Laki verotuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain ( 482/58 ) 118 § sekä
muutetaan 83 §, 108 §:n 2 momentti, 113 §:n 2 momentti sekä 125 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 83 § 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1024/74) sekä 125 §:n 1 ja 2 momentti 20 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa (499/74), seuraavasti:
83§
Jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen tahi muun tiedon tai asiakirjan, on säännönmukaisessa verotuksessa jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen jonakin säännönmukaisen verotuksen toimittamisvuotta seuraavista viidestä vuodesta määrättävä se vero, joka mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavaksi säädettyä viivästyskorkoa vastaavine korkoineen sekä säädetty veronkorotus (jälkiverotus). Ennen jälkiverotuksen toimittamista verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Tilaisuuden varaaminen kuulemiseen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kuulemisella ei ilmeisesti ole merkitystä asian ratkaisemiselle.
108§
Sen estämättä, että suorittamatta olevaa ennakkoa on 1 momentin nojalla lyhennetty, on maksuunpannulle ennakolle suoritettava säädetty viivästyskorko.
113§
Jos vero tai viivästyskorkoa vastaava korko on 1 momentissa mainitun viranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on tämän viranomaisen päätöksellä tai sen perusteella alennettu, veronkantoviranomaisen on asianomaiselle maksettava takaisin liikaa suoritettu määrä sekä sille korkoa verotusvuoden päättymisestä tai, jos maksu on tapahtunut sen jälkeen, maksupäivästä takaisinmaksupäivään, sen mukaan kun asetuksella säädetään.
125§
Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön veronmaksukyky oman tai läheisen henkilön sairauden, tapaturman tai muun sellaisen syyn tähden on olennaisesti vähentynyt taikka jos verovelvollinen on kuollut ja häneltä on jäänyt leski, lapsia tai muita perillisiä, joiden elatus on ollut hänen ansionsa varassa, tahi jos veron periminen tällaiselta tai muulta verovelvolliselta olisi muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta, voi valtionveron osalta valtiovarainministeriö sekä kunnallisveron osalta kunnallisvaltuusto tahi kunnan ohjesäännössä olevan valtuutuksen nojalla kunnallishallitus hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen verosta tai viivästyskorkoa vastaavasta korosta. Samoin edellytyksin voi valtiovarainministeriö myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen valtiolle tulevasta viivästyskorosta ja jäämämaksusta.
Verohallituksella on oikeus ratkaista 1 momentissa tarkoitettu hakemus, milloin poistettavaksi pyydetyn valtionveron, viivästyskorkoa vastaavan koron, viivästyskoron tai jäämämaksun määrä on enintään 20 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ratkaista periaatteellisesti tärkeitä asiaryhmiä koskevat hakemukset silloinkin, kun poistettavaksi pyydetty määrä on 20 000 markkaa tai sitä pienempi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1976. Lakia sovelletaan sanotusta päivästä myös sitä aikaisemmin syntyneisiin verovelkoihin.
Helsingissä 13. päivänä helmikuuta 1976
Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa, Pääministeri Martti Miettunen Valtiovarainministeri Paul Paavela