Finlex ®

Annettu Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 1981

Laki merimieseläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä tammikuuta 1956 annetun merimieseläkelain (72/56) 8 § :n 2 momentti, 11 ja 12 §, 14 §:n 2 momentti, 15 §, 15 e §:n 6 momentti, 16 §:n 1 momentti, 17 §:n 1 momentti, 27 §:n 4 momentti, 44 §:n 1 momentti, 52 ja 54 § sekä 64 §:n 2 momentti,

sellaisena kuin niistä ovat 8 §:n 2 momentti, 16 §:n 1 momentti ja 17 §:n 1 momentti 11 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (768/70), 11 § 30 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (739/66) ja mainitussa 11 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa, 12 ja 15 § mainitussa 30 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa, 14 §:n 2 momentti ja 15 e §:n 6 momentti 18 päivänä huhtikuuta 1980 annetussa laissa (280/80), 27 §:n 4 momentti 23 päivänä kesäkuuta 1975 annetussa laissa (493/75) ja 54 § 10 päivänä elokuuta 1973 annetussa laissa (662/73), sekä

lisätään 8 § :ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 11 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla, uusi 3 momentti, 15 e §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 18 päivänä huhtikuuta 1980 annetussa laissa, uusi 7 momentti ja 64 § :ään uusi 3 momentti seuraavasti

8 §.

Määräajassa suorittamatta jääneelle määrälle on työnantajan maksettava enintään sosiaali ja terveysministeriön määräämän korkoprosentin mukaan laskettu vuotuinen korko. Ministeriön määräämä korkoprosentti saa olla enintään kuusi prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomen Pankin kulloinkin rahalaitosten keskuspankkiluotosta veloittaman peruskoron korkoprosentti. Peruskoron muutos otetaan kuitenkin huomioon vasta sitä seuraavan kalenterivuoden alusta.

Jos työnantaja on yhteisö, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty maksu sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin edellä 1 momentissa on säädetty.

11 §.

Eläkeoikeuden ja eläkkeen suuruuden määräämistä varten muunnetaan se aika, jolta vakuutusmaksu on suoritettava, maksukuukausiksi siten, että se päivissä laskettuna jaetaan kolmellakymmenellä. Jos tällöin jää jäljelle vähintään 15 päivää, katsotaan niiden vastaavan yhtä maksukuukautta. Maksukuukausiksi muunnetaan myös vuosiloma sekä aika>jonka perusteella vuosiloman, vastikkeen tai muun niihin verrattavan etuuden korvaus työsuhteen päättyessä suoritetaan. Vuotta kohden lasketaan kuitenkin enintään 12 maksukuukautta. Maksukuukausia laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon aikaa, jolta työntekijä työsuhteessa ollessaan on saanut laissa säädettyä tai julkisen eläkesäännön mukaista työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa sellaista työkyvyttömyyseläkettä, jonka suuruutta määrättäessä on otettu huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio.

Jos työkyvyttömyys on johtunut sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka henkilöllä oli työsuhteen alkaessa, ei sitä työssäoloaikaa, jonka alkamisesta työkyvyttömyyden alkamiseen ei ole kulunut vähintään yhtä vuotta, oteta huomioon työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä.

12 §.

Jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin työsuhteen päättymisestä on kulunut 360 sellaista päivää, joilta työntekijä ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustus ta eikä opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata, luetaan 15 § :n mukaista työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä maksukuukausiksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja 14 §:n 1 momentissa säädetyn eläkeiän täyttämisen välinen aika.

Jollei tämä työsuhde ole jatkunut neljää kuukautta>luetaan sen perusteella maksukuukausiksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin työntekijällä ei ole ennen tätä työsuhdetta alkaneen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta lain tai julkisen eläkesäännön mukaiseen sellaiseen eläketurvaan, jonka mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon. Niin ikään luetaan naispuolisen työntekijän työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä maksukuukausiksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika, jos hänellä on edellä sanottujen 360 päivän täyttymisen ja työkyvyttömyyden alkamisen välisen ajan, joka saa olla enintään yhdeksän vuotta, ollut 15 a §:ssä tarkoitettu, kolmea vuotta nuorempi lapsi, ei kuitenkaan, jos eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio on ilman sanotun lapsenhoitoajan huomioon ottamista luettava eläkkeeseen oikeuttavaksi muun työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjä toiminnan perusteella. Jollei tällaisen naispuolisen työntekijän työsuhde ole jatkunut neljää kuukautta, on eläkkeeseen oikeuttavan ajan määräämisestä soveltuvin osin voimassa, mitä edellä tässä momentissa on säädetty.

Jos 1 momentin mukaisesti määrättyä työkyvyttömyyseläkettä saaneelle myöhemmin on suoritettava eläkettä vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden perusteella, lasketaan maksukuukausiksi myös se aika, jona hän sai edellä tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä. Jos kuitenkin uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman johdosta kuin mainittu aikaisempi työkyvyttömyyseläke, se määrätään samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke.

Jos työntekijä 1 momentissa tarkoitetun työsuhteen päätyttyä on saavuttanut myöhemmin toisen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeuden muussa laissa säädettyyn tai julkisen eläkesäännön mukaiseen eläketurvaan siten, että hänen sen mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettään määrättäessä otetaan huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio, ei 1 momentin säännöstä sovelleta aikaisempaan työsuhteeseen. Työntekijän katsotaan tällöin saavuttaneen edellä tarkoitetun oikeuden lyhytai- kaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan sinä ajankohtana, jona hänen sanotun lain alaisissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista noussut lain 7 § :n 1 momentissa edellytettyyn rajamäärään.

14 §.

Jos vakuutetun työsuhde on päättynyt hänen saavutettuaan alla olevassa taulukossa mainitun iän tai jos hän saavuttaa sanotun iän sinä aikana, joka saadaan, kun työsuhteen päättymisaikaan lisätään tuolloin maksetun vuosiloman, vastikkeen tai muun niihin verrattavan korvauksen perusteella 11 §:n 1 momentin nojalla lasketut maksukuukaudet, on myös hänellä oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen, mikäli hänellä on vähintään hänen saavuttamaansa ikää vastaava taulukkoon merkitty määrä maksukuukausia, edellyttäen, että hän on ollut kahden vuoden aikana ennen eläkkeeseen oikeuttavan työsuhteen päättymistä tämän lain mukaisessa työsuhteessa vähintään 18 maksukuukauden ajan. Jos työsuhteen päättyminen on johtunut 34 a § :n mukaisen vakuutuksen perusteella myönnetyn vanhuuseläkkeen alkamisesta, vakuutetulla on oikeus tämän pykälän mukaiseen vanhuuseläkkeeseen hänen täytettyään maksukuukausien vähimmäismäärää vastaavan iän.

15 §.

Oikeus työkyvytwömyyseläkkeeseen on vakuutetulla, jonka ansiomahdollisuuksien on sairauden, vian tai vamman johdosta arvioitava alentuneen vähintään kolmanneksella siitä, mitä häntä vastaavassa asemassa merimieslaissa tarkoitetussa työsuhteessa oleva henkilö ansaitsee, edellyttäen, että sanotun tilan on katsottava olevan pysyvä tai se on kestänyt yhdenjaksoisesti kuusi kuukautta sekä että työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin työsuhteen päättymisestä on kulunut 360 sellaista päivää, jolta työntekijä ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta.

15 e §.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty työttömyys eläkkeen edellytyksenä olevasta alaikärajasta, työttömyyseläkettä on oikeus myös saada vuonna 1926 tai sitä ennen syntyneellä vakuutetulla.

Eläkekassan hyväksymän selvityksen perusteella eläke voidaan työttömyyden jatkuessa myöntää myös takautuvasti enintään kuuden kuukauden ajalta.

16 §.

Kuukaudelta suoritettava vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke on maksukuukausien kuudesosan osoittama prosenttimäärä vakuutetun siitä aluksella saadusta tulosta, minkä hän keskimäärin maksukuukautta kohti on ansainnut sinä kalenterivuonna, jona hän siirtyi vanhuuseläkkeelle tai tuli työkyvyttömäksi, ja kolmena sitä edeltäneenä kalenterivuonna taikka, jos vakuutettu on ollut 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa lyhyemmän ajan, koko palvelusaikanaan. Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon aikaa, jolta vakuutettu on saanut 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä. Asetuksella säädetään tarkemmin eläkkeen perusteena olevan palkan laskemisesta.

17 §.

Jos vakuutetulla tai tämän lain alaisuuteen kuuluneella henkilöllä ei ole oikeutta saada 14 §:n mukaista vanhuuseläkettä tai 15 §:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä, suoritetaan hänelle hänen täytettyään 65 vuotta tai, kun hänen työkykynsä voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida, huomioon ottaen myös jo kulunut aika, olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut vähintään kahdella viidenneksellä, vapaakirjan perusteella vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä, ja hänen kuoltuaan hänen jälkeensä 15 a § :ssä tarkoitetuille henkilöille vapaakirjan perusteella perheeläkettä. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä niihin verrattavia muita seikkoja.

27 §.

Sen estämättä, mitä 1 ja 3 momentissa on säädetty, eläkkeitä yhteensovitettaessa ei oteta huomioon tapaturmavakuutuslakiin, liikennevakuutuslakiin tai sotilasvammalakiin perustuvaa sellaista korvausta, jota työntekijä on saanut vähintään kolmen vuoden ajan välittömästi ennen eläketapahtumaa, siltä osin kuin korvaus ei ylitä eläketapahtumaa edeltänyttä tasoa vastaavaa korvausta, eikä tällaiseen korvaukseen perustuvaa perhe-eläkettä. Uutena eläketapahtumana ei tällöin pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, työkyvyttömyyseläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perheeläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen. Niin ikään ei oteta eläkkeitä yhteensovitettaessa huomioon sellaista sotilasvammalain mukaista korvausta, joka perustuu vuosien 1939–1945 sodissa saatuun vammaan.

44 §.

Valtuuskunta kokoontuu vähintään kerran vuodessa viimeistään kesäkuun kuluessa kokoukseen, jota kutsutaan valtuuskunnan varsinaiseksi kokoukseksi.

52 §.

Tilintarkastajien tulee viimeistään huhtikuun kuluessa antaa hallitukselle kirjallinen kertomus toiminnastaan ja lausuntonsa eläkekassan hallinnosta ja tileista.

54 §

Eläkekassan tilikautena on kalenterivuosi.

Kirjanpidossa on sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, noudatettava tämän lain säännöksiä sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamia vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia ohjeita. Tilinpäätös, joka käsittää tuloslaskelman, taseen ja toimintakertomuksen, on jätettävä tilintarkastajille tilikautta lähinnä seuraavan maaliskuun loppuun mennessä.

64 §.

Työnantaja on vevollinen antamaan merimieseläkekassalle ja vakuutusoikeudelle kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain täytääntöönpanoa varten. Sanotuilla laitoksilla on oikeus tarkastaa työnantajan kirjoista tietojen oikeellisuus. Mitä edellä on säädetty työnantajasta, koskee soveltuvin osin myös valtakunnallisista työttömyyskassoista annetussa laissa tarkoitettua työttömyyskassaa.

Valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, julkisessa virassa oleva lääkäri, sairaala sekä lakisääteistä vakuutusta harjoittava vakuutus- tai eläkelaitos ja eläkesäätiö ovat velvolliset pyynnöstä antamaan eläkekassalle, vakuutusoikeudelle ja lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutuslaitokselle maksutta kaikki hallussaan olevat, käsiteltävänä olevan tämän lain mukaisen asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot. Eläkekassa on velvollinen maksamaan kohtuullisen palkkion tässä momentissa säädetyn velvoituksen perusteella annetusta lääkärinlausunnosta.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1981.

Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 1981

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Luja-Penttilä

Sisällysluettelo

1/1981