272/1973

Annettu Helsingissä 30. päivänä maaliskuuta 1973

Vuosilomalaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Soveltamisala.

Tätä lakia sovelletaan työsopimuslaissa (320/ 70) tarkoitettuihin työantajaan ja työntekijään.Xql Lakia ei kuitenkaan sovelleta työnantajan perheen jäseniin liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä, ellei siinä ole vakituisesti työssä myös muita työntekijöitä, eikä maataloudessa työnantajan perheen jäseneen. Lakia ei myöskään sovelleta työntekijään, joka saa palkkansa yksinomaan voitto-osuutena.Xql Merimiesten vuosilomasta on säädetty erikseen.

Soveltamiskysymysten ratkaiseminen.

Valtion työsuojelupiirin työsuojelutoimiston, virallisen syyttäjän, työnantajain keskusjärjestön taikka työntekijäin keskusjärjestön pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työsuhdetta pidettävä selaisena, johon tätä lakia on sovellettava.Xql Milloin asianosainen sitä vaatii, työsuojelutoimiston on saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä.Xql Jos tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa mainitun kysymyksen ratkaisusta, tuomioistuin voi siirtää tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii eikä asiaa ole pidettävä ilmeisen selvänä. Tuomioistuimen päätös asiasta annetaan vasta sen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on sille toimitettu.

Vuosiloman pituus.

Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään kymmenen vuotta, on oikeus saada lomaa kaksikymmentäkuusi arkipäivää kahdeltatoista täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Arkipäiviksi ei tätä lakia sovellettaessa lueta itsenäisyyspäivää, joulu- eikä juhannusaattoa, pääsiäislauantaita eikä vapunpäivää.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan lomakautta edeltävän maaliskuun lopussa päättyvän lomanmääräytymisvuoden sellainen kalenterikuukausi, jonka kana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään neljänätoista päivänä.

Työssäolopäivien veroisina pidetään vuosilomaa määrättäessä niitä päiviä, joina työntekijä on ollut vuosilomalla, sekä niitä päiviä, joina työntekijä on työaikajärjestelmän mukaan ollut työstä vapaa keskimääräisen viikkotyöajan tasaamiseksi laissa säädettyyn enimmäismäärään. Ellei viimeksi mainitussa tapauksessa ole annettu yli kuuden arkipäivän pituista yhtenäistä vapaaaikaa, luetaan vapaapäivät työssäolopäivien veroisiksi päiviksi kuitenkin vain siltä osin kuin niiden määrä saman kuukauden aikana ylittää neljä päivää.

Työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt työtä suorittamasta:

1) työpaikan muiden työntekijäin vuosilomien takia;

2) reservin harjoituksen tai ylimääräisen palveluksen takia, jos hän on palannut työhön välittömästi tällaisen esteen lakattua;

3) sairauden tai tapaturman vuoksi, ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä 75 päivää lomanmääräytymisvuoden aikana, kuitenkin siten, että jos tällainen este keskeytyksittä jatkuu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, pidetään tämän sairauden tai tapaturman osalta työssäolopäivien veroisina yhteensä enintään 75 päivää;

4) työturvallisuuslain (299/58) 44 §:ssä tarkoitetun tai työnantajan määräämän tahi sairaudesta taikka tapaturmasta johtuvan lääkärintarkastuksen vuoksi;

5) raskauden tai synnytyksen takia työsopimuslaissa säädetyn synnytysloman aikana;

6) sellaisen kunnallisen tai muun julkisen luottamustehtävän taikka todistajana kuulemisen takia, josta lain mukaan ei ole ollut oikeutta kieltäytyä tai josta kieltäytyminen olisi ollut sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella;

7) sairauden leviämisen estämiseksi annetun viranomaisen määräyksen takia;

8) työnsä edellyttämän matkustamisen takia, mikäli tällaisia matkustuspäiviä ei muuten luettaisi hänen työpäivikseen;

9) muusta syystä, mikäli työantaja lain mukaan on ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan;

10) lomauttamisen takia kuitenkin enintään päivää kerrallaan;

11) lomauttamista vastaavan työviikkojen lyhentämisen tai muun siihen verrattavan työaikajärjestelyn takia, kuitenkin enintään kuusi kuukautta kerrallaan;

12) oppisopimuslain (422/67) mukaiseen, voimassa olevan oppisopimuksen edellyttämään tietopuoliseen koulutukseen osallistumisen takia; sekä

13) työantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistumisen vuoksi, kuitenkin siten, että työssäolopäivien veroisiksi voidaan sopia luettavaksi vain 30 päivää kerrallaan.

Lomakausi.

Vuosiloma annetaan lomakautena työnantajan määräämänä aikana. Lomakausi on toukokuun 2 päivän ja syyskuun 30 päivän välinen aika, nämä päivät mukaan luettuina. Ilman työntekijän suostumusta ei työnantaja saa kuitenkaan määrätä lomaa tai sen osaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, mikäli tämä johtaisi lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Ennen loman määräämistä on työantajan varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.

Kausiluontoisessa työssä, jossa loman antaminen 1 momentissa mainittuna lomakautena tuottaisi vaikeuksia yrityksen toiminnalle, saadaan loma antaa saman kalenterivuoden kuluessa.

Työntekijän suostumuksella voidaan loma antaa muunakin aikana saman kalenterivuoden kuluessa tai siirtää annettavaksi seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua.

Vuosilomaa annettaessa lasketaan vuorokauden alkavan kello 00, jollei ole sovittu, että se alkaa samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Vuosiloman jakaminen.

Vuosiloman tulee olla yhdenjaksoinen. Työnantajalla on kuitenkin oikeus, milloin se työn käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä tai milloin työntekijä siihen suostuu, antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä se osa lomasta, joka ylittää kaksitoista arkipäivää. Työntekijän suostumuksella työnantaja saa tämän lisäksi 4 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työssä antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä sen osan lomasta, joka ylittää kuusi arkipäivää. Ilman työntekijän suostumusta ei kolmen arkipäivän pituista tai- sitä lyhyempää loman osaa saa antaa siten, että lomapäivä sattuisi työntekijän työaikajärjestelyn mukaiseksi vapaapäiväksi.

Milloin työntekijä vuosilomansa tai sen osan alkaessa on sairauden, synnytyksen tai tapaturman johdosta työkyvytön, on loma, jos työntekijä sitä pyytää, siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on vastaava oikeus loman tai sen osan siirtämiseen, mikäli loman tai sen osan alkaessa tiedetään että työntekijä loman aikana joutuu sellaiseen sairaan- tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.

Milloin sairaudesta, synnytyksestä tai tapaturmasta johtuva työntekijän työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana ja jatkuu yhdenjaksoisena yli seitsemän päivää, ei tämän ajan ylittävää osaa työkyvyttömyysajasta ole luettava vuosilomaksi, jos työntekijä ilman aiheetonta viivytystä tätä pyytää. Työnantajan vaatimuksesta työntekijä on velvollinen esittämään lääkärintodistuksen tai muun luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siirretty loma on, mikäli mahdollista, annettava ennen syyskuun 30 päivää ja, jollei toisin sovita viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä.

Vuosiloman ajasta työnantajan on ilmoitettava työntekijälle mikäli mahdollista kuukautta ja kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista, paitsi 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vähintään kolme päivää ennen sitä.

Työsuhteen jatkuminen.

Työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta eikä siitä syystä, että työntekijä on välittömästi siirtynyt sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa aikaisemmalla työnantajalla on määräysvalta. Aikaisemmalla työnantajalla katsotaan olevan määräysvalta myös silloin, kun henkilöllä on osuus kummassakin yrityksessä ja hänellä yksin tai yhdessä perheenjäsentensä, kanssa on määräysvalta niissä molemmissa.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ei työsuhteen jatkumisaikaan lueta sitä aikaa, jolloin työ on keskeytynyt sen johdosta, että tekijä asevelvollisena on ollut suorittamassa vakinaista palvelusta.

Vuosilomapalkka.

Työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkkansa myös vuosiloman ajalta.

Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on maksettava vuosilomapalkka, joka saadaan kertomalla hänen keskimääräinen päiväpalkkansa 3 §:n mukaisten täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärän perusteella määräytyvällä seuraavasta taulukosta ilmenevällä kertoimella.

Täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärä Kerroin
1 1,8
2 3,6
3 5,4
4 7,2
5 9,0
6 10,8
7 12,7
8 14,5
9 16,4
10 18,3
11 20,3
12 22,2
26 päivän loma 24,1

Keskimääräinen päiväpalkka lasketaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta, jaetaan työntekijän lomanmääräytymisvuoden aikana tekeminen työpäivien lukumäärällä, johon on lisätty laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi tehtyjen ylityötuntien kahdeksasosa. Milloin työntekijän vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärää ei ole laissa rajoitettu, lisätään keskimääräistä päiväpalkkaa laskettaessa työssäolopäivien lukumäärään vastaavasti työntekijän sovitun vuorokautisen työajan lisäksi tekemien työtuntien kahdeksasosa.

Palkkaan kuuluvat luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä. Jos työntekijä, joka on kokonaan tai osaksi työnantajan ruoassa, ei käytä tätä etua vuosilomansa aikana, on hänellä oikeus saada siitä rahakorvaus, myös sunnuntailta, kirkolliselta juhlapäivältä, itsenäisyyspäivältä, juhannusaatolta ja vapunpäivältä, jos hän työssä ollessaan olisi saanut ruoan näinäkin päivinä. Jollei suuremmasta rahakorvauksesta ole sovittu, lasketaan se ennakonpidätystä varten vahvistetun raha-arvon mukaan.

Vuosilomapalkan maksaminen.

Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman alkamista. Jos loma on jaettu osiin, on ennen kunkin loman osan alkamista maksettava sitä vastaava osa, joka saadaan jakamalla koko vuosilomapalkka loman osien suhteessa.

Edellä 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on ennen loman tai sen osan alkamista maksettava kutakin lomapäivää kohti päiväpalkka, joka lasketaan jakamalla viikkopalkka kuudella tai kuukausipalkka kahdellakymmenelläviidellä. Jollei täten laskettu lomapalkka vastaa työntekijälle muutoin maksettavaa palkkaa, on lomapalkka seuraavan palkanmaksun yhteydessä tasattava työntekijän todellista palkkaa vastaavaksi.

Maksaessaan lomapalkan en työnantaja velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenevät lomapalkan suuruus ja sen määräytymisperusteet.

Lomakorvaus työsuhteen jatkuessa.

Työntekijälle, joka sopimuksen mukaisesti on lomanmääräytymisvuoden aikana työssä niin harvoina päivinä, että hänelle tästä syystä ei kerry ainoatakaan 3 §:n mukaista täyttä lomanmääräytymiskuukautta tai vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia, suoritetaan, mikäli hän lomanmääräytymisvuoden aikana on ollut työssä yhteensä vähintään neljänätoista päivänä, lomapalkan asemesta lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia hänelle edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.

Jos 1 momentissa tarkoitetulla työntekijällä on oikeus vuosilomaan, suoritetaan lomakorvaus siten kuin 8 §:n 1 momentissa on säädetty lomapalkan maksamisesta. Muussa tapauksessa suoritetaan lomakorvaus viimeistään lomakauden päättyessä.

10§
Lomakorvaus työsuhteen päättyessä.

Työsuhteen päättyessä on työntekijällä, joka sen aikana on ollut työssä vähintään neljänätoista päivänä, oikeus vuosiloman sijasta saada vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hän 3 §:n mukaan saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai korvausta siitä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lomakorvaus lasketaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:ssä ja 8 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on lomapalkasta säädetty.

Jos työntekijä niinä kalenterikuukausina, joina työsuhde alkoi ja päättyi, on ollut työssä yhteensä vähintään neljänätoista päivänä eikä siltä ajalta ole saanut lomaa tai korvausta siitä, luetaan tämä aika lomakorvausta määrättäessä yhdeksi täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi.

Työntekijälle, jota tarkoitetaan 9 §:ssä, suoritetaan työsuhteen päättyessä, jos hän sen aikana on ollut työssä vähintään neljänätoista päivänä, lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia hänen 9 §:n mukaan määräytyvästä palkastaan siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomakorvausta.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettu oikeus lomakorvaukseen on myös asevelvollisena vakinaista palvelusta suorittamaan ryhtyvällä työntekijällä, vaikka hänen työsuhteensa ei ole päättynyt.

Lomakorvauksesta työnantaja on velvollinen antamaan 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun laskelman.

11§
Palvelurahat ja lahjat.

Jos työn vastike on sovittu tai on katsottava edellytetyn suoritettavaksi osaksi tai kokonaan yleisöltä saatavilla palvelurahoilla tai vapaaehtoisilla, työnsuorituksesta tavanomaisesti annettavilla lahjoilla, on työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälle 7 §:ssä säädetyn vuosilomapalkan tai 9 tahi 10 §:ssä tarkoitetun lomakorvauksen myös palvelurahoista taikka lahjoista kertyneen ansion perusteella, noudattaen soveltuvin osia mitä sanotuissa pykälissä on säädetty.

12§
Lomakorvaus lyhytaikaisen työsuhteen päättyessä.

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) soveltamispiiriin kuuluvalle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut niin lyhyen ajan, ettei hänellä ole oikeutta 3 §:n mukaiseen lomaan, on työnantaja velvollinen työsuhteen päättyessä suorittamaan lomakorvauksena kahdeksan ja puoli prosenttia työntekijän ansaitsemasta rahapalkasta, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.

13§
Kotityöntekijän lomakorvaus.

Kotityöntekijälle on työnantaja velvollinen suorittamaan lomapalkan asemesta lomakorvauksena palkanmaksun yhteydessä kahdeksan ja puoli prosenttia työntekijän ansaitsemasta rahapalkasta.

14§
Työn teettäminen tai tekeminen loman aikana.

Työnantaja ei saa pitää työntekijää työssä tälle kuuluvan vuosiloman aikana, eikä työntekijä saa vuosilomansa aikana tehdä ammattiinsa kuuluvaa vastikkeellista työtä.

15§
Kanneaika.

Työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava.

16§
Säännösten ehdottomuus.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia lomakaudesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin edellä tässä laissa on säädetty. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen sidottu työantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen tai kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tahi sen antamaan valtuutukseen perustuen kunnan taikka kuntainliiton ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn työehtosopimukseen.

Milloin työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus tässä laissa säädettyä pitempään lomaan, on tämän lain vuosilomaa ja vuosilomapalkkaa koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava myös lakimääräistä pitempään lomaan, jollei sopimuksesta muuta ilmene. Jollei toisin ole sovittu, on työntekijällä työnantajan irtisanoessa työsopimuksen oikeus saada sopimuksen mukaista tässä laissa säädettyä pitempää vuosilomaa vastaava lomakorvaus, joka lasketaan noudattaen soveltuvin osin tämän lain lomakorvausta koskevia säännöksiä.

17§
Nähtävänäpito.

Työnantajan on 18 §:ssä tarkoitetussa työpaikassa pidettävä sopivassa paikassa työntekijän nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut täytäntöönpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä myönnetyistä poikkeuksista.

18§
Kirjanpitovelvollisuus.

Jokaisessa työpaikassa, jossa työaikaa koskevien säännösten noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille, on työnantajaa pidettävä työntekijäin vuosilomista ja heille maksetuista vuosilomapalkoista sekä lomakorvauksista sellaista kirjanpitoa, josta voidaan todeta lomien ajankohdat ja palkkojen sekä korvausten suuruus samoin kuin ne perusteet, joiden nojalla loman pituudet sekä palkkojen ja korvausten suuruus on määrätty. Sosiaali- ja terveysministeriö voi hyväksyä lomakkeen, johon tässä momentissa tarkoitetut tiedot on merkittävä.

Pyydettäessä on työnantajan näytettävä valvontaviranomaiselle ne asiakirjat, joista 1 momentissa mainitut seikat käyvät ilmi.

Työntekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus saada tieto työntekijän lomaa koskevista merkinnöistä. Työnantajan on pyynnöstä annettava merkinnöistä kirjallinen selvitys.

Jollei työnantajalla ole työkunnan jäsenistä tarvittavia tietoja on näiden tai työkunnan etumiehen annettava työnantajalle luettelo, josta vuosiloman sekä vuosilomapalkan tai lomakorvauksen määräämiseksi tarvittavat tiedot käyvät selville.

19§
Rangaistussäännökset.

Työnantajaa, joka ei anna työntekijälle vuosilomaa niin kun tässä laissa on säädetty tai joka vastoin lain säännöksiä pitää työntekijää työssä vuosiloman ajaksi määräämänään aikana, on tuomittava vuosilomalain säännösten rikkomisesta sakkoon. Samalla on työnantaja velvoitettava, jos työntekijä vaatii, suorittamaan tälle työstä maksetun palkan lisäksi saamatta jääneeltä vuosilomalta 7 §:n mukaan lasketut palkkaedut kaksinkertaisina. Työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta tällaiseen korvaukseen, jos työssä pitäminen on tapahtunut hänen ehdotuksestaan.

Jos työnantaja ei suorita vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta niin kuin tässä laissa säädetään, hänet on tuomittava niin kuin 1 momentissa on säädetty. Työnantajaa ei kuitenkaan ole tuomittava rangaistukseen, ellei laiminlyönti ole ollut tahallinen tai johtunut törkeästä huolimattomuudesta, eikä silloin, kun laiminlyönti on johtunut maksukyvyttömyydestä.

Työnantaja, joka laiminlyö hänelle 17 §:n mukaan kuuluvan velvollisuuden, on niin ikään tuomittava niin kuin 1 momentissa on säädetty.

Työnantajaa, joka välttyäkseen antamasta työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja on pitänyt väärin 18 §:n 1 momentissa tarkoitettua kirjanpitoa taikka muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt tai tehnyt mahdottomaksi lukea, on tuomittava virheellisestä vuosilomakirjanpidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Jos työnantajan edustaja syyllistyy tässä pykälässä mainittuun rangaistavaksi säädettyyn tekoon eikä sitä samalla voida lukea myös työnantajan syyksi rangaistaan ainoastaan edustajaa.

20§
Syytteeseenpano-oikeus.

Tässä laissa mainitut rangaistaviksi säädetyt teot om virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 19 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa kuitenkin ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut teon syytteeseen pantavaksi.

21§
Valvonta.

Tämän lain noudattamista 18 §:ssä tarkoitetuissa työpaikoissa valvovat työsuojeluviranomaiset.

22§
Poikkeusluvat.

Työneuvosto voi, milloin pakottavat syyt sitä vaativat, hakemuksesta myöntää poikkeuksia 4 §:n loman antamista ja 5 §:n 1 momentin loman jakamista koskevista säännöksistä.

23§
Asetuksenanto-oikeus.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

24§
Voimaantulosäännös.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1973, ja sillä kumotaan 30 päivänä huhtikuuta 1960 annettu laki työntekijäin vuosilomasta (199/60) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu työntekijäin vuosilomaa koskevaan aikaisempaan lakiin, on sen sijasta tätä lakia vastaavasti sovellettava.

Tämän lain säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta 31 päivänä maaliskuuta 1973 päättyvän lomanmääräytymisvuoden perusteella määrättävään vuosilomaan, lomapalkkaan tai lomakorvaukseen, ellei toisin sovita.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työsopimukseen sovelletaan, jollei toisin sovita, tätä ennen voimassa olutta lakia, ei kuitenkaan, jos sopimus on tehty toistaiseksi, kauemmin kuin jos työnantaja olisi sen irtisanonut tämän lain voimaantulopäivänä. Jos sopimus tämän lain voimassa ollessa lakkaisi tapahtuneen irtisanomisen, sovitun määräajan päättymisen tai muun syyn takia, mutta työ jatkuu työsopimuslain 39 §:ssä tarkoitetun sopimussuhteen hiljaisen pitennyksen vuoksi, on sopimussuhteeseen siitä lähtien sovellettava tätä lakia.

Helsingissä 30. päivänä maaliskuuta 1973

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Seija Karkinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.