1512/1991

Tämä asetus koskee ionisoivan säteilyn käyttöä ja muuta ionisoivalle säteilylle altistavaa säteilytoimintaa.

Ydinenergian käyttöön tätä asetusta sovelletaan niiltä osin kuin säteilylain (592/91) 3 §:n 1 momentissa säädetään.

Ekvivalenttiannoksella tarkoitetaan säteilystä ^[1] kudokseen tai elimeen massayksikköä kohti keskimäärin siirtyneen energian ja säteilyn painotuskertoimen tuloa.

Efektiivisella annoksella tarkoitetaan säteilylle alttiiksi joutuneiden kudosten ja elinten ekvivalenttiannosten painotettua summaa.

Ekvivalenttiannoksen ja efektiivisen annoksen yksikkö on sievert (Sv).

Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa 20 millisievertiä (mSv) vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 mSv. Tämän lisäksi silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa eikä ihon, käsien tai jalkojen minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 500 mSv vuodessa.

Raskaana olevan naisen alavartalon pinnalle tuleva ekvivalenttiannos ei raskauden toteamisen jälkeen saa ylittää arvoa 2 mSv eikä sellaisista kehoon joutuvista radioaktiivisista aineista aiheutuva efektiivinen annos, jotka voivat olla vaaraksi sikiölle, arvoa 1 mSv.

Raskaana olevan naisen työ on järjestettävä siten, että siitä sikiölle aiheutuva haitallinen poikkeava säteilyaltistus voidaan tehokkaasti estää.

Säteilyn käyttö tulee suunnitella ja järjestää siten, ettei siitä muulle kuin säteilytyössä olevalle henkilölle aiheutuva efektiivinen annos vuoden aikana ylitä arvoa 1 mSv. Lisäksi silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa vuoden aikana ylittää arvoa 15 mSv ^[2] eikä ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 50 mSv.

Tarkemmat ohjeet säteilyaltistuksen enimmäisarvojen soveltamisesta ja säteilyannoksen laskemisesta antaa säteilyturvakeskus.

Säteilyturvakeskus voi poiketen siitä, mitä 3-5 §:ssä säädetään, yksittäistapauksissa ^[3] asettaa enimmäisarvoja alhaisemmat raja-arvot, jos ne ovat tarpeen eri säteilylähteistä aiheutuvan säteilyaltistuksen huomioon ottamiseksi sekä altistuksen pitämiseksi niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista.

Säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyaltistusta, joka aiheutuu tutkittavalle tai hoidettavalle henkilölle suoritetuista lääketieteellisistä toimenpiteistä, eikä säteilyaltistusta, joka aiheutuu säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi suoritetuista toimenpiteistä onnettomuustilanteessa.

Onnettomuustilanteessa säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi tarvittavat toimenpiteet tulee tehdä siten, että tilanteesta aiheutuva säteilyaltistus tulee rajoitetuksi vähimpään mahdolliseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet tulee mahdollisuuksien mukaan tehdä siten, ettei niihin osallistuvan henkilön efektiivinen annos ylitä arvoa 0,5 Sv eikä ihon minkään kohdan annos arvoa 5 Sv.

Raskaana olevaa naista ei saa osoittaa suorittamaan tässä pykälässä tarkoitettuja säteilyaltistusta aiheuttavia toimenpiteitä.

Jos työssä saatava efektiivinen annos, kun otetaan huomioon myös työhön liittyvä poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, on tai voi olla suurempi kuin 5 mSv vuodessa, työpaikalla on järjestettävä säteilyaltistuksen seuranta.

Säteilyaltistuksen seuranta tulee järjestää toiminnan laadun edellyttämällä tavalla siten, että kunkin säteilytyötä tekevän työntekijän säteilyaltistus voidaan määrittää.

Toiminnan harjoittajan tulee huolehtia siitä, että tiedot säteilytyössä olevista työntekijöistä ja altistusseurannan tuloksista kirjataan ja ilmoitetaan säteilyturvakeskukselle annosrekisteriin tallennettaviksi.

Todettu tai epäilty annosrajan tai 6 §:ssä tarkoitetun raja-arvon ylitys ^[4] on viipymättä erikseen ilmoitettava säteilyturvakeskukselle.

Säteilyaltistukseen vaikuttavat työolot tulee selvittää ja niitä seurata työpaikalla siten, että tarpeeton säteilyaltistus voidaan havaita ja estää.

Säteilyaltistuksen ja siihen vaikuttavien työolojen seurannassa käytettävien menetelmien ja laitteiden on oltava säteilyturvakeskuksen hyväksymiä.

Säteilyturvakeskus antaa ohjeet säteilytyössä olevien työntekijöiden terveydentilan tarkkailemiseksi tarpeellisista lääkärintarkastuksista. Työnantajan tulee huolehtia lääkärintarkastusten järjestämisestä osana työterveyshuoltolain (743/78) mukaista työterveyshuoltoa.

Työntekijän terveydentilaa koskevat tiedot on säilytettävä, kunnes 20 vuotta on kulunut työntekijän kuolemasta tai, jos kuolemasta ei ole tietoa, 100 vuotta on kulunut työntekijän syntymästä.

Säteilyturvakeskukselle on viipymättä ilmoitettava työntekijän terveydentilaa koskevasta havainnosta, joka antaa perustellun aiheen selvittää, onko työntekijä altistunut poikkeavalla tavalla säteilylle.

Turvallisuuslupahakemuksessa on esitettävä säteilyn käytön laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla seuraavat tiedot:

Hakemukseen on liitettävä hakijan virkatodistus tai, jos hakijana on yksityinen yhteisö tai säätiö, ote asianomaisesta rekisteristä.

Turvallisuusluvan haltijan on asetettava säteilylain 19 §:ssä tarkoitettu vakuus radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä ja mahdollisesti tarvittavista ympäristön puhdistamistoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten suorittamisen varmistamiseksi, jos näiden kustannusten määrä arvioidaan suuremmaksi kuin 500 000 markkaa.

Vakuuden asettamistarpeen arvioi ja vakuuden suuruuden määrää säteilyturvakeskus myöntäessään turvallisuusluvan. Jos vakuus vaaditaan, on samalla lupaehdoksi asetettava, ettei toimintaa saa aloittaa ennen kuin vakuuden todentavat asiakirjat on luovutettu säteilyturvakeskukselle.

Vakuudeksi hyväksytään pankin antama omavelkainen takaus tai vakuutusyhtiölain (1062/79) 1 §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön antama luottovakuutus.

Säteilyturvakeskukselle tulee tehdä kahden viikon kuluessa ilmoitus:

Säteilyturvakeskukselle on ilmoitettava viivytyksettä:

Annosrajojen ja 6 §:ssä tarkoitettujen raja-arvojen ylityksistä tehtävistä ilmoituksista ^[5] säädetään 10 §:ssä.

Säteilylähteiden maastavientiin ei tarvita erillistä turvallisuuslupaa. Radioaktiivisten aineiden ja jätteiden maasta viemisestä tulee kuitenkin riittävän ajoissa tehdä ilmoitus säteilyturvakeskukselle, joka antaa tarvittavat määräykset ja ohjeet toimenpiteistä Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden noudattamiseksi.

Säteilylaitteen tai muun säteilylain 21 §:ssä tarkoitetun laitteen tai varusteen tyyppihyväksyntää koskevassa hakemuksessa on esitettävä seuraavat tiedot:

Säteilylaitteet, jotka vapautetaan säteilylain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla turvallisuusluvasta, voidaan määrätä ilmoitettaviksi säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Määräykset rekisteriin ilmoittamisesta tulee sisällyttää tyyppihyväksyntää koskevaan päätökseen.

Rekisteriin ilmoitettavien tietojen oikeellisuudesta vastaa säteilylaitteen haltija.

Jos säteilylaite tai muu säteilylain 21 §:ssä tarkoitettu laite tai varuste on Suomen hyväksymässä kansainvälisessä sopimuksessa edellytetyllä tavalla tarkastettu ja hyväksytty muualla, laite tai varuste voidaan sitä erikseen tarkastamatta merkitä tyyppihyväksytyksi.

Tyyppihyväksytyssä laitteessa tai varusteessa tulee olla hyväksynnän osoittava merkintä tai laitteen tai varusteen mukana tulee seurata tyyppihyväksynnän osoittava todistus.

Jos toiminnan laatu edellyttää radioaktiivisten aineiden vähäisiä päästöjä ilmaan, viemäriverkkoon tai muuten ympäristöön, on erityisesti varmistettava, että päästettävät ainemäärät pidetään säteilyturvakeskuksen asettamien raja-arvojen alapuolella ja niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista.

Säteilyturvakeskus vahvistaa perusteet sekä asettaa tarvittavat pitoisuus- ja aktiivisuusrajat sen toteamiseksi, onko jätettä pidettävä radioaktiivisena jätteenä.

Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että valtiolle säteilylain 51 §:ssä säädetyn velvollisuuden hoitamiseen kuuluvat tehtävät suoritetaan.

Säteilylain 45 §:ssä tarkoitetun selvityksen tulokset tulee viipymättä saattaa säteilyturvakeskuksen tietoon.

Toiminnan harjoittajan tulee toteuttaa toimenpiteet, jotka tehtyyn selvitykseen ja muihin olosuhteisiin katsoen ovat perusteltuja luonnonsäteilystä ^[6] aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamiseksi.

Jos selvitys osoittaa, että työssä luonnonsäteilystä saatava efektiivinen annos voi ylittää 5 mSv vuodessa, on ensiksi toteutettava toimenpiteet altistuksen pienentämiseksi. Jos työssä saatava efektiivinen annos tämän jälkeenkin voi ylittää 5 mSv vuodessa, työ on todettava säteilytyöksi.

Kun työ on todettu säteilytyöksi, toiminnan harjoittajan tulee kuukauden kuluessa järjestää säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu 3 luvussa säädetyllä tavalla.

Säteilyturvakeskukselle tulee ennen toiminnan aloittamista tehdä ilmoitus seuraavista toiminnoista:

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa ^[8] on esitettävä seuraavat tiedot:

Tässä pykälässä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös työskentelystä maanalaisissa tiloissa, joissa ei ole järjestettyä ilmanvaihtoa, jos työntekijän työskentelyaika on pitempi kuin 100 tuntia vuodessa. Tässä ilmoituksessa on esitettävä 2 momentin 1 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Säteilyturvaneuvottelukunnan tehtävänä on:

Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ja lisäksi seitsemän muuta jäsentä. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.

Neuvottelukunta voi tarvittaessa asettaa jaostoja ja sillä voi olla pysyviä asiantuntijoita.

Tulliviranomaisten on annettava säteilyturvakeskukselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot maahan tuoduista ja maasta viedyistä säteilylaitteista ja radioaktiivisista aineista.

Tullitoimipaikasta säteilylähteitä luovutettaessa tulliviranomaisten on varmistuttava siitä, että maahantuojalla on asianmukainen turvallisuuslupa säteilylähteiden maahantuontiin.