1658/1991

Annettu Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1991

Valtiovarainministeriön päätös valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta

Valtiovarainministeriö on valtioneuvoston ministeriöiden lukumäärästä ja yleisestä toimivallasta annetun lain (78/22) 3 §:n nojalla päättänyt:

Yleistä
1 §

Työ- tai oppisopimussuhteessa valtioon olevalle työntekijälle ja toimihenkilölle suoritetaan tämän päätöksen mukaisesti matkakustannusten korvauksena matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa sekä oppikurssien ajalta kurssipäivärahaa.

Päätös sisältää myös edellä 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden päivittäisen matka-ajan ja matkustamiskustannusten korvausta sekä matka-ajan palkkaa koskevat maksuperusteet.

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut matkan johdosta.

Ulkomailla tehtävistä matkoista suoritetaan kustannusten korvausta valtion virkamiesten ulkomailla tehtyjen virkamatkojen kustannusten korvaamisesta kulloinkin voimassa olevien määräysten ja virkaehtosopimusten mukaisesti.

Milloin valtakunnan rajojen ulkopuolella sijaitsevan työmaan huolto on järjestetty Suomen olosuhteita vastaavasti, matkakustannusten korvausperusteisiin nähden noudatetaan tätä päätöstä.

2 §

Matkustamiskustannusten korvauksen maksuperusteet määräytyvät valtion virkamiesten matkustamiskustannusten korvausperusteisiin nähden noudatettavan II matkaluokan mukaisesti siten kuin jäljempänä määrätään.

Johtavassa asemassa työsopimussuhteessa valtioon olevan henkilön kanssa voidaan edellä sanotun estämättä työsopimuksessa sopia, että hänelle suoritetaan matkustamiskustannusten korvausta tämän päätöksen määräyksistä poiketen valtion virkamiesten I matkaluokan mukaan edellyttäen, että henkilö tehtäviltään on tällaiseen virkamieheen verrattavassa asemassa.

3 §

Tämän päätöksen mukaisia maksuperusteita sovelletaan vain sellaisiin tapauksiin, joissa työntekijä tai toimihenkilö työnjohdon määräyksestä tilapäisesti matkustaa asuin- ja työpaikkansa ulkopuolelle tai jossa matka aiheutuu pysyväksi tarkoitetusta työnjohdon määräämästä siirrosta uudelle sijoituspaikkakunnalle.

Siirto ei ole kysymyksessä silloin, kun vieraalla paikkakunnalla olo on tarkoitettu niin lyhytaikaiseksi, ettei asianomaisen sen johdosta kohtuudella voida edellyttää hankkivan pysyvää asuntoa sillä paikkakunnalla.

Päätöksessä tarkoitettuja maksuperusteita ei 12 §:ssä mainituin poikkeuksin sovelleta työmatkaan tai siihen verrattavaan matkaan työn tekijän tai toimihenkilön asunnolta tai majoituspaikasta työpaikkaan ja takaisin.

4 §

Matkavuorokausi on se enintään 24 tuntia kestävä ajanjakso, joka alkaa työntekijän tai toimihenkilön lähtemisestä työpaikastaan tai asunnostaan ja päättyy hänen palaamiseensa työpaikkaansa tai asuntoonsa.

Matkan ei kuitenkaan ole katsottava vielä päättyneen, kun asianomainen palaa työpaikalleen ainoastaan työvälineiden luovuttamista tai vaihtamista, uusien työmääräysten saamista tai muuta niihin verrattavaa lyhytaikaista työtehtävien hoitamista varten, edellyttäen, että hän tämän jälkeen välittömästi jatkaa matkaansa.

5 §

Matka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin huomioon ottaen matkan ja työntekijän tai toimihenkilön hoidettavien tehtävien tarkoituksenmukainen suorittaminen on mahdollista. Matkan kokonaiskustannuksia arvosteltaessa on otettava huomioon paitsi matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, majoittumiskorvaus ja mahdollinen matka-ajan palkka, myös kulkuneuvon käyttämisellä mahdollisesti saavutettu ajan säästö.

Matkasta ei suoriteta korvausta enempää, kuin mitä olisi ollut maksettava, jos matka olisi tehty 1 momentissa tarkoitetulla valtiolle edullisimmalla tavalla.

6 §

Asianomaiselle suoritetaan korvausta matkalipuista sekä hänen suorittamistaan rahtimaksuista, paikkaja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Tällaisina maksuina ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi vakuutusmaksuja eikä muuta kuin jäljempänä mainittuja auton seisontapaikkamaksuja.

Lentokentällä autosta perittävä seisontapaikkamaksu korvataan tositteen mukaisesti, kuitenkin enintään kolmelta päivältä kutakin matkaa kohden.

Jos asianomainen on joutunut suorittamaan eri maksuja työvälineiden tai muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita hänen on ollut pidettävä mukanaan, korvataan suoritettu määrä.

7 §

Matkakustannusten korvausta suoritetaan seuraavien perusteiden mukaan:

Rautateillä: Maksu II luokan paikasta
Laivalla: Maksu I luokan paikasta
Lentokoneella: Maksu yhdestä paikasta
Raitiotiellä, linjaautolla tai muulla linjaliikenteen kulkuneuvolla: Maksu yhdestä paikasta
Vuokra-autolla: Suoritettu, kuitenkin enintään virallisen taksan mukainen kuljetusmaksu
Vuokramoottoriveneellä: Suoritettu, kuitenkin enintään kohtuulliseksi katsottava maksu
Muulla tavalla: 31 penniä kilometriltä taikka se korkeampi kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka työntekijä tai toimihenkilö osoittaa suorittaneensa.
8 §

Milloin tämän päätöksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu työntekijä tai toimihenkilö joutuu matkustamaan yhdessä I matkaluokkaan kuuluvan henkilön kanssa, voidaan hänelle erityisestä syystä suorittaa matkustamiskustannusten korvausta matkasta rautateillä I luokan paikan mukaan.

9 §

Työntekijän tai toimihenkilön omalla tai hallitsemallaan kulkuneuvolla asianomaisella luvalla tekemästä matkasta suoritetaan matkustamiskustannusten korvausta 1.1.-31.12. 1992 väliseltä ajalta seuraavasti:

Autolla: Kunkin kalenterivuoden mittaisen ajokilometrien laskentakauden

- 5 000 ensimmäiseltä kilometriltä 148 penniäkilometriltä; ja

- seuraavilta kilometreiltä 131 penniä kilometriltä.

Edellä mainitut kilometrikorvaukset suoritetaan korotettuina seuraavissa tapauksissa:

1) 14 pennillä silloin kun tehtävien suorittaminen edellyttää perävaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä ja 30 pennillä silloin kun tehtävien suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä, ja

2) 4 pennillä silloin kun

a) työntekijä tai toimihenkilö joutuu kuljettamaan autossaan koneita tai laitteita, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri,

b) työntekijä tai toimihenkilö on työtehtäviensä vuoksi joutunut autossaan kuljettamaan koiraa, tai

3) 15 pennillä silloin kun työntekijän tai toimihenkilön työtehtävien hoito edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tierakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta.

Moottoriveneellä: 165 penniä kilometriltä
Moottorikelkalla: 107 pennniä kilometriltä
Moottoripyörällä: 88 penniä kilometriltä
Moottoripolkupyörällä: 63 penniä kilometriltä
Muulla tavalla: 34 penniä kilometriltä

Ajokilometrien laskentakausi vaihtuu seuraavan kerran 1.1.1993.

10 §

Jos matkalla työntekijän tai toimihenkilön omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa useita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, asianomaiselle suoritetaan kunkin mukana seuraavan osalta 9 §:ssä mainitun korvauksen lisäksi 4 penniä kilometriltä.

Päivittäisen matka-ajan ja matkustamiskustannuksien korvaaminen
11 §

Milloin työajan ulkopuolella tapahtuva päivittäinen matka määrätystä kokoontumispaikasta tai työmaalle majoitettujen majoituspaikasta työpaikalle ja takaisin yleensä kestää enemmän kuin tunnin, suoritetaan työntekijälle tai toimihenkilölle tunnin ylittävältä kulkuajalta matka-ajan korvaus yksinkertaisen tuntipalkan mukaan. Matka-ajan pituutta määrättäessä lasketaan jalankulkijan kulkunopeudeksi neljä kilometriä tunnissa.

Ajoneuvolla kuljettaessa maksetaan lisäksi korvaus todellisista matkustamiskustannuksista tämän päätöksen 6-7 ja 9-10 §:n mukaisesti.

12 §

Matkoista, jotka työntekijä tai toimihenkilö suorittaa asunnostaan siihen toimitai työpaikkaan, johon hän on työsopimuksen tehnyt, voidaan matka-ajan ja matkustamisustannusten korvausta poikkeuksellisesti suorittaa, jos se työpaikan erikoisolosuhteista, kuten syrjäisyydestä, hankalista liikenneyhteyksistä ja asunnonsaantivaikeuksista johtuen on katsottava kohtuulliseksi. Korvaus suoritetaan tällöin enintään 11 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti.

13 §

Päivärahaa voidaan suorittaa, kun matka ulottuu yli 15 kilometrin etäisyydelle työntekijän tai toimihenkilön asunnosta tai työpaikasta, tahi kun matka ulottuu toisen kunnan alueelle, yli 5 kilometrin etäisyydelle kunnan rajasta, mitattuna yleisesti käytettyä kulkutietä sen mukaan tapahtuuko lähtö asunnosta vai työpaikasta ja paluu vastaavasti asuntoon vai työpaikkaan.

14 §

Osapäiväraha suoritetaan, kun matka on kestänyt

1) yli 8 tuntia; tai

2) yli 6 tuntia, jos enemmän kuin 3 tuntia matkasta on tapahtunut kello 16.00-07.00 välisenä aikana.

Kokopäiväraha suoritetaan, kun matka on kestänyt yli 12 tuntia.

Kun matka on kestänyt enemmän kuin yhden matkavuorokauden ajan ja siihen käytetty aika ylittää viimeisen matkavuorokauden yli kahdella tunnilla, se oikeuttaa uuteen osapäivärahaan, ja yli kahdellatoista tunnilla, se oikeuttaa uuteen kokopäivärahaan.

15 §

Päiväraha suoritetaan

1) osapäivärahana 1.1.-31.12.1992 väliseltä ajalta 74 markkaa jokaiselta päivärahaan oikeuttavalta matkavuorokaudelta, josta matkaan on käytetty 14 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut vähimmäisajat, ja

2) kokopäivärahana 1.1.-31.12.1992 väliseltä ajalta 165 markkaa jokaiselta päivärahaan oikeuttavalta matkavuorokaudelta, josta matkaan on käytetty 14 §:n 2 momentissa mainittu vähimmäisaika.

Tämän päätöksen 1 §:n 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan 1 momentin määräyksistä poiketa työehtosopimuksin erityisten syiden niin vaatiessa.

16 §

Milloin työntekijä tai toimihenkilö jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen muonituksen, maksetaan päiväraha tältä osin 50 prosentilla alennettuna.

Ateriakorvaus
17 §

Milloin matkasta ei tule suoritettavaksi päivärahaa, mutta työntekijä tai toimihenkilö on aterioinut tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella vähintään 10 kilometrin etäisyydellä työpaikastaan tai asunnostaan ja matka n kestänyt yli 6 tuntia, suoritetaan hänelle tästä ateriakorvausta yksi neljäsosa 15 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokopäivärahan määrästä.

Majoittumiskorvaus
18 §

Majoittumiskorvaus maksetaan päivärahan lisäksi matkalaskuun liitettävän majoitusliikkeen antaman tai muun luotettavan tositteen mukaisesti kuitenkin enintään vahvistettu enimmäismäärä. Milloin majoittumismaksuun sisältyy aterioita, suoritetaan korvaus vain huoneen hinnan osalta.

Milloin majoittumiskorvaus kuitenkin on epäsuhteessa tositteilla osoitettuihin majoittumiskustannuksiin, voi asianomainen virasto tai laitos valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan suorittaa lisäkorvausta.

Milloin valtio järjestää majoituksen, sitä on käytettävä, mikäli se täyttää kohtuulliset vaatimukset. Mikäli työntekijä tai toimihenkilö ei käytä valtion tarjoamaa majoitusta, korvausta maksetaan vain se määrä, minkä valtio olisi perinyt majoituksesta järjestämässään majoituspaikassa.

Majoittumiskorvauksen saaminen edellyttää, että asianomainen on ollut majoittumispaikkakunnalla klo 21.00-07.00 välisenä aikana vähintään neljä tuntia tai on ollut matkalla tahi työtehtäviä hoitamassa muualla kuin kotipaikkakunnallaan sanottuna aikana tämän ajan ja hänen on sen vuoksi ollut pakko majoittua.

19 §

Edellä 18 §:ssä tarkoitettujen majoittumiskorvausten enimmäismäärät matkavuorokautta kohti ovat vuonna 1992 seuraavat:

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit 450,-

Muut kunnat 400,-

Yömatkaraha
20 §

Yömatkarahaa suoritetaan sellaiselta päivärahaan oikeuttavalta matkavuorokaudelta, josta matkaan tai työtehtävien hoitamiseen on käytetty yli kaksitoista tuntia ja josta ajasta vähintään neljä tuntia on ollut kello 21.00-07.00 välisenä aikana, paitsi milloin asianomaiselle suoritetaan majoittumiskorvausta tahi hän saa eri korvauksen junan makuupaikasta tai laivan hyttipaikasta taikka matka tapahtuu valtion käytettävänä olevalla laivalla tai junassa, jossa matkustajalla on tilaisuus asua tahi milloin asianomaisella ei muutoin ole valtion järjestämän maksuttoman majoituksen johdosta yöpymiskustannuksia. Yömatkarahan suuruus on 25 markkaa vuorokaudelta.

Oppikurssilaisille suoritettavat korvaukset
21 §

Oppikurssilaiselle, jolla tarkoitetaan asunnon tai työpaikan ulkopuolella pidettävälle viraston tai laitoksen järjestämille tahi sen muutoin osoittamille oppikursseille määrättyä työntekijää tai toimihenkilöä, suoritetaan matkakustannusten korvausta matkoista kursseille ja takaisin 6-16 ja 18-19 §:n mukaisesti.

Enintään 21 vuorokautta kestävältä oppikurssilta (lyhyt oppikurssi) suoritetaan kurssiajalta päivärahaa tai ateriakorvausta edellä 13-17 §:ssä olevien määräysten mukaisesti ja majoittumiskorvausta tai yömatkarahaa 18-19 ja 20 §:ssä olevien määräysten mukaisesti.

Yli 21 päivää kestävältä yhdenjaksoiselta oppikurssilta (pitkä oppikurssi) suoritetaan kurssin alusta lukien samoin edellytyksin kuin mitä 13 ja 14 §:ssä on päivärahan saamisen osalta ja 17 §:ssä ateriakorvauksen saamisen osalta sanottu kurssipäivärahaa seuraavasti:

a) 1-21 päivien ajalta kurssipäiväraha on kokotai osapäivärahan tai ateriakorvauksen suuruinen,

b) 22-28 päiviltä suoritetaan kurssipäivärahaa, jonka suuruus on 70 % kokotai osapäivärahan tai ateriakorvauksen määrästä ja

c) sitä seuraavilta päiviltä, mutta kuitenkin enintään vuoden kestävältä kurssiajalta suoritetaan kurssipäivärahaa, jonka suuruus on 55 % kokotai osapäivärahan tai ateriakorvauksen määrästä.

Niiltä päiviltä, joilta oppikurssilainen on oikeutettu kurssipäivärahaan, ei suoriteta majoittumiskorvausta eikä yömatkarahaa.

Kun kurssit jakautuvat osiin ja niiden välinen aika ylittää 12 vuorokautta, pidetään osia eri kursseina.

Milloin valtio on järjestänyt oppikursseille osallistuvalle maksuttoman ruoan vähennetään kurssipäivärahasta 50 prosenttia. Jos valtio on järjestänyt myös maksuttoman, kohtuulliset vaatimukset täyttävän majoituksen, vähennetään kurssipäivärahasta lisäksi 25 prosenttia.

Kasarmi-, leiritai muissa vastaavissa olosuhteissa järjestetystä maksuttomasta majoituksesta ei sanottua 25 prosentin vähennystä kuitenkaan suoriteta.

Oppikurssilaiselle suoritetaan kurssipäivärahaa samoin edellytyksin kuin mitä 13 §:n 1 momentissa on päivärahan saamisen osalta sanottu. Matka-ajan palkkaa suoritetaan 22 §:ssä tarkoitetuin edellytyksin.

Matka-ajan palkka
22 §

Matkapäiviltä maksetaan palkka siltä matkaan käytetyltä ajalta, jolta työntekijä tai toimihenkilö matkan takia muuten on estynyt saamasta palkkaa kuitenkin enintään niin pitkältä ajalta, että hän saa säännöllistä päivittäistä työaikaansa vastavan palkan. Matka-aikaa ei lueta työaikaan.

Sunnuntaija pyhäpäivänä sekä muuna työntekijän tai toimihenkilön työtuntijärjestelmän edellyttämänä vapaapäivänä suoritetusta matkasta maksetaan matka-ajan palkka asianomaisen säännöllistä työaikaa vastaavasti enintään kahdeksalta tunnilta yksinkertaisen tuntipalkan mukaan.

Milloin työntekijä tai toimihenkilö tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä, ei korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta makseta.

Erinäisiä määräyksiä
23 §

Työntekijälle tai toimihenkilölle, jolla on oikeus saada tehtävän suorittamisesta päivärahaa tai ateriakorvausta ja majoittumiskorvausta tai yömatkarahaa tehtävän suorittamista pyytäneeltä toimeksiantajalta, suoritetaan päivärahaa tai ateriakorvausta ja majoittumiskorvausta tai yömatkarahaa valtion varoista ainoastaan niiltä matkavuorokausilta, jotka hän on käyttänyt yksinomaan matkustamiseen ja joiden osalta toimeksiantaja ei ole korvausta suorittanut.

24 §

Lasku tässä päätöksessä tarkoitetusta korvauksesta on, ellei pätevää estettä ole, annetava työnantajalle kahden kuukauden kuluessa siitä lukien kun matkustus tai tehtävä suoritettiin loppuun tai, kun erityistä syytä siihen on, työnantajan tai asianomaisen viranomaisen määräämän lyhyemmänkin ajankin kuluessa.

Päivittäisten matkustamiskustannusten ja matka-ajan korvaukset suorittaa työnantaja palkanmaksun yhteydessä ilman erillistä laskutusta.

25 §

Työntekijällä ja toimihenkilöllä on oikeus saada ennakkoa tässä päätöksessä tarkoitettua matkaa varten.

26 §

Henkilö, jolla ennen 1 päivää elokuuta 1972 oli oikeus rautateillä I luokan paikkaan ja joka on ollut jatkuvasti valtion palveluksessa edellä mainitun päivän jälkeen, säilyttää sanotun oikeutensa.

27 §

Tätä päätöstä ei sovelleta metsä- ja uittotöissä eikä merenkulussa ja laivaliikenteessä työskenteleviin työntekijöihin ja toimihenkilöihin. Päätöstä ei sovelleta myöskään, milloin työntekijän tai toimihenkilön palkkaja työehtojen suhteen muutoin noudatetaan jonkin yksityisillä työmarkkinoilla voimassa olevan, yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä.

Valtion liiketai teollisuuslaitoksen, jolla on erillinen johtokunta, henkilökuntaa varten voidaan vahvistaa oma matkustussääntö, milloin erityistä syytä harkitaan siihen olevan. Matkustussäännön vahvistamisen suhteen on noudatettava valtion tulo- ja menoarvion soveltamisesta voimassa olevia määräyksiä.

Muissa kuin tämän päätöksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa matkakustannusten korvauksista voidaan sopia työehtosopimuksin.

28 §

Mikäli edellä tässä päätöksessä ei ole toisin määrätty, valtion työntekijäin ja toimihenkilöiden matkakustannusten korvauksen suhteen noudatetaan muutoin valtion virkamiesten osalta voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

29 §

Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta.


Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1991

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

Hallitusneuvos
Erkki Määttänen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.