494/1991

Annettu Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 1991

Asetus Porotalousasetus

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 9 päivänä helmikuuta 1990 annetun porotalouslain (161/90) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Henkilön voidaan katsoa saavan pääasiallisen toimeentulonsa porotaloudesta, jos hän omistaa vähintään 56 lukuporoa. Jos poroja on tätä vähemmän, mutta vähintään 10, puuttuvat porot voidaan korvata paliskunnalle tehdyllä työllä, jolloin kahden työpäivän vuodessa katsotaan vastaavan yhtä lukuporoa.

Edellytyksenä porotalouslain (161/90) mukaisen etuuden saamiselle on, että henkilö on perehtynyt ja kykenevä harjoittamaan porotalousammattia.

2 §

Maanosto- ja sisarosuuslainaa porotaloustilan hankkimista varten voidaan myöntää kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti vain, mikäli kaikki yhteisomistajat täyttävät porotalouslain 3§:ssä sekä tämän asetuksen 1§:ssä säädetyt edellytykset.

Jos tilan yhteisomistajista ainakin yksi täyttää 1 momentissa säädetyt edellytykset sekä omistaa tilasta vähintään kolmasosan, voidaan heille yhteisesti myöntää muuta kuin sanotussa momentissa mainittua etuutta.

Edellä 2 momentissa mainitut vaatimukset täyttävälle henkilölle voidaan myöntää yksinäänkin muuta etuutta kuin maanosto- tai sisarosuuslainaa, jos porotaloustilan muut yhteisomistajat antavat siihen suostumuksensa.

3 §

Maanosto- tai sisarosuuslainaa porotaloustilan hankkimista varten ei saa myöntää sellaiselle henkilölle, joka itse tai jonka porotalouslain 3§:n 3 momentissa tarkoitettu puoliso on täyttänyt 50 vuotta. Erityisistä syistä voidaan kuitenkin mainitusta ikärajasta poiketa, ei kuitenkaan, jos henkilö on täyttänyt 55 vuotta.

Muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja etuuksia ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle. Edellä sanotun estämättä saadaan kuitenkin asunto-, vesihuolto- ja sähköistämislainaa sekä rakennusavustusta asuinrakennustyötä varten ja vesihuoltoavustusta myöntää myös 65 vuotta täyttäneelle. Asuntolainaa ja rakennusavustusta ei kuitenkaan saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle uuden asuinrakennuksen rakentamista varten.

4 §

Alaikäinen henkilö voi päästä osalliseksi porotalouslain mukaisista toimenpiteistä, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän omistaa porotaloustilan yhdessä vanhempiensa tai heistä toisen kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

2 luku

Maan ostaminen ja käyttäminen

5 §

Valtiolle ostettavaksi tarjotun tai vaihdettavan omaisuuden hinnoittelee ja ostotarjouksen tekee sekä kauppakirjan laatii maaseutupiiri.

Valtiolle ostetun omaisuuden vapauttamisesta sitä rasittavasta eläkeoikeudesta on voimassa vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen (248/91) 34§:ssä säädetään.

6 §

Käyttösuunnitelma on laadittava paikan päällä tapahtuvassa käyttösuunnitelmatoimituksessa. Toimituksen alkukokouksesta on ilmoitettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja sen lisäksi kirjeellä asianomaiselle kunnalle ja mahdollisuuksien mukaan niille henkilöille, jotka voivat tulla maan tai muun etuuden saajina kysymykseen. Alkukokouksessa voidaan päättää muiden kokousten pitämisestä ja niiden ilmoittamisesta.

Jos pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain (23/38) mukaan lunastetun tilan tai alueen saajana tulisi kysymykseen sitä hakenut entinen omistaja tai hänen lähisukulaisensa, ei alkukokouksesta tarvitse ilmoittaa sanomalehdessä.

Jos käyttösuunnitelmatoimituksen alkukokoukseen saapunut henkilö haluaa saada lisäaluetta tai muuta porotalouslain mukaista etuutta, hänen on tehtävä kokouksessa suunnittelutoimikunnalle vahvistetun kaavan mukainen hakemus. Myöhemminkin tehty hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos se toimitusta haittaamatta voi käydä päinsä.

7 §

Jos on ilmeistä, että hankittu maa tulisi sellaisenaan käytettäväksi yhden tilan lisäalueeksi taikka jos alue on kooltaan tai arvoltaan vähäinen, maaseutupiiri voi määrätä, että käyttösuunnitelma laaditaan ilman suunnittelutoimikuntaa. Käyttösuunnitelman laatimisessa noudatettavasta menettelystä ja käyttösuunnitelman vahvistamisesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä suunnittelutoimikunnan laadittavasta käyttösuunnitelmasta on voimassa.

Maaseutupiiri voi tarvittaessa antaa ohjeita siitä, mitä käyttösuunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon.

8 §

Lisäaluetta haluavien keskinäistä etusijajärjestystä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon tilusten tarkoituksenmukainen sijainti.

Jos ne olosuhteet, joiden vallitessa määräys käyttösuunnitelmatoimituksen pitämiseen on annettu, ovat siten muuttuneet, ettei edellytyksiä toimituksen jatkamiselle enää ole olemassa, toimitus on lopetettava ja asiakirjat palautettava maaseutupiirille.

9 §

Käyttösuunnitelmatoimitukseen tyytymätön asianosainen saa tehdä siitä kirjallisen muistutuksen maaseutupiirille 14 päivän kuluessa loppukokouksesta. Mikäli maaseutupiirillä ei ole oikeutta vahvistaa käyttösuunnitelmaa, maaseutupiiri siirtää asian lausuntonsa kera maatilahallituksen ratkaistavaksi.

10 §

Maaseutupiirin on lähetettävä asianomaiselle metsälautakunnalle ilmoitus, josta käy selville myydyn lisäalueen myyntihinta ja sen maksuaika, mikäli maaseutupiiri katsoo valtion saamisen turvaamisen mahdollisesti vaativan, että pääomahakkuusta saatavia tuloja käytetään valtion myyntihintasaamisen ylimääräiseen lyhentämiseen.

11 §

Kun metsälautakunnalta on pyydetty osittainkin pääomahakkuuta koskeva leimaus suoritettavaksi 10§:ssä tarkoitetulla lisäalueella ja se katsoo valtion saamisen perimisen saattavan vaarantua suunnitellun hakkuun johdosta, metsälautakunnan on ilmoitettava leimauspyynnöstä asianomaiselle maatalouslautakunnalle. Puun myyntiin vaaditaan tällöin maatalouslautakunnan antama lupa. Lupaan voidaan liittää ehto, että puunmyyntivarat tai osa niistä on vakuuden arvon alenemisen johdosta käytettävä valtion saamisen maksamiseen tai lyhentämiseen. Varat on viipymättä suoritettava maatalouslautakunnalle, joka on ilman eri valtuutusta oikeutettu toimittamaan ne asianomaiselle viranomaiselle.

12 §

Jos on syytä epäillä, että puita hakataan tai on hakattu 11§:n säännösten vastaisesti, on metsälautakunnan toimitutettava palveluksessaan olevalla metsänhoitajalla tai metsätalousneuvojalla katselmus sen seikan selville saamiseksi, onko puuta edellä mainitulla tavalla hakattu. Katselmuksesta on ennen sen toimittamista ilmoitettava omistajalle, maatalouslautakunnalle ja maaseutupiirille. Jollei katselmusta ole syytä heti toimittaa, on edellä sanottu ilmoitus tehtävä vähintään seitsemän päivää ennen katselmusta postitettavalla kirjeellä. Jäljennös katselmuskirjasta on lähetettävä maatalouslautakunnalle, jonka tulee viipymättä lähettää se oman lausuntonsa kera maaseutupiirille. Maatalouslautakunnan ja maaseutupiirin edustaja voi osallistua katselmuksen toimittamiseen.

Jos valtion saamisen perimisen turvaaminen on vaarantunut 11§:n säännösten vastaisen menettelyn vuoksi, maaseutupiiri voi irtisanoa saamisen kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi. Edellä sanottu irtisanomisperuste on 10§:n tapauksissa otettava kauppakirjaehdoksi.

13 §

Kun tila tai alue, osuus tai oikeus on myyty, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle merkinnän tekemistä varten porotalouslain 17§:ssä tarkoitetusta panttioikeudesta saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Alueen erottamisen itsenäiseksi tilaksi tultua merkityksi kiinteistörekisteriin on maaseutupiirin lähetettävä ilmoitus samalle viranomaiselle merkinnän siirtämiseksi muodostettua tilaa koskevaksi.

Kun saaminen on täysin maksettu, on maaseutupiirin lähetettävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle panttivastuusta vapautumista koskevan merkinnän tekemistä varten.

14 §

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava läänin maanmittauskonttorille porotalouslain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista viipymättä kauppahintarekisteriin tehtävää merkintää varten. Ilmoitus on tehtävä myös luovutuksista muihin kuin porotalouslain mukaisiin tarkoituksiin. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5§:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

3 luku

Lainat ja avustukset

15 §

Maanostolainaa porotaloustilan hankkimiseen ja sisarosuuslainaa voidaan myöntää vain rakennetun porotaloustilan hankkimista varten.

16 §

Asuntolainalla sekä rakennusavustuksella tuettavan asuntorakentamisen edellytyksistä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 28 ja 29§:ssä säädetään.

17 §

Salaojittamista varten tarkoitetun perusparannuslainan ja salaojitusavustuksen myöntämisen edellytyksistä, salaojitussuunnitelmasta ja salaojitustyön valvonnasta on voimassa, mitä vastaavista seikoista maaseutuelinkeinoasetuksessa maatilojen investointilainoista ja -avustuksista säädetään.

18 §

Irtaimistolainaa ja -avustusta saadaan myöntää porotalousammatin harjoittamisessa tarvittavien koneiden, kaluston ja laitteiden sekä yksittäisten siitosporojen ja kokonaisen porokarjan hankkimista varten.

19 §

Avustuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 7§:ssä säädetään. Lainahakemusten tekemisessä ja käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 8§:ssä säädetään.

Avustus- ja lainahakemuksesta on hankittava myös Paliskuntain Yhdistyksen lausunto.

20 §

Luottolaitoksille aiheutuvien lainanhoitokulujen korvaamiseen ja takaisinperimiseen sekä lainoja tarkastamaan määrättyjen henkilöiden palkkioihin sekä mainittuihin asioihin liittyviin muihin toimenpiteisiin nähden on noudatettava soveltuvin osin vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 11, 53, 62 ja 64§:ssä niistä säädetään.

4 luku

Luotto- ja avustusehdot

21 §

Porotalouslain 19§:ssä tarkoitettuja avustuksia saadaan myöntää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän kuntaan kuuluvassa osassa Lapin Paliskuntaa enintään 60 prosenttia, muualla Lapin läänin alueella enintään 40 prosenttia ja Oulun läänin alueella enintään 30 prosenttia hyväksyttävästä työn kustannusarvion määrästä ja irtaimen omaisuuden hankintahinnasta. Tienteko- ja vesihuoltoavustusta saadaan kuitenkin myöntää koko porotalouslain soveltamisalueella enintään 60 prosenttia hyväksyttävästä kustannusarvion määrästä, johon ei sisälly oman työn osuutta.

22 §

Porotalouslain nojalla rahoitettavan työn loppuunsaattamisen määräajasta ja siihen liittyvistä seikoista on voimassa vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 52§:ssä säädetään.

23 §

Maaseutupiiri vahvistaa rakennusavustuksen lopullisen määrän pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia töiden aloittamisen aikana vallinneen kustannustason mukaan laskettuina. Jos rakentamistyö hyväksyttävästä syystä huomattavasti viivästyy ja rakentamiskustannukset tämän vuoksi olennaisesti ylittävät kustannusarvion, voidaan avustusta kuitenkin korottaa enintään kustannusten nousua vastaavasti.

24 §

Porotaloustilaan annettavan lisäalueen säännönmukaisin maksuehdoin perittävän myyntihinnan takaisinmaksuaika on vähintään 12 vuotta ja enintään 25 vuotta. Myyntihinta voidaan, jos se katsotaan maan saajan taloudellinen asema huomioon ottaen tarpeelliseksi, antaa kokonaankin velaksi säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin.

Myyntihinnan takaisinmaksuaikaa määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

25 §

Lainan takaisinmaksuaika on lainoituskohteesta riippuen seuraava:

1) maanosto- ja sisarosuuslainat 12-25 vuotta
2) rakentamislaina 10-15 vuotta
3) asuntolaina 10-25 vuotta
4) muut lainat 5-15 vuotta

Lainan luottoehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

26 §

Porotalouslain mukaisten valtion saamisten ja lainojen lyhennykset ja korot peritään takaisin siten, että lyhennyksen ja koron yhteismäärä on puolivuosittain suunnilleen yhtä suuri tai yhtä suurin puolivuotislyhennyksin. Jos velaksi jäävän myyntihinnan takaisinmaksuaika on enintään 10 vuotta, saaminen on kuitenkin maksettava takaisin yhtä suurin puolivuotislyhennyksin. Lyhennykset ja korot peritään kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä.

Porotalouslain 21§:n 1 momentissa tarkoitetut säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin perittävät myyntihinnat sekä maanosto-, sisarosuus-, rakentamis- ja asuntolainat ovat korottomat kaksi enimmäistä vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.

Säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin perittävien myyntihintojen sekä maanosto- ja sisarosuuslainojen ensimmäiset lyhennysmaksut peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Enintään viiden vuoden maksuajalla olevan myyntihinnan osan ensimmäinen korko- ja kuoletuserä peritään sinä eräpäivänä, joka kolmen kuukauden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta.

Asuntolainan, rakentamislainan, perusparannuslainan, raivauslainan, tielainan, sähköistämislainan ja vesihuoltolainan ensimmäiset lyhennysmaksut peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.

Heikossa taloudellisessa asemassa olevalle henkilölle voidaan kauppakirjaa allekirjoitettaessa tai maanosto-, sisarosuus-, rakentamis- tai asuntolainaa myönnettäessä antaa lisälykkäystä enintään kolme vuotta lyhennysten maksamisen aloittamisesta. Tällaiselle henkilölle voidaan painavista syistä myöntää enintään kolme vuotta lisävapautusta korkojen maksamisen aloittamisesta.

27 §

Myyntihintojen ja lainojen lyhennysten sekä korkojen perimisestä, myyntihintojen tilittämisestä sekä muiden kuin 26§:ssä tarkoitettujen helpotusten hakemisesta ja myöntämisestä sekä lainavarojen maksamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 48-51 ja 55§:ssä on näistä seikoista säädetty. Myyntihinnan osalta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä maanostolainoista on säädetty sekä perusparannus-, raivaus-, tie-, sähköistämis- ja vesihuoltolainan osalta, mitä maatilojen investointilainoista on säädetty.

28 §

Maaseutupiiri maksaa rakennus-, salaojitus-, raivaus-, tienteko- ja vesihuoltoavustuksen hankkeen kustannuksista annetun hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustus voidaan maksaa useassa erässä siten kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Avustuksen saaja on velvollinen antamaan maaseutupiirille maksatusta ja avustuksen käytön valvontaa varten tarpeelliset selvitykset.

29 §

Lainojen nostamisen edellytyksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 55§:ssä säädetään.

30 §

Jos porotaloustilan omistaja vaihtuu sen jälkeen, kun tilan kuntoonpanoa varten on myönnetty avustusta, maaseutupiiri voi siirtää oikeuden maksamatta olevaan avustukseen uudelle omistajalle edellyttäen, että hän täyttää avustuksen myöntämiselle säädetyt edellytykset ja että porotalouslain 31§:n 1 momentissa tarkoitettu lupa tai 32§:n 1 momentissa tarkoitettu hyväksyminen, milloin se on tarpeen, on annettu hänelle.

31 §

Laina voidaan porotalouslain 31§:n 3 momentissa ja 32§:n 1 momentissa säädetyn lisäksi määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

1) jos lainan saaja on käyttänyt varoja muuhun kuin niitä myönnettäessä edellytettyyn tarkoitukseen;

2) jos lainan saaja on lainaa tai sen maksatusta hakiessaan salannut lainan myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon taikka kieltäytynyt antamasta 33§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja valvontatietoja;

3) jos lainoituksen kohteena olevaa hanketta ei ole tehty valmiiksi asetetussa määräajassa tai hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen;

4) jos tila on pirstottu taikka tila tai osa siitä on luovutettu toiselle;

5) jos porotaloustilan viljelykset, metsä tai rakennukset ovat joutuneet lainan saajan toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi rappiolle eikä rappiolle joutumisen voida katsoa johtuneen alaikäisyydestä, vanhuudesta, sairaudesta tai muusta sen kaltaisesta syystä;

6) jos lainan saaja ei ole kolmeen vuoteen harjoittanut porotaloutta eikä sen voida katsoa johtuvan 5 kohdassa tarkoitetusta syystä;

7) jos vakuuden arvo on siinä määrin alentunut, että lainasta takaisin maksamatta olevan pääoman periminen vaarantuu;

8) jos koron ja lyhennyksen suorittaminen on viivästynyt kauemmin kuin 30 päivää erääntymispäivästä lukien;

9) jos lainan saaja tai takaaja on joutunut konkurssiin tai hakee akordia taikka jos takaaja on kuollut eikä lainan saaja kehotuksesta ole asettanut lainan antajan hyväksymää riittävää vakuutta; tai

10) jos porotaloustila tai sen osa myydään ulosottotoimin.

Edellä 1 momentissa tarkoitetaan tilalla porotaloustilaa ja lisäaluetta antamalla muodostettua vastaavaa tilaa sekä muuta lainoituksen kohteena olevaa yhden tai useamman rekisteritilan tai niiden osan tai alueen muodostamaa kokonaisuutta.

Maatilahallitus voi määrätä lainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, jos lainaan nähden on olemassa 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu irtisanomisperuste. Lainan irtisanomista koskeva asia on myös 1 momentin 7 ja 9 kohdassa mainituissa tapauksissa saatettava maatilahallituksen ratkaistavaksi, jos laina on kokonaan tai osaksi valtion vastuulla.

Maaseutupiiri voi määrätä lainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, jos lainaan nähden on olemassa 1 momentin 3-6 kohdassa tarkoitettu irtisanomisperuste.

32 §

Valtion myyntihintasaaminen voidaan irtisanoa kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin 31§:n 1 momentin 4-7 ja 10 kohdassa säädettyjä perusteita. Saaminen voidaan kokonaan tai osaksi irtisanoa myös, jos porotaloustilalla tai lisäalueella olevia rakennuksia ei ole palovakuutettu täydestä arvostaan.

Saamisen irtisanomisesta päättää maaseutupiiri.

33 §

Avustus voidaan porotalouslain 26§:n 2 momentissa, 31§:n 3 momentissa ja 32§:n 1 momentissa säädetyn lisäksi määrätä maksettavaksi osaksi tai kokonaan takaisin, jos avustuksen saaja on:

1) antanut avustusta tai sen maksamista hakiessaan olennaisessa kohdassa väärän tai erehdyttävän tiedon;

2) salannut avustuksen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja; taikka

3) kieltäytynyt antamasta avustuksen valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa taikka avustamasta tarpeellisessa määrin tarkastuksen suorittamisessa.

Avustuksen takaisin perimisestä päättää maaseutupiiri.

34 §

Kun laina, avustus tai valtion myyntihintasaaminen määrätään kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, on samalla päätettävä, onko maksettavaksi tuleva määrä suoritettava yhtenä tai useampana eränä, ei kuitenkaan yli kolmen vuoden maksuajalla.

35 §

Irtisanomis- ja viivästyskoroista on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 59 ja 63§:ssä säädetään.

5 luku

Paliskuntien tukeminen

36 §

Porotalouslain 27§:n 1 momentissa tarkoitettujen aitojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii Paliskuntain Yhdistys. Teurastamojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii maatilahallituksen hyväksymä ammattitaitoinen henkilö. Aitojen rakentamissuunnitelmat tarkastaa ja hyväksyy maaseutupiiri ja teurastamojen rakentamissuunnitelmat muilta kuin elintarvikehygienisiltä osilta maatilahallitus. Teurastamojen elintarvikehygienisestä hyväksymisestä on voimassa, mitä lihantarkastuslaissa (160/60) ja sen nojalla säädetään tai määrätään.

Tientekohankkeiden, vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden sekä sähköistämishankkeiden suunnitelmien laatimisessa ja tarkastamisessa noudatetaan maatilahallituksen antamia tarkempia määräyksiä.

37 §

Irtaimistoavustusta työmaa-asuntojen hankkimiseen saadaan myöntää asuntovaunujen ja muiden siirrettävien työmaa-asuntojen lisäksi myös poronhoitotyössä tarpeellisten taukotupien hankkimiseen.

38 §

Avustushakemus on toimitettava Paliskuntain Yhdistykselle, jonka tulee toimittaa hakemus ja lausuntonsa siitä maaseutupiirille.

Jos avustusta haetaan paliskuntien yhteiseen hankkeeseen, paliskuntien tulee jättää yhteinen avustushakemus.

Avustuksen suuruus paliskuntaa kohti määrätään lukuporojen suhteessa.

39 §

Porotalouslain 27 ja 28§:ssä tarkoitettujen avustusten myöntämisestä päättää maatilahallitus, ellei kysymys ole kustannusarvioltaan sen määräämää pienemmästä hankkeesta.

40 §

Paliskunnille aitojen rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin myönnettyjen rakennusavustusten sekä paliskunnille myönnettyjen tientekoavustusten maksatustarkastukset suorittaa kunnan maataloussihteeri. Viimeinen avustuserä maksetaan sen jälkeen, kun maaseutupiiri on todennut työn tulleen hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuksi. Viljelysten suoja-aitojen lopputarkastukset suorittaa kuitenkin maataloussihteeri.

Avustuksen lopullinen määrä vahvistetaan pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia.

41 §

Paliskunnalle myönnettyjen avustusten takaisin perimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä 33-35§:ssä säädetään.

6 luku

Erinäisiä säännöksiä

42 §

Porotalouslain 31§:ssä tarkoitettua lupaa ja rajoituksista vapauttamista sekä sanotun lain 32§:ssä tarkoitettua hyväksymistä koskeva hakemus, johon on liitettävä luovutuskirja, on toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jossa tilan talouskeskus sijaitsee. Maatalouslautakunnan on lähetettävä hakemus ja oma lausuntonsa siitä maaseutupiirille, joka päättää asiasta. Maaseutupiirin on ennen asian ratkaisemista hankittava siitä Paliskuntain Yhdistyksen lausunto. Mikäli asian ratkaiseminen kuuluu maatilahallitukselle, toimittaa maaseutupiiri hakemuksen lausuntoineen maatilahallitukselle.

Kun tila tai alue, jota rasittaa porotalouslain tarkoittama myyntihintasaaminen, kokonaan tai osaksi luovutetaan toiselle eikä myyntihintasaamista määrätä maksettavaksi takaisin, maaseutupiiri voi hakemuksesta siirtää myyntihintasaamisen kokonaan tai osaksi luovutuksensaajan vastattavaksi. Siirtoa koskevasta hakemusmenettelystä on voimassa, mitä 1 momentin 1 ja 2 virkkeessä säädetään. Lainan siirtämisestä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 50§:ssä säädetään.

43 §

Maanmittauskonttorin on tehtävä kiinteistörekisteriin maaseutupiirin ilmoituksesta asianomaisen tilan kohdalle merkintä siitä, että lisäaluetta antamalla muodostettu tila on porotalouslain 31§:ssä tarkoitettujen rajoitusten alainen. Milloin maaseutupiiri tai maatilahallitus on vapauttanut tilan tai sen osan sanotuista rajoituksista, on maaseutupiirin ilmoitettava siitä maanmittauskonttorille kyseisiä rajoituksia koskevan merkinnän poistamiseksi kiinteistörekisteristä tai merkinnän tekemiseksi tilan osan vapautumisesta rajoituksista. Viimeksi mainittu on voimassa myös, milloin maatilahallitus on valtiolle takaisin tulleen tilan tai sen osan kohdalta päättänyt, että se käytetään muihin kuin porotalouslain tarkoituksiin.

Kiinteistörekisteriin 1 momentin mukaisesti tehdystä merkinnästä maanmittauskonttorin tulee lähettää ilmoitus lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin pitäjälle, jonka tulee tehdä vastaava merkintä asianomaiseen saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Ilmoituksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun lain (353/87) 21§:ssä sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä saantorekisteristä annetun asetuksen (306/88) 26§:ssä säädetään maanmittauskonttorin ilmoituksista asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle.

44 §

Maaseutupiiri ja suunnittelutoimikunta voivat käyttää apuna tämän asetuksen mukaisissa tehtävissä maaseutuelinkeinolain 47§:ssä tarkoitettujen viranomaisten lisäksi Paliskuntain Yhdistystä ja asianomaisia paliskuntia.

45 §

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista porotalouden kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää porotaloutta koskevien sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, johon voi kuulua myös tarpeellisen ulkomaisen aineiston kääntämistä ja koerakennustoimintaa sekä tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemista.

46 §

Hakemus 45§:ssä tarkoitettujen tutkimusvarojen myöntämisestä on osoitettava maatilahallitukselle. Hakemukseen on liitettävä tehtävän suorittamista koskeva ohjelma, kustannusarvio ja julkaisusuunnitelma sekä muut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset.

Milloin tutkimusvaroja hakee muu kuin valtion virasto tai laitos tai yksityinen henkilö, on hakemuksessa nimettävä henkilö, joka suorittaa tehtävän tai jonka johdolla se suoritetaan.

47 §

Tutkimusvarojen jakamista ja käyttämistä koskevissa asioissa toimii maatilahallituksen apuna luontaiselinkeinoasetuksen (492/91) 47§:ssä mainittu neuvottelukunta.

48 §

Tutkimusvarojen myöntämisestä päättää maatilahallitus saatuaan asiasta 47§:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan lausunnon.

49 §

Tutkimusvarojen myöntämisestä ja maksamisesta sekä tutkimustulosten julkaisemisesta samoin kuin varojen käytön tilityksestä ja tarkastuksesta on voimassa, mitä maatilatalouden kehittämistoimintaan osoitettujen tutkimusvarojen suhteen vastaavista seikoista maaseutuelinkeinoasetuksen 67§:ssä säädetään.

50 §

Kun kunnanvaltuusto on valinnut jäsenet ja heidän varamiehensä suunnittelutoimikuntaan, valitsemisesta on ilmoitettava viipymättä asianomaiselle maaseutupiirille. Niin ikään on jäseniä koskevista muutoksista tehtävä viipymättä ilmoitus.

Suunnittelutoimikunnan toimituskirjat allekirjoittaa toimikunnan puheenjohtaja ja varmentaa toimikunnan jäsen.

Suunnittelutoimikunta voi maaseutupiirin suostumuksella käyttää asiantuntijoita ja ottaa toimituksen suorittamisessa tarvittavat tilapäiset apulaiset.

Maatilahallitus vahvistaa tarvittaessa perusteet, joiden mukaan kunnanvaltuuston valitsemille suunnittelutoimikunnan jäsenille suoritetaan palkkiota, matkakustannusten korvausta sekä korvausta ansionmenetyksestä samoin kuin kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta tai muusta vastaavasta syystä. Suunnittelutoimikunnan avuksi tilapäisesti otetuille apulaisille suoritettavien palkkioiden ja matkakustannusten korvausten perusteet vahvistaa niin ikään maatilahallitus.

51 §

Maatilahallituksen porotalouslain ja tämän asetuksen nojalla antamiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla. Maatilahallituksen päätökseen saa kuitenkin hakea muutosta valittamalla, jos päätös koskee avustuksen takaisin perimistä.

52 §

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa sekä tarvittavat kauppa- ja velkakirjakaavat samoin kuin muut tarpeelliset kaavat vahvistaa maatilahallitus.

53 §

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä maaliskuuta 1991.

Tällä asetuksella kumotaan 6 päivänä huhtikuuta 1990 annettu porotalousasetus (330/90).

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen luottojen ja avustusten sekä syntyneiden muiden oikeussuhteiden osalta noudatetaan muiden kuin menettelytapojen osalta aikaisempia asetuksen säännöksiä ja sopimuksen ehtoja.

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 1991

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.