1118/1990
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1990
Julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka on koko maassa juhlallisesti vietettävä vuonna 1991
Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala on pannut ihmisen tekemään maan alamaisekseen (1 Moos. 1:28) sekä "viljelemään ja varjelemaan" luomakuntaa (1 Moos. 2:15). Näin ihminen on toiminnallaan jalostanut luonnon rikkauksia oman hyvinvointinsa parantamiseksi. Ihminen on kuitenkin käyttänyt kasvavaa tietoaan luonnon rakenteesta itsekkäästi hyväkseen ja rikkonut luonnon terveen ja hyvän järjestyksen. Luonnon kasvava vaurioituminen on näköpiirissä, ellei ryhdytä nopeisiin ja perustavanlaatuisiin toimenpiteisiin luomakunnan pelastamiseksi. Ihmiskunnalta edellytetään monessa suhteessa kokonaan uutta asennoitumista kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi.
Nykytilanteessa on kuitenkin näkyvissä myös toivon merkkejä. Monella taholla on havahduttu tajuamaan asian vakavuus ja asenteet ovat muuttuneet. Erityisesti monien nuorten lisääntyvä aktiivisuus ja huolenpito elinympäristön kysymyksissä ansaitsee tunnustuksen. Työssä oman maamme luonnon varjelemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin muun muassa teollisuuden piirissä. On myös virinnyt kansainvälistä yhteistyötä, joka on välttämätöntä maapallon luontoa uhkaavien haittojen torjumiseksi.
Toiminta ympäristön pelastamiseksi koskettaa laajasti ja syvästi kaikkia ihmisiä ja kansoja. Siksi on edelleen sekä kansalliselta pohjalta että kansainvälisen tutkimuksen ja seurannan avulla pyrittävä löytämään ratkaisuja näihin kysymyksiin. Vastuu kuuluu sekä yksityisille kansalaisille että myös yhteiskunnan päätöksentekijöille. Kotien ja koulujen antamalla kasvatuksella on tässä suuri merkitys.
Kristillisten kirkkojen ja niiden jäsenten on tunnettava vastuunsa ympäristökriisin uhatessa. Raamatun luomisuskon pohjalta on uudelleen kysyttävä, mikä on ihmisen tehtävä luomakunnan vallitsijana, viljelijänä ja varjelijana. Kirkkojen ja niiden seurakuntien on elämässään ja toimissaan etsittävä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa tuon uskon kanssa. Palvelemalla elävää Jumalaa, joka on ilmoittanut itsensä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä, kristilliset kirkot ja kristityt kutsutaan yhteiseen rukoukseen ja työhön luomakunnan kokonaisuuden terveen rakenteen uudelleen vahvistamiseksi ja säilyttämiseksi.
Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1991 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 20 päivänä, toukokuun 12 päivänä, syyskuun 22 päivänä ja lokakuun 20 päivänä, sekä määrännyt näiden rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista.
Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1990
Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto
Opetusministeri
Ole Norrback
Rukouspäivien tekstit
1991
1. Rukouspäivä
Apt. 2:42, 46–47: Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
1 Kor. 12:12–13, 27: Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Luuk. 24:46–48: Ja Jeesus sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat."
2. Rukouspäivä
Sananl. 14:26–27: Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Gal. 5:13–14: Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Joh. 15:26–27: Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani."
3. Rukouspäivä
Psalmi 117: Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!
Jes. 61:11: Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.
Mark. 12:13–17: Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?" Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni." Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin". Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
4. Rukouspäivä
Psalmi 104:24–30: Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
1 Moos. 9:8–11: Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen. "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikken kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa. Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."
Luuk. 4:16-19: Ja Jeesus saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".