1488/1992

Annettu Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1992

Laki vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Soveltamisala
1 §

Tätä lakia sovelletaan vakuutuspalvelujen vapaaseen tarjontaan, jota ulkomaisesta toimipaikasta käsin harjoittaa Suomessa sellainen ulkomainen vakuutusyhtiö, jonka kotimaa on Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio.

Asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan myös muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun ulkomaiseen vakuutusyhtiöön.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua vakuutusyhtiötä kutsutaan jäljempänä ulkomaiseksi ETA-vakuutusyhtiöksi sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota ETA-valtioksi.

2 §

Tätä lakia ei sovelleta:

1) jälleenvakuutukseen;

2) lakisääteiseen tapaturma- ja potilasvakuutukseen;

3) ydinvastuu- ja lääkevahinkovakuutukseen; eikä

4) lakisääteiseen eläkevakuutukseen.

Määritelmiä
3 §

Vakuutuspalvelujen vapaalla tarjonnalla tarkoitetaan sitä, että ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö 4 §:ssä tarkoitetusta ulkomaisesta toimipaikasta käsin tekee:

1) vahinkovakuutussopimuksen, joka liittyy 5 §:ssä tarkoitettuun Suomessa sijaitsevaan riskiin;

2) henkivakuutussopimuksen Suomessa vakinaisesti asuvan luonnollisen henkilön kanssa; tai

3) henkivakuutussopimuksen oikeushenkilön kanssa, jonka Suomessa olevaan toimipaikkaan sopimus liittyy.

Vahinkovakuutuksella tarkoitetaan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) liitteessä IX mainitussa, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä (73/ 239/ETY) tarkoitettuihin vakuutusluokkiin 1-18 kuuluvaa toimintaa.

Henkivakuutuksella tarkoitetaan ETA-sopimuksen liitteessä IX mainitussa, henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä (79/267/ETY) tarkoitettuihin vakuutusluokkiin 1-4 kuuluvaa toimintaa.

Vahinkovakuutusyhtiöllä tarkoitetaan ulkomaista ETA-vakuutusyhtiötä tai muuta siihen rinnastettavaa vakuutusyritystä, joka harjoittaa vahinkovakuutusliikettä.

Henkivakuutusyhtiöllä tarkoitetaan ulkomaista ETA-vakuutusyhtiötä tai muuta siihen rinnastettavaa vakuutusyritystä, joka harjoittaa henkivakuutusliikettä.

4 §

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön ulkomaisella toimipaikalla tarkoitetaan:

1) yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaista kotipaikkaa ETA-valtiossa;

2) sellaista sivukonttoria, asioimistoa tai muuta toimistoa toisessa ETA-valtiossa, jota hoitaa ETA-vakuutusyhtiön oma henkilökunta; sekä

3) sellaista itsenäisesti toimivaa henkilöä toisessa ETA-valtiossa, jonka tehtävänä on jatkuva toiminta ETA-vakuutusyhtiön lukuun asioimiston tapaan.

5 §

Suomessa sijaitsevalla riskillä tarkoitetaan:

1) Suomessa olevaa omaisuutta, jos vakuutus koskee joko kiinteistöä tai rakennusta taikka rakennusta ja sen irtaimistoa, irtaimistoa kuitenkin vain siltä osin kuin se on vakuutettu samalla vakuutussopimuksella;

2) Suomessa rekisteröityä kulkuneuvoa; ja

3) matkaan tai lomaan liittyvää riskiä, jos sitä koskeva vakuutussopimus on tehty enintään neljäksi kuukaudeksi ja jos vakuutuksenottaja on tehnyt sopimuksen Suomessa.

Muissa kuin 1 momentissa mainituissa tapauksissa katsotaan riskin sijaitsevan Suomessa, jos vakuutuksenottajalla on täällä vakinainen asuinpaikka tai, jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, tällä on Suomessa toimipaikka, johon vakuutus liittyy.

6 §

Suurella riskillä vahinkovakuutuksessa tarkoitetaan:

1) vahinkovakuutusluokkiin 4-7, 11 ja 12 kuuluvia riskejä;

2) vahinkovakuutusluokkiin 14 ja 15 kuuluvia riskejä, kun vakuutuksenottaja harjoittaa elinkeinonaan teollisuutta tai kauppaa taikka kun hän on ammatinharjoittaja ja riski liittyy elinkeinon tai ammatin harjoittamiseen; sekä

3) riskejä, jotka kuuluvat vahinkovakuutusluokkiin 3, 8-10, 13 ja 16, kun vakuutuksenottaja täyttää vähintään kaksi seuraavasta kolmesta tunnusmerkistä:

a) taseen loppusumma on vähintään 37 200 000 markkaa;

b) liikevaihto on vähintään 76 800 000 markkaa; ja

c) työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä tilikauden aikana on vähintään 250.

Jos vakuutuksenottaja kuuluu konserniin, jonka on laadittava konsernitilinpäätös, käytetään 1 momentin 3 kohtaa sovellettaessa konsernitilinpäätöksen mukaisia lukuja.

Vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittaminen
7 §

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ei saa, jäljempänä 8 §:ssä säädetyin poikkeuksin, harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa Suomessa ilman sosiaali- ja terveysministeriön antamaa toimintalupaa.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset toimintalupaa ja sen laajentamista koskevasta hakemuksesta sekä siihen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Ministeriön on kuuden kuukauden kuluessa 2 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen ja selvitysten vastaanottamisesta päätettävä toimintaluvan myöntämisestä tai epäämisestä. Ministeriö voi evätä toimintaluvan vain, jos hakemuksessa tarkoitettu toiminta ei ole Suomessa sovellettavien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaista.

Jos vastoin 3 momentin säännöstä päätöstä ei ole annettu säädetyssä määräajassa, hakija voi tehdä valituksen. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen. Tällaisen valituksen voi tehdä, kunnes hakemukseen on annettu päätös. Päätöksen antamisesta on ilmoitettava valitusviranomaiselle. Tässä momentissa tarkoitetun valituksen tekemisestä ja käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

8 §

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö saa ilman sosiaali- ja terveysministeriön antamaa toimintalupaa harjoittaa Suomessa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa:

1) myöntämällä 6 §:ssä tarkoitettuja suuria riskejä koskevia vahinkovakuutuksia; sekä

2) tekemällä henkivakuutussopimuksia sellaisten vakuutuksenottajien kanssa, jotka oma-aloitteisesti joko suoraan tai Suomessa toimivan vakuutuksenvälittäjän välityksellä ottavat yhteyttä vakuutusyhtiön ulkomaiseen toimipaikkaan.

Vakuutusyhtiö voi aloittaa 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja laajentaa sitä ilmoitettuaan asiasta ministeriölle ja toimitettuaan ministeriölle sen vaatimat asiakirjat ja selvitykset. Ministeriö antaa tarkemmat määräykset ilmoituksesta ja siihen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään ulkomaisesta ETA-vahinkovakuutusyhtiöstä, sovelletaan ETA-sopimuksen liitteessä IX mainitussa, yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivissä (78/473/ETY) tarkoitetussa rinnakkaisvakuutuksessa ainoastaan johtavaan vakuutuksenantajaan.

9 §

Jos ulkomaisella ETA-vahinkovakuutusyhtiöllä on ulkomaisten vakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa annetussa laissa (635/89) tarkoitettu edustusto, yhtiö voi ulkomaisesta toimipaikasta harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan perusteella vain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa sekä myöntää sellaisia vahinkovakuutuksia, joiden myöntämiseen yhtiöllä ei ole Suomessa toimilupaa.

Jos ulkomaisella ETA-henkivakuutusyhtiöllä on ulkomaisten vakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa annetussa laissa tarkoitettu edustusto, yhtiö voi ulkomaisesta toimipaikasta harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan perusteella vain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa sekä myöntää sellaisia henkivakuutuksia, joiden myöntämiseen yhtiöllä ei ole Suomessa toimilupaa.

Vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan harjoittaminen
10 §

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön on vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa Suomessa harjoittaessaan noudatettava Suomen lakia ja hyvää vakuutustapaa.

Tässä laissa tarkoitettuihin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista sekä velvollisuudesta suorittaa veroa vakuutusmaksusta ja palosuojelumaksua säädetään erikseen.

11 §

Kun vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan harjoittamiseen Suomessa vaaditaan 7 §:ssä tarkoitettu toimintalupa, on ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön noudatettava henkivakuutuksessa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia perusteita, joissa määrätään:

1) miten vastuuvelka lasketaan;

2) miten vakuutusmaksut lasketaan;

3) vapaakirjasta ja takaisinostosta;

4) vakuutusmaksun laiminlyönnin seuraamuksista;

5) vakuutuksenottajan oikeuksista, kun vakuutus muun syyn kuin takaisinoston takia ennen sovittua aikaa lakkaa tai kun yhtiö muuten vapautuu vastuustaan; sekä

6) vakuutukseen liittyvistä lisäeduista, joihin yhtiö vakuutussopimuksessa ei ole sitoutunut.

Vahinkovakuutuksessa on vastuuvelan laskemisesta ja kymmentä vuotta pitemmäksi ajaksi annetusta vakuutuksesta vastaavasti voimassa, mitä 1 momentissa säädetään henkivakuutuksesta.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun vastuuvelan katteena olevien varojen sijoittamisesta ja sijainnista sekä näiden varojen vastaavuudesta niihin valuuttoihin nähden, joita käyttäen vakuutussopimuksiin perustuvat velvoitteet on täytettävä.

Ministeriö voi myöntää poikkeuksia 1 momentin 2, 4 ja 5 kohdassa sekä vahinkovakuutuksessa myös 3 ja 6 kohdassa säädetystä velvollisuudesta hakea vahvistus perusteille, jos perusteiden vahvistaminen ei ole tarpeen vakuutusten käsittämien etujen turvaamiseksi.

12 §

Edellä 11 §:ssä säädetyistä perusteista on lisäksi vastaavasti voimassa, mitä vakuutusyhtiölain (1062/79) 13 luvun 2 §:n 2 momentissa sekä 4 ja 5 §:ssä säädetään.

13 §

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön on ennen tässä laissa tarkoitetun vakuutussopimuksen tekemistä ilmoitettava vakuutuksenottajalle, missä ETA-valtiossa olevan toimipaikan kanssa sopimus on tarkoitus tehdä.

Jokaisessa vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle annettavassa asiakirjassa on mainittava 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen antaminen ei ole tarpeen, jos sopimus koskee 6 §:ssä tarkoitettua suurta riskiä.

Vakuutussopimuksessa tai muussa vakuutusturvan myöntämistä koskevassa asiakirjassa sekä vakuutushakemuksessa, jos se sitoo vakuutuksenottajaa, on mainittava vakuutuksen myöntävän toimipaikan osoite sekä vakuutusyhtiön pääkonttorin osoite.

14 §

Edellä 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vakuutuksenvälittäjän on huolehdittava siitä, että vakuutuksenottaja allekirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisen ilmoituksen, joka sisältää toimeksiannon välittäjälle ja jonka mukaan vakuutuksenottaja on tietoinen siitä, että ulkomaisen ETA-henkivakuutusyhtiön valvonnasta on vastuussa ulkomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen.

Edellä 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ETA-henkivakuutusyhtiön on huolehdittava siitä, että vakuutuksenottaja ennen vakuutussopimuksen tekemistä allekirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan vakuutuksenottaja on tietoinen siitä, että ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön valvonnasta on vastuussa ulkomaisen ETA-valtion valvontaviranomainen.

Vakuutuskannan luovuttaminen
15 §

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella luovuttaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan perusteella tehtyjen vakuutussopimusten koko kannan tai osan siitä toiselle ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle siten, että ensin mainittu vakuutusyhtiö vapautuu vastuusta vakuutuksenottajia kohtaan. Suostumus voidaan evätä, jos toimenpide loukkaa vakuutusten käsittämiä etuja tai jos sen katsotaan vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Luovutettuun vakuutuskantaan kuuluvan vakuutuksen ottajalla on oikeus purkaa vakuutussopimuksensa.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset vakuutuskannan luovuttamisesta ja sen edellytyksistä sekä 1 momentissa tarkoitetusta purkamisoikeudesta ja sen käyttämisestä.

Valvonta
16 §

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus saada ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön ulkomaiselta toimipaikalta sekä Suomessa toimivalta vakuutuksenvälittäjältä tiedot, jotka ovat tarpeen ministeriön tehtävien suorittamiseksi.

17 §

Sen estämättä, mitä asiakirjojen salassapitämisestä säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa toisen valtion valvontaviranomaiselle sen tarvitsemia tietoja, jos tiedot tässä valtiossa kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin. Ministeriö voi myös antaa näitä tietoja niiden saamiseen lain mukaan oikeutetulle kotimaiselle viranomaiselle.

Ministeriö voi niin ikään julkaista ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden toiminnasta, asemasta ja kehityksestä tilastoja, jotka on laadittu yhtenäisin perustein kaikista yhtiöistä.

18 §

Jos Suomessa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa harjoittava ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ei noudata lakia, toimintalupaansa, yhtiöjärjestystään tai sääntöjään, vakuutusta varten vahvistettuja perusteita taikka tämän lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, sosiaali- ja terveysministeriö voi:

1) antaa yhtiölle huomautuksen;

2) kehottaa yhtiötä korjaamaan asian määräajassa; tai

3) kieltää yhtiötä jatkamasta ministeriön virheellisenä pitämää menettelyä.

Ministeriö voi asettaa uhkasakon 1 momentissa tarkoitetun kehotuksen tai kiellon tehosteeksi. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Uudenmaan lääninhallitus.

Jos 1 momentissa tarkoitettua kehotusta tai kieltoa ei noudateta, ministeriö ilmoittaa asiasta sen ETA-valtion valvontaviranomaiselle, jossa palvelujen vapaata tarjontaa harjoittava toimipaikka sijaitsee.

Ministeriö voi ilmoittaa 3 momentissa tarkoitetusta asiasta lisäksi myös vakuutusyhtiön kotimaan valvontaviranomaiselle.

19 §

Jos ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun valvontaviranomaisen suorittamista toimenpiteistä huolimatta, tai koska nämä toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai koska tämä valvontaviranomainen ei ole niihin ryhtynyt, edelleen toimii vastoin sosiaali- ja terveysministeriön kehotusta tai kieltoa, ministeriö voi kieltää yhtiötä harjoittamasta vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa Suomessa ja, jos sen harjoittamiseen Suomessa on annettu toimintalupa, rajoittaa yhtiön toimintalupaa tai peruuttaa sen.

Ministeriö voi, rajoittaessaan vakuutusyhtiön toimintalupaa tai peruuttaessaan sen, ottaa haltuunsa yhtiön Suomessa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta.

20 §

Sosiaali- ja terveysministeriön tämän lain nojalla antamaan päätökseen tai määräykseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös tai määräys, joka on annettu 16 §:n, 18 §:n 1 momentin taikka 19 §:n 1 tai 2 momentin nojalla, voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

Erinäiset säännökset
21 §

Joka

1) ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön lukuun harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa Suomessa ilman 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintalupaa tai 8 §:n 2 momentin taikka 9 §:n vastaisesti, tai

2) jatkaa sosiaali- ja terveysministeriön 19 §:n 1 momentin nojalla määräämän kiellon vastaisesti vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan harjoittamista,

on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusliikkeen luvattomasta harjoittamisesta.

Virallisen syyttäjän on ennen vakuutusliikkeen luvatonta harjoittamista koskevan syytteen nostamista hankittava sosiaali- ja terveysministeriön lausunto. Tuomioistuimen on tätä rikosasiaa käsitellessään varattava ministeriölle tilaisuus tulla kuulluksi.

22 §

Joka

1) antaa sosiaali- ja terveysministeriölle vääriä tietoja asiakirjassa, joka on annettava tämän lain nojalla, tai

2) ministeriön 19 §:n 2 momentin nojalla määräämän kiellon vastaisesti luovuttaa tai panttaa ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta,

on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusyhtiörikoksesta.

23 §

Joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tässä laissa säädettyjä tehtäviä täyttäessään on saanut tietää ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön tai jonkun muun taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta taikka jonkun henkilön terveydentilasta, on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutussalaisuuden luvattomasta ilmaisemisesta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

24 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa asetuksella.

25 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ulkomainen ETA-henkivakuutusyhtiö ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 1995 saa harjoittaa tämän lain 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa sellaisten ryhmähenki- ja ryhmäeläkevakuutusten osalta, jotka liittyvät vakuutetun henkilön työsuhteeseen tai ammatilliseen toimintaan.

HE 286/92
TaVM 54/92
ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (88/357/ETY), (90/618/ETY) ja (90/618/ETY)

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.