Sosiaali- ja terveysministeriön päätös asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvoista
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun säteilylain (592/91) 48 §:n nojalla päättänyt:
1 §
Tämä päätös koskee asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvoja. Päätöksen tarkoitus on estää ja rajoittaa huoneilman radonista aiheutuvia terveydellisiä haittavaikutuksia.
Säteilyaltistuksen rajoittamisesta työtiloissa, kokoontumistiloissa ja muissa näihin verrattavissa tiloissa on voimassa mitä säteilyasetuksessa (1512/91) on säädetty.
2 §
Asunnon huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää 400 Bq/m 3 .
Asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m 3 .
Radonpitoisuudella tarkoitetaan radonpitoisuuden vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana.
3 §
Radonpitoisuus määritetään säteilyturvakeskuksen hyväksymällä mittausmenetelmällä. Määrityksen tulee perustua vähintäin kahden kuukauden pituisena yhtäjaksoisena aikana tehtyyn mittaukseen.
4 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992.
Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1992
Sosiaali- ja terveysministeri Jorma HuuhtanenVanh. hallitussihteeri Raimo Salonen