74/1989

Annettu Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 1989

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteista

Sosiaali- ja terveysministeriö on 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 28 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa (75/72), määrännyt sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteet seuraavasti:

1 §
Yleisiä määräyksiä

Kansaneläkelaitoksen tulee vahvistaessaan sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitettua taksaa noudattaa sairausvakuutusasetuksen 4 §:ssä ja tässä päätöksessä mainittuja perusteita.

Kansaneläkelaitos vahvistaa luettelon eri ryhmiin kuuluvista tutkimus- tai hoitotoimenpiteistä sekä niiden taksat, joihin sisältyy myös toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkio, jollei jäljempänä ole toisin sanottu.

2 §
Laboratoriotutkimukset

Laboratoriotutkimukset kuuluvat kahdeksaan ryhmään. Laboratoriotutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään eri ryhmissä perusteena seuraavia markkamääriä:

Ryhmä Taksa enintään toimenpiteeltä
I 12markkaa
II 24,,
III 34,,
IV 46,,
V 60,,
VI 87,,
VII 129,,
VIII 3 435,,

Laboratoriotutkimukset jaetaan ryhmiin seuraavasti:

ryhmään I kuuluvat yksinkertaiset virtsa- ja uloste-, nivel- ja mahanestetutkimukset sekä muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään II kuuluu osa yksinkertaisista hematologisista, kemiallisista, bakteriologisista ja serologisista tutkimuksista sekä mikroskooppiset tutkimukset ja muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään III kuuluu osa yksinkertaisista hematologisista, kemiallisista, bakteriologisista ja serologisista tutkimuksista, yksinkertaiset virologiset tutkimukset ja toimintakokeet sekä muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään IV kuuluvat yksinkertaista vaativammat hematologiset, kemialliset, hormoni-, bakteriologiset, serologiset ja virologiset tutkimukset ja toimintakokeet sekä muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään V kuuluu osa vaativista hematologisista, kemiallisista, hormoni-, isotooppi-, bakteriologisista, serologisista ja virologisista tutkimuksista ja toimintakokeista sekä muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään VI kuuluu osa vaativista hematologisista, kemiallisista, hormoni-, isotooppi-, bakteriologisista, serologisista ja virologisista tutkimuksista ja toimintakokeista sekä muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset;

ryhmään VII kuuluvat erittäin vaativat hematologiset, kemialliset, hormoni-, bakteriologiset, serologiset ja virologiset tutkimukset ja toimintakokeet sekä muut kustannuksiltaan niihin verrattavat tutkimukset; sekä

ryhmään VIII kuuluvat erittäin vaativat ja aikaa vievät kemialliset, sytogeneettiset, hormoni-, isotooppi-, virologiset, verenkierto- ja hengityselinten tutkimukset sekä neurofysiologiset ja muut kustannuksiltaan näihin verrattavat tutkimukset.

3 §
Patologian alaan kuuluvat tutkimukset

Patologian alaan kuuluvien tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 107 markan määrää toimenpiteeltä, kuitenkin pikaleiketutkimuksesta enintään 221 markan määrää.

4 §
Näytteen ottaminen

Tutkimus- ja hoitolaitoksessa suoritetun vaativan näytteen ottamisen taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena, johon ei sisälly toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkiota, enintään 111 markan määrää.

Tutkimus- ja hoitolaitoksessa suoritetun muualla tutkittavaksi lähetettävän näytteen ottamisen ja lähetyskuntoon saattamisen taksaa vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 12 markan määrää.

Edellä mainittuja markkamääriä saadaan korottaa näytteen lähettämisestä aiheutuneiden kohtuullisten kulujen määrällä.

Vakuutetun luona suoritetun näytteen ottamisen taksaa vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 67 markan määrää.

5 §
Sairaanhoitotoimenpiteet

Tutkimus- ja hoitolaitoksessa suoritettujen tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön suorittamien hoitotoimenpiteiden taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena toimenpiteeltä enintään 52 markan määrää, jota saadaan korottaa enintään 50 prosentilla, jos toimenpide on suoritettu vakuutetun luona.

6 §
Radiologiset tutkimukset

Radiologisten tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena vähintään 27 ja enintään 1 120 markan määrää tutkimukselta, kuitenkin vaativien varjoainetta käyttäen suoritettujen sydämen, verisuonten ja verenkierron tutkimusten, tietokonekerroskuvaustutkimusten sekä muiden kustannuksiltaan näihin verrattavien toimenpideradiologisten tutkimusten osalta enintään 16 709 markan määrää tutkimukselta.

Jos tutkimukseen on käytetty filmejä tavallista enemmän, saadaan edellä tarkoitettuja markkamääriä korottaa käyttäen perusteena enintään 21 markan määrää filmiltä.

Jos varjoainetta käyttäen suoritettuun tutkimukseen on käytetty varjoainetta tavallista enemmän tai jos tutkimuksen yhteydessä on jouduttu käyttämään erityislääkkeitä, saadaan edellä tarkoitettuja markkamääriä korottaa enintään todellisia lisäkustannuksia vastaavalla määrällä.

Jos vaativissa tutkimustoimenpiteissä on käytetty kertakäyttöistä erityisvälineistöä, joka ei sisälly tutkimuksen hintaan, saadaan edellä tarkoitettuja markkamääriä korottaa enintään todellisia lisäkustannuksia vastaavalla määrällä kuitenkin enintään 1 200 markan määrällä.

7 §
Sädehoito

Sädehoitotoimenpiteiden taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena hoitokerralta enintään 366 markan määrää.

8 §
Fysioterapeuttiset toimenpiteet

Liike- ja liikuntahoitojen sekä niihin liittyvän hieronnan taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 92 markan määrää hoitokerralta, erityisen vaikeissa ja aikaa vievissä tapauksissa kuitenkin enintään 123 markan määrää hoitokerralta.

Lääketieteellisesti asianmukaisella laitteella tai menetelmällä annetun fysikaalisen hoidon taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 40 markan määrää toimenpiteeltä.

Fysioterapeuttisten tutkimusten sekä neuvonnan taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 83 markan määrää tutkimukselta tai neuvontakäynniltä.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu hoito on annettu tai tutkimus suoritettu vakuutetun luona, saadaan edellä mainittuja markkamääriä korottaa enintään 50 prosentilla.

9 §
Psykologin suorittamat tutkimukset

Psykologin suorittamien tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 295 markan määrää, kuitenkin persoonallisuustutkimuksen osalta enintään 732 markan määrää tutkimukselta.

10 §
Keinomunuaishoito

Keinomunuaishoidon taksaa vahvistettaessa käytetään perusteena hoitokerralta enintään 2 010 markan määrää, johon ei sisälly toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkiota.

11 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.

Tällä päätöksellä kumotaan sosiaali- ja terveysministeriön 20 päivänä kesäkuuta 1985 antama päätös sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteista (526/85).

Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 1989

Sosiaali- ja terveysministeri
Helena Pesola

Vt. Nuorempi hallitussihteeri
Anja Kairisalo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.