Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1548/1992

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki verotuslain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain ( 482/58 ) 20 ja 22 §, 35 §:n 2 momentti, 61, 64 ja 64 a §, 93 a §:n 2 momentti, 96 a §:n 5 kohta, 105 §:n 2 momentti ja 113 a §, sellaisina kuin niistä ovat 20 § osittain muutettuna 5 päivänä joulukuuta 1969 annetulla lailla (740/69), 22 § osittain muutettuna 1 päivänä helmikuuta 1991 annetulla lailla (189/91), 61 § osittain muutettuna 20 päivänä joulukuuta 1968 annetulla lailla (684/68), 64 § muutettuna 23 päivänä joulukuuta 1977 ja 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetuilla laeilla (1002/77 ja 556/92), 64 a § viimeksi mainitussa laissa, 93 a §:n 2 momentti 30 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (74/87), 96 a §:n 5 kohta 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1243/88) ja 113 a § 25 päivänä helmikuuta 1983 annetussa laissa (223/83), sekä

muutetaan 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 3 §:n 1 ja 3 momentti, 21 §, 33 §:n 3 momentti, 34 §, 37 §:n 1 ja 2 momentti, 39 §:n 1 ja 3 momentti, 43 a §, 45 §:n 1 momentin johdantolause, 3 a, 3 b, 5 ja 6 kohta sekä 2 momentti, 50, 59, 62 ja 63 §, 71 §:n 2 momentti, 72 §:n 1 momentin johdantolause ja 1 kohta, 76 §, 79 §:n 1 ja 2 momentti, 81 §:n 2 momentti, 91 §, 92 §:n 5 momentti, 93 §:n 1 momentti, 96 b §:n 1 ja 2 momentti, 96 e §:n 2 momentti, 103 §:n 1 momentti, 104 ja 104 a §, 105 §:n 1 momentti ja 125 §:n johdantolause, sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 1 ja 2 momentti ja 81 §:n 2 momentti 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1300/91), 3 §:n 1 momentti 9 päivänä marraskuuta 1990 annetussa laissa (957/90), 3 §:n 3 momentti, 33 §:n 3 momentti, 50 ja 91 § mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa, 21 § muutettuna 23 päivänä kesäkuuta 1977 annetulla lailla (511/77) sekä mainituilla 29 päivänä joulukuuta 1988 ja 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetuilla laeilla, 34 § muutettuna 31 päivänä joulukuuta 1974 annetulla lailla (1025/74) ja mainituilla 23 päivänä joulukuuta 1977 ja 30 päivänä tammikuuta 1987 annetuilla laeilla, 37 §:n 1 ja 2 momentti, 39 §:n 1 momentti ja 43 a § 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1024/74), 39 §:n 3 momentti 25 päivänä heinäkuuta 1975 annetussa laissa (611/75), 45 §:n johdantolause ja 1 momentin 3 a ja 6 kohta 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (980/79) ja saman momentin 3 b kohta mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa sekä 5 kohta 13 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (942/85) ja 2 momentti 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1035/78), 59 § osittain muutettuna ensiksi mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1974 annetulla lailla, 63 § muutettuna 30 päivänä marraskuuta 1990 annetulla lailla (1023/90) ja mainituilla 30 päivänä tammikuuta 1987 ja 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetuilla laeilla, 71 §:n 2 momentti ja 93 §:n 1 momentti mainitussa 30 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa, 72 §:n johdantolause mainitussa 23 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa ja saman pykälän 1 momentin 1 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (313/82), 79 §:n 1 momentti mainitussa 23 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa, 79 §:n 2 momentti 9 päivänä heinäkuuta 1982 annetussa laissa (531/82), 92 §:n 5 momentti mainitussa 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa laissa, 96 b §:n 1 ja 2 momentti 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (602/82), 96 e §:n 2 momentti mainitussa 25 päivänä helmikuuta 1983 annetussa laissa, 103 §:n 1 momentti ja 104 a § 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1339/90), 105 §:n 1 momentti 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1236/88) ja 125 §:n johdantolause 1 päivänä marraskuuta 1991 annetussa laissa (1317/91), sekä

lisätään lakiin uusi 77 a, 83 b ja 93 b § sekä 45 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, uusi 2 a ja 3 c kohta seuraavasti:

1 §

Verotusmenettelystä säädetään tässä laissa.

Tätä lakia sovelletaan seuraaviin veroihin ja maksuihin:

1)

valtiolle tulon ja varallisuuden perusteella vuosittain suoritettava vero (valtionvero) ,

2)

kunnalle tulon perusteella suoritettava vero (kunnallisvero) ,

3)

yhteisön ja yhteisetuuden tulon perusteella suoritettava vero (yhteisön tulovero) ,

4)

evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle menevä kirkollisvero ja

5)

kansaneläkelaitokselle suoritettava kansaneläkevakuutusmaksu ja sairausvakuutusmaksu.


2 §

Valtionveroa ja kunnallisveroa sekä yhteisön tuloveroa suoritetaan tulosta, joka verovelvollisella on verovuonna ollut. Valtionveroa suoritetaan lisäksi sen varallisuuden perusteella, joka verovelvollisella oli verovuoden päättyessä.

Verovuosi on kalenterivuosi tai, jos tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet. Verotus toimitetaan verovuotta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä (verotusvuosi) . Mitä tässä on sanottu tilikaudesta, sovelletaan myös poronhoitovuoteen. Maataloudesta saadusta tulosta ja maatilatalouden tuloverolaissa (543/67) tarkoitetusta metsätalouden puhtaasta tulosta verotetaan kuitenkin aina lähinnä edelliseltä kalenterivuodelta.


3 §

Yhtymän osakkaalle yhtymän tulon ja varallisuuden perusteella määrättävästä verosta sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksusta on myös yhtymä vastuussa. Yhteismetsän osakas on osuuttaan vastaavalta osalta vastuussa yhteismetsän suoritettavasta verosta.


Verovelvollinen, joka harjoittaa metsätaloutta, on niin kuin omasta verostaan vastuussa perheenjäsenensä tai osakkaansa tulon perusteella määrätystä verosta sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksusta siltä osin, kuin ne vastaavat verovelvollisen metsätalouden hyväksi tehdyn hankintatyön arvon osuutta perheenjäsenen tai osakkaan tulojen kokonaismäärästä. Jos puolisot yhdessä harjoittavat liikettä, ammattia tai maataloutta, kumpikin puoliso on vastuussa myös toiselle puolisolle tuloverolain 14 §:ssä tarkoitetun yritystulon perusteella määrättävistä veroista ja maksuista. Yritystulon pääomatulo-osuudesta suoritettavasta verosta on toinen puoliso vastuussa kuitenkin vain, jos hän omistaa puolisoiden yhteisesti harjoittamaan liikkeeseen, ammattiin tai maatalouteen kuuluvia varoja.


21 §

Lääninverovirasto määrää yhden tai useampia verotusasiamiehiä ja heille varamiehet. Verotusasiamiehen on huolehdittava valtion, kuntien ja seurakuntien sekä kansaneläkelaitoksen oikeuden valvomisesta. Verotusasiamiehestä on soveltuvin osin voimassa, mitä valtion- ja kunnanasiamiehestä säädetään.

Lääninverovirasto voi peruuttaa verotusasiamiehelle antamansa määräyksen.

33 §


Tuloverolain (1535/92) 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sijoitusrahaston ja varallisuusverolain (1537/92) 5 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun yhteisön tulee siitä huolimatta, että ne ovat varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaat, verotusta varten kehotuksetta antaa varojaan ja velkojaan koskevat tässä luvussa tarkoitetut tiedot.


34 §

Veroilmoitus on annettava verotoimistolle siinä veropiirissä, jossa on verovelvollisen kotikunta (kotikunnan verotoimisto) . Jos puolisoilla, joihin sovelletaan tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä, on eri kotikunta, vaimon on annettava veroilmoituksensa miehen kotikunnan verotoimistolle. Veroilmoitus voidaan jättää verovelvollisen oleskelukunnan verotoimistoon toimitettavaksi edelleen verovelvollisen kotikunnan verotoimistolle.

Verovelvollisella, joka oleskelee ulkomailla tai palvelee ulkomaan liikenteessä olevassa suomalaisessa aluksessa, on oikeus antaa veroilmoituksensa Suomen ulkomailla olevalle lähetetyn edustajan virastolle tai sen aluksen päällikölle, jossa hän palvelee. Mainitun viranomaisen tai aluksen päällikön tulee huolehtia siitä, että annettu veroilmoitus viivytyksettä toimitetaan verohallitukselle asianomaiselle verotoimistolle lähetettäväksi.

Verovelvollisen henkilön kotikuntana pidetään kuntaa, jossa hänellä on verovuoden alussa katsottava olleen väestökirjalaissa (141/69) tarkoitettu kotipaikka (vuoden ensimmäisen päivän kotipaikka) . Yhteisön kotikunta on kunta, jossa yhteisön kotipaikka verovuoden alussa oli. Yhtymän ja yhteisetuuden kotikunta on se kunta, jossa sen kotipaikan on verovuoden alussa katsottava olleen.

Verovuoden alun kotikuntaan rinnastetaan kunta, jonka kotipaikkarekisteriin verovuoden aikana Suomeen muuttanut henkilö on täällä maahan muutettuaan ollut merkittävä tai johon hän Suomeen muutettuaan on ensiksi asettunut. Ulkomaille muuttaneen henkilön kotikunnan ei verotusta toimitettaessa katsota muuttuvan sinä aikana, jolloin häntä tuloverolain 11 §:n mukaan pidetään Suomessa asuvana.

Jäljempänä 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa veroilmoitus on annettava sen veropiirin verotoimistolle, jossa elinkeinotoimintaa on harjoitettu kiinteästä toimipaikasta tai jossa kiinteistö sijaitsee, sekä saman momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa Helsingin verovirastolle ja 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa Ahvenanmaan verotoimistolle.

Verohallitus voi antaa tässä pykälässä säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta rajoittavia määräyksiä.

37 §

Sen, joka on lain mukaan kirjanpitovelvollinen, sekä yhteisön, yhteisetuuden, yhtymän ja kuolinpesän muutoinkin samoin kuin maataloutta tai metsätaloutta harjoittavan verovelvollisen on veroilmoituksessaan ilmoitettava ja siihen liitettävä sellaiset tiedot ja selvitykset kuin asetuksella säädetään. Asetuksella voidaan myös säätää, miten tilikautta ja muista kirjanpitoa koskevista sekä osakkeen arvon määrittämiseen vaikuttavista yhteisön olosuhteiden muutoksista on ilmoitettava.

Maataloutta harjoittavan ja sellaisen metsätaloutta harjoittavan verovelvollisen, johon sovelletaan puun myyntitulojen verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä, on pidettävä tuloistaan ja menoistaan muistiinpanokirjaa siten kuin asetuksella säädetään.


39 §

Veroilmoitus on kultakin verovuodelta annettava viimeistään seuraavan vuoden tammikuun 31 päivänä. Ammatinharjoittaja ja verovelvollinen, joka harjoittaa maataloutta tai jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain mukaan metsätalouden puhtaasta tulosta, saa kuitenkin antaa veroilmoituksensa viimeistään maaliskuun 1 päivänä. Muulla verovelvollisella, joka on lain mukaan kirjanpitovelvollinen ja jonka tilikausi on päättynyt verovuoden lokakuun 1 päivän jälkeen, on oikeus antaa veroilmoituksensa viimeistään huhtikuun 1 päivänä. Viimeksi sanottu oikeus on myös valtiolla, kunnalla ja kuntayhtymällä sekä evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalla.


Jos verovelvollisilla, joihin sovelletaan tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä, veroilmoituksen antamisaika on eripituinen, he saavat antaa veroilmoituksensa pitemmän antamisajan kuluessa.


43 a §

Maataloutta harjoittavan verovelvollisen on 40 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tai tätä tarkoitusta varten määrätyn tarkastajan kehotuksesta esitettävä tilalla tai toimitettava verotoimistoon tarkastettavaksi muistiinpanokirjansa, tositteet maataloustuotteiden myynnistä ja maataloustarvikkeiden ostoista sekä kaikki muutkin asiakirjat, jotka saattavat olla tarpeen häntä verotettaessa, verotarkastusta toimitettaessa tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä, sekä sallittava tilalla tapahtuva maatalouden varastojen ja muun maatalousomaisuuden tarkastus. Sama koskee soveltuvin osin 37 §:n 2 momentissa tarkoitettua metsätaloutta harjoittavaa verovelvollista ja tällaisen verovelvollisen pitämää muistiinpanokirjaa sekä tositteita metsätalouden tuloista ja menoista sekä muita tarpeellisia selvityksiä. Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus.

45 §

Verotusta varten tulee jäljempänä mainittavien viranomaisten, henkilöiden ja yhteisöjen toimittaa veroviranomaiselle tai jäljempänä mainitulle yhteisölle tammikuun kuluessa edelliseltä kalenterivuodelta ja 2 kohdan osalta verohallituksen määräämänä ajankohtana puolivuosittain seuraavat asiakirjat ja tiedot:


2 a)

puun ostajien tiedot puutavaran myyjistä, kullekin verovuonna maksetun kauppahinnan määrästä ja siitä, onko kysymyksessä ollut pysty- vai hankintakauppa;


3 a)

sen, joka on antanut stipendin, korkeakouluopiskelijoiden opintotuesta annetussa laissa (111/92) tarkoitetun opintorahan tai muun opintorahan taikka apurahan opintoja tai tieteellistä tutkimusta varten, ja sen, joka on antanut palkinnon tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi, kullekin annetun suorituksen määrästä;

3 b)

työnantajan, jos hän on jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta palkansaajan palkasta tuloverolain 77 §:n 1 momentin nojalla, ulkomailla suoritetusta työstä palkansaajalle maksetusta palkasta, työntekopaikasta, ulkomailla oleskelun kestosta ja sen aikana tapahtuneista Suomessa käynneistä;

3 c)

arvopaperimarkkinalaissa (495/89) tarkoitetun arvopaperinvälittäjän kunkin asiakkaan osalta ostoista ja myynneistä tiedot, joissa on yksilöity kaupan kohde ja kussakin kaupassa maksettu tai saatu kauppahinta;


5)

metsälautakunnan maatilatalouden tuloverolain 20 §:ssä tarkoitetut todistukset ja lausunnot;

6)

vakuutuslaitoksen, eläkesäätiön ja muun eläkelaitoksen vakuutuksen perusteella tai eläkkeenä taikka avustuksena suorittamastaan veronalaisesta määrästä sekä verovelvolliselle selvitys eläkevakuutusmaksujen vähennyskelpoisuudesta tuloverolain 96 §:n 3 tai 5 momentin nojalla:


Tiedoissa, jotka on 1 momentin nojalla annettava, tulee verovelvollisen yksilöimiseksi olla nimen lisäksi henkilötunnus tai syntymäaika taikka liike- ja yhteisötunnus. Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tässä pykälässä säädetystä ilmoittamisvelvollisuudesta tai rajoittaa ilmoittamisvelvollisuutta.

50 §

Veroilmoitus ja, jos tarpeelliseksi katsotaan, muut tiedot, joista tässä laissa säädetään, on annettava verohallituksen vahvistamia lomakkeita käyttäen tai muulla tavalla sen mukaan kuin verohallitus määrää.

59 §

Luonnollisen henkilön ja erikseen verotettavan kotimaisen kuolinpesän on suoritettava kunnallisveroa kotikunnalle. Yhteisön tulovero jaetaan veronsaajien kesken sen mukaan kuin tuloverolaissa ja veronkantolaissa säädetään.

62 §

Jos sellaisella verovelvollisella, jolla ei ole verovuoden alussa ollut 34 §:ssä tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, on ollut täältä kunnallisverotuksessa veronalaista tuloa, verovelvollisen on suoritettava kunnallisveroa valtiolle. Täällä kiinteästä toimipaikasta harjoitetusta elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadusta tulosta on kuitenkin suoritettava kunnallisveroa sille kunnalle, jossa toimintaa on harjoitettu kiinteästä toimipaikasta tai jossa kiinteistö sijaitsee.

Jos henkilön, jonka on verovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan katsottava asuneen verovuonna Suomessa, on suoritettava tuloistaan kunnallisvero valtiolle, määrätään kunnallisverotuksen verotettava tulo niin kuin verovelvollisen kotikuntana olisi verovuoden alussa ollut Helsingin kaupunki.

63 §

Verotuksen toimittaa:

1)

valtion- ja kunnallisveron, yhteisön tuloveron sekä vakuutetun kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun osalta verovelvollisen kotikunnan verolautakunta tai verotoimisto;

2)

jos rajoitetusti verovelvollinen on täällä harjoittanut elinkeinotoimintaa kiinteästä toimipaikasta tai omistanut tai hallinnut kiinteää omaisuutta yhdessä kunnassa eikä hänellä ole ollut muita veronalaisia varoja Suomessa, kiinteän toimipaikan tai kiinteistön sijaintikunnan verolautakunta tai verotoimisto;

3)

muussa kuin 2 kohdassa mainitussa tapauksessa silloin, kun verovelvollisella ei ole Suomessa 34 §:ssä tarkoitettua kotikuntaa, Helsingin verolautakunta tai verovirasto, jollei 4 kohdasta muuta johdu; sekä

4)

silloin, kun verovelvollisella on ollut 62 §:ssä tarkoitettua tuloa Ahvenanmaan maakunnasta tai kun rajoitetusti verovelvollinen on siellä omistanut tai hallinnut kiinteää omaisuutta, mutta ei muuta veronalaista varallisuutta Suomessa, Ahvenanmaan verotoimisto tai sen kunnan verolautakunta, josta suurin osa Ahvenanmaan maakunnasta saadusta tulosta on saatu.

Jos puolisoilla, joihin sovelletaan tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä, on eri kotikunta, toimittaa 1 momentissa säädetystä poiketen miehen kotikunnan verolautakunta tai verotoimisto myös vaimon verotuksen sekä määrää hänen kotikunnalleen tulevien veroäyrien määrän. Toimitetusta verotuksesta on viipymättä ilmoitettava vaimon kotikunnan verotoimistolle.

Veronoikaisu ja jälkiverotus on sen kunnan verolautakunnan toimitettava, jossa vero olisi ollut määrättävä, jos verotus olisi tapahtunut oikeaan aikaan.

Verohallitus määrää verotuspaikan niissä tapauksissa, joissa verotuksen toimittamisen ei 1 ja 2 momentin mukaan voida katsoa kuuluvan millekään verolautakunnalle tai verotoimistolle. Lisäksi verohallitus voi verotuksen tekniseen toimittamiseen liittyvästä erityisestä syystä määrätä verotuksen valmistelutyön suoritettavaksi muussa kuin tässä pykälässä säädetyssä paikassa.

71 §


Verotoimiston tehtävänä on huolehtia verovelvollisen verotettavien tulojen ja varallisuuden sekä maksuunpantavan veron laskemisesta sen mukaan kuin eri laeissa säädetään.


72 §

Verotusta toimitettaessa on verovelvollisen tulojen ja vähennysten sekä varallisuuden osalta:

1)

jollei ilmene syytä, minkä vuoksi verotuksen perusteeksi ei voida asettaa veroilmoitusta sellaisenaan ja veroviranomaisen suorituksen maksajilta suoraan saamia tietoja tuloista sekä tietoja varoista, joiden ilmoittamisvelvollisuutta on 33 §:n 5 momentin ja 35 §:n 5 momentin nojalla rajoitettu, vahvistettava verotettavat tulot ja verotettava varallisuus veroilmoituksen, verovelvollisen aikaisempina vuosina antamien veroilmoitusten ja suorituksen maksajilta saatujen tietojen mukaan (ilmoitettuihin tietoihin perustuva verotus) ;


76 §

Veroäyrit määrätään kunnallisverotuksen verotettavasta tulosta.

77 a §

Tuloverolain 118-120 §:ssä tarkoitetut tappiot vahvistetaan säännönmukaisessa verotuksessa. Jos verovelvollinen ei ole antanut kehotuksetta veroilmoitusta, tappiota ei kuitenkaan vahvisteta.

Tappion vähentämisen, jälkiverotuksen tai veronoikaisun yhteydessä tappio voidaan vahvistaa uudelleen.

79 §

Verotoimiston on maksuunpantava verovelvollisen maksettava valtionvero ja yhteisön tulovero.

Verotoimiston on määrättävä kunkin verovelvollisen maksettava kunnallisvero ja kirkollisvero kertomalla veroäyrin hinta vahvistetulla veroäyrien lukumäärällä sekä maksuunpantava kunnallis- ja kirkollisvero. Edellä 62 §:ssä mainituissa tapauksissa määrätään valtiolle suoritettava kunnallisvero Helsingin kaupungin veroäyrin hinnan mukaan. Vaimon kotikunnalle suoritettava kunnallisvero määrätään 63 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa hänen kotikuntansa veroäyrin hinnan mukaan.


81 §


Lisäksi veroäyrien yhteismääristä kootaan kuntakohtaiset tiedot. Tietoihin ei sisällytetä veroäyrejä, joihin perustuvaa veroa tai maksua ei lain tai kansainvälisen sopimuksen nojalla maksuunpanna tai tilitetä veronsaajalle (veronsaajan äyritiedot) . Näihin tietoihin otetaan lisäksi kuntien ja seurakuntien osuudet yhteisön tuloverosta muunnettuna veroäyreiksi sen mukaan kuin veronkantolaissa säädetään sekä niillä täydennetyt kuntakohtaiset veroäyrien yhteismäärät.


83 b §

Jälkiverotukselle ja veronoikaisulle säädetty määräaika lasketaan, mikäli on kysymys 77 a §:ssä tarkoitetun tappion vahvistamisesta, sen verotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta, jona tappio on vähennetty.

91 §

Veron ja kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon voi hakea muutosta verovelvollinen itse sekä jokainen muu, jonka oman veron määrään verotus välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on veron suorittamisesta joko julkis- tai yksityisoikeudellisen oikeussuhteen perusteella vastuussa. Myös yhtymä voi hakea muutosta yhtymän tulon ja varallisuuden vahvistamiseen sekä niiden jakoon osakkaille.

Valtion- ja kunnanasiamiehellä, verotusasiamiehellä, lääninverovirastolla sekä kunnanhallituksella on niin ikään oikeus hakea muutosta verotukseen ja yhtymän tulon ja varallisuuden vahvistamiseen sekä niiden jakoon. Tuloverolain 21 §:ssä tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön verotukseen on oikeus hakea muutosta kunnanasiamiehellä ja kunnanhallituksella. Seurakunnalla on oikeus hakea muutosta 79 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kirkollisveron maksuunpanoon sekä kunnanasiamiehellä ja kansaneläkelaitoksella 79 §:n 3 momentissa mainittuun kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon.

Oikeus hakea muutosta yhteisön tai yhteisetuuden verotukseen on kunnan puolesta yhteisön kotikunnan tai yhteisetuuden kotipaikan kunnanasiamiehellä ja kunnanhallituksella. Jos verotus on sen mukaan kuin 63 §:ssä säädetään ollut toimitettava muualla kuin verovelvollisen kotikunnassa, oikeus hakea muutosta on tämän kunnan kunnanasiamiehellä ja kunnanhallituksella.

92 §


Veromuistutusta ei saa tehdä veronoikaisusta, jälkiverotuksesta eikä verotuksesta, joka on toimitettu uudelleen käsiteltäväksi palautetussa asiassa.

93 §

Verovelvollinen tai muu 91 §:n mukaan muutoksenhakuun oikeutettu voi, olipa veromuistutus tehty tai ei, hakea valittamalla muutosta sen läänin lääninoikeudelta, jonka alueella verovelvollisen kotikunta on. Jos verotus on toimitettu Helsingissä sillä perusteella, että verovelvollisella ei ole Suomessa kotikuntaa, muutosta haetaan Uudenmaan lääninoikeudelta. Jos verotus 63 §:n mukaan on muutoin toimitettu muussa kuin verovelvollisen kotikunnassa, muutosta haetaan sen läänin lääninoikeudelta, jonka alueella verotus on toimitettu. Muutosta yhtymän tulon ja varallisuuden vahvistamiseen sekä niiden jakoon osakkaille haetaan sen läänin lääninoikeudelta, jonka alueella yhtymän kotikunta on, tai jos yhtymällä ei ole Suomessa kotikuntaa, Uudenmaan lääninoikeudelta. Muutosta on haettava kirjallisesti ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa verotoimistoon.


93 b §

Edellä 77 a §:ssä tarkoitettua tappiota koskevaan päätökseen saa hakea muutosta tässä laissa säädetyssä järjestyksessä joko siltä verovuodelta, jolta vahvistettavaa tappiota päätös koskee, tai siltä verovuodelta, jonka tulosta vahvistettua tappiota vähennetään.

96 b §

Valittaa ei myöskään saa ilman valituslupaa lääninoikeuden päätöksestä siltä osin kuin päätös koskee tulon veronalaisuutta tai tuloverolain 30 §:ssä tarkoitettua verovuoden tulon määrää, jos tulon määrä, jonka osalta päätös on asianosaiselle vastainen, ilmeisesti on pienempi kuin 4 000 markkaa tai jos se ilmeisesti on pienempi kuin 20 000 markkaa ja samalla vähemmän kuin kymmenesosa verotuksessa vahvistetusta verovelvollisen verovuoden tulon kokonaismäärästä.

Edellä mainittuja markkamääriä laskettaessa ei oteta huomioon 96 a §:n 1-4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Verovuoden tulon kokonaismääräksi katsotaan, jos valitus koskee luonnollisen henkilön tai erikseen verotettavan kotimaisen kuolinpesän valtionverotusta, verovelvollisen verovuoden ansiotulon ja pääomatulon yhteismäärä ja, jos valitus koskee kunnallisverotusta, verovelvollisen kunnallisverotuksen verovuoden tulo.


96 e §


Jos muutoksenhakuviranomaisen päätös koskee verotusta, joka on toimitettu 63 §:n 2 momentin nojalla, 1 momentissa tarkoitetut muutokset laskee sen veropiirin verotoimisto, jossa verotus mainitun säännöksen mukaan on toimitettu. Verotoimiston on viipymättä ilmoitettava muutoksesta sille verotoimistolle, jonka alueella verovelvollisen kotikunta on verovuonna ollut.


103 §

Verovelvolliselta ennakkoperintälain mukaan pidätetty ennakko ja verovelvollisen suorittama ennakon täydennysmaksu on käytettävä hänelle kotikunnassa tai, jos verotus 63 §:n mukaan on toimitettava muussa kunnassa, sanotussa kunnassa määrätyn valtionveron, yhteisön tuloveron, kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun suoritukseksi. Sama koskee vieraasta valtiosta Suomeen siirrettyä ennakkoa.


104 §

Ennakko, joka on ennakkoperintälain mukaan määrätty verovelvolliselta kannettavaksi 103 §:ssä tarkoitetussa kunnassa, on käytettävä sanotussa pykälässä mainittujen verojen ja maksujen tai yhteisön tuloveron suoritukseksi tässä kunnassa.

Jos ennakko on määrätty muussa kuin siinä kunnassa, missä verovelvollisen verotus on verovuodelta toimitettava, se on vähennettävä edellä tarkoitetuista veroista ja maksuista viimeksi mainitussa kunnassa.

104 a §

Jos verovelvolliselta pidätettyä tai tälle maksuunpantua ennakkoa tai verovelvollisen suorittamaa ennakon täydennysmaksua ei tarvita 103 ja 104 §:ssä tarkoitettujen verojen ja maksujen suoritukseksi, ne voidaan käyttää verovelvolliselle muussa kunnassa määrättyjen edellä tarkoitettujen verojen ja maksujen suoritukseksi sen mukaan kuin verohallitus määrää.

105 §

Saadakseen lukea maksettavakseen pantavan veron ja kansaneläkevakuutusmaksun lyhennykseksi ennakkoperintälain mukaan ennakkona pidätetyt määrät verovelvollisen tulee, jollei verohallitus toisin määrää, liittää veroilmoitukseensa saamansa pidätystodistukset. Yhtiöveron hyvityksestä annetussa laissa tarkoitettu hyvitys luetaan siihen oikeutetun osingonsaajan hyväksi sen mukaan kuin verohallitus määrää.


125 §

Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää vapautuksen valtionverosta sekä yhteisön tuloverosta ja kunnanvaltuusto tai kunnan ohjesäännössä olevan valtuutuksen nojalla kunnanhallitus, kunnan muu toimielin tai kunnanhallituksen alainen viranhaltija kunnallisverosta. Vapautus voi olla osittainen tai täydellinen. Vapautus voidaan myöntää:



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.

Lääninverolautakunnasta ja menettelystä lääninverolautakunnassa vuodelta 1992 tai sitä aikaisemmilta vuosilta toimitettavissa verotuksissa on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä on ennen tämän lain voimaantuloa säädetty.

HE 208/92

VaVM 81/92

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOValtiovarainministeri Iiro Viinanen

Sivun alkuun