248/1991

Annettu Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 1991

Maaseutuelinkeinoasetus

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain (1295/90) nojalla:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

Tuen myöntämisen yleiset edellytykset

Maaseutuelinkeinolain (1295/90) 7§:ssä tarkoitettua kannattavuutta arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä myös tuotteiden ja palvelusten markkinointimahdollisuuksiin.

Lainaa ei saa myöntää, jos hakijan ei velkojen hoitomenot ja niihin käytettävissä olevat tulot huomioon ottaen voida katsoa selviytyvän lainan hoitomenoista.

Taloudellisen aseman ja maksuvalmiuden arvioimiseksi tulee maaseutuelinkeinolain mukaista tukea koskevaan hakemukseen liittää maatilahallituksen hyväksymien perusteiden mukainen maksuvalmiuslaskelma ja, jollei jäljempänä toisin säädetä, myös kannattavuuslaskelma.

Muusta ammatista saadut enimmäistulot

Maaseutuelinkeinolain 8§:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön muusta kuin sanotussa laissa tarkoitetun elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta saamat valtion verotuksessa veronalaiset kokonaistulot eivät saa ylittää yhteensä 130 000 markkaa vuodessa. Aviopuolisoiden ja muiden maaseutuelinkeinolain 5§:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta vastaavat yhteenlasketut tulot eivät saa ylittää 165 000 markkaa vuodessa. Tulot todetaan asian vireilletuloajankohtaa edeltäneessä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettujen veronalaisten tulojen perusteella huomioon ottaen kuitenkin arvioidut tai muutoin todettavissa olevat tuloissa tapahtuneet muutokset.

Jos yritystä harjoittavat useammat henkilöt, jotka eivät ole aviopuolisoita tai muita maaseutuelinkeinolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, otetaan huomioon eniten ansaitsevan tulot.

Maaseutuelinkeinolain 5§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen muusta kuin maaseutuelinkeinolain mukaisesta yritystoiminnasta saamien valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetun sen yhteisön osakkaan tai jäsenen ja häneen edellä 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön tulot, jolla ne ovat suurimmat.

Maatilahallitus tarkistaa edellä 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

Asuminen

Milloin yrittäjä ei asu yrityksen sijaintipaikalla, pidetään asumisetäisyyttä yrityksen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisena, jos asuinpaikka sijaitsee maaseutuelinkeinolain 11§:n 1 momentissa tarkoitetun alueen ulkopuolella ja kulkukelpoinen tie-etäisyys on enintään:

1)viisi kilometriä varsinaista maataloutta harjoittavan maatilan talouskeskuksesta;

2)30 kilometriä yksinomaan metsätaloutta ja 12 kilometriä erikoismaataloutta harjoittavan tilan lähimmistä tiluksista; maatilan yhteydessä toimiva pienyritys tai turkistarha saa kuitenkin sijaita enintään 12 kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta ja yksinomaan luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvaa maaseudun pienyritystoimintaa harjoittava yritys enintään 12 kilometrin, kalastustukikohta kuitenkin enintään 30 kilometrin etäisyydellä yrittäjän asuinpaikasta.

Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi luonnollinen henkilö, on 16§:n 1 momentin tapauksia lukuun ottamatta vähintään yhden yrityksen toimintaan omatoimisesti osallistuvan henkilön täytettävä 1 momentissa säädetyt asumista koskevat vaatimukset.

Asumisetäisyys voi olla 1 momentissa säädettyä pitempikin, silloin kun kauempana asuminen on väliaikaista eikä se pysyvästi haittaa tarkoituksenmukaisen tilakokonaisuuden muodostumista.

Poissaolo asuinpaikalta katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu:

1)sairaudesta;

2)maaseutuelinkeinolain mukaiseen yritystoimintaan liittyvästä opiskelusta;

3)asevelvollisuuden suorittamisesta; tai

4)muusta näihin verrattavasta syystä.

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku yrityksen hoitoon osallistuva yrittäjän perheenjäsen asu yrityksen sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä.

Vuokramaa

Maatilaan katsotaan kuuluvaksi sellaiset varsinaiseen maatalouteen, erikoismaatalouteen tai metsätalouteen soveltuvat kirjallisen vuokrasopimuksen nojalla hallitut alueet, joiden vuokra-aikaa on tukea haettaessa jäljellä vähintään viisi vuotta.

Yrityskoko

Maaseutuelinkeinolain mukaisia toimenpiteitä saadaan kohdistaa sellaiseen yksinomaan metsätaloutta harjoittavaan maatilaan, jonka metsämaan kestävä hakkuumäärä ylittää 100 kuutiometriä vuodessa, jos tila sijaitsee Lapin läänissä tai Oulun läänin alueella Hailuodon, Hyrynsalmen, Kuhmon, Kuivaniemen, Kuusamon, Pudasjärven, Puolangan, Ristijärven, Suomussalmen, Taivalkosken tai Yli-Iin kunnissa.

Maaseutuelinkeinolain mukaisia toimenpiteitä ei saa kohdistaa maatilaan, jonka metsämaan puuntuotto ylittää 900 kuutiometriä vuodessa. Jos maatilalla on peltoa alle 15 hehtaaria, saa puuntuoton enimmäismäärä kuitenkin olla kutakin tämän määrän alittavaa peltohehtaaria kohti 30 kuutiometriä suurempi kuin 900 kuutiometriä vuodessa. Metsämaan vuotuinen puuntuotto ei tässäkään tapauksessa saa kuitenkaan ylittää 1 200 kuutiometriä. Lisäaluetta saadaan antaa ja lainoittaa edellä tarkoitettua pienempään maatilaan enintään niin paljon, että siitä muodostuu enimmäiskokoa vastaava maatila.

Metsämaan puuntuotto lasketaan 2 momenttia sovellettaessa maanostolainoituksen osalta kestävän hakkuumäärän perusteella ja muutoin säännöllisen kasvukunnon perusteella.

Kestävällä hakkuumäärällä tarkoitetaan suurinta mahdollista hakkuumäärää, joka voidaan hakata metsästä pienentämättä vastaisia hakkuumahdollisuuksia ainakaan olennaisesti.

Vyöhykejako

Maaseutuelinkeinolain mukaisen tuen määräämistä varten maa jaetaan neljään vyöhykkeeseen seuraavasti:

Ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluvat seuraavat kaupungit ja kunnat:

Eno, Enonkoski, Enontekiö, Hailuoto, Haukipudas, Houtskari, Hyrynsalmi, Ii, Ilomantsi, Inari, Iniö, Juankoski, Juuka, Kaavi, Kajaani, Kannonkoski, Karstula, Kemi, Kemijärvi, Keminmaa, Kiihtelysvaara, Kiiminki, Kinnula, Kittilä, Kivijärvi, Kolari, Korppoo, Kuhmo, Kuivaniemi, Kustavi, Kuusamo, Kyyjärvi, Lehtimäki, Lieksa, Muonio, Nauvo, Nurmes, Outokumpu, Paltamo, Pelkosenniemi, Pello, Polvijärvi, Posio, Pudasjärvi, Puolanka, Pylkönmäki, Ranua, Rautavaara, Ristijärvi, Rovaniemi, Rovaniemen maalaiskunta, Rymättylä, Rääkkylä, Saari, Salla, Savonranta, Savukoski, Simo, Sodankylä, Soini, Sotkamo, Suomussalmi, Taivalkoski, Tervola, Tohmajärvi, Tornio, Tuupovaara, Tuusniemi, Utajärvi, Utsjoki, Uukuniemi, Vaala, Valtimo, Varpaisjärvi, Velkua, Vuolijoki, Värtsilä, Yli-Ii, Ylikiiminki ja Ylitornio; ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluvat lisäksi sisäasiainministeriön aluepolitiikasta annetun lain (1168/88) mukaiseen ensimmäiseen perusvyöhykkeeseen määräämät kunnanosat, saaret ja saaristo-osat.

Toiseen vyöhykkeeseen kuuluvat seuraavat kaupungit ja kunnat, siltä osin kuin ne eivät kuulu ensimmäiseen vyöhykkeeseen:

Alajärvi, Alavieska, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Haukivuori, Heinävesi, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Joensuu, Jäppilä, Kalajoki, Kangaslampi, Kannus, Karttula, Karvia, Kaustinen, Keitele, Kempele, Kerimäki, Kestilä, Kesälahti, Kihniö, Kitee, Kiuruvesi, Kokkola, Konginkangas, Konnevesi, Kontiolahti, Kortesjärvi, Kruunupyy, Kuopio, Kälviä, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Leivonmäki, Leppävirta, Lestijärvi, Liminka, Liperi, Lohtaja, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Maaninka, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulu, Oulunsalo, Parikkala, Pattijoki, Pedersören kunta, Perho, Pertunmaa, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Pulkkila, Punkaharju, Puumala, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pyhäselkä, Raahe, Rantasalmi, Rantsila, Rautalampi, Reisjärvi, Ruukki, Saarijärvi, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Sulkava, Sumiainen, Suolahti, Suonenjoki, Temmes, Tervo, Toholampi, Tyrnävä, Töysä, Ullava, Uurainen, Vehmersalmi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virtasalmi, Ylivieska ja Äänekoski; toiseen vyöhykkeeseen kuuluvat lisäksi sisäasiainministeriön aluepolitiikasta annetussa laissa tarkoitettuun toiseen perusvyöhykkeeseen määräämät kunnanosat, saaret ja saaristo-osat.

Kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat seuraavat kaupungit ja kunnat siltä osin, kuin ne eivät kuulu ensimmäiseen ja toiseen vyöhykkeeseen:

Alahärmä, Alavus, Anttola, Dragsfjärd, Hankasalmi, Hartola, Heinola, Heinolan maalaiskunta, Ikaalinen, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Jaala, Jalasjärvi, Joroinen, Joutsa, Jurva, Juva, Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Jämijärvi, Jämsä, Jämsänkoski, Kangasniemi, Kankaanpää, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kemiö, Keuruu, Kiikoinen, Korpilahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuhmoinen, Kullaa, Kuorevesi, Kuortane, Kurikka, Kuru, Laihia, Lapua, Laukaa, Lavia, Lemi, Maalahti, Maksamaa, Miehikkälä, Mikkeli, Mikkelin maalaiskunta, Mustasaari, Muurame, Mänttä, Mäntyharju, Noormarkku, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Parkano, Peräseinäjoki, Petäjävesi, Pieksämäen maalaiskunta, Pieksämäki, Pomarkku, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Savitaipale, Savonlinna, Seinäjoki, Suodenniemi, Suomenniemi, Sysmä, Säynätsalo, Taipalsaari, Teuva, Toivakka, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vilppula, Virolahti, Virrat, Vähäkyrö, Västanfjärd, Vöyri, Ylihärmä, Ylistaro, Ylämaa ja Ähtäri; kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat lisäksi sisäasiainministeriön aluepolitiikasta annetun lain kolmanteen perusvyöhykkeeseen määräämät kunnanosat, saaret ja saaristo-osat.

Neljänteen vyöhykkeeseen kuuluvat seuraavat kaupungit ja kunnat, siltä osin kuin ne eivät kuulu ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen vyöhykkeeseen:

Alastaro, Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Eura, Eurajoki, Forssa, Halikko, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Helsinki, Hollola, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Imatra, Inkoo, Janakkala, Jokioinen, Joutseno, Juupajoki, Järvenpää, Kaarina, Kalanti, Kalvola, Kangasala, Karinainen, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Kisko, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Koski Hl., Koski Tl., Kotka, Kouvola, Kuhmalahti, Kuusankoski, Kuusjoki, Kylmäkoski, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lapinjärvi, Lappeenranta, Lappi, Lempäälä, Lemu, Lieto, Liljendal, Lohja, Lohjan kunta, Loimaa, Loimaan kunta, Loppi, Loviisa, Luopioinen, Luumäki, Luvia, Längelmäki, Marttila, Masku, Mellilä, Merimasku, Mietoinen, Mouhijärvi, Muurla, Mynämäki, Myrskylä, Mäntsälä, Naantali, Nakkila, Nastola, Nokia, Nousiainen, Nummi-Pusula, Nurmijärvi, Orimattila, Oripää, Orivesi, Padasjoki, Paimio, Parainen, Pernaja, Perniö, Pertteli, Piikkiö, Pirkkala, Pohja, Pori, Pornainen, Porvoo, Porvoon maalaiskunta, Pukkila, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Pöytyä, Raisio, Rauma, Rauman maalaiskunta, Renko, Riihimäki, Ruotsinpyhtää, Rusko, Sahalahti, Salo, Sammatti, Sauvo, Sipoo, Siuntio, Somero, Suomusjärvi, Säkylä, Särkisalo, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Tarvasjoki, Tenhola, Toijala, Turku, Tuulos, Tuusula, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vantaa, Vehkalahti, Vehmaa, Vesilahti, Vihti, Viiala, Viljakkala, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä.

Avustusten hakeminen ja myöntäminen

Avustusta koskeva hakemus liitteineen on toimitettava yrityksen sijaintikunnan maatalousviranomaiselle, jonka tulee toimittaa hakemus lausuntoineen asianomaiselle maaseutupiirille. Jos samaan hankkeeseen haetaan sekä avustusta että lainaa, voidaan sekä avustus- että lainahakemus liitteineen toimittaa luottolaitokselle, joka toimittaa ne edelleen kunnan maatalousviranomaiselle lausunnon antamista varten. Kunnan maatalousviranomainen toimittaa hakemukset oman lausuntonsa kera edelleen maaseutupiirille käsiteltäviksi tai lausunnon antamista varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun lausunnon antaa maataloussihteeri. Jollei kunnassa ole maataloussihteeriä, lausunnon antaa maatalouslautakunnan puheenjohtaja, tai jos kunnassa ei ole maatalouslautakuntaa, maatalouslautakunnista annetun lain (1276/88) 1§:ssä tarkoitettu maatalouslautakuntaa vastaava toimielin tai vapaakuntakokeilusta annetun lain (718/88) nojalla maatalouslautakunnan tehtäviä hoitava toimielin tai viranhaltija.

Investointiavustusta koskevaan hakemukseen on liitettävä suunnitelma, työn kustannusarvio sekä maksuvalmius- ja kannattavuuslaskelma. Kannattavuuden arviointi ei ole tarpeen silloin, kun haetaan avustusta asuinrakennuksen peruskorjausta ja laajentamista, työympäristön tai asuinympäristön parantamista tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellista investointia varten.

Avustusta ei saa myöntää ennen avustushakemuksen toimittamista aloitettuun hankkeeseen. Rakennustyötä ei kuitenkaan saa aloittaa, ennenkuin avustus on myönnetty. Avustus voidaan edellä sanotun estämättä kuitenkin myöntää, milloin siihen on perusteltua syytä.

Avustuksen myöntää maaseutupiiri.

Lainahakemusten käsittely

Milloin lainahakemuksesta on hankittava kunnan maatalousviranomaisen lausunto, lainalausunnon antamisesta on vastaavasti voimassa, mitä 7§:n 2 momentissa säädetään.

Lainahakemuksen toimittamisesta luottolaitokselle sekä hankkeen ja rakennustyön aloittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä 7§:n 3 ja 4 momentissa säädetään.

Maanostolainaa koskeva hakemus on toimitettava luottolaitokselle vuoden kuluessa kauppa- tai muun saantokirjan allekirjoittamisesta.

Avustava organisaatio

Maaseutuelinkeinolain 47§:n 2 momentissa tarkoitetuilta viranomaisilta ja yhteisöiltä voidaan tarvittaessa pyytää niiden toimialaan kuuluvaa maaseutuelinkeinolain mukaisiin hankkeisiin liittyvää neuvontaa, avustamista suunnittelu- ja valvontatehtävissä sekä lausuntoja ja muutakin maaseutuelinkeinolainsäädännön täytäntöönpanoa varten tarpeellista asiantuntija-apua.

10§
Muu lainoitus

Jos hankkeen kustannukset ovat suuremmat kuin 1 500 000 markkaa, ei maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettua lainaa saa myöntää, jos Kehitysaluerahasto Oy on valmis myöntämään tähän hankkeeseen lainaa.

11§
Valtionlainoista aiheutuvien kulujen korvaaminen

Maaseutuelinkeinolain 30§:n 1 momentissa mainituista kuluista maksetaan luottolaitokselle vuosittain lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 1,2 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä.

Luottolaitos ei saa 1 momentissa säädetyn lisäksi periä lainansaajalta valtionlainan säännönmukaiseen käsittelyyn ja hoitoon välittömästi liittyvistä kustannuksista muuta korvausta.

2 luku

Maatilojen rahoittaminen

12§
Aloittamisavustus

Aloittamisavustus voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun edellytykset maaseutuelinkeinolain mukaisen maanostolainan myöntämiselle ovat olemassa.

Edellytyksenä aloittamisavustuksen myöntämiselle on, että hakemus tehdään vuoden kuluessa siitä, kun tilan luovutus- tai muu saantokirja on allekirjoitettu. Maatila katsotaan vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen ja perintökaaren 25 luvun 1 b§:n 2 momentin tilanteissa hankituksi silloin, kun maatilasta on hankittu vähintään yksi kolmasosa.

Jos maatilan omistus- tai hallintasuhteissa tapahtuu muutos omistajan kuoleman johdosta, voidaan aloittamisavustuksen maksamatta oleva osa hakemuksesta maksaa leskelle tai sellaiselle uudelle omistajalle tai haltijalle, joka tai jonka puoliso on omistus- tai hallintaoikeuden siirtyessä alle 35-vuotias.

13§
Aloittamisavustuksen kohteet

Aloittamisavustusta voidaan suorittaa hakijan esittämien selvitysten mukaan maatilatalouden aloittamisvaiheessa tarpeellisiin tuotannollisista investoinneista aiheutuviin kustannuksiin, maatilan asuin- ja tuotantorakennusten rakentamisesta, laajentamisesta tai peruskorjaamisesta johtuvien normaalikorkoisten lainojen takaisinmaksuun sekä maatilan kehittämisestä aiheutuvista neuvonta- ja koulutuspalveluista syntyviin kustannuksiin.

Aloittamisavustusta saa maksaa sinä vuonna, jona tuki on myönnetty sekä kolmena seuraavana vuonna.

14§
Aloittamisavustuksen määrä

Aloittamisavustuksen määrä on enintään 75 000 markkaa.

Aloittamisavustuksen määrä riippuu hankitusta maatilasta tai sen osasta sovitun vastikkeen ja kyseisen omaisuuden perintökaaren 25 luvun 2§:n mukaisen arvon keskinäisestä suhteesta seuraavasti:


 vastike/         aloittamisavustus enintään
 PK 25:2 arvo
     -0,45        50 000 mk
 0,45-0,70        suhdeluvun alarajalla 50 000 
                  mk, mistä tuki nousee tasaisesti 
                  ylärajalle 75 000 mk:aan
 0,70-1,00        75 000 mk
 1,00-1,75        suhdeluvun alarajalla 75 000 
                  mk, mistä tuki alenee tasaisesti 
                  ylärajalle 25 000 mk:aan

Edellä 2 momentissa tarkoitettua vastiketta laskettaessa otetaan huomioon maatilasta tai sen osasta maatalousirtaimistoineen rahana maksettava kauppahinta sekä poismaksettavat ja siirtyvät velat. Perintökaaren 25 luvun 2§:n mukaista arvoa määriteltäessä irtaimiston arvo lasketaan elottoman maatalousirtaimiston osalta verotuksessa luovutusajankohtana poistamattoman ja elollisen irtaimiston osalta käyvän arvon mukaan.

Mikäli 2 momentissa tarkoitettu suhdeluku on suurempi kuin 1,75, voidaan aloittamisavustusta myöntää vain, jos hakija ei ole hankkinut maatilaansa vanhemmiltaan tai toiselta heistä taikka heistä toisen kuoleman jälkeen suoritetun perinnönjaon tai osituksen yhteydessä. Aloittamisavustuksen määrä on tällöin enintään 25 000 markkaa. Aloittamisavustusta ei kuitenkaan makseta, jos suhdeluku on suurempi kuin 3,00. Aloittamisavustus myönnetään täysinä tuhansina markkoina.

15§
Maatilojen investointiavustus

Tuotantorakennuksen rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja laajentamiseen investointiavustusta saadaan myöntää 6§:ssä tarkoitetulla ensimmäisellä vyöhykkeellä hyväksytyn kustannusarvion määrästä seuraavasti:

1) enintään 60 prosenttia Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa;

2) enintään 40 prosenttia Kemijärven kaupungissa, Kittilän, Kolarin, Kuusamon, Muonion, Pelkosenniemen, Pellon, Posion ja Ranuan kunnissa, Rovaniemen maalaiskunnassa, Rovaniemen kaupungissa, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Ylitornion kunnissa;

3) enintään 20 prosenttia muilla kuin 1 ja 2 kohdassa mainituilla ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluvilla alueilla; aluepolitiikasta annetun lain 11§:ssä tarkoitetuilla erityisalueilla avustus on kuitenkin tällöin enintään 30 prosenttia.

Peltojen salaojittamiseen sekä tientekoon investointiavustusta voidaan myöntää 6§:ssä tarkoitetulla ensimmäisellä vyöhykkeellä enintään 40 prosenttia, toisella vyöhykkeellä enintään 35 prosenttia ja kolmannella vyöhykkeellä enintään 30 prosenttia hyväksytyn kustannusarvion määrästä. Tienteon osalta kustannusarviossa ei hyväksytä oman työn osuutta.

Ympäristönsuojelullisiin investointeihin sekä työsuojelullisten investointien suunnittelukustannuksiin avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksytyn kustannusarvion tai hyväksyttyjen suunnittelukustannusten määrästä.

Investointiavustusta voidaan myöntää kotimaisten energialähteiden käytön, energiansäästön ja uuden energiantuotantoteknologian käyttöönoton edistämiseksi. Tukemiskelpoisena pidetään sellaisen energiaa tuottavan laitoksen rakentamista tai laitoksen muutostyötä, joka hyödyntää jätelämpöä, vesistön, ilman tai maaperän lämpöä, kotimaista polttoainetta taikka tuulta tai aurinkoa. Investointiavustusta voidaan myöntää myös toiminnassa olevan sellaisen energiaa tuottavan laitoksen rakentamista ja muutostöitä varten, jonka tarkoituksena on kotimaisen polttoaineen käytön tehostaminen, sen lisääminen tai siihen siirtyminen. Avustusta voidaan myöntää enintään 20 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, uuden teknologian käyttöönoton edistämisen osalta kuitenkin enintään 40 prosenttia.

16§
Tulevan tilanpidon jatkajan maanosto- laina ja tilaosuuksien lunastus

Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle maatilan tai lisäalueen hankkimista varten, jos hankittu alue soveltuu lisäalueeksi hakijan vanhempien tai toisen heistä omistamaan maatilaan. Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle myös perintökaaren 25 luvun 1 b §:n tilanteissa silloin, kun hankittu alue soveltuu lisäalueeksi hakijan yhdessä eloon jääneen vanhemman kanssa omistamaan maatilaan.

Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidonjatkajalle myös maatilan määräosan hankkimista varten, jos maatila tulee kyseisen hankinnan kautta hakijan ja hänen vanhempiensa tai hakijan ja hänen toisen vanhempansa yksinomaiseen yhteisomistukseen.

17§
Lisämaanostolaina

Maanostolainaa peltolisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos pelto on yli 12 kilometrin etäisyydellä ostajan maatilan talouskeskuksesta kulkukelpoista tietä pitkin mitattuna. Erityisistä syistä etäisyys voi olla sanottua jonkin verran pitempi.

Maanostolainaa metsälisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos metsä on yli 30 kilometrin kulkuetäisyydellä ostajan talouskeskuksesta.

18§
Tuen myöntäminen useammalle kuin yhdelle henkilölle

Maanostolainaa maatilan tai asuntotilan hankkimista varten voidaan myöntää kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti, mikäli kaikki yhteisomistajat täyttävät asumisen osalta 3§:ssä säädetyt edellytykset. Aloittamisavustusta voidaan myöntää kahdelle tai useammalle maaseutuelinkeinolain 14§:n 1 momentissa tarkoitetulle avustuksensaajalle, mikäli he kaikki täyttävät sanotut asumista koskevat vaatimukset.

Jos maatilan yhteisomistajista ainakin yksi täyttää lainan tai avustuksen saamisen edellytykset sekä omistaa maatilasta vähintään yhden kolmasosan tai perintökaaren 25 luvun 1 b§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vähemmänkin, voidaan heille yhteisesti myöntää investointiavustusta ja muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua lainaa, vaikka muut yhteisomistajat eivät täyttäisikään sanottuja edellytyksiä. Mitä edellä on sanottu yhteisomistajista, koskee soveltuvin osin maatilaa tai sen osaa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsevia henkilöitä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävälle henkilölle tai edellytykset täyttäville henkilöille voidaan yksinäänkin myöntää investointiavustusta sekä muuta lainaa kuin maanostolainaa maatilan tai sen osan taikka asuntotilan hankintaan, jos maatilan muut yhteisomistajat tai -haltijat antavat siihen suostumuksensa.

19§
Maatilojen investointilaina

Maaseutuelinkeinolain 18§:ssä tarkoitettua maatilojen investointilainaa voidaan myöntää maatilatalouden harjoittamisessa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankkimiseen ja sen muutos- ja parannustöiden suorittamiseen. Investointilainaa voidaan myöntää lisäksi erikoismaatalouden harjoittamisessa tarpeellisen siementavaran, taimien ja muun vastaavan enintään kahtena kasvukautena tarvittavan monistusaineiston sekä kotieläintuotannossa tarvittavan eläinkannan hankkimiseen.

Lainoitettaviin kustannuksiin saadaan sisällyttää asuinympäristön kuntoonpanosta aiheutuvat kustannusarvion tai muun suunnitelman mukaiset kohtuulliset kustannukset.

20§
Investointilainan enimmäismäärät

Investointilainaa voidaan myöntää 6§:ssä tarkoitetuilla vyöhykkeillä asianomaisen käyttö- tai vaihto-omaisuuden hyväksyttävistä hankintakustannuksista enintään seuraavasti:


vyöhyke
ensimmäinen                   80 %
toinen                        70 %
kolmas                        65 %
neljäs                        60 %

Aluepolitiikasta annetun lain 11§:ssä tarkoitetuilla erityisalueilla, jotka sijaitsevat tämän asetuksen 6§:n mukaisella toisella, kolmannella ja neljännellä vyöhykkeellä, voidaan edellä 1 momentissa säädetyt enimmäismäärät ylittää enintään viidellä prosenttiyksiköllä.

3 luku

Pienyritystoiminnan rahoittaminen

21§
Investointiavustus

Investointiavustusta vaihto-omaisuuden hankintaan voidaan myöntää enintään puolen vuoden toimintajaksona tarvittavien raaka-aineiden, puolivalmisteiden ja tarvikkeiden sekä turkistarhauksessa tarvittavien siitoseläinten, muussa eläintenpidossa tarvittavan eläinkannan ja kasvintuotannossa enintään kahtena kasvukautena tarvittavan siementavaran, taimien ja muun vastaavan monistusaineiston osalta.

Investointiavustusta yritystoiminnan laajentamiseen ja käyttöomaisuuden uudistamiseen voidaan myöntää vain edellyttäen, että siten saavutetaan tuettavan yritystoiminnan tarjoamien työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten oleellinen lisäys.

Investointiavustusta voidaan myöntää pienyritystoiminnan ympäristönsuojelun tehostamiseen, vaikka hanke ei täytä 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä.

Jos uudistettavan käyttöomaisuuden hankintaan on aikaisemmin myönnetty valtion varoista avustusta, lainaa tai korkotukea, avustusta voidaan myöntää vain työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten lisäystä vastaavalta osalta.

22§
Investointiavustuksen määrä

Investointiavustusta maaseudun pienyritystoimintaan voidaan myöntää 6§:ssä tarkoitetuilla vyöhykkeillä hyväksyttävistä hankintakustannuksista enintään seuraavasti:


vyöhyke
ensimmäinen                    50 %
toinen                         45 %
kolmas                         35 %
neljäs                         30 %

Aluepolitiikasta annetun lain 11§:ssä tarkoitetuilla erityisalueilla voidaan 1 momentissa säädetyt enimmäismäärät ylittää enintään viidellä prosenttiyksiköllä.

23§
Käynnistysavustus

Käynnistysavustusta voidaan myöntää maaseudun pienyritystoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin yhdeltä, kahdelta tai kolmelta tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista seuraavalta käynnistysvuodelta. Käynnistysavustuksen määrä hyväksyttävistä palkkakustannuksista voi 6§:n mukaisilla vyöhykkeillä olla enintään seuraava:


vyöhyke
ensimmäinen vyöhyke
1.käynnistysvuosi              50 %
2.käynnistysvuosi              45 %
3.käynnistysvuosi              40 %
toinen vyöhyke
1.käynnistysvuosi              35 %
2.käynnistysvuosi              30 %
3.käynnistysvuosi              25 %
kolmas ja neljäs vyöhyke
1.käynnistysvuosi              30 %
2.käynnistysvuosi              25 %

Aluepolitiikasta annetun lain 11§:ssä tarkoitetuilla erityisalueilla voidaan 1 momentissa säädetyt enimmäismäärät ylittää enintään viidellä prosenttiyksiköllä.

24§
Käynnistysavustus yrittäjälle

Yrittäjän itsensä osalta käynnistysavustusta voidaan myöntää vain aloittavaa tai sellaiseen verrattavaa yritystoimintaa varten. Avustus määrätään kokoaikaisesti työllistetyn henkilön laskennallisen enintään 60 000 markan suuruisen vuositulon perusteella. Avustusmäärää laskettaessa otetaan huomioon yrittäjän työpanos. Avustusmäärä lasketaan saman prosentin mukaan kuin työntekijäin palkkaukseen myönnettävä avustus. Maatilahallitus tarkistaa mainitun vuositulon vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

25§
Kehittämisavustus

Maaseutuelinkeinolain 21§:ssä tarkoitettua kehittämisavustusta voidaan myöntää koneiden ja laitteiden hankintaan enintään edellä 22§:ssä säädetty määrä.

26§
Kehittämisavustuksen kohteet

Kehittämisavustusta voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalveluiden osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Avustuksen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteuttaminen.

Kehittämisavustusta voidaan myöntää:

1) yrityksen ulkopuolisten asiantuntija- ja koulutuspalvelujen ostosta aiheutuviin kustannuksiin;

2) hankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta sekä siihen sisältyvästä koulutustilaisuudesta yritykselle aiheutuneisiin matkakuluihin;

3) yrityksen kehittämisen kannalta keskeisen uuden toimihenkilön palkkaamiseen edellyttäen, että kustannuksia ei voida lukea käynnistysavustuksen piiriin; sekä

4) sellaisiin muihin kustannuksiin, rakennusten ja kiinteistöjen hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia lukuunottamatta, jotka liittyvät uuden tuotantotekniikan tai uusien tuotteiden hankintaan.

Tuotantotoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden kustannukset saavat muodostaa enintään puolet kehittämishankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

27§
Lainat

Lainaa pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi voidaan myöntää aloitettavaan ja laajennettavaan yritystoimintaan sen käynnistämistä tai ylläpitämistä varten. Lainan suuruus on enintään 50 prosenttia puolen vuoden aikana tarvittavan käyttöpääoman tai sen lisäyksen määrästä. Lainaa pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi ei saa myöntää, jos yritykselle on samassa toimintavaiheessa myönnetty lainaa tai avustusta vaihto-omaisuuden hankkimista varten.

Myönnettäessä maanostolainaa maaseudun pienyritystoimintaan tarkoitetun kiinteistön hankintaan käytetään lainaehtoina soveltuvin osin maatilan lisäalueen lainoituksessa noudatettavia lainaehtoja.

4 luku

Asuntorahoitus

28§
Asuntolaina

Asuntolainaa voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Kyseisiä lainoja myönnettäessä on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että asianomaisilla toimenpiteillä edistetään hyvää ympäristön laatua.

Asuntolainan avulla rakennettavassa ja laajennettavassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa rakennuksessa olevan asunnon rakentamista ja laajentamista varten yhteensä enintään 200 neliömetriä. Erityisistä syistä voi laajennuksessa huoneistoala olla edellä sanottua jonkin verran suurempi. Peruskorjattavan asuinrakennuksen huoneistoala voi olla edellä sanottua suurempikin, mutta lainoitettavana huoneistoalana otetaan kuitenkin lukuun enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaa voidaan myöntää asuinrakennuksen laajentamista ja peruskorjaamista varten myös silloin, kun asuntoa tarvitaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetussa laissa (2/85) tarkoitetun maatalouslomittajan käyttöön.

29§
Avustus asuinrakennukseen

Maaseutuelinkeinolain 24§:ssä tarkoitetun avustuksensaajan katsotaan olevan heikossa taloudellisessa asemassa silloin, kun hänellä ei tulojensa ja varallisuutensa puolesta eikä myönnettävä asuntolaina huomioon ottaen ole edellytyksiä selviytyä asuntonsa peruskorjauksen ja laajentamisen aiheuttamista kustannuksista.

30§
Asuntotilan lainoitus

Maanostolainaa enintään kahden hehtaarin suuruisen asuntotilan hankkimiseen sekä määräosien hankkimista varten asuntotilasta voidaan myöntää vain, jos tilalla on vähintään tyydyttävässä kunnossa oleva ja kooltaan riittäväksi katsottava asuinrakennus. Jos asuntotilan vaatimukset täyttävä alue on pinta-alaltaan edellä sanottua suurempi, voidaan sen hankintahinnasta lainoittaa ainoastaan rakennuksen sekä edellä sanotun suuruisen rakennuspaikan osuutta vastaava kauppahinnanosa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua lainaa määräosan hankkimista varten ei saa myöntää, jos lainan hakijan ennestään omistama osuus tilasta on enemmän kuin yksi kolmasosa.

5 luku

Valtiontakaus

31§
Takausehdot

Valtiontakaus annetaan sellaisin ehdoin, että luottolaitoksen tulee hoitaa takausluottoa hyvää pankkitapaa noudattaen ja valvoa valtion etua takaajana sekä noudattaa maatilahallitukselta tätä varten mahdollisesti saamiaan ohjeita.

Takauksesta perittävät maksut on maksettava vuosittain kahdessa erässä maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettyjen valtionlainojen kantoaikoina.

Takausluoton maksuajan pidentämiseen on saatava maatilahallituksen suostumus.

Maatilahallituksella on oikeus määrätä takausluotto heti maksettavaksi, jos:

1) lainansaaja on vääriä tietoja antamalla aikaansaanut valtiontakauksen antamisen;

2) lainansaaja on laiminlyönyt takausluotosta erääntyneen lyhennyksen, koron tai muun suorituksen maksamisen;

3) lainansaaja on käyttänyt takausluottoa muuhun tarkoitukseen kuin mitä valtiontakausta annettaessa on edellytetty tai muutoin rikkonut valtiontakauksen ehtoja;

4) valtiontakauksen vastavakuuden arvioidaan olennaisesti huonontuneen;

5) lainansaaja on laiminlyönyt antaa maatilahallitukselle tai luotonantajalle luoton valvontaa ja yrityksen taloudellisen aseman seurantaa varten tarvittavia tietoja;

6) vakuutena olevan omaisuuden vakuutusta on huononnettu tai se on lakkautettu taikka sen on annettu raueta; tai

7) olosuhteet ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei laina enää täytä sitä tarkoitusta, mihin se on myönnetty.

32§
Akordin hyväksyminen

Jos maatilahallitus aikoo hyväksyä akordin tai siihen verrattavan järjestelyn, hyväksyä takausluoton vakuutena tai takauksen vastavakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoisen rahaksi muuttamisen tai luopua saatavastaan, sen on saatava toimenpiteeseen valtioneuvoston suostumus, jos saatava, josta luovutaan, tai toimenpiteestä aiheutuva tappio arvioidaan 1 000 000 markkaa suuremmaksi.

6 luku

Maan hankkiminen ja käyttäminen

33§
Maan hinnoittelu

Valtiolle ostettavaksi tarjotun tai vaihdettavan omaisuuden hinnoittelee ja ostotarjouksen tekee maaseutupiiri. Jos osto- ja vaihto-oikeutta ei ole määrätty maaseutupiirille, sen on tehtävä maatilahallitukselle esitys omaisuuden ostamisesta tai vaihtamisesta.

Kauppakirjan laatimisesta ja allekirjoittamisesta huolehtii maaseutupiiri, jollei maatilahallitus ilmoita huolehtivansa kyseisestä toimenpiteestä.

34§
Eläkeoikeuden korvaaminen

Jos valtiolle ostettua tilaa tai tilanosaa rasittaa eläkeoikeus, maaseutupiiri voi eläkeoikeuden haltijan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella suorittaa hänelle valtion varoista rahana eläkeoikeudesta saatua vuosituloa vastaavan määrän vuosineljänneksittäin etukäteen sopimuksen tekemisestä lukien niin kauan kuin hän on elossa tai maksaa hänelle eläkeoikeuden pääoma-arvoa vastaavan kertakaikkisen korvauksen.

Vuosineljänneksittäin suoritettavan korvauksen kulloinkin erääntyvä määrä on korotettava tai alennettava elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti.

Jos valtiolle ostettuun tilaan tai tilanosaan on vahvistettu kiinnitys eläkeoikeuden pysyvyyden vakuudeksi ja oikeuden haltijalle suoritetaan 1 momentissa tarkoitettu korvaus, maaseutupiirin on huolehdittava kiinnityksen kuolettamisesta.

35§
Käyttösuunnitelman laatiminen

Käyttösuunnitelman laatii maaseutupiirin piiripäällikön määräämä henkilö käytettävällä alueella tai sen läheisyydessä pidettävässä kokouksessa. Käyttösuunnitelma voidaan laatia piiripäällikön määräyksestä myös kokouksia pitämättä kirjallisena menettelynä.

Maaseutupiiri saa luovuttaa maaseutuelinkeinolain 41§:n 2 momentin mukaisesti käyttösuunnitelmaa laatimatta sellaisen maa-alueen tai muun omaisuuden, joka ei ole kooltaan tai arvoltaan huomattava tai jonka luovuttaminen ei aiheuta haitallista pirstoutumista. Lisäksi omaisuutta voidaan luovuttaa käyttösuunnitelmaa laatimatta maaseutuelinkeinolain 39§:ssä mainittuihin tarkoituksiin.

36§
Kokouksesta tiedottaminen ja muut tiedoksiannot

Jos käyttösuunnitelma laaditaan kokousmenettelyssä, on kokouksesta ilmoitettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja sen lisäksi kirjeellä asianomaiselle kunnalle ja mahdollisuuksien mukaan niille henkilöille, jotka saattavat tulla maan tai muun etuuden saajina kysymykseen. Alkukokouksessa voidaan päättää muiden kokousten pitämisestä ja niiden ilmoittamisesta.

Jos pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain (23/38) mukaan lunastetun tilan tai alueen saajana tulisi kysymykseen entinen omistaja tai hänen lähisukulaisensa, ei alkukokouksesta tarvitse ilmoittaa sanomalehdessä.

Kirjallisessa menettelyssä laadittavaa käyttösuunnitelmaa koskevat tiedoksiannot toimitetaan siten kuin maaseutuelinkeinolain 42§:n 1 momentissa säädetään.

37§
Maanostohakemus

Henkilön, joka haluaa ostaa lisäaluetta tai muuta omaisuutta, on toimitettava maaseutupiiriin 36 §:ssä tarkoitetussa kokousilmoituksessa tai muussa tiedoksiannossa mainittuun määräaikaan mennessä maanostohakemus. Hakemus voidaan toimittaa myös alkukokoukselle. Myöhemmin toimitettu hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi vain, mikäli se asian käsittelyä haittaamatta voi käydä päinsä.

38§
Etusijajärjestys

Lisäalueen, maatilan ja muun tämän lain mukaisen etuuden luovuttamisen edellytyksenä on, että toimenpide parantaa maaseutuelinkeinolain tavoitteiden mukaisesti maatalouden rakennetta ja sen toimintaedellytyksiä. Lisäaluetta haluavien keskinäistä etusijajärjestystä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon muodostuvien maatilojen elinkelpoisuus ja tilusten tarkoituksenmukainen sijainti sekä hakijoiden edellytykset menestyä maatilatalouden harjoittajina.

39§
Muistutus käyttösuunnitelmaehdotuksesta

Käyttösuunnitelmaehdotukseen tyytymätön asianosainen saa tehdä siitä kirjallisen muistutuksen maaseutupiirille 14 päivän kuluessa kokouksesta, jossa käyttösuunnitelmaehdotus on julkistettu. Jos käyttösuunnitelmaehdotus on laadittu kirjallisessa menettelyssä, 14 päivän määräaika muistutuksen tekemiselle alkaa siitä päivästä, jona asianosainen on saanut tiedon ehdotuksesta. Mikäli maaseutupiirillä ei ole oikeutta vahvistaa käyttösuunnitelmaa, maaseutupiiri siirtää asian lausuntonsa kera maatilahallituksen ratkaistavaksi.

40§
Kaava-alueet

Jos käyttösuunnitelma laaditaan maaseutuelinkeinolain 11§:n 1 momentisa tarkoitetulle alueelle taikka alueelle, joka on rakennuskiellossa rakennuskaavan tai rantakaavan laatimista varten, käyttösuunnitelman laatijan on pyydettävä laatimastaan käyttösuunnitelmaehdotuksesta asianomaisen kunnanhallituksen lausunto.

41§
Kauppakirjan allekirjoittaminen

Kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutetun omaisuuden osalta huolehtii valtion puolesta maaseutupiiri.

Ostajan on allekirjoitettava kauppakirja maaseutupiirin asettaman 30 vuorokauden pituisen määräajan kuluessa uhalla, että maaseutupiiri voi katsoa oikeuden ostamiseen rauenneeksi.

Muuhun kuin maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutettavan omaisuuden osalta huolehtii kauppakirjan laatimisesta ja sen allekirjoittamisesta valtion puolesta maaseutupiiri, milloin se on vahvistanut käyttösuunnitelman tai muutoin päättänyt luovutuksesta. Muutoin sanotuista toimenpiteistä huolehtii maatilahallitus.

42§
Kauppahinnan korko

Velaksi jäävälle myyntihinnan osalle on määrättävä maksettavaksi 12 prosentin suuruista vuotuista korkoa kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien.

43§
Hintavirheen korjaaminen

Jos ennen kauppakirjan allekirjoittamista havaitaan hinnan määräämisessä sattuneen laskuvirheen tai muun erehdyksen, voi maaseutupiiri tai, milloin kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa hinnan uudelleen. Jos laskuvirhe tai muu erehdys on vähäinen, se voidaan jättää oikaisematta.

Maaseutupiiri tai, jos kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa niin ikään hinnan uudelleen, jos tilan tai alueen arvo on olennaisesti muuttunut hinnan määräämisen jälkeen eikä kauppakirjaa vielä ole allekirjoitettu.

Mitä 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin osuuksien ja oikeuksien kohdalta.

44§
Ilmoitukset

Kun tila, alue tai osuus on myyty, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle maaseutuelinkeinolain 46§:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemiseksi saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Kun alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi on merkitty kiinteistörekisteriin, tulee maaseutupiirin lähettää ilmoitus samalle viranomaiselle merkinnän siirtämiseksi muodostettua tilaa koskevaksi.

Kun saaminen on täysin maksettu, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle panttivastuusta vapautumista koskevan merkinnän tekemistä varten.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava maaseutuelinkeinolain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista, mukaan luettuna myös sanotun lain ulkopuolisiin tarkoituksiin tapahtuneet luovutukset, viipymättä kauppahintarekisteriä varten asianomaiselle maanmittauskonttorille. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5§:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

7 luku

Lainaehdot

45§
Laina-aika

Valtionlainojen laina-aika porrastetaan investointikohteesta riippuen seuraavasti:


 1) maatilan hankinta           10-25vuotta 
 2) maatilan osan ja lisäalueen 
    hankinta                    5-25vuotta 
 3) kotieläintuotantorakennus   5-25vuotta 
 4) muu maatilan investointi, 
    yhteismetsän osakaskunnan 
    lisämaan ja osuuden osto 
    sekä pienyritystoiminta     5-15vuotta 
 5) asuntolainoitus             10-25vuotta 
 6) asuntotilan hankinta        5-15vuotta 

Edellä 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valtionlainan laina-aika on 6§:n mukaisella ensimmäisellä vyöhykkeellä kuitenkin vähintään 12 vuotta.

Korkotukilainan laina-aika sovitaan luottolaitoksen ja lainansaajan kesken.

Vuokra-alueelle rakennettaessa laina on maksettava takaisin jäljellä olevan vuokra-ajan kuluessa.

Lainaehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

46§
Valtionlainan takaisin periminen ja koron suorittaminen

Valtionlaina peritään takaisin siten, että lyhennyksen ja koron yhteismäärä on puolivuosittain suunnilleen yhtä suuri taikka yhtäsuurin puolivuotislyhennyksin.

Valtionlainan korot ja lyhennykset peritään puolivuosittain kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä. Lainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Lainan korko on suoritettava kunkin lainaerän nostopäivästä lukien, jollei maaseutuelinkeinolain 29§:n 2 momentissa säädetystä muuta johdu.

47§
Korkotukilainan erääntyminen ja korkojaksot

Korkotukilainan lyhennysten tulee erääntyä säännöllisesti vuosittain, puolivuosittain, neljännesvuosittain tai kuukausittain. Lyhennykset saadaan suorittaa tasalyhennyksinä tai siten, että koron ja lyhennyksen yhteismäärä on kulloinkin suunnilleen yhtäsuuri.

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan tai rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään kuitenkin viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Maatilahallitus voi hyväksyä valuuttamääräisen lainan korkotukilainaksi myös silloin, kun lainan pääoma erääntyy yhdessä tai muutoin edellä mainittua harvemmissa erissä takaisin maksettavaksi.

Korko on suoritettava yhden, kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden pituiselta korkojaksolta.

Muutoin korkotukilainan ehdot määräytyvät velkakirjaehtojen mukaisesti.

48§
Myyntihinnan tilittäminen

Maaseutuelinkeinolain mukaisten myyntihintojen lyhennysten ja korkojen maksuunpanossa, kannossa ja tilittämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/67) säädetään siinä mainittujen saamisten osalta. Kantoviranomaisena on lääninhallituksen sijasta kuitenkin maatilahallitus.

49§
Ylimääräinen lyhennys

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä sekä ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta ja niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

50§
Yhdellä kertaa maksettavat saamiset

Uutta maanostolainaa nostettaessa on ostettua tilaa tai aluetta ennestään rasittava ostajan vastattavakseen tai maksettavakseen ottama maaseutuelinkeinolain, maatilalain (188/77), maankäyttölain (353/58) tai muun aikaisemman maatila- ja asutuslainsäädännön mukainen laina tai valtion saaminen maksettava korkoineen yhdessä erässä heti takaisin. Luottolaitos voi kuitenkin siirtää edellä sanotut lainat uuden omistajan vastattaviksi, mikäli uutta maaseutuelinkeinolain mukaista maanostolainaa ei haeta. Pienyritystoimintaa varten myönnetty laina voidaan pankin suostumuksella siirtää yrityksen ostaneelle henkilölle, joka on maaseutuelinkeinolain mukaan tukemiskelpoinen.

Asiasta on pyydettävä ennen lainan siirtoa maaseutupiirin lausunto.

Saaminen on kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos maksamaton pääoma on enintään 5 000 markkaa.

51§
Lykkäykset

Lainansaajasta riippumattomista syistä aiheutuneiden vaikeuksien lieventämiseksi voidaan myöntää korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään vuosi kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta.

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä ja lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin maaseutuelinkeinolain 29§:ssä säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia puolivuotis- tai lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi yli kaksi vuotta tai kysymys on korkovapauden myöntämisestä, asia on saatettava maaseutuelinkeinolain 31§:n 2 momentissa tarkoitetussa lainatarkastuksessa käsiteltäväksi.

Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan 1 momentissa tarkoitettu lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla tai myönnetty helpotus peruuttaa.

52§
Työn suorittamisaika ja sen pidentäminen

Työ, jota varten on myönnetty maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettua avustusta tai lainaa, on tehtävä loppuun kahden vuoden kuluessa lainan tai avustuksen myöntämisestä lukien, jollei työn suorittamisaikaan ole myönnetty pidennystä. Jos työtä varten on myönnetty sekä avustusta että lainaa, lasketaan edellä mainitut määräajat lainan myöntämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua pidennystä on haettava ennen määräajan päättymistä. Pidennystä voidaan myöntää kerrallaan enintään vuosi ja yhteensä enintään kaksi vuotta.

Pidennystä koskeva hakemus on toimitettava kunnan maatalousviranomaiselle. Jos hakemus koskee avustusta taikka avustusta ja lainaa, 7§:n 2 momentissa tarkoitetun viranomaisen on lähetettävä hakemus lausuntonsa kera edelleen maaseutupiirille ratkaistavaksi. Jos hakemus koskee ainoastaan lainaa, maatalousviranomainen lähettää hakemuksen lausuntoineen lainan myöntäneelle luottolaitokselle, joka ratkaisee hakemuksen. Jos luottolaitos haluaa ratkaisussaan poiketa maatalousviranomaisen lausunnosta, on hakemus lähetettävä maaseutuelinkeinolain 31§:n 2 momentissa tarkoitetussa lainatarkastuksessa ratkaistavaksi.

53§
Luottolaitokselle suoritettavan korvauksen sekä korkotuen maksatus

Luottolaitosten on haettava valtionlainoista maksettavaa maaseutuelinkeinolain 30§:n mukaista korvausta maatilahallitukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitosten on haettava maaseutuelinkeinolain 28§:ssä tarkoitettua korkotukea maatilahallitukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta.

8 luku

Erinäiset säännökset

54§
Avustuksen maksatus

Maaseutupiiri maksaa maaseutuelinkeinolaissa tarkoitetun avustuksen hakemuksesta hankkeen kustannuksista laaditun tai työn suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Avustuksen saaja on velvollinen antamaan maaseutupiirille maksatusta ja avustuksen käytön valvontaa varten tarpeelliset selvitykset.

55§
Lainavarojen nostaminen

Maanostolaina saadaan nostaa enintään kahdessa erässä. Lainavarat on välittömästi käytettävä kauppakirjassa sovitun kauppahinnan, poismaksettavien luottojen ja kaupan rahoitukseen saadun luoton maksamiseen.

Investointilaina, asuntolaina ja pienyritystoiminnan rahoitukseen myönnetty laina saadaan nostaa yhdessä tai useammassa erässä maatilahallituksen määräämällä tavalla.

Lainan saajan on annettava lainan nostamista varten maatilahallituksen määräämät selvitykset.

56§
Valtionlainan irtisanominen sekä avustuksen takaisin periminen

Valtionlaina tai avustus voidaan määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

1) jos tuen saaja on käyttänyt myönnettyjä varoja muuhun kuin niitä myönnettäessä edellytettyyn tarkoitukseen;

2) jos tuen saaja on tukea tai sen maksatusta hakiessaan salannut tuen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon, joka on vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen;

3) jos tuen kohteena olevaa hanketta ei ole tehty valmiiksi asetetussa määräajassa tai hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen;

4) jos avustuksen kohteena oleva maatila on maaseutuelinkeinolain 49§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla pirstottu viiden vuoden kuluessa avustuksen myöntämisestä lukien tai jos lainoitettu tila on mainitun lain 50§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pirstottu;

5) jos tuen saaja on tuen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana ilman pakottavaa syytä lopettanut tuen myöntämisen perusteena olevan toimintansa tai olennaisesti supistanut sitä tai ilman maaseutupiirin suostumusta luovuttanut tuen kohteena olevaa käyttöomaisuutta taikka lainoitettua maatilaa tai sen olennaista osaa koskeva vuokrasopimus purkautuu laina-aikana;

6) jos luonnollisten henkilöiden harjoittaman lainoitetun yrityksen tai sen osan omistusoikeus siirtyy toiselle muun kuin perintöoikeudellisen saannon kautta taikka yritystoimintaa harjoittavan lainoitetun avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, osuuskunnan tai osakeyhtiön omistussuhteet muuttuvat siten, ettei yritystä voida maaseutuelinkeinolain 5§:n 1 ja 2 momentin säännösten mukaan enää katsoa tukemiskelpoiseksi;

7) jos lainoitetun maatilan viljelykset, metsä tai rakennukset ovat joutuneet lainansaajan toimenpiteiden tai laiminlyönnin johdosta rappiolle, eikä rappiolle joutumisen voida katsoa johtuneen alaikäisyydestä, vanhuudesta, sairaudesta tai muusta senkaltaisesta syystä;

8) jos lainan saaja tai maaseutuelinkeinolain 5§:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät ole kahteen vuoteen asuneet 3§:ssä tarkoitetulla etäisyydellä maatilasta tai eivät ole kahteen vuoteen omatoimisesti viljelleet lainoitettua maatilaa, eikä menettelyn voida katsoa johtuneen 7 kohdassa tarkoitetusta syystä;

9) jos vakuuden arvo on siinä määrin alentunut, että lainasta maksamatta olevan pääoman periminen vaarantuu;

10) jos koron tai lyhennyksen suorittaminen on viivästynyt kauemmin kuin 30 päivää;

11) jos lainansaaja tai takaaja on joutunut konkurssiin tai hakee akordia taikka jos takaaja on kuollut, eikä lainansaaja ole kehotuksesta asettanut lainan antajan hyväksymää riittävää vakuutta; tai

12) jos lainoitettu tila tai sen osa maaseutuelinkeinolain 50§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myydään ulosottotoimin.

Tilanpidon tulevan jatkajan lainoihin sovelletaan 1 momentissa sanottuja irtisanomisperusteita siten, että tilanpidon jatkajan ja hänen vanhempiensa omistamien tilojen ja tilanosien katsotaan yhdessä muodostavan maatilan.

57§
Takaisin perimisestä ja irtisanomisesta päättäminen

Avustuksen takaisin perimisestä päättää maaseutupiiri. Kunnan maatalousviranomaisen tehtävänä on tuen saajan olosuhteita seuraten valvoa laina- ja avustusehtojen toteutumista.

Maatilahallitus määrää lainan irtisanottavaksi 56§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla sekä maaseutupiiri 3-8 kohdan nojalla. Jos laina on myönnetty osaksi valtion vastuulla, voi maatilahallitus niin ikään määrätä lainan 56§:n 1 momentin 9 ja 11 kohdan nojalla irtisanottavaksi.

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

58§
Valtion myyntihintasaamisen irtisanominen

Valtion myyntihintasaaminen voidaan määrätä osaksi tai kokonaan yhdessä erässä heti maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä lainan irtisanomisesta säädetään 56§:n 1 momentin 2 ja 6-12 kohdassa. Myyntihintasaaminen voidaan määrätä yhdessä erässä heti takaisin maksettavaksi myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppakirjassa asetettuja muita kauppaehtoja.

59§
Irtisanomiskorko

Jos avustus, valtionlaina tai valtion myyntihintasaaminen määrätään osittain tai kokonaan takaisin maksettavaksi, peritään maksettavaksi määrätylle pääomalle 12 prosentin vuotuista korkoa. Edellä 56§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa on korko kuitenkin 16 prosenttia.

Jos takaisinperiminen perustuu 56§:n 1 momentin 1 tai 2 kohtaan, peritään irtisanomiskorko avustuksen tai lainan kunkin erän nostamisesta lukien. Jos takaisinperiminen perustuu omaisuuden tai sen osan luovutukseen, maatilan vuokrasopimuksen raukeamiseen, maatilan pirstomiseen taikka tuen kohteena olleen toiminnan lakkaamiseen tai olennaiseen supistamiseen, peritään 1 momentissa tarkoitettu irtisanomiskorko omistusoikeuden siirtymisestä, vuokrasopimuksen raukeamisesta, maatilan pirstomisesta taikka toiminnan lakkaamisesta tai olennaisesta supistumisesta lukien. Muissa tapauksissa irtisanomiskorko peritään takaisinperimistä koskevan päätöksen antamispäivästä lukien.

60§
Korkotuen lakkauttaminen ja takaisin- periminen

Korkotuen maksaminen voidaan lakkauttaa, jos kysymys on 56§:n 1 momentin 1-8 tai 12 kohdassa, taikka jos lainalle on myönnetty valtiontakaus, myös 9 tai 11 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Korkotuen lakkauttamisesta päättää 57§:n 1 momentin 1, 2, 9 ja 11 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa maatilahallitus ja muiden edellä tarkoitettujen tapausten osalta maaseutupiiri.

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen, maatilan vuokraoikeuden raukeamisen, maatilan pirstomisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, maksetaan korkotuki omistusoikeuden siirtymispäivään taikka vuokrasopimuksen raukeamisen, maatilan pirstomisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistumisen ajankohtaan saakka. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

Maatilahallitus voi määrätä lainansaajan maksamaan korkohyvitykset osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos kysymys on 56§:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Takaisin perittävälle määrälle on maksettava 16 prosentin vuotuista korkoa siitä päivästä lukien, jona maatilahallitus on maksanut korkotuen luottolaitokselle.

Luottolaitos voi irtisanoa korkotukilainan osaksi tai kokonaan heti takaisin maksettavaksi, jos korkotuen maksaminen lakkautetaan osaksi tai kokonaan.

Luottolaitoksen on maksettava liikaa perimänsä korkohyvitykset takaisin maatilahallitukselle sekä suoritettava takaisin maksettavalle määrälle 16 prosentin vuotuista korkoa korkotuen nostamisesta lukien.

61§
Tuen saajan avustusvelvollisuus valvonnassa

Jos maaseutuelinkeinolain mukaista lainaa tai avustusta saanut henkilö kieltäytyy antamasta avustuksen tai lainan käyttöön liittyviä tietoja taikka tili- ja muita asiakirjoja maatilahallituksen tai maaseutupiirin määräämille tarkastajille tai avustamasta tarpeellisessa määrin heitä maaseutuelinkeinolain 48§:n mukaisten tarkastusten muussa suorittamisessa, voi maatilahallitus määrätä valtionlainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, avustuksen perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin sekä korkotuen lakkautettavaksi ja perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin.

Takaisin perittävälle määrälle voidaan periä 16 prosentin vuotuinen korko lainan tai avustuksen tai sen ensimmäisen erän nostamisesta tai korkotuen maksamisesta lukien.

62§
Luottolaitokselle suoritetun korvauksen takaisin periminen

Maaseutuelinkeinolain 30§:n mukainen korvaus voidaan periä osaksi tai kokonaan takaisin luottolaitokselta sekä korvauksen maksaminen osaksi tai kokonaan lakkauttaa sellaisen lainan osalta, jonka suhteen luottolaitos ei ole maaseutuelinkeinolain, tämän asetuksen tai maatilahallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti valvonut lainavarojen nostamista tai ilmoittanut tietoonsa tulleista lainan irtisanomisperusteista maatilahallitukselle.

63§
Viivästyskorko

Jollei maaseutuelinkeinolaissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja valtiolle taikka valtiolta luottolaitokselle tulevia maksuja suoriteta määräajassa, voidaan maksamatta jätetystä suorituksesta periä viivästyskorkoa 16 prosenttia vuodessa erääntymispäivästä lukien. Lainansaajalta perittävä viivästyskorko määräytyy velkakirjaehtojen mukaisesti.

64§
Lainatarkastuksesta maksettava palkkio

Maaseutuelinkeinolain 31§:n 2 momentissa tarkoitetuille lainahakemuksia tarkastamaan määrätyille henkilöille maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista palkkiota, jonka suuruudesta päättää maa- ja metsätalousministeriö.

65§
Tutkimusvarojen myöntäminen

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista maatilatalouteen liittyvää rakentamista ja muuta maatilatalouden kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää sellaisten sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, jotka koskevat:

1) maatilojen asuntorakennustuotantoa ja asumista;

2) maatilatalouden tuotantorakennustoimintaa ja rakennusten käyttöä;

3) tyyppi- ja ohjepiirustuksina käytettävien rakennussuunnitelmien aikaansaamista;

4) maatilatalouden sisäistä rationalisointia; ja

5) muuta maatilatalouden ja siihen liittyvän pienyritystoiminnan kehittämistä.

Tutkimusvaroja saadaan käyttää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan samoinkuin aineiston kääntämiseen sekä sen ja tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemiseen.

66§
Tutkimusvarojen saajat

Tutkimusvaroja saadaan myöntää sellaiselle virastolle ja laitokselle sekä yhdistykselle, yhtiölle ja muulle yhteisölle, säätiölle ja yksityiselle henkilölle, jonka voidaan katsoa olevan pätevä tehtävän suorittamiseen.

Sellaisen tehtävän suorittamiseen, jonka tarkoituksena on patentilla suojattavan rakennusaineen, laitteen, koneen tai valmistusmenetelmän keksiminen tai kehittäminen, ei tutkimusvaroja saa myöntää.

67§
Tutkimusvarojen käyttö ja tilitys

Tutkimusvarat myöntää ja maksaa hakemuksesta maatilahallitus saatuaan asiasta lausunnon maa- ja metsätalousministeriöstä annetun asetuksen 11§:ssä tarkoitetulta maataloustutkimuksen neuvottelukunnalta. Varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion postisiirtotilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan. Tehtävän suorittamiseen voidaan antaa myös ennakkoa.

Tutkimusvarojen saajan on toimitettava maatilahallitukselle varojen käytöstä tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista sekä selvitys työn edistymisestä ja muista sen suorittamiseen liittyvistä seikoista.

Tutkimustulokset on julkaistava maatilahallituksen hyväksymällä tavalla.

68§
Muutoksenhaku

Maatilahallituksen maaseutuelinkeinolaissa ja tässä asetuksessa tarkoitetuissa asioissa antamiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla. Sanottu koskee myös maaseutupiirin päätöksestä tehdyn valituksen johdosta annettua maatilahallituksen päätöstä lukuunottamatta avustusten takaisin perimistä koskevia päätöksiä.

69§
Aikaisemman lainsäädännön mukaisten luottojen irtisanominen

Maatilalain ja maankäyttölain nojalla myönnettyjen lainojen irtisanomisessa sekä hoitopalkkioiden ja korkohyvitysten takaisinperimisessä noudatetaan aikaisempia säännöksiä ja sopimuksen ehtoja. Lainan irtisanomisesta päättää maatilahallituksen sijasta kuitenkin maaseutupiiri, jos irtisanominen tapahtuu maatilalain 72§:n tai 95§:n tai maatila-asetuksen 59§:n 1 momentin 7, 9, 10 tai 12-14 kohdan nojalla taikka maankäyttölainoista annetun asetuksen 32§:n 1 momentin 2, 4, 7 tai 10-12 kohdan nojalla. Maatilahallituksessa tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevat lainojen irtisanomista koskevat asiat käsitellään kuitenkin loppuun maatilahallituksessa.

70§
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä helmikuuta 1991.

Aloittamisavustuksen enimmäismäärä on 14§:n 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen vuonna 1991 kuitenkin enintään 62 500 markkaa ja se myönnetään täysinä viisinäsatoina markkoina. Aloittamisavustusta saadaan vuonna 1991 myöntää seuraavasti:


 vastike/            aloittamisavustus enintään
 PK 25:2 arvo
     -0,45           50 000 mk
 0,45-0,70           suhdeluvun alarajalla 50 000 
                     mk, mistä tuki nousee tasaisesti 
                     ylärajalle 62 500 mk:aan
 0,70-1,00           62 500 mk
 1,00-1,75           suhdeluvun alarajalla 62 500 
                     mk, mistä tuki alenee tasaisesti 
                     ylärajalle 25 000 mk:aan.

Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T.Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.