Valtioneuvoston päätös vuoden 1987 satovahinkojen johdosta suoritettavista nautayksikköpohjaisista yleiskorvauksista
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 1330/1987
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä satovahinkojen korvaamisesta 24 päivänä lokakuuta 1975 annetun asetuksen (820/75) 2§:n nojalla päättänyt:
1§
Vuoden 1987 satovahinkojen johdosta suoritettavista yleiskorvauksista annetun valtioneuvoston päätöksen 1§:n 2 momentin 2 kohdassa (1329/87) tarkoitettua nautaeläinten, lampaiden ja vuohien lukumäärän perusteella suoritettavaa yleiskorvausta voidaan maksaa yhteensä 134 miljoonaa markkaa siten kuin jäljempänä tässä päätöksessä määrätään.
2§
Korvausta voidaan maksaa yksityiselle viljelijälle tai yksityisten viljelijöiden muodostamalle yhtymälle, jonka tarkoituksena on harjoittaa maataloudellista yhteistoimintaa.
3§
Korvauksen määräytymisperusteena on hakijan hallinnassa karjatalouden harjoittamista varten 31 päivänä joulukuuta 1987 olevien nautaeläinten, lampaiden ja vuohien lukumäärän perusteella laskettava nautayksiköiden kokonaismäärä, jolloin täysikasvuinen nauta vastaa yhtä nautayksikköä, nuori nauta 0,5 nautayksikköä sekä vasikka, lammas ja vuohi kukin 0,2 nautayksikköä. Maatilahallituksen asiana on tarkemmin määritellä edellä tarkoitetut eläimet.
Milloin tilan eläinmäärä eläinten teurastamisen tai eläinkannan uusimisen takia on 31 päivänä joulukuuta 1987 kahteen edelliseen vuoteen verrattuna tilapäisesti normaalia pienempi, voi maatalouslautakunta hyväksyä 1 momentissa tarkoitetuksi eläinmääräksi tilalla normaalisti pidettävän eläinmäärän.
Edellytyksenä korvauksen saamiselle on lisäksi, että tilan 1 momentin mukaisesti laskettu nautayksikkömäärä on vähintään yksi.
4§
Korvausta maksetaan jäljempänä tässä pykälässä määritellyssä aluejaossa mainitulla I alueella 800 markkaa nautayksikköä kohden. Muiden jäljempänä mainittujen alueiden korvauksen suuruuden valtioneuvosto vahvistaa erikseen käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa I aluetta pienempänä ja alueittain porrastettuna. Aluejako on seuraava:
I alue
Kemin ja Rovaniemen maatalouspiirit kokonaan;
Oulun pohjoisesta maatalouspiiristä Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken kunnat;
Kajaanin maatalouspiiristä Suomussalmen kunta.
II alue
Oulun pohjoinen maatalouspiiri lukuun ottamatta Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken kuntia;
Oulun eteläinen maatalouspiiri lukuunottamatta Pyhäjoen ja Pyhäjärven kuntia;
Kajaanin maatalouspiiri lukuun ottamatta Suomussalmen kuntaa.
III alue
Ylivieskan maatalouspiiri kokonaan;
Vaasan maatalouspiiri lukuun ottamatta Kaskisten ja Kristiinankaupungin kaupunkeja sekä Närpiön kuntaa;
Oulun eteläisestä maatalouspiiristä Pyhäjoen ja Pyhäjärven kunnat;
Jyväskylän maatalouspiiristä -änekosken ja Saarijärven kaupungit sekä Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Kyyjärven, Multian, Pihtiputaan, Pylkönmäen ja Viitasaaren kunnat;
Kuopion maatalouspiiristä Iisalmen kaupunki sekä Juankosken, Kaavin, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautavaaran, Sonkajärven, Tuusniemen, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat;
Joensuun maatalouspiiristä Outokummun, Lieksan ja Nurmeksen kaupungit sekä Juuan, Polvijärven ja Valtimon kunnat;
Seinäjoen maatalouspiiristä Alajärven kaupunki sekä Alahärmän, Evijärven, Lappajärven, Vimpelin, Soinin, Kortesjärven, Lehtimäen ja Vähäkyrön kunnat.
Korvausta maksetaan enintään 25 nautayksiköstä maatilaa kohti. Aviopuolisoiden ja heidän alaikäisten lastensa hallitsemat tilat, tilanosat ja alueet katsotaan yhdeksi maatilaksi riippumatta siitä, sijaitsevatko ne yhdessä tai useammassa kunnassa. Korvausalue määräytyy sen maatilan sijainnin mukaan, jolla on 1 momentissa tarkoitettuja nautayksiköitä eniten.
5§
Korvaus myönnetään hakemuksesta, joka on 1.2.1988 mennessä toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jossa maatilan talouskeskus sijaitsee. Myöhästyneen hakemuksen perusteella ei korvausta myönnetä.
Hakemus on laadittava maatilahallituksen vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle.
Korvauksen myöntämisestä päättää ja korvauksen maksaa siihen oikeutetuille 1 momentissa tarkoitettu maatalouslautakunta. Edellä 4§:n 1 momentissa tarkoitetulla I alueella korvaus voidaan maksaa tämän päätöksen voimaan tultua sekä II ja III alueella sen jälkeen, kun maatilahallitus on, korvaushakemuksista laaditut yhteenvedot saatuaan ja valtioneuvoston vahvistettua 4§:n 1 momentin nojalla korvauksen suuruuden kyseisillä alueilla, asettanut maatalouslautakunnan käytettäväksi tarkoitukseen tarvittavat varat. Korvaukset maksetaan maatilahallituksen määräämältä valtion postisiirtotililtä. Korvaus maksetaan sen saajalle tai saajan hakemuksessa tai muuten kirjallisesti määräämän rahalaitoksen postisiirtotilille.
6§
Jos korvauksen hakija on saanut korvausta perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty.
7§
Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta ja ohjeita sen soveltamisesta antaa maatilahallitus.
8§
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1987
Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1987
Maa- ja metsätalousministeri Toivo T. PohjalaNuorempi hallitussihteeri Esko Laurila