana. Mikäli hakemuksessa ilmoitetut tiedot pellon osalta eivät vastaa kesäkuun 30 päivän tilannetta tai jos kotieläinten omistaja tai haltija on vaihtunut 31 päivän maaliskuuta 1993 jälkeen, on muutoksista ilmoitettava maaseutuelinkeinoviranomaiselle 15 päivään heinäkuuta 1993 mennessä. Tuki myönnetään tällöin myös kotieläinten osalta kesäkuun 30 päivänä vallitsevan tilanteen mukaan. Hakijan on liitettävä hakemukseen hakulomakkeessa vaaditut liitteet. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia ohjeita myöntämismenettelystä ja maksatuksesta.

Jos hakemus on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle asetetun määräajan päätyttyä ja myöhästymisen voidaan katsoa johtuneen hyväksyttävästä syystä, voi mainittu viranomainen myöntää tuet hakemuksen myöhästymisen estämättä.

27 §
Tarkemmat määräykset

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

28 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 5 päivänä toukokuuta 1993.

Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 1993

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura

Hallitusneuvos
Väinö Vainio

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.