495/1991

Annettu Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 1991

Asetus oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun lain (391/78) 3§:n 3 momentin sekä 4 ja 17§:n nojalla:

1 §

Jos kysymys on alueesta, jonka hankkimiseen vaaditaan maanhankintalupa ja jonka osalta kunta voi käyttää etuosto-oikeuttaan etuostolain (608/77) mukaisesti, asianomaisen maaseutupiirin on selvitettävä, käyttääkö kunta sanottua oikeuttaan.

Jos samalla luovutuskirjalla on luovutettu maata kahden tai useamman maaseutupiirin toimialueelta, asianomainen maaseutupiiri on se maaseutupiiri, jonka alueella sijaitsee suurin osa luovutetusta maasta.

2 §

Harkittaessa, milloin maa on katsottava hankituksi lisäalueeksi yhdelle tai useammalle henkilölle, joka saa kokonaan tai osaksi toimeentulonsa harjoittamastaan maatilataloudesta, on lisäalueen etäisyyden ja muodostuvan maatilan enimmäiskoon osalta noudatettava samoja periaatteita kuin maaseutuelinkeinolain (1295/90) mukaisessa lainoitustoiminnassa. Sanotussa lainoitustoiminnassa noudatettavasta etäisyysvaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa, jos lisäaluetta tullaan hoitamaan ostajan omalla työllä, eikä alueen hankintaa voida pitää maan käytön ja tilusten sijoituksen kannalta ilmeisen epätarkoituksenmukaisena.

Milloin kysymys on pelkästä metsätalouden harjoittamisesta, ei maata ole katsottava hankituksi oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain (391/78), jäljempänä maanhankintaoikeuslaki, 3§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi lisäalueeksi, jos ostajana on henkilö, joka selvästi saa riittävän ja pysyväisluonteisen toimeentulon muusta kuin metsätaloudesta.

Ostajan katsotaan hankkineen maan maanhankintaoikeuslain 3§:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti sitä itse maatilatalouden harjoittamiseen käyttääkseen, jos hän ryhtyy asumaan hankkimaansa tilaa, eivätkä muut seikat osoita, ettei hän ilmeisesti ole maatilatalouden harjoittamiseen kykenevä. Jollei hän muuta asumaan tilalle, on hänen esitettävä lupaviranomaiselle selvitys, että hänellä siitä huolimatta on edellytykset itse harjoittaa maatilataloutta hankkimallaan tilalla.

3 §

Maan on katsottava olevan sopivasti käytettävissä maaseutuelinkeinolain mukaan maatilojen koon suurentamiseen ja maanhankintalupa voidaan tämän perusteella evätä, jos maa on sanotun lain mukaan sen saajina kysymykseen tulevien henkilöiden maatilojen koon suurentamisen kannalta olosuhteet huomioon ottaen merkittävä ja se etäisyytensä puolesta hyvin soveltuisi lisäalueeksi edellä tarkoitettuihin maatiloihin sekä jos lisäalueen hankkimisen voidaan arvioida olevan taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Milloin kysymys on metsälisäalueesta, on luvan eväämisen edellytyksenä lisäksi, että alue ei ole vähäpuustoinen, jolloin on kuitenkin myös otettava huomioon alueen mahdollinen huomattavan edullinen sijainti edellä tarkoitettuihin tiloihin nähden.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan luvan myöntämistä kuitenkin pitää yleensä tarkoituksenmukaisena, jos alue sijaitsee ostajana olevan maa- tai metsätaloutta pää- tai sivuammattinaan harjoittavan henkilön taikka metsäteollisuusyrityksen maiden keskellä tai on laajalti niihin rajoittuva eikä alue ole lisäalueen saajina kysymykseen tulevien henkilöiden tilojen koon suurentamisen kannalta erityisen sopiva. Metsäteollisuusyrityksellä tarkoitetaan sellaista yritystä, joka harjoittaa puuta tai siitä tehtyä puolivalmistetta raaka-aineenaan käyttävää teollisuutta tai sen yhteydessä tapahtuvaa puutavaran hankintaa.

4 §

Jos maanhankintalupaa koskevassa asiassa kauppahinta on suurempi kuin 1 000 000 markkaa ja maaseutupiiri katsoo, että lupa on evättävä, sen on saatettava asia maatilahallituksen ratkaistavaksi kahden kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta. Jos tällöin kuitenkin on kysymys maanhankintaoikeuslain 2§:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta tapauksesta, maaseutupiirin on siirrettävä asia viipymättä ja viimeistään kuuden viikon kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta asianomaisen kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Milloin julkinen kaupanvahvistaja tai maaseutupiiri toteaa, että kysymys on maanhankintaoikeuslain 2§:n 2 momentin 1-3 tai 5 kohdassa tarkoitetusta tapauksesta, sen on ensi tilassa ilmoitettava kirjallisesti ostajalle, ettei saanto ole luvanvarainen. Julkisen kaupanvahvistajan voidaan katsoa täyttäneen kyseisen velvoitteen myös, kun hän on tehnyt asiasta merkinnän kauppakirjaan.

5 §

Mikäli kunnanhallitus katsoo, ettei maanhankintalupa ole tarpeen, sen on viipymättä annettava tästä todistus ostajalle.

6 §

Mitä 4§:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan vastaavasti, kun kysymys on maanhankintaoikeuslain 12§:ssä tarkoitetun ennakkotiedon antamisesta, kuitenkin niin, että 4§:n 1 momentin 1 virkkeessä mainitussa tapauksessa kahden kuukauden määräaika luetaan ennakkotietoa koskevan hakemuksen toimittamisesta maataloustoimistoon ja että 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettava maan omistajalle.

7 §

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus.

8 §

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä maaliskuuta 1991.

Tällä asetuksella kumotaan oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata 24 päivänä marraskuuta 1978 annettu asetus (886/78) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 1991

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.