109/1992

Annettu Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 1992

Valtioneuvoston päätös avustusten myöntämisestä ympäristönsuojelutoimien edistämiseen Suomen lähialueilla Itä- ja Keski-Euroopassa

Valtioneuvosto on Itä- ja Keski-Euroopan ympäristönsuojeluinvestointien edistämiseen valtion tulo- ja menoarviossa osoitetusta määrärahasta myönnettävien avustusten myöntämisperusteista päättänyt:

Päätöksen tarkoitus
1 §

Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista myönnetään avustuksia Suomen kannalta tärkeiden, kahdenkeskisiin sopimuksiin perustuvien, yhteisesti toteutettavien hankkeiden ympäristönsuojeluinvestointeihin Suomen lähialueilla Itä- ja Keski-Euroopassa, kun investoinneilla edistetään pääasiassa suomalaisen ympäristönsuojeluteknologian hyväksikäyttöä, siten kuin tässä päätöksessä on määrätty.

Valtiontakuukeskukselle Puolan vientitakuusaatavista aiheutuviin menoihin myönnettävästä avustuksesta on voimassa, mitä 8 päivänä maaliskuuta 1990 Suomen ja Puolan hallitusten välillä tehdyssä sopimuksessa (877/90) yhteistyöstä energiansäästön ja ympäristönsuojelun alalla on sovittu.

Avustuksen saajat
2 §

Avustusta voidaan hakemuksesta myöntää ensisijaisesti suomalaiselle yritykselle tai yhteisölle taikka ulkomaiselle yhteisölle Suomen kannalta tärkeisiin ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin Suomen lähialueilla Itä- ja Keski-Euroopassa.

Jos avustuksen saaja on ulkomainen yritys tai muu yhteisö, avustus myönnetään hankkeen suomalaisen toimeenpanijan välityksellä ja vastuulla.

Avustus voidaan myös myöntää suomalaisen tai sellaisen kansainvälisen rahoituslaitoksen kautta, jossa Suomi on osakkaana. Avustus myönnetään tällöinkin hankkeen suomalaisen toimeenpanijan välityksellä ja vastuulla.

Avustuksen myöntämisen edellytykset
3 §

Avustusta voidaan myöntää hankkeeseen, jossa käytetään (avustushanke) tai kokeillaan (kokeiluhanke) pääasiassa suomalaista ympäristönsuojelutekniikkaa tai -asiantuntemusta ympäristönsuojelua edistäviin toimiin tai laitteiden valmistamiseen Suomen lähialueilla Itä- ja Keski-Euroopassa.

Avustusta voidaan myöntää Suomessa käytöstä poistettavien ympäristönsuojelua edistävien laitteistojen tai laitteiden siirtämiseen Suomen lähialueille Itä- ja Keski-Euroopassa (erityishanke).

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että sen hankekokonaisuuden toimeenpanosta, johon avustettava hanke kuuluu, pääosaltaan ja niin suuressa määrin kuin mahdollista huolehtivat sen alueen viranomaiset, yritykset tai laitokset, missä hanke pannaan toimeen.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hanketta koskevassa kaupallisessa sopimuksessa on sovittu siitä, että hankkeen toimeenpanoa, valvontaa ja avustuksen saamista varten annetaan riittävät tiedot ja selvitykset.

Avustusta myönnettäessä on otettava huomioon Suomen kansainväliset viennin rahoitusta koskevat sitoumukset.

Hyväksyttävät kustannukset
4 §

Avustus- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat rakennusten ja varastojen rakentaminen sekä hankkeeseen liittyvien ympäristönsuojelua edistävien puhdistus-, keräily- ja käsittelylaitteiden, tuotantoteknisten laitteiden ja niihin rinnastettavien muiden laitteiden hankinta, asentaminen, suunnittelu ja käyttökoulutus sekä kokeiluhankkeissa lisäksi tutkimukset ja selvitykset.

Erityishankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat siirrettävien laitteiden purkaminen, siirtäminen ja asentaminen sekä käyttökoulutus.

Hyväksyttävinä kustannuksina voidaan pitää myös avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan edellä mainitut investoinnit ja työt kattavan toimitussopimuksen mukaista kohtuullista kauppahintaa.

Hyväksyttäviä kustannuksia määriteltäessä otetaan vähennyksenä huomioon vakuutus- ja muut vastaavat korvaukset samoin kuin hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyvät muut tulot.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät kuitenkaan ole kohdealueella paikallisella valuutalla maksettavat kustannukset.

Avustuksen enimmäismäärät
5 §

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Kokeiluhankkeeseen ja erityishankkeeseen avustusta voidaan myöntää enintään 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Jos hanketta varten on myönnetty avustusta Suomen valtion varoista tai lainaa, josta Suomen valtio maksaa korkotukea taikka muuta valtion tukea, ei avustuksen, lainan tai muun valtion tuen yhteismäärä saa ylittää 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Milloin kysymys on Suomen ja jonkun muun maan tai kansainvälisen rahoituslaitoksen yhteisesti rahoitettavasta hankkeesta, ei edellä mainittujen lainojen ja tukien sekä muiden rahoittajien myöntämien vastaavanlaisten lainojen ja tukien yhteismäärä saa kuitenkin ylittää hankkeen hyväksyttäviä kokonaiskustannuksia.

Avustuksen hakeminen
6 §

Avustushakemus tehdään ympäristöministeriölle annettujen ohjeiden mukaisesti.

Hakemuksessa esitettävät tiedot
7 §

Avustushakemuksessa on oltava:

1) tiedot hakijasta sekä hankkeen suomalaisesta ja paikallisesta toimeenpanijasta;

2) tiedot haettavasta avustuksesta;

3) tiedot hankkeesta, jota varten avustusta haetaan;

4) tiedot hankekokonaisuudesta, johon avustettava hanke kuuluu;

5) avustettavan hankkeen rahoitus eriteltynä pääoma- sekä käyttö- ja kunnossapitokuluihin;

6) selvitys avustettavan hankkeen teknisestä toimeenpanosta;

7) avustettavan hankkeen ja hankekokonaisuuden toimeenpanon ajoitus;

8) avustettavan hankkeen kustannukset eriteltyinä ja niiden jakautuminen kalenterivuosittain; sekä

9) selvitys hankkeen ja hankekokonaisuuden ympäristövaikutuksista ja merkityksestä ympäristön suojelemiselle.

Avustuksen myöntäminen
8 §

Avustuksen myöntää ympäristöministeriö.

Avustuspäätös
9 §

Avustuspäätöksessä on mainittava avustuksen saaja ja suomalainen toimeenpanija, avustettavan hankkeen nimi, hankkeen kokonaiskustannukset, hankkeen muut rahoittajat ja niiden rahoitusosuus, hankkeen hyväksyttävät kustannukset, haetun avustuksen suuruus, myönnettävä avustus, avustuksen käyttötarkoitus, avustuksen käyttöä koskevat ehdot, avustuksen maksamismenettely, avustuksen käytön valvontaa koskevat määräykset sekä avustuksen väärinkäytöstä ja olojen muuttumisesta johtuvat seuraamukset sekä muut mahdolliset ehdot.

Avustuksen maksaminen
10 §

Ympäristöministeriö maksaa avustuksen hankkeen edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan yhtenä tai useampana eränä.

Avustus maksetaan suomalaiselle avustuksen saajalle tai hankkeen suomalaiselle toimeenpanijalle taikka rahoituslaitokselle suomalaisen toimeenpanijan välityksellä ja vastuulla osana hankkeen kokonaisrahoitusta.

Avustettavan hankkeen valmistuttua ja ennen viimeisen erän maksamista avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on esitettävä avustuspäätöksessä edellytetty selvitys hankkeen toimeenpanosta, sen rahoituksesta ja tehtyjen investointien ja töiden arvosta, avustuksen käytöstä sekä hyväksytyn tilintarkastajan lausunto selvityksen asianmukaisuudesta. Lisäksi avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on toimitettava loppuraportti hankkeen toimeenpanosta, tuloksista ja mahdollisista jatkotoimista.

Avustuksen käytön valvonta
11 §

Ympäristöministeriö valvoo myönnetyn avustuksen käyttöä. Valvontaa varten avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on pidettävä hankkeen kustannuksista erillistä tiliä ja annettava ympäristöministeriölle sen pyytämät tiedot avustuksen maksamisen edellytyksistä ja avustuksen käytöstä. Avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on tarvittaessa annettava myös avustuksen käytön valvonnan kannalta tarpeelliset tili- ja seurantatiedot ja muu aineisto ympäristöministeriölle sekä sallittava ministeriön tarkastaa avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan varainkäyttöä avustuksen käytön ja sen ehtojen täyttämisen selvittämiseksi.

Päätöksen purkaminen
12 §

Jos avustuksen saaja tai suomalainen toimeenpanija on ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä tahi, jos avustuksen saaja tai suomalainen toimeenpanija on käyttänyt avustusta muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin se on myönnetty, ympäristöministeriön tulee, mikäli tällainen menettely on vaikuttanut avustuksen myöntämiseen tai, jos avustus on maksettu muutoin virheellisin edellytyksin taikka perusteettomasti, määrätä avustus maksettavaksi kokonaan tai asianomaiselta osalta takaisin.

Jos hankkeen suomalainen toimeenpanija laiminlyö häneltä vaadittavan hankkeen edellyttämän riittävän valvonta- ja selvitysvelvollisuuden ja tästä syystä avustusta on myönnetty, maksettu tai käytetty edellä mainituin tavoin virheellisesti, on myös hankkeen suomalainen toimeenpanija vastuussa avustuksen takaisinmaksamisesta.

Jos avustuksen myöntämisen perusteina olleet olot muuttuvat siten, että avustettavan hankkeen toimeenpano käy mahdottomaksi tai muuten epäasianmukaiseksi, ympäristöministeriöllä on oikeus purkaa päätös. Avustuksen saajan ja hankkeen suomalaisen toimeenpanijan on viipymättä ilmoitettava ympäristöministeriölle tällaisesta olojen muutoksesta. Tällöin avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan tulee toimittaa ympäristöministeriölle hyväksytyn tilintarkastajan hyväksymä laskelma hankkeesta päätöksen purkamishetkeen mennessä aiheutuneista todellisista, avustuspäätöksen perusteina olleista hyväksyttävistä kustannuksista. Ympäristöministeriö antaa erillisen päätöksen muutetusta avustuksesta, joka pe-rustuu avustuspäätöksen purkamishetken mukaiseen tilanteeseen ja aiemman avustuspäätöksen avustusosuuteen.

Jos avustettavaan hankkeeseen on myönnetty tai myönnetään muuta Suomen valtion avustusta tai lainaa, johon myönnetään korkotukea taikka muuta valtion tukea, on avustuk-sen saajan ja hankkeen suomalaisen toimeenpanijan palautettava tämän päätöksen mukainen avustus siltä osin kuin avustuksen tai lainojen, joihin korkotukea maksetaan, tai muun valtion tuen yhteissumma ylittää 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Sama koskee 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja yhteishankkeita, milloin siinä tarkoitettujen myönnettyjen tai myönnettävien lainojen ja tukien yhteismäärä ylittää hankkeen hyväksyttävät kustannukset.

Jos avustus palautetaan edellä tarkoitetuista syistä, avustuksen saaja ja hankkeen suomalainen toimeenpanija ovat velvollisia suorittamaan palautettavalle määrälle sen nostopäivästä lukien 4 prosenttia korkeampaa vuotuista korkoa kuin Suomen Pankin voimassa oleva peruskorko. Jos palautusta tai korkoa ei ole määrättyyn eräpäivään mennessä maksettu tai ilmoitusta edellä mainituista olosuhteiden muuttumisesta tehty, palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa 16 prosenttia eräpäivästä tai edellä tarkoitetusta olojen muuttumisesta lukien.

Voimaantulo
13 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992.

Tällä päätöksellä kumotaan 14 päivänä marraskuuta 1991 annettu valtioneuvoston päätös (1349/91). Viimeksi mainittua päätöstä sovelletaan kuitenkin vuoden 1991 tulo- ja menoarvion määrärahasta myönnettyihin ja myönnettäviin avustuksiin.

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 1992

Ympäristöministeri
Sirpa Pietikäinen

Osastopäällikkö
Olli Ojala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.