1340/1989

Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1989

Laki maatilatalouden tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan väliaikaisesti 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun maatilatalouden tuloverolain (543/67) 4§, 5§:n 1 momentin 2 ja 4 kohta, 6§:n 1 momentin 1, 9 ja 11 kohta, 8§:n 3 ja 4 momentti sekä 11, 16, 17 ja 21§,

sellaisina kuin niistä ovat 4§, 5§:n 1 momentin 4 kohta ja 21§ 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (847/70), 5§:n 1 momentin 2 kohta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1039/85), 6§:n 1 momentin 1 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (303/82) ja 11 kohta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (374/68), 11§ osittain muutettuna 12 päivänä toukokuuta 1972 annetulla lailla (373/72), 16§ mainitussa 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa ja 17§ 2 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (900/83), sekä

lisätään väliaikaisesti 5§:n 1 momenttiin siitä mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla kumotun 12 kohdan sijaan uusi 12 kohta, 6§:n 1 momenttiin uusi 12 kohta sekä lakiin uusi 11 a ja 15 b§ seuraavasti:

4 §

Maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta sekä siihen tai metsätalouteen liittyvästä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä, rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus.

Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen maatalous- ja puutarhatuotteiden luovutushintaa.

Verovelvollisen ottaessa 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta yksityistalouden käyttöön muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua omaisuutta katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi.

5 §

Edellä 4§:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:


2) rakennuksesta ja rakennelmasta, jonka verovelvollinen on omistanut 10 vuotta lyhyemmän ajan, saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset kokonaan ja, omistusajan ollessa vähintään 10 vuotta tai kun rakennus on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä tai jos rakennus ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, tai menettelyn alettua on kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa rakennus tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä, tai jos verovelvollinen vesistön patoamista tai säännöstelyä varten on vapaaehtoisesti luovuttanut rakennuksen mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus, 60 prosenttia mainituista luovutushinnoista ja korvauksista, lukuun ottamatta verovelvollisen tai hänen perheensä asuntona taikka muuten heidän yksityistaloudessaan käytetystä rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saatuja luovutushintoja ja korvauksia, kuitenkin niin, että maatilan tai sen osan luovutuksen yhteydessä myös rakennuksista ja rakennelmista saadut voitot verotetaan 21§:ssä tarkoitetulla tavalla;


4) valtiolta maataloustuotannon tukemiseksi saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenraivauspalkkioita ja muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia ja verovelvollisen tai hänen perheensä asunnoksi taikka muuten heidän yksityistaloudessaan käytettäväksi tarkoitetun rakennuksen, rakennelman tai sen osan hankintaa ja perusparannuksia varten saatuja avustuksia, kuitenkin niin, että koneiden, kaluston ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset tuloutetaan 8§:ssä ja salaojitusavustukset 10§:ssä säädetyllä tavalla sekä rakennusten ja rakennelmien hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista;


12) verovelvollisen toiseen tulolähteeseensä siirtämän muun kuin 11 kohdassa tarkoitetun omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa;


6 §

Edellä 4§:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:

1) maataloudessa työskennelleille henkilöille rahana maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä pakollisesta eläkevakuutuksesta suoritetut maksut, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) perusteella suoritetut maksut ja maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut sekä verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet 7§:ssä säädetyin rajoituksin;


9) maataloudessa käytetyn, tilan metsästä otetun puun kantohinnat;


11) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut; sekä

12) verovelvollisen toisesta tulolähteestä maatalouteen siirtämän omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettu määrä.


8 §

Menojäännös on verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen sekä aikaisemmin käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä koneista, kalustosta ja laitteista verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintaan ja perusparannuksiin saaduilla avustuksilla.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainitun suuruisena.


11 §

Metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa tai kuntaryhmässä (metsäveroalue) verovuonna 1990 päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen. Tuoton arvioinnissa sovelletaan seuraavia perusteita (tuottoperusteet):

1) metsämaat jaetaan verotusta varten enintään neljään eri veroluokkaan;

2) eri veroluokkiin luetun metsämaan vuotuinen puuntuotos hehtaaria kohti määritetään kuutiometreinä (verokuutiometri) siten, että arvioitu tuotos ottaa huomioon puuston erilaisen rakenteen eri veroluokissa ja vastaa 1 kohdassa tarkoitettuihin veroluokkiin luettujen metsämaiden kuorellisen runkopuun vuotuista kasvua hehtaaria kohti (metsäveroluku);

3) yhteen verokuutiometriin arvioidaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta samassa suhteessa kuin niitä on metsämaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden rakenteessa (verokuutiometrin rakenne);

4) kantohintataso määritetään kullekin hakkuuvuodelle erikseen metsänomistajien puukaupoissa puutavaralajeittain saamien keskihintojen ja hakkuuvuonna sovellettavan verokuutiometrin rakenteen perusteella (verokuutiometrin bruttoraha-arvo). Keskihintoja laskettaessa sovelletaan kauppasopimusten mukaisia kantohintoja ja hankintahinnoista yhtenäisin perustein johdettuja kantoarvoja, jolloin tulon menetyksistä saadut vakuutuskorvaukset otetaan huomioon kantohintatasoa määritettäessä. Jos puutavaran kantohinnat ovat kunnan eri osissa puutavaran menekki- ja kuljetussuhteiden johdosta huomattavasti erilaiset tai jos kuntien välisten huomattavien tuottoperuste-erojen tasoittaminen sitä edellyttää, jaetaan metsämaat kunnassa enintään kolmeen kantohinta-alueeseen;

5) metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintomenot sekä käyttöomaisuuden poistot otetaan huomioon verokuutiometrin keskimääräistä raha-arvoa määritettäessä siten, että kunkin hakkuuvuoden verokuutiometrin bruttoraha-arvosta vähennetään kyseisenä hakkuuvuonna sovellettava keskimääräinen vähennys.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista veroluokista, 2 kohdassa tarkoitetuista metsäveroluvuista, 3 kohdassa tarkoitetusta verokuutiometrin rakenteesta ja 5 kohdassa tarkoitetusta keskimääräisestä vähennyksestä annetaan tarkemmat määräykset asetuksella. Verokuutiometrin keskimääräisestä raha-arvosta päättää valtioneuvosto. Metsäveroalueista ja kantohintaalueista päättää verohallitus.

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, pidetään valtion Enontekiön ja Utsjoen kunnissa harjoittamasta metsätaloudesta saamana puhtaana tulona verovuonna tapahtuneesta puun myynnistä tai käytöstä saatuja luovutushintoja ja muita vastikkeita sekä metsästä saatuja vahingon- ja muita korvauksia vähennettynä tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneilla menoilla hallintomenoja lukuun ottamatta.

11 a §

Sen estämättä, mitä 11§:ssä ja verotuslain 68 a§:n 2 momentissa on säädetty, vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa metsätalouden tuottoperusteina sovellettaviin metsäverolukuihin ja verokuutiometrin rakenteeseen ei tehdä muutoksia valtakunnan metsien kahdeksannessa inventoinnissa saatujen tietojen perusteella.

15 b §

Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla yhtymällä sekä yhteismetsällä on oikeus metsätalouden puhtaasta tulosta tehdä vähennys verovuonna 1990 ostajalle luovutetusta ensiharvennushakkuussa kertyneestä puusta (ensiharvennusvähennys).

Ensiharvennusvähennyksen määrä lasketaan siten, että se vastaa hakkuussa kertyvän ja luovutetun puutavaran puolta määrää kerrottuna verovuoden 1990 verokuutiometrin keskimääräisellä raha-arvolla, kuitenkin enintään 13-15 ja 15 a§:ssä tarkoitettujen veronhuojennusten ja vähennysten jälkeen laskettua metsätalouden puhtaan tuoton kokonaismäärää verovuonna 1990.

Vähennyksen myöntämisen edellytyksenä on edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi, että

1)hakkuu on kohdistunut metsään, jonka puuston keskiläpimitta ennen hakkuuta 1,3 metrin korkeudelta maanpinnasta mitattuna on vähintään 8 cm ja enintään 16 cm;

2)luovutetun puun määrä on vähintään 20 kiintokuutiometriä;

3)luovutettu puu täyttää puumarkkinoilla yleisesti sovellettavat puutavaran mitta- ja laatuvaatimukset;

4)veroilmoitukseen on liitetty puun ostajan antama todistus vähennykseen oikeuttavan puutavaran määrästä.

Ensiharvennusvähennystä ei pidetä 13§:n 4 momentissa tarkoitettuna menona.

16 §

Edellä 15 tai 15 a§:ssä tarkoitetun veronhuojennuksen saamisen edellytyksenä on myös, että metsän uudistaminen tai metsittäminen on tehty metsälautakunnan tai, jos kysymyksessä on valtion maalla suoritettava metsittäminen, sen viranomaisen, jonka hallinnassa alue on, ennen työhön ryhtymistä alueelle hyväksymän suunnitelman mukaisesti.

Veronhuojennusta ei myönnetä, jos on kysymys alueesta, jossa maatalousmaan metsittäminen ei edellytä metsänviljelyä eikä myöskään, jos on kysymys alueesta, jossa on suoritettu yksityismetsälain (412/67) vastainen hakkuu.

Jos metsitysalueen hoito on laiminlyöty, menettää verovelvollinen 15§:ssä tarkoitetun veronhuojennuksen tällaisen alueen osalta vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

17 §

Maatilatalouden tulosta vähennetään maatilataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot tulo- ja varallisuusverolain säännösten edellyttämällä tavalla.

21 §

Maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tulo- ja varallisuusverolain säännösten edellyttämällä tavalla.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Lakia sovelletaan vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa. Lain 11§:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, jos metsäverolukuja tai verokuutiometrin rakennetta muutetaan vuonna 1990.

Lain 15§:n 2 momenttia ei sovelleta vuonna 1990, kuitenkin siten, että ennen 1 päivää tammikuuta 1989 ojitettuun suohon sovelletaan vuonna 1990 15§:n 2 momentin säännöksiä ja 16§:n säännöksiä ennen 1 päivää tammikuuta 1989 voimassa olleessa muodossa.

Hallituksen esitys 113/89
Valtiovarainvaliok. miet. 77 ja 77 a/89
Suuren valiok. miet. 200/89

Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Erkki Liikanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.