233/1978
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 30. päivänä maaliskuuta 1978
Laki vuosilomalain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 30 päivänä maaliskuuta 1973 annetun vuosilomalain (272/73) 3 §: n 1 momentti ja 5 momentin 11 kohta, 4 §: n 1-3 momentti, 5 §: n 1 ja 4 momentti, 7 §: n 2 momentti ja 16 §: n 2 ja 4 momentti näin kuuluviksi:
3§
Vuosiloman pituus.
Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään seitsemän vuotta, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos loman pituutta laskettaessa lomapäivien luvuksi ei tule kokonaisluku, on päivän osa annettava täytenä lomapäivänä.
Työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt työtä suorittamasta:
11) lomauttamista vastaavan työviikkojen lyhentämisen tai muun siihen verrattavan työaikajärjestelyn takia, kuitenkin enintään kuusi kuukautta kerrallaan. Tällaisen työaikajärjestelyn jatkuessa keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen aloitetaan uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen lomanmääräytymisvuoden vaihtumisesta.
4§
Lomakausi.
Lomakausi on toukokuun 2 päivän ja syyskuun 30 päivän välinen aika, nämä päivät mukaan luettuina. Vuosiloma annetaan lomakautena työnantajan määräämänä aikana. Kuitenkin se osa lomasta, joka ylittää 24 lomapäivää, annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakauden jälkeen ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua. Ilman työntekijän suostumusta ei työnantaja saa kuitenkaan määrätä lomaa tai sen osaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, mikäli tämä johtaisi lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Ennen loman määräämistä on työnantajan varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.
Milloin kausiluontoisessa työssä loman antaminen 1 momentissa mainittuina kausina tuottaa vaikeuksia yrityksen toiminnalle, saadaan loma antaa sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy.
Työntekijän suostumuksella voidaan 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettu loma antaa muunakin aikana saman kalenterivuoden kuluessa tai siirtää annettavaksi seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Työntekijän suostumuksella voidaan 1 momentin kolmannessa virkkeessä tarkoitettu loma antaa muulloinkin sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy.
5§
Vuosiloman jakaminen.
Edellä 4 §:n 1 momentin toisessa ja kolmannessa virkkeessä tarkoitettujen lomien tulee olla yhdenjaksoiset. Työnantajalla on kuitenkin oikeus, milloin se työn käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä tai milloin työntekijä siihen suostuu, antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä se osa lomasta, joka ylittää kaksitoista arkipäivää. Se loman osa, joka ylittää 24 arkipäivää, voidaan jakaa ainoastaan työntekijän suostumuksella. Työntekijän suostumuksella työnantaja saa tämän lisäksi 4 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä sen osan lomasta, joka ylittää kuusi arkipäivää. Ilman työntekijän suostumusta ei kolmen arkipäivän pituista tai sitä lyhyempää lomanosaa saa antaa siten, että lomapäivä sattuisi työntekijän työaikajärjestelyn mukaiseksi vapaapäiväksi.
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siirretty loma on, mikäli mahdollista, annettava ennen syyskuun 30 päivää ja, jollei toisin sovita, viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos siirto koskee 24 lomapäivää ylittävää loman osaa, on siirretty loma annettava viimeistään sen kalenterivuoden loppuun mennessä, joka lähinnä seuraa lomaan oikeuttavan lomanmääräytymisvuoden päättymistä.
7§
Vuosilomapalkka.
Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on maksettava vuosilomapalkka, joka saadaan kertomalla hänen keskimääräinen päiväpalkkansa 3 §:n mukaisten lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä seuraavasta taulukosta ilmenevällä kertoimella.
| Lomapäivien lukumäärä | Kerroin | |
| 2 | 1,8 | |
| 3 | 2,7 | |
| 4 | 3,6 | |
| 5 | 4,5 | |
| 6 | 5,4 | |
| 7 | 6,3 | |
| 8 | 7,2 | |
| 9 | 8,1 | |
| 10 | 9,0 | |
| 11 | 9,9 | |
| 12 | 10,8 | |
| 13 | 11,8 | |
| 14 | 12,7 | |
| 15 | 13,6 | |
| 16 | 14,5 | |
| 17 | 15,5 | |
| 18 | 16,4 | |
| 19 | 17,4 | |
| 20 | 18,3 | |
| 21 | 19,3 | |
| 22 | 20,3 | |
| 23 | 21,3 | |
| 24 | 22,2 | |
| 25 | 23,2 | |
| 26 | 24,1 | |
| 27 | 25,0 | |
| 28 | 25,9 | |
| 29 | 26,9 | |
| 30 | 27,8 |
16§
Säännösten ehdottomuus.
Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia 24 lomapäivää ylittävän loman osan sisällyttämisestä muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen, samoin kuin lomakaudesta, vuosiloman jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin edellä tässä laissa on säädetty. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.
Milloin työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus tässä laissa säädettyä pitempään lomaan, on tämän lain vuosilomaa ja vuosilomapalkkaa koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava myös lakimääräistä pitempään lomaan, jollei sopimuksesta muuta ilmene. Jollei toisin ole sovittu, lakimääräisen vuosiloman ylittävä osa lomasta annetaan kuitenkin siten kuin 4 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta lomasta on säädetty. Jollei toisin ole sovittu, on työntekijällä työnantajan irtisanoessa työsopimuksen oikeus saada sopimuksen mukaista tässä laissa säädettyä pitempää vuosilomaa vastaava lomakorvaus, joka lasketaan noudattaen soveltuvin osin tämän lain lomakorvausta koskevia säännöksiä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1978.
Tätä lakia sovelletaan kuitenkin 1 päivänä huhtikuuta 1977 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta määrättävään vuosilomaan, lomapalkkaan ja lomakorvaukseen siten, että vuosiloman pitennys toteutetaan asteittain niin, että 1 päivänä huhtikuuta 1977 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta on työntekijällä, jonka työsuhde on 31 päivänä maaliskuuta 1978 mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään seitsemän vuotta, oikeus saada kahdeltatoista täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta vuosilomaa 28 arkipäivää. Milloin täysiä lomanmääräytymiskuukausia on vähemmän kuin kaksitoista, määräytyy vuosiloman pituus 3 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella.
Jos työntekijällä on ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn sopimuksen perusteella oikeus tässä laissa säädetyn pituiseen tai sitä pitempään vuosilomaan, määräytyy sen antamisajankohta, jakaminen ja siirto aikaisemman käytännön mukaisesti, jollei toisin sovita.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työsopimukseen sovelletaan, jollei toisin soviteta ennen voimassa ollutta lakia, ei kuitenkaan, jos sopimus on tehty toistaiseksi, kauemmin kuin jos työnantaja olisi sen irtisanonut tämän lain voimaantulopäivänä. Jos sopimus tämän lain voimassa ollessa lakkaisi tapahtuneen irtisanomisen, sovitun määräajan päättymisen tai muun syyn takia, mutta työ jatkuu työsopimuslain 39 §:ssä tarkoitetun sopimussuhteen hiljaisen pitennyksen vuoksi, on sopimussuhteeseen siitä lähtien sovellettava tätä lakia. Sitten kun sopimus tämän momentin mukaisesti on tullut tämän lain alaiseksi, on vuosiloma, lomapalkka tai lomakorvaus myös sitä ennen, mutta vuoden 1977 huhtikuun alun jälkeen kuluneilta lomanmääräytymiskuukausilta annettava niin kuin 1 momentissa ja muualla tässä laissa säädetään.
Helsingissä 30. päivänä maaliskuuta 1978
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Ministeri
Olavi Martikainen