297/1984

Lain soveltamisesta sellaiseen öljyvahinkoon, jonka on aiheuttanut sota-alus tai muu alus, jota käytetään yksinomaan valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, taikka alus, joka ei kuljeta pysyvää öljyä irtolastina, sekä muusta kuin pysyvästä öljystä aiheutuneeseen öljyvahinkoon säädetään 23 §:ssä. Öljyvahinkoon, jonka aiheuttajana on pysyvää öljyä irtolastina kuljettava alus mutta jolla ei ole sopimusvaltioon 1 momentissa säädettyä liittymäkohtaa, sovelletaan mitä 23 a§:ssä säädetään.

Aluksen omistaja voi rajoittaa vastuunsa 5 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla vain, jos hän tai hänen vakuutuksenantajansa taikka joku muu hänen puolestaan perustaa merioikeudellisen vastuun vuoksi perustettavasta rajoitusrahastosta ja rajoitusoikeudenkäynnistä annetun lain (296/84) tai vastaavan muussa sopimusvaltiossa voimassa olevan lain mukaisesti rajoitusrahaston, joka suuruudeltaan vastaa omistajan vastuun määrää. Vastuumäärä muunnetaan erityisestä nosto-oikeudesta Suomen rahaksi kuten merilain 279 a §:ssä on säädetty.

Suomessa rajoitusrahasto perustetaan siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkorvausta koskeva kanne on 18 §:n mukaisesti pantu vireille. Kun rajoitusrahasto on perustettu, aluksen omistaja tai muu asianosainen voi nostaa kanteen rajoitusasiassa saadakseen vastuun määritetyksi ja rahaston jaetuksi.

Vakuutuksenantaja on kuitenkin vastuusta vapaa 3 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa sekä jos aluksen omistaja on itse tahallisesti aiheuttanut vahingon. Vakuutuksenantajan vastuu ei kuitenkaan missään tapauksessa ylitä 5 §:n 1 momentin mukaista määrää.

Jos muu kuin 1 momentissa mainittu alus, joka vahinkotapahtuman sattuessa ei kuljettanut pysyvää öljyä irtolastina, on aiheuttanut öljyvahingon Suomessa tai jos on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi, sovelletaan 1 §:n, 2 §:n 4 momentin, 3 §:n, 8 §:n 3 momentin, 10 ja 18 §:n säännöksiä. Samoja säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun öljyvahinko on johtunut muusta kuin pysyvästä öljystä. Omistajan oikeuteen rajoittaa vastuunsa näissä tapauksissa sovelletaan merilain 2 luvun säännöksiä. Vastuumäärä määräytyy merilain 16 §:n mukaan.

Jos pysyvää öljyä irtolastina kuljettava alus aiheuttaa öljyvahingon muussa kuin sopimusvaltiossa taikka avomerellä, vastuu sellaisesta vahingosta voidaan rajoittaa määrään, joka vastaa 133:a erityistä nosto-oikeutta aluksen vetoisuuden kutakin tonnia kohden. Vastuu ei saa kuitenkaan missään tapauksessa ylittää 14:ää miljoonaa erityistä nosto-oikeutta. Edellä mainittu vastuuraja koskee myös sellaisen öljyvahingon ehkäisemistä tai rajoittamista tarkoittavista toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia.

Vastuun rajoittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä 8 §:n 3 momentissa, 10 ja 18 §:ssä sekä merilain 2 luvussa on säädetty. Jos rajoitusrahasto perustetaan, sen on suuruudeltaan vastattava 1 momentissa säädettyä vastuumäärää, ja siihen on sovellettava merioikeudellisen vastuun vuoksi perustettavasta rajoitusrahastosta ja rajoitusoikeudenkäynnistä annetun lain säännöksiä. Jos rajoitusrahasto on merilain 19 §:n mukaan esteenä takavarikolle, muulle virka-avulle tai ulosotolle, on myös 4 §:n 2-4 momenttia sovellettava.