893/1987

Seurakunnan asioita hoitavat sen papisto, kanttorit, seurakunnankokous, seurakunnanvaltuusto, seurakunnanneuvosto, kirkonisännöitsijät ja muut elimet, niin kuin siitä jäljempänä tässä laissa tai erikseen säädetään. Papistoon kuuluvat papit ja diakonit.

Seurakunnat ovat velvolliset hankkimaan ja kunnossapitämään kirkkonsa ja hautausmaansa sekä papistonsa ja kanttoriensa virkatalot ja virka-asunnot, niin myös palkkaamaan papistonsa ja kanttorinsa sekä tarvittaessa muut viran- ja toimenhaltijansa.

Väestörekisterin pitoa koskevan asian asia- ja kirjoitusvirheen korjaamisessa on noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa on säädetty.

Kussakin seurakunnassa tulee olla ainakin yksi mies- taikka naispuolinen kanttori sekä, jos seurakunta niin päättää, yksi tai useampi diakoni.

Diakoni ja kanttori ovat papin apuna kirkollisessa ja seurakunnallisessa toiminnassa.

Jos se, joka on valittu vakinaisen papin, diakonin tai kanttorin virkaan, ei ole vielä ollut vastaavassa vakinaisessa virassa, hänet nimittämisen sijasta määrätään virkaan kahden vuoden koeajaksi.

Seurakunnan papisto ja kanttorit saavat rahapalkkaa ja lisäksi luontoisetuna virka-asemaansa vastaavan asunnon siihen liittyvine pienehköine maa-alueineen tai sitä ilman sekä asunnon lämmittämiseen ja talouskäyttöön tarvittavan polttoaineen ja sähkövoiman. Palkkauksesta määrättäessä on soveltuvissa kohdin otettava huomioon, mitä valtion viran tai toimen haltijain palkkauksen perusteista on säädetty.

Seurakunnat, jotka eivät kykene itse kokonaan kustantamaan papistonsa ja kanttoriensa palkkausta, voivat saada avustusta kirkkokunnan yleisistä varoista.

Vakinaiseen virkaan nimitetty pappi, diakoni ja kanttori on täyttäessään kuusikymmentäseitsemän vuotta velvollinen eroamaan virastaan. Kirkollishallitus saa, harkitessaan siihen olevan syytä ja milloin tämä voi tapahtua viranhoidon siitä kärsimättä, seurakunnan hakemuksesta ja asianomaisen suostumuksella pysyttää hänet kuitenkin edelleen virassa, ei kuitenkaan yli seitsemänkymmenen vuoden iän. Tällainen lupa annetaan vuodeksi kerrallaan. Hänen on kuitenkin iästään riippumatta erottava virasta, jos hän ruumiinvian taikka ruumiin- tahi sielunvoimien vähentymisen vuoksi on pysyvästi menettänyt työkykynsä. Muissa tapauksissa voidaan papiston jäsen ja kanttori vapauttaa virastaan vain omasta pyynnöstään tai laillisen tutkinnan ja tuomion perusteella.

Vakinaiseen virkaan nimitetyllä ja päätoimisessa virkasuhteessa olevalla ylimääräisellä tai koeajaksi määrätyllä papilla, diakonilla ja kanttorilla on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virkasuhteessa valtioon olevalla henkilöllä. Eläkeikä on kuitenkin kuusikymmentäkolme vuotta.

Sellaisia seutuja varten, joissa kirkko on pitkähkön matkan päässä tai seurakunta on laaja ja hajanainen, voidaan asettaa matkapappi ja matkakanttori, jotka saavat palkkaa ja matkakustannusten korvausta valtion varoista.

Seurakunnankokous vahvistaa seurakunnanvaltuuston jäsenten lukumäärän ja valitsee seurakunnanvaltuuston jäsenet sekä papin, diakonin ja kanttorin.

Paitsi niitä rahastoja, jotka seurakunnalla erityisten säännösten tai määräysten mukaan muutoin on, tulee kussakin seurakunnassa olla seurakuntarahasto, jonka vuositulon muodostavat:

Virkataloissa ja virka-asunnoissa voidaan niiden kunnon selville saamiseksi, tarpeellisten korjausten suorittamiseksi ja mahdollisten korvausten määräämiseksi toimittaa katselmuksia.

Kirkolliskokouksen jäseninä ovat kirkkokunnan virassa olevat piispat itseoikeutettuina pappisjäseninä ja kirkollishallituksen lainoppinut asessori itseoikeutettuna maallikkojäsenenä sekä papiston ja kanttorien valitsemat edustajat pappis- ja kanttorijäseninä sekä maallikkojen valitsemat edustajat maallikkojäseninä. Kirkolliskokouksen jäsenistä on yhteensä puolet pappis- ja kanttorijäseniä sekä puolet maallikkojäseniä.

Kirkkokunnan keskusrahaston varoja käytetään kirkolliskokouksen vahvistaman talousarvion rajoissa kirkkokunnan yleisiin tarpeisiin, taloudellisesti heikossa asemassa olevien seurakuntien ja luostarien avustamiseen, papiston ja kanttorien eläkkeisiin sekä heidän leskiensä ja lastensa perhe-eläkkeisiin ja tilapäisiin avustuksiin sekä muiden lakiin ja sitoumuksiin perustuvien kirkkokunnan menojen suorittamiseen.

Yksityisten lahjoitusten ja valtiolta ehkä saatavien avustusten lisäksi kartutetaan keskusrahastoa seuraavalla tavalla:

Seurakunnan 1 momentin nojalla keskusrahastolle suoritettaville maksuille on suorituksen viivästyessä maksettava viivästyskorko, joka on kuusi prosenttiyksikköä suurempi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko. Kirkollishallitus voi erityisestä syystä hakemuksesta vapauttaa seurakunnan suorittamasta viivästyskorkoa.

Mitä edellä tässä luvussa on säädetty papista koskee vastaavasti myös diakonia, 44, 49, 50 ja 51 §:n osalta kuitenkin vain soveltuvilta osin. Sama on voimassa kanttorista lukuun ottamatta 43 ja 44 §:n säännöksiä. Kanttori tuomitaan kuitenkin pappeuden menettämisen sijasta viraltapantavaksi.

Seurakunnassa vaaliehdokkaana olevalla papilla, pappiskandidaatilla, diakonilla, kanttorilla tai kanttorikokelaalla tai äänivaltaisella seurakunnan jäsenellä, joka on tyytymätön vaalitoimitukseen, on oikeus valittaa kirkollishallitukseen viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona vaalitoimitus on saatettu loppuun.

Valitusta ei saa tehdä kirkollishallituksen päätöksestä, joka koskee sen vahvistettavaksi alistettua ohjesääntöä, avoimien virkojen ehdollepanoa ja lisäehdokkaan hyväksymistä, virkojen ja tointen väliaikaista hoitamista, sivutoimien pitämistä, vuosilomaa ja virkavapautta, papin, diakonin ja kanttorin oikeutta pysyä virassa yli eroamisiän, kanttorinviran täyttämättä jättämistä tai kirkolliskokouksen edustajien vaaleja.