Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Poliisilla on oikeus saada puolustusvoimilta virka-apua:
henkilön etsimiseksi ja kiinni ottamiseksi;
alueen eristämiseksi ja tutkimiseksi;
liikenteen ohjaamiseksi;
omaisuuden tilapäiseksi vartioimiseksi;
räjähteiden raivaamiseksi ja muuhun sellaiseen tehtävään, jonka suorittamiseksi puolustusvoimilla on erityishenkilöstöä tai -välineistöä.
Kansainvälistä erityissuojelua nauttiviin henkilöihin kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi poliisilla on oikeus saada muunkinlaista kuin 1 momentin mukaan annettavaa virka-apua.
2§
Virka-apua annetaan vain, milloin poliisiin voimavarat ovat riittämättömät tehtävän suorittamiseen tai milloin siihen tarvitaan poliisilta puuttuvaa erityishenkilöstöä tai -välineistöä.
3§
Virka-apua pyytää sisäasiainministeriö tai lääninhallitus. Kiireellisessä tapauksessa virkaapua voi pyytää poliisipiirin päällikkö. Pyynnöstä on tällöin ilmoitettava viipymättä lääninhallitukselle.
Virka-avun antamisesta päättää pääesikunta tai sotilasläänin, merivoimien, ilmavoimien taikka sotilaspiirin esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-avun antamisesta voi päättää varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja.
4§
Milloin virka-apua tarvitaan rikoslain 16 luvun 4 tai 5 §:ssä tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseksi ja 1 §:n 1 momentin mukaan annettava virka-apu olisi tähän ilmeisen riittämätöntä, poliisilla on oikeus saada muunkinlaista virka-apua. Virka-apua pyytää tällöin sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä ja sen antamisesta päättää valtioneuvosto. Puolustusvoimia ei saa määrätä 1 momentin säännöksessä tarkoitettuihin toimiin ilman siinä edellytettyä virka-avun pyyntöä ja valtioneuvoston päätöstä sen antamisesta, ellei puolustusvoimien ylimpään päällikkyyteen kuuluvasta toimivallasta muuta johdu.
5§
Virka-avun antamisesta päättävä määrää virka-apuosaston suuruuden ja varustuksen.
Virka-apuosastoa johtaa sen päälliköksi määrätty sotilas tehtävän suorittamista johtavan poliisimiehen ohjeiden mukaan.
Poliisi päättää virka-avun antamisen keskeyttämisestä ja lopettamisesta.
6§
Virka-apuosastoon kuuluvan oikeudesta hätävarjeluun on voimassa, mitä rikoslain 3 luvun 6 ja 7 §:ssä on säädetty.
Mitä rikoslain 3 luvun 8 §:ssä on säädetty poliisimiehen oikeudesta käyttää eräissä tapauksissa voimakeinoja, on vastaavasti sovellettava virka-apuosastoon kuuluvaan. Poliisi voi kuitenkin tällöin rajoittaa oikeutta käyttää ampumaaseita.
Poliisin on ennen toiminnan aloittamista tarpeen mukaan selostettava virka-apuosaston päällikölle, milloin oikeus hätävarjeluun ja voimakeinojen käyttämiseen on olemassa.
7§
Virka-apuosastoon kuuluvalla on oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kiellosta huolimatta on jatkanut virka-aputehtävän suorittamista haittaavaa tai vaarantavaa käyttäytymistä. Kiinniottamisesta on ilmoitettava viipymättä poliisille ja kiinniotettu on toimitettava poliisin huostaan.
8§
Hätävarjelun liioittelusta on voimassa, mitä rikoslain 3 luvun 9 §:n 1 momentissa on säädetty.
Jos virka-aputehtävää suoritettaessa on käytetty ankarampia voimakeinoja kuin tehtävän laatuun ja vastarinnan vaarallisuuteen nähden sekä tilanne muutoinkin huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina, tekijä on tuomittava noudattaen, mitä rikoslain 3 luvun 9 §:n 2 momentissa on vastaavan tapauksen varalta säädetty.
9§
Virka-avun kustannuksista vastaa sen antaja.
10§
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
11§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.Tällä lailla kumotaan 20 päivänä tammikuuta 1896 annettu julistus sotaväen kutsumisesta antamaan virka-apua ja siitä mitä silloin on varteenotettava.
Helsingissä 5. päivänä joulukuuta 1980
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Sisäasiainministeri Eino Uusitalo