Laki rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista 21 päivänä joulukuuta 1973 annetun lain ( 935/73 ) 1 ja 2 §, 3 §:n 2 momentti, 5–7 ja 10 § sekä 19 §:n 1 momentti, näistä 3 §:n 2 momentti ja 5 § sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä joulukuuta 1981 annetussa laissa (973/81), sekä
lisätään lakiin uusi 1 a, 2 a, 4 a, 8 a ja 9 a § sekä 4 ja 8 §:ään kumpaankin uusi 2 momentti seuraavasti:
Yleisiä säännöksiä
1 §
Rikoksella aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin tässä laissa säädetään.
Yhteisön tai säätiön kärsimää vahinkoa ei tämän lain mukaan korvata.
Tämä laki ei koske liikennevakuutuslaissa (279/59) tarkoitettua liikennevahinkoa.
1 a §
Vahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta henkilövahingosta ja esinevahingosta. Harkinnan mukaan voidaan vahingon kärsineelle maksaa korvausta siten kuin 8 a §:ssä säädetään.
2 §
Korvausta suoritetaan Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetusta vahingosta. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta ilman erityistä syytä:
jos rikos on tehty Suomen aluevesillä ulkomaisessa aluksessa tai Suomen alueen yläpuolella ulkomaisessa ilma-aluksessa taikka Suomen ulkopuolella niin, että vain sen seuraus on ilmennyt Suomessa, jollei korvausta ole suoritettava 2 a §:n nojalla;
jos sekä rikoksentekijä että se, johon rikos on kohdistunut, oleskelivat rikoksen sattuessa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti Suomessa; taikka
jos vahingon yhteys Suomeen on vähäinen muusta kuin 1 tai 2 kohdassa mainitusta syystä.
2 a §
Jos rikos on tehty Suomen ulkopuolella, suoritetaan korvausta vain henkilövahingosta. Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että se, johon rikos on kohdistunut, asui rikoksen sattuessa pysyvästi Suomessa ja että hänen oleskelunsa ulkomailla johtui työstä, opiskelusta tai muusta näihin verrattavasta syystä. Korvauksen suorittamiseksi elatusvelvollisen menetyksestä vaaditaan lisäksi, että myös elatukseen oikeutettu asui rikoksen sattuessa pysyvästi Suomessa.
Jos vahingon kärsinyt muuttaa pysyvästi ulkomaille sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitettu rikos on tehty, voidaan korvaus evätä tai sen maksaminen lopettaa.
3 §
Vapaaehtoisen vakuutuksen nojalla työkyvyttömyydestä, invaliditeetista tai hoito- ja muista kuluista maksettava korvaus vähennetään tämän lain nojalla saman vahingon perusteella suoritettavasta korvauksesta. Esinevahinkoa korvattaessa vakuutuskorvaus vähennetään kaikilta osin.
4 §
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta korvattaessa esinevahinkoa, jonka 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö on aiheuttanut laitoksessa, sijoituspaikassaan taikka näiden läheisyydessä.
4 a §
Korvaukselle ei makseta korkoa.
Henkilövahingon korvaaminen
5 §
Henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus:
sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta;
tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain perusteella ilman lapsikorotusta suoritettavan vähimmäispäivärahan kymmenkertaisen määrän sekä vahingon kärsineelle samalta ajalta mahdollisesti tulevan tulon tai elatuksen erotus; sekä
henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneista vaatteista ja muista tavanomaisista käyttöesineistä sekä silmälaseista ja hammasproteesista.
6 §
Jos elatusvelvollinen on saanut surmansa, suoritetaan elatukseen tai elatusapuun oikeutetulle korvaukseksi se määrä, jonka hän todennäköisesti olisi saanut elatuksena surmansa saaneelta.
Jos elatusavun määrä on vahvistettu sosiaalilautakunnan vahvistamalla kirjallisella sopimuksella tai tuomiolla, on tätä pidettävä korvauksen määränä, jollei muuta näytetä. Jos elatusvelvollisen kuollessa lapselle on suoritettu elatustukea lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain 6 §:n 4 kohdan perusteella tai jos hänelle olisi voitu myöntää tukea tällä perusteella, korvauksen määränä on pidettävä mainitun lain 8 §:ssä säädettyä elatustuen määrää.
Korvauksen määrästä, sen suorittamistavasta ja kestoajasta on muutoin soveltuvin kohdin voimassa, mitä lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75) ja avioliittolaissa (234/29) on säädetty.
Hautauskuluista suoritetaan kohtuullinen korvaus.
7 §
Henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettava kertakorvaus ei, 3 §:n nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 150 000 markkaa suurempi.
Esinevahingon korvaaminen
8 §
Esinevahinko korvataan myös, kun sen on aiheuttanut Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa 1 momentissa mainitusta syystä laitokseen sijoitettu ollessaan loman, karkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi Suomessa.
8a §
Sen lisäksi mitä 8 §:ssä on säädetty, esinevahinko voidaan harkinnan mukaan korvata kokonaan tai osaksi, jos vahingon kärsineen toimeentulomahdollisuudet ovat vahingon takia pysyvästi heikentyneet. Korvausta esinevahingosta voidaan suorittaa myös silloin, kun vahingon syntymiseen on vaikuttanut vahingon kärsineen iästä, sairaudesta, vammasta tai muusta sellaisesta syystä johtunut avuttomuus ja korvauksen suorittamista on vahingon kärsineen olot huomioon ottaen pidettävä perusteltuna.
Korvausta voidaan 1 momentissa säädetyin edellytyksin suorittaa myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Jos vahingon kärsinyt on ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt tavanomaiset varotoimet tai jättänyt omaisuuden vakuuttamatta, ei 1 ja 2 momentissa tarkoitettua korvausta suoriteta, ellei siihen ole erityistä syytä.
9 a §
Milloin esinevahingon aiheuttaneeseen tekoon on osallistunut 8 §:ssä tarkoitetun henkilön lisäksi joku muu, lasketaan tämän lain nojalla suoritettava korvaus jakamalla korvattava vahinko tasan vahingon aiheuttajien kesken, jollei vahingon aiheuttajien syyllisyyden tai muiden seikkojen perusteella ole aihetta jakaa korvausta muulla tavoin.
10 §
Esinevahingon tai 8 a §:ssä tarkoitetun muun vahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suotitettava korvaus ei, 3 §:n nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 75000 markkaa suurempi.
Valtion takautumisoikeus
19 §
Korvauksen hakijan oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta vastuussa olevalta siirtyy valtiolle sinä päivänä, jolloin tapaturmavirasto on päättänyt maksaa korvausta ja enintään siltä osin kuin korvausta on päätetty maksaa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1984.
Jos rikos on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, on sillä aiheutettua vahinkoa korvattaessa sovellettava aikaisempaa lakia.
Tämän lain 4 §:n 2 § momentin, 5 §:n 3 kohdan, 6, 7 sekä 9 a ja 10 §:n säännöksiä on kuitenkin sovellettava myös silloin, kun rikos on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, jollei tapaturmavirasto ole ennen tämän lain voimaantuloa antanut asiasta lopullista ratkaisuaan.
Hallituksen esitys 49/83
valiok, miet. 4/83
Suuren valiok. miet. 140/83
Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1984
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOOikeusministeri Christoffer Taxell