1610/1991

Annettu Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1991

Asetus erikoissairaanhoidosta perittävistä maksuista ja korvauksista annetun asetuksen muuttamisesta

sosiaali- ja terveysministerin esittelystä

muutetaan erikoissairaanhoidosta perittävistä maksuista ja korvauksista 21 päivänä joulukuuta 1990 annetun asetuksen (1248/90) 1 §:n 1 ja 4 momentti, 2 §:n 1, 3 ja 4 momentti ja 5 §:n 1 ja 2 momentti,

näistä 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 momentti ja 5 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 15 päivänä maaliskuuta 1991 annetussa asetuksessa (533/91), seuraavasti:

1 §

Erikoissairaanhoitolain (1062/89) 12 §:ssä tarkoitetussa sairaalassa tai muussa toimintayksikössä taikka perhehoidossa hoidettavalta potilaalta peritään hoitopäivältä 115 markkaa. Erikoismaksuluokassa hoidettavalta potilaalta voidaan vastaava maksu yhden tai kahden hengen huoneessa periä korotettuna enintään kuitenkin nelinkertaisena.


Sairaalassa tai sen osoittamassa muussa kuntoutuslaitoksessa vammaiselle henkilölle annettavasta kuntoutushoidosta peritään potilaalta 20 markkaa hoitopäivältä.


2 §

Erikoissairaanhoitolain 12 §:ssä tarkoitetussa sairaalassa tai muussa toimintayksikössä taikka perhehoidossa hoidettavalta pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevalta potilaalta peritään 1 §:ssä säädetyn maksun sijasta erikoissairaanhoitolain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuna maksuna potilaan maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu, joka on hänen kuukautta kohti laskettujen tulojensa määrä, kuitenkin enintään 6 000 markkaa kalenterikuukaudelta. Maksua määrättäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annetussa asetuksessa (887/83) säädetään laitoshuollon maksuista.


Pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevana pidetään sairaalassa hoidettavana olevaa potilasta, jonka hoito erikoissairaanhoitolain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetussa laitoksessa on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta tai psykiatrisessa sairaalassa tai toimintayksikössä kuusi kuukautta ja jonka toimintakyvyn, kun otetaan huomioon hänen terveydentilansa ja muut edellytyksensä tulla toimeen laitoksen ulkopuolisissa olosuhteissa, on katsottava heikentyneen siten, että häntä on tämän vuoksi hoidettava jatkuvasti laitoksessa.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan 1 ja 2 momentin säännöksiä potilaaseen, joka on otettu hoidettavaksi sairaalaan toisesta erikoissairaanhoitolain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetusta laitoksesta ja jolta mainitussa laitoksessa on peritty edellä 1 momentissa säädettyä maksua vastaava maksu ja potilaaseen, jonka sairaus voidaan jo ennen 3 momentissa mainitun hoitoajan päättymistä todeta yleisen lääketieteellisen kokemuksen perusteella senlaatuiseksi, että siitä aiheutunut toimitakyvyn alentuminen edellyttää potilaan hoitoa pitkäaikaisesti laitoksessa.

5 §

Sairaalan tai muun toimintayksikön poliklinikalla tutkittavalta tai hoidettavalta potilaalta peritään 90 markkaa käynniltä. Maksua ei kuitenkaan peritä psykiatrisen avohoidon toimintayksikössä. Milloin hoitoon liittyy osittaista ylläpitoa peritään hoitopäivältä 58 markkaa.

Sarjassa annettavasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja hyposensibilisaatio-, puheja äänihäiriö-, sädeja sytostaattihoidosta sekä muusta vastaavasta hoidosta samoin kuin jatkuvasta dialyysihoidosta peritään ensimmäisen käynnin jälkeen 20 markkaa kerralta. Maksua ei kuitenkaan peritä alle 18-vuotiaalta potilaalta.



Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.