261/1993

Annettu Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1993

Valtioneuvoston päätös työllisyyspoliittisesta rakennetuesta

Valtioneuvosto on 29 päivänä tammikuuta 1993 annetun työllisyysasetuksen (130/93) 45 §:n 2 momentin nojalla työministeriön esittelystä päättänyt:

1 §
Työllisyyspoliittista rakennetukea myönnettäessä noudatettavat yleiset periaatteet

Työllisyysasetuksen (130/93) 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua työllisyyspoliittista rakennetukea myönnetään ensi sijassa sellaisiin momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin, joilla

1) edistetään alueellisia yhteistyö- ja kehittämishankkeita pysyvien työpaikkojen aikaansaamiseksi ja sopeutetaan alueita rakennemuutokseen;

2) ehkäistään merkittäviä työpaikkamenetyksiä tai lievennetään tällaisista työpaikkamenetyksistä aiheutuvia haittoja; tai

3) edistetään työttömien työnhakijoiden työllistymistä kansainvälisissä tehtävissä.

Alueellisia yhteistyö- ja kehittämishankkeita ovat erityisesti sellaiset valtion viranomaisten taikka kuntien tai kuntayhtymien sekä yksityisten yhteisöjen, yritysten tai säätiöiden yhteiset hankkeet, joilla pyritään monipuolistamaan alueiden elinkeinorakennetta. Merkittäviä työpaikkamenetyksiä ehkäiseviä tai tällaisten työpaikkamenetysten haittoja lieventäviä hankeita ovat erityisesti toimenpiteet tuotantotoiminnan sopeuttamiseksi kilpailutilanteeseen.

2 §
Rakennetuen myöntäminen investointikustannuksiin

Työllisyyspoliittista rakennetukea ei voida myöntää investointikustannuksiin, lukuun ottamatta tuettavaan kehittämishankkeeseen liittyviä välttämättömiä pienehköjä kone- ja laitehankintoja. Tällöin hankintakustannukset eivät saa ylittää kymmentä prosenttia kehittämishankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista.

3 §
Rakennetuen myöntämisen erityiset edellytykset

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää yritykselle vain, jos yrityksellä on edellytykset pysyvään, liiketaloudellisesti kannattavaan toimintaan eikä rakennetuen myöntäminen ilmeisesti vaikuta alan yritysten väliseen kilpailutilanteeseen.

Työllisyyspoliittista rakennetukea ei voida myöntää sellaiseen hankkeeseen, jonka kustannuksiin on haettu avustusta valtion talousarviossa olevasta läänin kehittämisrahasta. Tuen maksaminen on lakkautettava, jos sen saaja myöhemmin hakee valtionavustusta tässä momentissa tarkoitetusta läänin kehittämisrahasta.

4 §
Rakennetuen määrä ja kesto

Työllisyyspoliittinen rakennetuki voi olla enintään 50 prosenttia tuettavan hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista. Jos hanke toteutetaan työllisyyslain (275/87) 19 §:ssä tarkoitetuilla työssäkäyntialueilla, joilla keskimääräinen työttömyys vuositasolla olennaisesti ylittää tai uhkaa ylittää maan keskimääräisen tason, työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 70 prosenttia hankkeen hyväksytystä kustannusarviosta.

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää samaan hankkeeseen enintään kahden vuoden ajalta.

Työllisyyspoliittinen rakennetuki ei myöskään yhdessä valtion muun rahoitustuen kanssa saa ylittää 1 momentissa säädettyjä tuen enimmäismääriä.

5 §
Rakennetuen hakeminen

Työllisyyspoliittista rakennetukea haetaan työministeriölle osoitetulla vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemuksesta tulee käydä ilmi ainakin hankkeen kehittämissuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma sekä selvitys hakijan omasta ja muusta valtion rahoitusosuudesta.

Hakemus jätetään työvoimapiirin toimistolle.

Työvoimapiirin toimiston on annettava hankkeesta lausuntonsa ja toimitettava hakemusasiakirjat ja lausuntonsa viipymättä työministeriölle.

6 §
Rakennetuen myöntäminen

Työllisyyspoliittisen rakennetuen myöntää valtioneuvosto työministeriön esittelystä. Jos myönnettävän rakennetuen määrä on enintään 2 miljoonaa markkaa, tuen myöntämisestä päättää työministeriö.

Hankkeen toteuttamisajan mahdollisista muutoksista päättää työllisyyspoliittisen rakennetuen saajan hakemuksesta työvoimapiirin toimisto.

7 §
Rakennetuen maksaminen

Työllisyyspoliittisen rakennetuen maksaa työvoimapiirin toimisto päätöksessä määrätyllä tavalla jälkikäteen työvoimatoimiston hyväksymän maksatushakemuksen perusteella, jollei maksatuksesta ole myöntämispäätöksessä määrätty toisin.

Jollei maksatushakemusta jätetä viranomaiselle rakennetuen myöntämispäätöksessä määrätyllä tavalla tai siinä asetetussa määräajassa, ei rakennetukea voida maksaa. Työministeriö voi kuitenkin erityisen painavista syistä ja käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa päättää, että rakennetuki voidaan maksaa.

8 §
Maksamisen keskeyttäminen

Työvoimapiirin toimiston on keskeytettävä työllisyyspoliittisen rakennetuen maksaminen, jos on epäiltävissä, ettei tuen saaja enää täytä rakennetuen myöntämisen edellytyksiä tai myöntämispäätöksessä rakennetuen maksamiselle asetettuja ehtoja.

Työvoimapiirin toimiston on ilmoitettava viipymättä maksamisen keskeyttämisestä ja keskeyttämisen aiheuttaneesta seikasta työministeriölle. Maksamisen lakkauttamisesta tai jatkamisesta päättää työministeriö.

9 §
Palautusvelvollisuus

Työllisyyspoliittisen rakennetuen myöntämispäätökseen on sisällytettävä ehto, jonka mukaan työministeriö voi velvoittaa rakennetuen saajan palauttamaan perusteettomasti maksetun tuen kokonaan tai osaksi takaisin valtiolle, jos myöhemmin ilmenee, että hakemuksen perusteeksi on esitetty virheellisiä tietoja tai salattu asian ratkaisemiseen vaikuttavia tietoja taikka että tukea on käytetty vastoin myöntämispäätöksen ehtoja.

Rakennetuki on aina palautettava, jos sitä on käytetty muuhun kuin myöntämispäätöksessä määrättyyn tarkoitukseen.

Palautettavaksi määrätylle rakennetuelle on suoritettava sen maksupäivästä lukien 16 prosentin vuotuinen korko. Palautuspäätöksessä määrätyn takaisinmaksupäivän jälkeen tapahtuvalle maksulle korkoineen on lisäksi suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko määrätystä takaisinmaksupäivästä lukien.

10 §
Takaisinperintä

Rakennetuen takaisinperimiseksi tarvittavista toimenpiteistä huolehtii työvoimapiirin toimisto.

11 §
Rakennetukeen sovellettavat määräykset

Työllisyyspoliittisen rakennetuen hakemiseen, myöntämiseen, käyttöön ja käytön valvontaan sovelletaan muutoin, mitä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annetussa valtioneuvoston päätöksessä (490/65) määrätään.

12 §
Voimaantulo ja voimassaolo

Tämä päätös tulee voimaan 18 päivänä maaliskuuta 1993 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1993

Työministeri
Ilkka Kanerva

Toimistopäällikkö
Pertti Ojala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.