704/1975

Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.

Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.

Vanhemmat, jotka eivät muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, osallistuvat elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin suorittamalla lapselle elatusapua.

Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa se vanhemmista, jonka huollossa lapsi on, lapselle määrätty holhooja tai uskottu mies. Vanhemmalla, joka on alaikäisyyden johdosta vajaavaltainen, on oikeus edustaa lasta, joka on hänen hoidettavanaan.

Lastenvalvojan velvollisuudesta avustaa lasta elatusapua koskevissa asioissa on säädetty erikseen.

Elatusapua on suoritettava kuukausittain etukäteen, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta.

Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi kertamaksuna, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena.

Elatusapua koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimuksesta tulee selvästi käydä ilmi:

Elatusapua koskevan sopimuksen allekirjoittavat se lapsen vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua sekä alaikäisen lapsen puolesta hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa. Jos lapsi on täysivaltainen, on hänen allekirjoitettava sopimus. Kun se vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua, on vajaavaltainen, on sopimus hänen holhoojansa hyväksyttävä ja allekirjoitettava.

Sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön.

Elatusavusta tehty sopimus on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, missä lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla edustajalla on kotipaikka.

Sosiaalilautakunnan on vahvistettava elatusavusta tehty sopimus, jos sopimuksen sisältö on tämän lain mukainen ja sopimus on tehty säädetyssä muodossa sekä muutoin tämän lain säännöksiä noudattaen. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat siten kuin edellä 1―3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty.

Elatusavusta tehty sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Tuomioistuin voi vahvistaa elatusavun määrän ja sen suorittamistavan noudattaen, mitä edellä 1―3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty.

Tuomioistuimen on vahvistettava elatusapu suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta luhien.

Tuomioistuin voi määrätä, että elatusapua on suoritettava kanteen vireille panoa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, jos tähän on olemassa erityisen painavia syitä. Elatusapua voidaan kuitenkin määrätä suoritettavaksi enintään yhden kanteen vireille panoa edeltäneen vuoden ajalta.

Mikäli elatusapua koskeva kanne on pantu vireille vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu tunnustamisella tai lainvoimaisella tuomiolla, voidaan lapsen isä velvoittaa suorittamaan elatusapua lapsen syntymästä lukien, mikäli tämä 1―3 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan harkitaan kohtuulliseksi. Elatusapua ei kuitenkaan voida määrätä suoritettavaksi pitemmältä ajalta kuin viideltä kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta.

Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1―3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että vahvistettu elatusapu ei riitä lapsen elatukseen tai että se on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden kohtuuton.

Vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.

Mitä edellä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan ilmeisesti kohtuuton.

Määrätessään, että sopimuksella tai tuomiolla aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua on lakkaava tai että elatusavun määrää on alennettava, on tuomioistuimen samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava.

Kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, isyyden tunnustaminen todettu mitättömäksi tai isyyden vahvistamista koskeva lainvoimainen tuomio purettu, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Elatusapua koskevaa kannetta on lapsen puolesta oikeus ajaa jokaisella, joka 5 §:n 1 momentin mukaan edustaa lasta.

Isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä on isyyslain 24 §:n 1 momentissa mainitulla lapsen edustajalla oikeus vaatia myös lapselle tulevan elatusavun vahvistamista.

Sosiaalilautakunnan oikeudesta ajaa lapsen puolesta elatusavun vahvistamista koskevaa kannetta on säädetty erikseen.

Alaikäisen lapsen elatusapua koskeva kanne on ajettava siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla edustajalla on kotipaikka, tai, jollei hänellä ole kotipaikkaa Suomessa, missä hänellä viimeksi oli kotipaikka.

Mikäli elatusapua koskeva vaatimus esitetään lapsen huoltoa tai isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä, voidaan elatusapua koskeva kanne käsitellä myös siinä tuomioistuimessa, missä ensiksi mainittua asiaa koskeva kanne on pantava vireille.

Isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä ei lapsen elatusapua koskevaa kysymystä voida ratkaista ennen kuin isyys on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu, jos kannetta isyyden vahvistamisesta ajetaan useampaa kuin yhtä miestä vastaan.

Tuomio, jolla on velvoitettu suorittamaan elatusapua tai jolla elatusavun määrää on korotettu, voidaan, vaikka siihen haetaan muutosta, panna heti täytäntöön niin kuin se olisi saanut lainvoiman.

Mikäli elatusavun vahvistamista koskeva tuomio on annettu isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä, ei tuomiota voida panna täytäntöön ennen kuin isyys on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1976.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka sijaan on tullut tämän lain säännös, on tätä sen asemesta sovellettava.

Tämän lain säännöksiä on sovellettava lapsen oikeuteen saada elatusta vanhemmiltaan myös silloin, kun lapsi on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

Mitä tässä laissa on säädetty vanhemmista, on sovellettava myös mieheen, joka avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain (173/22) säännösten mukaan on sitoutunut tai velvoitettu suorittamaan elatusapua avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle.

Tämän lain säännökset eivät vapauta vanhempia suorittamasta lapselle elatusapua, joka ennen tämän lain voimaantuloa on vahvistettu sopimuksella tai lainvoimaisella tuomiolla.

Elatusapu, joka ennen tämän lain voimaantuloa on vahvistettu suoritettavaksi alaikäisen lapsen elatusta varten, on lain voimaantulon jälkeen suoritettava lapselle, jota edustaa hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa.