299/1990

Annettu Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1990

Ympäristöministeriön päätös yhdyskuntien vesiensuojeluinvestointeihin myönnettävien korkotukilainojen yleisistä ehdoista

Ympäristöministeriö on luottolaitosten varoista myönnettävistä eräistä korkotukilainoista 23 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (1015/77) 5§:n 1 momentin nojalla päättänyt:

1 §

Luottolaitosten varoista myönnettävistä eräistä korkotukilainoista annetun lain (1015/77, jäljempänä korkotukilainalaki) 2§:n 2 kohdassa, sellaisena kuin se on 3 päivänä marraskuuta 1978 annetussa laissa (824/78), tarkoitettua yhdyskuntien vesiensuojeluinvestointien toteuttamiseen annettavaa korkotukilainaa voidaan myöntää kunnalle, kuntainliitolle tai vedenhankintaa ja viemäröintiä taikka pelkästään jompaa kumpaa tarkoitusta varten perustetulle yhteisölle tai yhtymälle.

2 §

Korkotukilainan hyväksymisen edellytyksenä on, että

1) hanketta on pidettävä tarkoituksenmukaisena sekä vesiensuojelullisista, taloudellisista, terveydellisistä, sosiaalisista tai muista niihin verrattavista syistä tarpeellisena,

2) hanketta varten on laadittu hyväksyttävä suunnitelma kustannusarvioineen, jota laadittaessa on otettu huomioon vesien käytön kokonaissuunnitelma sekä alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma ja kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma, jos sellaiset ovat olemassa,

3) milloin hanke koskee vain jäteveden johtamista, vedenhankinta on asianmukaisesti järjestetty tai järjestetään jäteveden johtamista tarkoittavan hankkeen yhteydessä tai hyväksyttävä selvitys vedenhankinnan järjestämisestä annetaan.

Milloin asianomaista vesi- ja viemärilaitosta käyttää enemmän kuin 200 henkilöä, edellytyksenä lisäksi on, että kysymyksessä on yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetussa laissa (982/77) tarkoitettu yleinen vesi- ja viemärilaitos.

3 §

Sellaisina hankkeen kustannuksina, joita varten korkotukilainaa voidaan myöntää, otetaan huomioon korkotukilainaksi hyväksyvän viranomaisen hyväksymältä osalta hankkeen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Sellaisia laitteita ja rakennelmia, joita varten korkotukilainaa voidaan myöntää, ovat yleiseen tai muuhun vesi- ja viemärilaitokseen kuuluvat kaikki sen toimintaa varten tarpeelliset laitteet ja rakennelmat, kuten jätevedenpuhdistamot, lietteen käsittely- ja multauslaitteet, siirto-, purku- ja kokoojaviemärit sekä niihin liittyvät pumppaamot samoin vesijohdot, jos ne asennetaan samaan kaivantoon edellä mainittujen viemäreiden kanssa.

4 §

Korkotukilainaa voidaan myöntää enintään 60 prosenttia 3§:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Kuitenkin korkotukilainaa voidaan myöntää enintään 80 prosenttia sanotuista kustannuksista, jos hankkeen pääasiallinen vaikutusalue on haja-asutusalueella tai erityisten vesiensuojelullisten syiden vuoksi jätevesien käsittelylle ja johtamiselle asetetaan olennaisesti ankarampia vaatimuksia kuin yleensä.

Korkotukilainaa voidaan myöntää enintään 80 prosenttia 3§:ssä tarkoitetuista suunnittelemisesta aiheutuneista kustannuksista silloin, kun lainaa haetaan erikseen hankkeen suunnittelukustannuksiin.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi hankkeen vaikutusalueeksi katsotaan alue, jolta tulevan jäteveden johtamiseksi viemäröinti suoritetaan.

5 §

Kun korkotukilainaksi hyväksyttävän lainan suuruus määrätään 4§:n perusteella, on kiinnitettävä huomiota muun ohella hankkeen merkitykseen vesiensuojelun kannalta, vesiensuojeluinvestointien kalleuteen sekä kunnan, kuntainliiton tai kuntien perustaman yhteisön tai yhtymän ollessa hakijana, kunnan, kuntainliiton, yhteisön tai yhtymän jäsenkuntien taloudelliseen kantokykyyn.

Valtion tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä päätetään korkohyvityksen määrästä sekä vuosittain yhdyskuntien vesiensuojeluinvestointien toteuttamiseen annettavien korkotukilainojen enimmäismääristä.

6 §

Lainan hyväksymistä korkotukilainaksi koskevassa päätöksessä (korkotukipäätös) on mainittava lainan saaja, lainan käyttötarkoitus, lainan enimmäismäärä, laina-aika, perusteet lainasta maksettavalle korkotuelle ja hankkeen toteuttamiselle asetettu määräaika sekä päätökseen sisällytetyt työllisyys- ja muut ehdot.

7 §

Luottolaitos päättää lainan myöntämisestä saatuaan korkotukilainaksi hyväksyvän viranomaisen korkotukipäätöksen ja hyväksyttyään lainan vakuuden.

Korkotukilainan laina-aika on enintään 16 vuotta.

8 §

Vesi- ja ympäristöhallitus maksaa korkohyvityksen luottolaitokselle kahdesti vuodessa vesi- ja ympäristöhallituksen määrääminä päivinä. Maksamatta jääneen erääntyneen lyhennyksen osalta korkohyvitystä ei suoriteta erääntymispäivän jälkeiseltä ajalta. Tällöin lainansaaja on velvollinen maksamaan lainasta luottolaitoksen antolainauksessa yleisesti perimän koron mukaista korkoa.

Korkohyvitystä suoritetaan siten kuin valtion tulo- ja menoarvion asianomaisen momentin perusteluissa on määrätty. Ensimmäisen lainavuoden katsotaan alkavan silloin, kun laina tai sen ensimmäinen erä on nostettu.

Korkohyvitystä ei kuitenkaan makseta ulkomaisen luoton valuuttakurssin muutoksen aiheuttamien lisäkustannusten osalta.

9 §

Myönnetty korkotukilaina voidaan nostaa yhdellä kertaa sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävällä tavalla suoritettu taikka, mikäli asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, työn edistymisen mukaan enintään kolmessa erässä. Viimeinen erä, jonka tulee olla vähintään 20 prosenttia myönnetystä määrästä, on nostettavissa sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävästi loppuun suoritettu.

Asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri valvoo työn suorittamista ja tekee luottolaitokselle esityksen korkotukilainan tai sen erän nostamisesta sekä toimittaa nostoesityksen vesi- ja ympäristöhallitukselle tiedoksi.

Korkotukilaina tai sen ensimmäinen erä on korkohyvityksen menettämisen uhalla nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun edellytykset lainan tai sen ensimmäisen erän nostamiselle ovat täyttyneet.

10 §

Korkotukilaina maksetaan takaisin puolivuosittain yhtä suurina lyhennysmaksuina. Ensimmäinen lyhennysmaksu on suoritettava viimeistään vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin laina tai sen ensimmäinen erä on nostettu tai ollut nostettavissa. Kiinnitysluottopankin obligaatiovaroista myöntämän lainan takaisinmaksu voi kuitenkin tapahtua vastaavan obligaatiolainan ehtojen mukaisesti.

Lainansaajalta perittävä korko suoritetaan lyhennysmaksun yhteydessä. Korko voidaan kuitenkin periä lainansaajalta myös puolivuosittain, vaikka kiinnitysluottopankin obligaatiovaroista myöntämän korkotukilainan lyhennysmaksut suoritetaan vastaavan obligaatiolainan ehtojen mukaisesti.

Luottolaitos voi erityisen painavista syistä asianomaisen vesi- ja ympäristöpiirin esityksestä myöntää lykkäystä lyhennysmaksun suorittamiseen ilman korkohyvityksen menettämistä enintään viisi vuotta. Korkohyvitystä suoritetaan kuitenkin enintään niin monen vuoden ajalta, kuin asianomaisen momentin perusteluissa sen vuoden tulo- ja menoarviossa on määrätty, jona laina on myönnetty.

11 §

Korkotukilainat julistaa haettavaksi vesi- ja ympäristöhallitus.

Hakemus tehdään vesi- ja ympäristöhallituksen vahvistamaa lomaketta käyttäen ja toimitetaan asianomaiselle vesi- ja ympäristöpiirille.

Hakemukseen on liitettävä:

1) työtä varten laadittu suunnitelma, josta tulee käydä ilmi vesien käytön kokonaissuunnitelman sekä alueellisen vesihuollon yleissuunnitelman ja kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman huomioon ottaminen;

2) työn kustannusarvio, rahoitussuunnitelma ja rakentamisaikataulu;

3) selvitys veden hinnasta ja jätevesimaksun suuruudesta sekä mahdollinen selvitys vesiensuojeluinvestointien kalleudesta;

4) selvitys edellä 2§:n 3 kohdassa ja 2 momentissa mainituista seikoista sekä yleisen vesi- ja viemärilaitoksen ollessa kysymyksessä sen toiminta-alueesta;

5) selvitys siitä, että hanke voidaan vesilain mukaan toteuttaa;

6) mikäli hakijana on yhtymä tai yhteisö, jäljennökset perustamis- ja sääntöasiakirjoista, selvitys hallituksen kokoonpanosta ja asianomaisen kunnanhallituksen lausunto; sekä

7) vesi- ja ympäristöhallituksen lomakkeessa mainitut muut selvitykset.

Vesi- ja ympäristöpiiri voi yksittäistapauksissa sallia, ettei hakemukseen tarvitse liittää kaikkia edellä mainittuja selvityksiä.

12 §

Ympäristöministeriö vahvistaa vesi- ja ympäristöhallituksen esityksestä vesi- ja ympäristöpiirikohtaiset lainakiintiöt.

Lainakiintiöiden vahvistamiseksi vesi- ja ympäristöpiirien on toimitettava vesi- ja ympäristöhallitukselle sen tarpeellisiksi katsomat tiedot.

13 §

Hyväksyvä viranomainen voi tehdä ennakkovarauksen lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi sillä edellytyksellä, että hakija toimittaa vesi- ja ympäristöpiirin asettamassa määräajassa luottolaitoksen ilmoituksen lainan myöntämisestä.

Vesi- ja ympäristöpiirin tulee toimittaa korkotukipäätös asianomaiselle luottolaitokselle joko suoraan tai asianomaisen keskusrahalaitoksen kautta lainan myöntämistä varten. Päätös tulee toimittaa tiedoksi hakijalle sekä vesi- ja ympäristöhallitukselle. Yli 1 000 000 markan lainojen osalta vesi- ja ympäristöhallitus lähettää korkotukipäätöksen asianomaiselle luottolaitokselle tai keskusrahalaitokselle ja hakijalle ympäristöministeriön hyväksyttyä lainan korkotukilainaksi.

14 §

Asianomaisen luottolaitoksen tai keskusrahalaitoksen on ilmoitettava lainan nostamisesta vesi- ja ympäristöhallitukselle.

Luottolaitos voi hakemuksesta hyväksyä korkotukilainan siirtämisen toisen kunnan, kuntainliiton, 1§:ssä tarkoitetun yhteisön tai yhtymän nimiin ja vastattavaksi sekä vapauttaa aikaisemman velallisen vastuusta hankittuaan asiasta korkotukilainan hyväksyvän viranomaisen lausunnon. Siirtämisestä on ilmoitettava vesi- ja ympäristöhallitukselle.

15 §

Korkotukilainan saaja on velvollinen antamaan luottolaitokselle ja vesi- ja ympäristöpiirille lainavarojen käytön valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

Korkotukilainan saajan tulee noudattaa vesi- ja ympäristöpiirin hankkeen aloittamista, toteuttamista ja loppuunsaattamista koskevia määräyksiä sekä niitä ehtoja, joita tarkoitetaan työllisyyslain (275/87) 12§:ssä.

16 §

Korkotukilainaa koskevassa velkakirjassa on mainittava, että korkohyvitystä ei suoriteta, jos lainansaaja on käyttänyt varoja muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on myönnetty tai antanut olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon tai salannut lainan myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja. Lisäksi on mainittava, että tällaisessa tapauksessa lainansaajan on maksettava valtiolle lainan nostamispäivästä lukien lainasta suoritettu korkohyvitys ja lisäksi kaksi prosenttia vuotuista sakkokorkoa lainamäärästä.

Korkotukilainaa koskevaan velkakirjaan on otettava maininta myös siitä, että lainansaaja sitoutuu noudattamaan valtion lainojen, avustusten ja korkotuen työllisyysehtoja.

17 §

Asianomaisen vesi- ja ympäristöpiirin esityksestä vesi- ja ympäristöhallituksen on 16§:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksellään todettava, mistä ajankohdasta lukien korkohyvityksen suorittaminen lakkaa, ja määrättävä korkohyvityksen ja sakkokoron maksamisesta valtiolle. Asianomaisen luottolaitoksen tehtävänä on periä korkohyvitys ja sakkokorko lainansaajalta ja tilittää ne viipymättä valtiolle.

Jos korkotukilainan avulla rakennettuja laitteita ei hoideta tai pidetä kunnossa asianmukaisella tavalla tai jos korkotukilainan tarkoittamia töitä ei tehdä vesi- ja ympäristöpiirin määrääminä aikoina ja hyväksymällä tavalla, vesi- ja ympäristöhallitus voi asianomaisen vesi- ja ympäristöpiirin esityksestä päättää, että korkohyvityksen suorittaminen lakkaa.

18 §

Milloin korkohyvityksen suorittaminen on lakannut 16§:n 1 momentissa mainituista syistä, asianomaisella luottolaitoksella on oikeus katsoa laina ilman irtisanomista heti maksettavaksi erääntyneeksi.

Luottolaitos voi irtisanoa lainan, jos korkohyvityksen suorittaminen on lakannut 17§:n 2 momentin nojalla tai jos lainansaaja rikkoo luottolaitoksen yleisiä lainaehtoja.

19 §

Vesi- ja ympäristöhallitus antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita korkotukilainalain ja tämän päätöksen mukaan vesi- ja ympäristöpiireille kuuluvien tehtävien suorittamisesta.

20 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990.

Ennen mainittua voimaantulopäivää hyväksyttyihin korkotukilainoihin sovelletaan kuitenkin aikaisempia määräyksiä.

Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1990

Ympäristöministeri
Kaj Bärlund

Ylitarkastaja
Timo Mäkelä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.