614/1990

Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1990

Valtioneuvoston päätös turkisnahkojen väliaikaisesta hintatuesta

Eduskunnan myönnettyä tarkoitukseen varat valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt:

1 §
Soveltamisala

Maatalouspiiri voi myöntää turkisnahkojen tuottajalle väliaikaista hintatukea Suomessa vuonna 1990 tuotettavien ja myyntikautena 1990/91 markkinoitavien turkisnahkojen tuotantokustannusten kattamiseen.

2 §
Hintatuen saaja

Hintatukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, luonnollisten henkilöiden turkistarhauksen harjoittamista varten perustamalle yhtymälle, avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle tai osakeyhtiölle.

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että 1 momentissa mainittu yrittäjä on omaan lukuunsa harjoittanut turkiseläinten kasvatusta yhtäjaksoisesti kolmen viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajan ja sitä harjoittaa edelleen jatkuvasti omaan lukuunsa.

Hintatukea voi saada myös sellainen yksityinen turkistarhaaja, joka on 2 momentissa tarkoitettuna aikana saanut tai hankkinut vanhemmiltaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä turkistarhan tai osan siitä. Hintatuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että turkistarhaustoiminta on jatkunut joko vanhempien tai jatkajan toimesta yhtäjaksoisesti yhteensä vähintään kolmen kalenterivuoden ajan.

3 §
Tuettavan tuotannon laajuus

Hintatukea maksetaan enintään siitä tuotannon määrästä, joka vastaa 65 prosentin osuutta hakijan vuonna 1989 tuottamien turkisnahkojen kokonaismäärästä. Jos hakija on kuitenkin vuonna 1989 supistanut tuotantoaan enemmän kuin 30 prosenttia vuoden 1988 tuotannon kokonaismäärästä taikka jos tuotanto on vuonna 1989 plasmasytoositaudin tai muun erityisen syyn vuoksi ollut vakiintunutta tuotantoa alempi, saadaan hintatuen määräytymisen perusteeksi ottaa enintään se tuotannon määrä, joka vastaa 46 prosenttia vuonna 1988 tuotettujen nahkojen kokonaismäärästä.

Mikäli hakija on muuttanut tuotantosuuntaa vuoden 1989 kasvatuskauden jälkeen, voidaan vertailu eri tuotantosuuntien välillä suorittaa siten, että yksi ketun- tai supinnahka vastaa kahta minkin- tai hillerinnahkaa.

Maatilahallitus antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä hintatuen myöntämisen perusteeksi hyväksyttävän tuotannon laajuudesta.

4 §
Tuotantokustannushinnat

Hintatuen myöntämisen perusteena ovat seuraavat tuotantokustannukset keskimäärin kattavat hinnat:

mk/nahka
1)sinikettu 240
2)ketun lajiristeytykset 250
3)hopeakettu 270
4)supi 240
5)hilleri 120
6)minkki 120
5 §
Hintatuen määrä

Hintatukea myönnetään enintään 70 prosenttia 4§:n mukaisten hintojen ja hakijan vuonna 1990 tuottamista turkisnahoista myyntikaudella 1990/91 saamien keskimääräisten hintojen erotuksesta edellyttäen, että viimeksi mainitut hinnat ovat 4§:n mukaisia hintoja alemmat.

Mikäli hintatuen hakija saa myyntikautena 1990/91 myytävistä turkisnahoista laadun perusteella keskimääräistä yleistä hintatasoa korkeamman hinnan, tehdään hintatuen lopullista määrää laskettaessa vastaava suhteellinen korotus 1 momentin mukaisiin hintoihin. Keskimääräistä hintaa alemmalla hinnalla myytyjen turkisnahkojen osalta tehdään hintatuen lopullista määrää laskettaessa vastaava suhteellinen vähennys.

Maatilahallitus antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset hintatuen laskemistavasta.

6 §
Hintatuen hakeminen

Hintatukea on haettava asianomaiselta maatalouspiiriltä viimeistään 15 päivänä elokuuta 1990 maatilahallituksen hyväksymää hakemuslomaketta käyttäen.

Hakemukseen on liitettävä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:n antama todistus tai muu luotettava selvitys tuettavan tuotannon määrästä.

7 §
Varojen ohjaaminen

Maatilahallitus jakaa hintatukeen osoitetun määrärahan maatalouspiireittäin hyväksymiskelpoisten hakemusten suhteessa. Tarvittaessa maatilahallitus myös määrää, kuinka paljon hintatuen määrää on eri hakijoiden osalta alennettava, jotta maksettavien hintatukien yhteismäärä ei ylitä 110 miljoonaa markkaa.

8 §
Päätösehdot

Tuen saaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan maatalouspiirille tarhaustoiminnan lopettamisesta ja tarhan omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sekä siitä, että tuen saaja on hakenut akordia, joutunut konkurssiin tai selvitystilaan, taikka turkistarha on ulosmitattu.

Maatilahallitus ja maatalouspiiri sekä niiden valtuuttamat ovat oikeutettuja tarkastamaan hakijan liiketoimintaa hintatuen hakemisen ja lopullisen määrän vahvistamisen perusteena olevien seikkojen selvittämisen edellyttämässä laajuudessa sekä saamaan tarkastuksen edellyttämät asiakirjat ja muun aineiston käyttöönsä.

Edellä 1 ja 2 momentissa olevat seikat on mainittava myös hintatukipäätöksessä.

9 §
Hintatuen maksaminen

Maatalouspiiri maksaa hintatuen hakijan postisiirto- tai pankkitilille. Hintatuki maksetaan kahdessa erässä.

Ensimmäinen erä maksetaan syksyllä 1990 ilman eri hakemusta 6§:n perusteella annetun hintatukipäätöksen nojalla. Ensimmäisenä eränä maksetaan hintatukipäätöksessä hyväksytyn eläinmäärän perusteella enintään 50 markkaa kettua ja supia kohti sekä enintään 30 markkaa minkkiä ja hilleriä kohti sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Toisena eränä maksetaan hintatuen loppuerä myyntikauden 1990/91 päätyttyä. Toisen erän maksatuksen edellytyksenä on, että tuen saaja esittää maatalouspiirille maatilahallituksen määräämään ajankohtaan mennessä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:n antaman tai muun luotettavan kirjallisen selvityksen myytyjen turkisnahkojen lajista ja määrästä sekä niistä maksetuista yksikköhinnoista sekä kokonaishinnasta.

10 §
Hintatuen takaisinperiminen

Myönnetty hintatuki voidaan jättää maksamatta tai maksettu hintatuki periä kokonaan tai osaksi takaisin, jos tuen saaja on:

1) salannut hintatuen myöntämiseen tai maksamiseen vaikuttaneita seikkoja tai antanut niistä erehdyttäviä tietoja;

2) luovuttanut turkistarhansa tai siinä kasvatettavana olevat keskenkasvuiset turkiseläimet vuoden 1990 aikana muulle kuin turkistarhausta jatkavalle perilliselle tai sanottuna aikana muusta syystä lakannut harjoittamasta turkistarhausta omaan lukuunsa;

3) kieltäytynyt antamasta hintatuen myöntämistä, maksamista tai valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa taikka avustamasta tarpeellisessa määrin hintatuen myöntämiseen tai maksamiseen vaikuttavien seikkojen selvittämiseksi välttämättömien tarkastusten suorittamisessa;

4) saanut hintatukea liikaa tai muutoin perusteettomasti; tai

5) hakenut akordia, joutunut selvitystilaan tai konkurssiin, taikka tuen saajan hallinnassa oleva turkistarha on ulosmitattu.

Takaisin perittävälle hintatuen määrälle on 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maksettava 16 prosentin vuotuista korkoa sekä 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahdeksan prosentin vuotuista korkoa tuen maksamisesta lukien.

Hintatuen takaisin perimisestä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) säädetään.

Hintatuen myöntämistä koskevaan päätökseen on otettava ehdoksi, mitä edellä tässä pykälässä määrätään.

11 §
Täytäntöönpanoviranomaiset

Tämän päätöksen täytäntöönpanosta huolehtivat maatilahallitus ja sen alaiset maatalouspiirit.

Täytäntöönpanossa saadaan käyttää apuna Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:tä.

Tämän päätöksen täytäntöönpanosta Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:lle aiheutuvien kustannusten korvaamisesta päättää maa- ja metsätalousministeriö.

12 §
Tarkemmat määräykset

Tarkempia määräyksiä hintatuen myöntämisestä, maksamisesta, takaisinperimisestä sekä tämän päätöksen muusta täytäntöönpanosta antaa sekä tarvittavien hakemus- ja päätöslomakkeiden kaavan vahvistaa maatilahallitus.

13 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 4 päivänä heinäkuuta 1990.

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1990

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Erikoistutkija
Seppo Hassinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.