821/1987
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 1987
Asetus eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain soveltamisesta annetun asetuksen muuttamisesta
Oikeusministerin esittelystä
kumotaan eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain soveltamisesta 28 päivänä joulukuuta 1929 annetun asetuksen (419/29) 1 a§, sellaisena kuin se on 18 päivänä helmikuuta 1944 annetussa asetuksessa (124/44), sekä
muutetaan 1-8 ja 10§,
sellaisina kuin niistä ovat 5§ 30 päivänä joulukuuta 1969 annetussa asetuksessa (849/69), 7§ osittain muutettuna viimeksi mainitulla asetuksella sekä 8§ osittain muutettuna 26 päivänä marraskuuta 1982 annetulla asetuksella (865/82), näin kuuluviksi:
1 §
Jos ulkomaalainen aikoo Suomessa mennä avioliittoon Suomen viranomaisen edessä, hänen on annettava avioliiton esteiden tutkijalle kotimaansa viranomaisen todistus siitä, että sen maan lain mukaan ei ole estettä aiotun avioliiton solmimiseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun todistuksen sijasta ulkomaalainen voi antaa avioliiton esteiden tutkijalle:
1) kotimaansa viranomaisen todistuksen siitä, mitä avioliiton edellytyksistä ja avioesteistä on säädetty kotimaan laissa tai sen valtion laissa, jota kotimaan lain mukaan on sovellettava, taikka siitä, että ulkomaalaisen oikeuteen mennä avioliittoon on hänen kotimaansa lain mukaan sovellettava Suomen lakia; sekä
2) avioliittoasetuksen (820/87) 1, 2 tai 3§:ssä tarkoitetun todistuksen.
Edellä 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen tulee olla joko kotimaan asianomaisen viranomaisen tai Suomessa toimivan diplomaattisen tai konsulivirkamiehen antama. Jos edellä mainittu Suomessa toimiva virkamies ei ole antanut todistusta, siihen on liitettävä tällaisen virkamiehen tai Suomen diplomaattisen tai konsulivirkamiehen todistus siitä, että se on kotimaan asianomaisen viranomaisen antama, jollei vieraan valtion kanssa tehdystä sopimuksesta muuta johdu.
Jos 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta todistuksesta ilmenee, että avioliittoon vaaditaan viranomaisen lupa, toisen henkilön suostumus, omaisuuden ositus aikaisemman avioliiton jälkeen, odotusaikaa koskevien määräysten noudattamista, kuuluttaminen kotimaassa tai muuta sellaista, on esitettävä todistus siitäkin, että tällainen vaatimus on täytetty.
2 §
Jos ei ole saatavissa 1§:n 1 momentissa eikä 1§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua todistusta, oikeusministeriö voi hakemuksesta päättää, että aiotun avioliiton esteiden tutkinnassa sovelletaan Suomen lakia.
3 §
Jos 1§:n 1 momentissa tarkoitetun ulkomaalaisen oikeus mennä avioliittoon määräytyy vieraan valtion lain mukaan, hänen on kirjallisesti vakuutettava avioliiton esteiden tutkijalle, että aiotulle avioliitolle ei ole avioliittolain (234/29) eikä vieraan valtion lain mukaan estettä. Vakuutuksesta on soveltuvilta osin voimassa, mitä avioliittolaissa ja avioliittoasetuksessa säädetään vakuutuksesta, joka kihlakumppanien on annettava.
4 §
Avioliiton esteiden tutkinnasta 1§:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on muutoin voimassa, mitä avioliittolaissa ja avioliittoasetuksessa säädetään.
5 §
Jos ulkomaalainen aikoo vieraassa valtiossa mennä avioliittoon Suomen viranomaisen edessä ja aiotun avioliiton esteiden tutkinta on toimitettu Suomessa, vihkiminen toimitetaan avioliiton esteiden tutkinnasta annetun todistuksen perusteella.
Jos avioliiton esteiden tutkintaa ei ole toimitettu Suomessa, aiotun avioliiton esteet tutkii ulkomailla sama Suomen viranomainen, joka vihkii avioliittoon. Avioliiton esteiden tutkinta toimitetaan siten kuin avioliittolaissa ja avioliittoasetuksessa säädetään. Lisäksi on noudatettava, mitä edellä 1-3§:ssä säädetään. Viranomaisen oikeuden antaa 1§:n 1 momentissa tai 1§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu todistus vahvistaa kuitenkin Suomen diplomaattinen tai konsulivirkamies taikka se virkamies, jonka asiana tämä asianomaisen vieraan valtion lain mukaan on, jollei vieraan valtion kanssa tehdystä sopimuksesta muuta johdu.
6 §
Vihkimisviranomainen, joka on tutkinut aiotun avioliiton esteet 5§:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, ei saa toimittaa vihkimistä ennen kuin seitsemäntenä päivänä avioliiton esteiden tutkinnan pyytämisestä. Vihkimisen saa kuitenkin toimittaa aikaisemmin, jos siihen on painavia syitä. Jos avioliiton esteiden tutkinnasta on kulunut enemmän kuin neljä kuukautta, vihkimistä ei saa toimittaa ilman uutta avioliiton esteiden tutkintaa.
7 §
Edellä 1§:n 1 momentissa tarkoitettu todistus on voimassa neljä kuukautta sen antamisesta, jollei todistuksessa ole mainittu muuta voimassaoloaikaa.
Todistuksiin, joita tässä asetuksessa tarkoitetaan, on sovellettava, mitä avioliittoasetuksen 2§:n 2 momentissa säädetään.
8 §
Jos kihlakumppanit aikovat mennä avioliittoon ulkomaan viranomaisen edessä, he voivat pyytää aiotun avioliiton esteiden tutkinnan toimittamista Suomessa. Avioliiton esteiden tutkinta toimitetaan siten kuin avioliittolaissa ja avioliittoasetuksessa sekä tässä asetuksessa säädetään Suomen viranomaisen edessä solmittavan avioliiton esteiden tutkinnasta.
Suomen kansalainen, joka aikoo mennä avioliittoon ulkomaan viranomaisen edessä, voi avioliiton esteiden tutkinnan sijasta pyytää todistuksen oikeudestaan mennä aiottuun avioliittoon. Todistus on pyydettävä siltä väestörekisterin pitäjältä Suomessa, jonka pitämässä rekisterissä hakija on. Oikeus mennä aiottuun avioliittoon tutkitaan siten, että hakijaan nähden noudatetaan soveltuvilta osin, mitä avioliittolaissa ja avioliittoasetuksessa säädetään avioliiton esteiden tutkinnasta.
Jos kihlakumppani, joka on Suomessa merkitty väestörekisteriin, aikoo mennä avioliittoon ulkomaan viranomaisen edessä, hänellä on oikeus saada avioliittoasetuksen 1§:ssä tarkoitettu todistus ulkomailla toimitettavaa avioliiton esteiden tutkintaa varten.
10 §
Kun Suomen viranomainen on vieraassa valtiossa toimittanut vihkimisen, hänen on avioliittoasetuksen 10§:n 2 momentin mukaisesti ilmoitettava vihkimisestä asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle Suomessa sekä pidettävä vihkimisluetteloa siten kuin avioliittoasetuksen 11§:ssä säädetään.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 1987
Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto
Oikeusministeri
Matti Louekoski