1214/1989

Ennakonpidätys on 50 prosenttia ennakkoperintälain 31§:ssä tarkoitetusta korosta, rahasto- ja voitto-osuudesta. Ennakonpidätystä ei ole kuitenkaan toimitettava, jos koron määrä on pienempi kuin 100 markkaa.

Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta tai se toimitetaan 1 momentissa säädettyä pienempänä, jos koron, rahasto- tai voitto-osuuden saaja esittää maksajalle verotoimiston antaman todistuksen, johon on merkitty tätä koskeva määräys. Todistus esitetään korkoa, rahasto- tai voitto-osuutta nostettaessa.

Verotoimiston antamaa todistusta vastaavat tiedot voidaan verohallituksen hyväksymin edellytyksin antaa suoraan koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksajalle.

Korosta, rahasto- tai voitto-osuudesta toimitettava ennakonpidätys määrätään täysin markoin siten, että lasketun määrän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Korosta, rahasto- ja voitto-osuudesta toimitetut ennakonpidätykset on suoritettavaasianomaista tilillepanokorttia käyttäen sen lääninveroviraston postisiirtotilille, jonka virka-alueella koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksajan kotikunta on.

Ennakkoperintälain 33§:n mukaan lääninverovirastolle annettavasta tilityksestä tulee ilmetä maksettujen korkojen, rahasto- sekä voitto-osuuksien kokonaismäärät, toimitettujen ennakonpidätysten yhteismäärät sekä muut verohallituksen vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella vaadittavat tiedot.

Koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksajan on lääninveroviraston tai verotoimiston asianomaisen virkamiehen kehotuksesta ilmoitettava ne koron, rahasto- tai voitto-osuuden saajat, joilta ennakonpidätystä ei ole toimitettu tai joilta ennakonpidätys on toimitettu pienempänä kuin 50 prosentin mukaan.

Suomen Pankin on tehtävä ilmoitus joukkovelkakirjalainoista pitämiinsä rekistereihin merkitsemistään obligaatiolainoista, debentuurilainoista sekä muista joukkovelkakirjalainoista sen veropiirin verotoimistolle, johon lainan liikkeeseen laskijan kotikunta kuuluu. Ilmoitus on tehtävä heti merkitsemisen tapahduttua ja siitä tulee käydä ilmi lainan määrä, maksusuunnitelma, korko sekä muut lainaan liittyvät ehdot.

Kun 38§:ssä tarkoitettu todistus esitetään koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksajalle, on maksajan tehtävä todistukseen merkinnät maksamastaan korosta, rahasto- tai voitto-osuudesta. Verohallitus voi yksittäistapauksessa oikeuttaa koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksajan tekemään merkinnän muuhun kuin edellä tarkoitettuun todistukseen.

Koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksaja, joka on oikeutettu tekemään korkoa, rahasto- tai voitto-osuutta koskevat merkinnät edellä mainitun todistuksen sijasta pidätystodistukseen, saa verovuoden päätyttyä hävittää sen, jos muu koron, rahasto- tai voitto-osuuden maksaja ei ole tehnyt pidätystodistukseen merkintöjä.

Korosta, rahasto- ja voitto-osuudesta toimitettavaan ennakonpidätykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 35 ja 36§:ssä on säädetty.

Ennakkoperintälain 37§:ssä tarkoitettujen ennakkojen säännönmukainen määrääminen ja maksuunpano on saatettava loppuun tammikuun aikana.

Verotoimiston tulee pitää huolta siitä, että ennakkoveroliput toimitetaan verovelvollisille hyvissä ajoin ennen ennakon ensimmäisen erän maksupäivää.

Ne ennakkoveroliput, joita ei ole voitu toimittaa perille, on pidettävä verotoimistossa verovelvollisen saatavana.

Ennakkoperintälain 37§:n 1 momentin nojalla määrätyt ennakot kannetaan valtiovarainministeriön määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on suoritettava viimeistään kunkin kuukauden 23 päivänä.

Jos verovelvollinen ennakkoperintälain 46§:n 1 momentissa mainitulla perusteella pyytää ennakon uudelleen määräämistä tai sen poistamista, hänen on muun tarvittavan selvityksen lisäksi esitettävä ennakon määränneelle verotoimistolle aikaisemmin saamansa ennakkoverolippu sekä, jos ennakosta jo suoritettu määrä ei käy ilmi ennakkoverolipusta, selvitys siitä, paljonko ennakosta on suoritettu.

Jos verovelvollinen, jolle on määrätty ennakkoperintälain 37§:n 1 momentissa tarkoitettu ennakko useassa kunnassa, pyytää ennakkoja oikaistavaksi, on hänen annettava asianomaisille verotoimistoille niitä koskevat ennakkoveroliput.

Ennakkoperintälain 43§:n 2 ja 3 momentin mukaan maksettavaksi pantu ennakko on määrättävä kannettavaksi ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä ennakon kantoeristä erikseen on määrätty.

Jos ennakkoa on ennakkoperintälain 46§:n mukaan alennettu, on jäljelle jäävästä määrästä vähennettävä verovelvollisen jo maksama osa ja jäännös määrättävä hänen suoritettavakseen siten kuin verohallitus määrää. Jos ennakko on alennettu jo suoritettua määrää pienemmäksi, on liikaa kannettu määrä määrättävä viipymättä palautettavaksi.

Ennakkoperintälain 43§:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa voi verotoimisto kuitenkin määrätä ennakon heti kokonaisuudessaan kannettavaksi.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien markkojen yli menevä osa lukuun ottamatta.