Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1376/1989

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta annetun lain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun lain ( 56/80 ) 1§:n 2 momentti, 2-4§, 5§:n 2 kohta, 6-9§ sekä

lisätään 5§:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

1 §


Vesihuoltotoimenpiteillä tarkoitetaan tässä laissa yhdyskuntien yhteisesti tai kiinteistökohtaisesti järjestettävää vedenhankintaa, viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä sekä sen yhteydessä syntyvän lietteen hyötykäyttöä palvelevia toimenpiteitä.

2 §

Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää kunnalle, kuntainliitolle tai vedenhankintaa ja viemäröintiä taikka pelkästään vedenhankintaa tai viemäröintiä varten perustetulle yhtymälle tai yhteisölle taikka kiinteistön haltijalle vesihuoltotoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista varten.

Kiinteistön haltijalla tarkoitetaan tässä laissa kiinteistön omistajaa tai omistajan vertaista haltijaa taikka tontinvuokra- tai maanvuokrasopimuksen nojalla kiinteistöä hallitsevaa vuokramiestä.

3 §

Sellaisina hankkeen kustannuksina, joita varten vesihuoltoavustusta voidaan myöntää, otetaan huomioon avustuksen myöntävän viranomaisen hyväksymältä osalta vesihuoltotoimenpiteiden suunnittelemisesta ja toteuttamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset.

Sellaisia laitteita ja rakennelmia, joita varten vesihuoltoavustusta voidaan myöntää, ovat:

1)

yleiseen tai muuhun vesi- ja viemärilaitokseen kuuluvat kaikki sen toimintaa varten tarpeelliset laitteet ja rakennelmat sekä lietteen käsittely- ja multautuslaitteet; ja

2)

kiinteistökohtaisessa tai siihen verrattavassa hankkeessa tarpeelliset vedenhankinta-, viemäröinti- ja käymäläjätteen käsittelylaitteet sekä rakennuksen ulkopuoliset vesijohdot ja viemärit.

Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitkä ovat 2 momentissa tarkoitettuja laitteita ja rakennelmia. Asetuksella voidaan antaa vesi- ja ympäristöhallitukselle valta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä siitä, mitkä ovat sellaisia asetuksessa tarkoitettuja laitteita ja rakennelmia, joita varten vesihuoltoavustusta voidaan myöntää.

4 §

Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää enintään 30 prosenttia 3§:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Milloin avustuksen saajalle on myönnetty samaa hanketta varten valtion varoista lainaa tai lainaa, jonka osalta valtio maksaa korkotukea, näiden lainojen ja vesihuoltoavustuksen yhteismäärä saa olla enintään 60 prosenttia edellä tarkoitetuista kustannuksista.

Mikäli erityisten vesiensuojelullisten syiden vuoksi jätevesien käsittelylle ja johtamiselle asetetaan olennaisesti ankarampia vaatimuksia kuin yleensä taikka jos hankkeen pääasiallinen vaikutusalue on haja-asutusalueella ja sitä on sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi pidettävä erityisen tarpeellisena, voidaan tällaiselle hankkeelle myöntää vesihuoltoavustusta enintään 50 prosenttia hankkeen 3§:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Mikäli tällaista hanketta varten on myönnetty 1 momentissa tarkoitettuja lainoja, näiden lainojen ja vesihuoltoavustuksen yhteismäärä saa näissä tapauksissa olla enintään 80 prosenttia edellä tarkoitetuista kustannuksista.

5 §

Vesihuoltoavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että:


2)

hanketta varten on laadittu hyväksyttävä suunnitelma kustannusarvioineen, jota laadittaessa on otettu huomioon vesien käytön kokonaissuunnitelma sekä alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma ja kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma;


Vesihuoltoavustuksen myöntämisen edellytyksenä kiinteistökohtaista tai siihen verrattavaa hanketta varten on edellä 1 momentissa säädettyjen edellytysten lisäksi, että hankkeessa tarkoitettua kiinteistöä käytetään pysyvään asumiseen tai sitä tukevaan elinkeinotoimintaan.

6 §

Vesihuoltoavustuksen suuruutta 4§:n perusteella määrättäessä on kiinnitettävä huomiota hankkeen merkitykseen vedensaannin turvaamisen tai vesiensuojelun kannalta, vesihuollon järjestämisen kalleuteen sekä asianomaisen alueen työllisyystilanteeseen sekä hakijan mahdollisuuksiin saada hanketta varten luottolaitosten varoista myönnettävistä eräistä korkotukilainoista annetun lain 2§:n 2 kohdassa tarkoitettuja korkotukilainoja.

7 §

Vesihuoltoavustuksen myöntää asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalansa osalta vahvistamien kiintiöiden rajoissa. Avustuksen myöntämispäätöksessä voidaan asettaa avustuksen saajalle hankkeen aloittamista, toteuttamista ja loppuunsaattamista koskevia ehtoja. Vesihuoltoavustuksen hakemismenettelystä säädetään asetuksella.

Avustuksen myöntänyt viranomainen valvoo avustuksen käyttöä. Vesihuoltoavustuksen saaja on velvollinen antamaan avustuksen myöntäneelle viranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot, asiakirjat ja muun aineiston.

Avustuksen saajan tulee noudattaa myös niitä ehtoja, joita tarkoitetaan työllisyyslain (275/87) 12§:n 2 momentissa.

8 §

Vesihuoltoavustus voidaan maksaa avustuksen saajalle yhdellä kertaa sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävällä tavalla suoritettu ja kustannukset erääntyneet taikka, mikäli avustuksen myöntänyt viranomainen katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, työn edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan kahdessa tai enintään kolmessa erässä. Viimeinen erä, jonka tulee olla vähintään 20 prosenttia myönnetystä määrästä, maksetaan sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävästi loppuun suoritettu ja tilitys tarkistettu.

9 §

Vesi- ja ympäristöhallituksen on määrättävä vesihuoltoavustus kokonaan tai asianomaiselta osin takaisin maksettavaksi, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty, tai avustuksen saamiseksi antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen tai ehtojen asetteluun, taikka avustus on muutoin suoritettu virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Palautettavalle asvustusmäärälle on suoritettava sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa 12 prosenttia. Milloin palautusta tai korkoa ei ole maksettu valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä, avustuksen saajan on maksettava palautettavalle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin avustuksiin sovelletaan aikaisemman lain ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Hallituksen esitys 188/89

Laki- ja talousvaliok. miet. 22/89

Suuren valiok. miet. 180/89

Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1989

Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMaa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala

Sivun alkuun