131/1973

Annettu Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 1973

Laki työsuojelun valvonnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä.

Työsuojelua koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan, sikäli kuin se on säädetty työsuojeluviranomaisten tehtäväksi, niin kuin tässä laissa säädetään. Työsuojeluhallinnosta ja työsuojeluviranomaisten muista tehtävistä on säädetty erikseen.

Työsuojeluviranomaisella on oikeus työsuojelua koskevien tarkastusten toimittamiseen työpaikoilla ja oikeus tarvittaessa käyttää asiantuntijoita työsuojelua koskevien tutkimuksien suorittamiseen tarkastuksensa alaisilla työpaikoilla.

Työsuojelua koskevan tarkastuksen toimittajasta käytetään tässä laissa nimitystä tarkastuksen toimittaja ja 2 momentissa tarkoitetusta asiantuntijasta nimitystä tutkimuksen toimittaja.

Milloin valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön virastossa tai laitoksessa työskentelee jonkin työsuojelua koskevan lain piiriin kuuluvia henkilöitä, on virastosta ja laitoksesta sekä mainituista henkilöistä vastaavasti soveltuvin osin voimassa, mitä työnantajasta ja työntekijöistä tässä laissa säädetään.

Sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta, jotka suorittavat työtä olematta virka- tai työsopimussuhteessa, sovelletaan tätä lakia kuitenkin niin kuin siitä asetuksella erikseen säädetään.

Edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia on toimitettava niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista. Työntekijän kotonaan suorittamaa työtä koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi ei kuitenkaan saa toimittaa tarkastusta asunnossa ilman erityistä syytä.

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajalla on oikeus toimittaa tarkastus tai tutkimus ilmoittamatta siitä ennakolta työnantajalle tai tämän edustajalle taikka työntekijöille tai heidän edustajalleen. Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajan on kuitenkin työpaikalle saavuttuaan ilmoitettava läsnäolostaan edellä mainituille henkilöille, jollei ole erityistä syytä toimittaa tarkastusta tai tutkimusta siitä ilmoittamatta. Milloin tarkastus tai tutkimus on suoritettu ilmoittamatta siitä ennen sen toimittamista, se on kuitenkin saatettava edellä mainittujen henkilöiden tietoon ennen kuin tarkastuksen tai tutkimuksen toimittaja poistuu työpaikalta.

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajalla on oikeus:

1) päästä sellaiseen työpaikkaan ja huoneistoon, jossa tehdään tai jossa on perusteltua syytä otaksua tehtävän työtä, sekä työnantajan työsuojelua koskevien säännösten tai määräysten mukaisesti työntekijäin käyttöön luovuttamiin muihin huonetiloihin;

2) puhutella 1 kohdassa tarkoitetussa paikassa työskentelevää henkilöä joko todistajain läsnäollessa tai kahden kesken ja saada häneltä tehtäväänsä varten tarpeellisia tietoja;

3) saada nähtäväkseen ne asiakirjat ja luettelot, joita työnantajan on pidettävä tai säilytettävä työsuojelua koskevien säännösten tai määräysten mukaan sekä saada niistä jäljennöksiä;

4) saada, ilmoitettuaan siitä työnantajalle tai tämän edustajalle, tarpeelliseksi katsottavaa tutkimusta varten näyte työpaikalla valmistetusta tuotteesta sekä siellä käytettävästä raaka- ja tarveaineesta sekä puolivalmisteesta, samoin kuin ottaa valokuvia koneen tai muun teknillisen laitteen suojaustarpeen taikka tapaturman syyn selvittämiseksi;

5) saada nähtäväkseen työhuoneistoa tai sellaisen rakentamista koskeva rakennus- tai muutossuunnitelma piirustuksineen sekä selostus sovelletusta tai käytäntöön otettavaksi suunnitellusta työ ja valmistusmenetelmästä niin laajalti kuin valvontatehtävän toimittaminen kussakin tapauksessa edellyttää; sekä

6) saada asettamassaan kohtuullisessa määräajassa valvontaa varten tarpeellisia tietoja työnantajalta sekä suullisesti että kirjallisesti.

Tarkastukset ja tutkimukset on toimitettava siten, että työsuojelun tarkoitus saadaan toteutetuksi aiheuttamatta tarpeetonta häiriötä työpaikan toiminnalle.

Joka tässä laissa säädettyä tehtävää täyttäessään on saanut tietoja yksityisen henkilön terveydentilasta tai taloudellisesta asemasta taikka yrityksen taloudellisesta asemasta tahi liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu tietojen ilmaisemiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja on kuitenkin oikeus antaa syyttäjä ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetuille viranomaisille.

Kun työsuojeluviranomaisille on tehty ilmoitus työsuojelua koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomisesta taikka työpaikan turvallisuutta tahi terveydellisiä oloja koskevasta puutteellisuudesta tai epäkohdasta, on ilmoittajan nimi pidettävä salassa, jollei sen ilmoittaminen ole 5 §:n 2 momentissa mainituista syistä tarpeellista. Milloin tällaisen ilmoituksen johdosta toimitetaan tarkastus työpaikalla, ei tarkastuksen toimittaja saa ilmoittaa työnantajalle tai hänen edustajalleen, että tarkastus on toimitettu tehdyn ilmoituksen perusteella.

Työsuojeluhallinnon virkamies ei saa omistaa eikä johtaa tarkastuksensa alaista yritystä, liikettä tai laitosta eikä muutoinkaan olla siinä siten osallisena, että hän, sen mukaan kuin tuomarin jäävistä on säädetty, tulee toiminnassaan esteelliseksi. Hän ei myöskään saa omistaa patentti- tai mallioikeutta sellaisessa yrityksessä, liikkeessä tai laitoksessa käytettävään koneeseen, laitteeseen, valmistusmenetelmään tai malliin.

Tutkimuksen toimittajana ei saa käyttää henkilöä, joka on sellaisessa suhteessa asiaan tai sen osapuoliin, että hänen luotettavuuttaan voidaan pitää vähentyneenä.

2 luku

Työnantajan ja työntekijän yhteistoiminta.

Työsuojelua koskevissa asioissa työnantajan ja työntekijäin on oltava yhteistoiminnassa siten kuin tässä luvussa säädetään.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia toisinkin tässä luvussa tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämisestä.

Mitä 2 momentissa on säädetty työnantajan yhdistyksestä, sovelletaan vastaavasti valtion asianomaiseen viranomaiseen sekä kunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan ja sellaiseen viranomaiseen, joka viimeksi mainitun antaman valtuutuksen nojalla tekee sopimusvaltuuskunnan sijasta sopimuksia.

Sopimuksessa ei kuitenkaan saa tehdä poikkeuksia siitä, mitä jäljempänä 10 ja 11 §:ssä säädetään.

Työnantajan on nimettävä tässä luvussa tarkoitetusta yhteistoiminnasta vastaava, työpaikan työsuojelupäällikkönä toimiva henkilö, jollei hän itse toimi työsuojelupäällikkönä.

Milloin samalla työpaikalla toimii useamman kuin yhden työnantajan työntekijöitä, työnantajain on toimittava työsuojelun edistämiseksi yhteistyössä, jolloin heillä myös on oikeus sopia yhteisen työsuojelupäällikön nimeämisestä.

10§

Työpaikassa, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään kymmenen työntekijää, työntekijäin on valittava keskuudestaan kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua edustamaan heitä työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin. Muussakin työpaikassa työntekijät voivat valita keskuudestaan edellä tarkoitetut valtuutetut. Työpaikan toimihenkilöasemassa olevilla työntekijöillä on oikeus valita keskuudestaan oma työsuojeluvaltuutettunsa ja kaksi varavaltuutettua.

Milloin samalla työpaikalla työskentelee eri työnantajain palveluksessa olevia työntekijöitä, heillä on oikeus valita yhteinen työsuojeluvaltuutettu edustamaan heitä tässä luvussa tarkoitetussa yhteistoiminnassa kaikkien työnantajain kanssa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä, että alalla, jolla saman työnantajan palveluksessa olevat työntekijät yleensä työskentelevät eri työpaikoissa laajalla alueella, työntekijöillä on oikeus valita yhteinen työsuojeluvaltuutettu.

Milloin työpaikalle on valittu 30 päivänä huhtikuuta 1970 annetun työsopimuslain (320/70) 53 §:n 1 momentissa tarkoitettu luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa.

11§

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus tehtävänsä suorittamista varten saada nähtäväkseen sellaiset asiakirjat ja luettelot, joita työnantajan on pidettävä työsuojelua koskevien säännösten ja määräysten mukaan. Hänellä on myös oikeus tutustua työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin lausuntoihin ja tutkimustuloksiin ja saada kaihista edellä tarkoitetuista asiakirjoista jäljennöksiä.

Työsuojeluvaltuutettu ei saa tämän tehtävänsä vuoksi laiminlyödä työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan. Työnantaja ei saa ilman pätevää syytä kieltäytyä vapauttamasta työsuojeluvaltuutettua tämän säännöllisestä työstä sellaiseksi kohtuulliseksi ajaksi, jonka hän tarvitsee työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista varten.

Työnantajan on korvattava työsuojeluvaltuutetulle tämän työaikana suorittamien työsuojelua koskevien tehtävien hoitamisesta aiheutuva ansion menetys. Työsuojelua koskevista työajan ulkopuolella suoritetuista välttämättömistä tehtävistä, joista työsuojeluvaltuutettu on ilmoittanut työnantajalle tai tämän edustajalle, työnantajan on suoritettava kohtuullinen korvaus.

Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädetään luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta.

Sopimus, jolla rajoitetaan työsuojeluvaltuutetulle tämän pykälän mukaan kuuluvia oikeuksia, on mitätön.

12§

Työpaikkaan, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää, on perustettava kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojelua koskevaa yhteistoimintaa varten työnantajan, työntekijäin ja toimihenkilöasemassa olevien työntekijäin edustajista kokoonpantu työsuojelutoimikunta, jonka tehtävänä on työn turvallisuuden ja terveellisyyden edistäminen työpaikalla.

Milloin työnantajain tai työntekijäin määrä, työn luonne tai työolosuhteet antavat siihen aihetta, voidaan muulloinkin perustaa työsuojelutoimikunta tai samaan työpaikkaan useampia työsuojelutoimikuntia.

Työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin työsuojelutoimikunnan perustamiseksi 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin työpaikkoihin. Milloin työsuojelutoimikuntien perustamisesta, toimikuntien jäsenmäärästä ja eri osapuolten edustuksesta ei päästä sopimukseen, asia on työsuojelun piiriviranomaisen ratkaistava.

13§

Työsuojeluvaltuutetun, varavaltuutettujen ja työsuojelutoimikunnan jäsenten vaali on järjestettävä siten, että kaikilla työpaikan työntekijöillä on mahdollisuus ottaa siihen osaa. Vaalin tulos on ilmoitettava kirjallisesti työnantajalle.

Työnantajan on kirjallisesti ilmoitettava työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen nimet ja osoitteet työsuojelun piiriviranomaiselle tai siten, kuin sosiaali- ja terveysministeriö määrää.

14§

Työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja tarvittaessa koko työsuojelutoimikunnan on oltava läsnä työsuojelua koskevassa tarkastuksessa ja tutkimuksessa, jos tarkastuksen tai tutkimuksen toimittaja katsoo sen tarpeelliseksi. Työsuojelutoimikunnan jäsenestä on vastaavasti voimassa mitä 11 §:n 2, 3 ja 5 momentissa on työsuojeluvaltuutetun osalta säädetty.

3 luku

Pakkokeinot.

15§

Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että työpaikan rakennuksissa, laitteissa tai oloissa on puutteellisuuksia tai epäkohtia, joiden korjaaminen tai poistaminen on työnantajan velvollisuutena, taikka jos työnantaja ei noudata hänelle tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tahi määräyksissä asetettuja velvollisuuksia, tarkastuksen toimittajan on työnantajan tai hänen edustajansa kanssa neuvoteltuaan annettava asianmukaiset ohjeet puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Jos työnantaja niskoittelee tai jos asia ei siedä viivytystä, työsuojeluviranomainen voi, asianomaisia kuultuaan, päätöksellään velvoittaa työnantajan sopivan määräajan kuluessa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet.

Työsuojeluviranomainen voi tarpeen vaatiessa velvoittaa työnantajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet sakon uhalla, taikka uhalla, että tekemättä jätetty teetetään hänen kustannuksellaan tai että työnteko työpaikassa tai sen osassa keskeytetään taikka että laitteen tai työmenetelmän käyttäminen estetään. Sakon uhka voidaan asettaa työnantajalle tai tämän edustajalle taikka molemmille.

Teettäen suoritetun työn kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista ja peritään niskoittelevalta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Tässä pykälässä tarkoitettua menettelyä voidaan käyttää myös sitä kohtaan, joka olematta työnantaja on työsuojelua koskevassa laissa velvoitettu noudattamaan työsuojelua koskevia säännöksiä.

16§

Jos tarkastuksessa tai muutoin todetaan, että työpaikalla vallitsevasta puutteellisuudesta tai epäkohdasta aiheutuu työntekijälle hengen tai terveyden menettämisen vaara, eikä työnantaja asetetussa määräajassa korjaa puutteellisuutta tai poista epäkohtaa, tarkastuksen toimittaja voi, asianomaisia kuultuaan, kieltää laitteen tai työmenetelmän käyttämisen taikka työnteon jatkamisen, kunnes puutteellisuus on korjattu tai epäkohta poistettu. Jos hengen tai terveyden menettämisen vaara on välitön, tarkastuksen toimittajain on, mikäli mahdollista asianomaisia kuultuaan, heti annettava tässä tarkoitettu kielto.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa on heti noudatettava ja tarkastuksen toimittajan on viipymättä saatettava asia sosiaali- ja terveysministeriön ratkaistavaksi. Ministeriön on käsiteltävä asia kiireellisesti.

17§

Jos tässä laissa tarkoitettua tarkastusta tai tutkimusta yritetään estää tai häiritä, poliisipiirin päällikön on annettava tarkastuksen tai tutkimuksen toimittamista varten virka-apua. Samoin on poliisipiirin päällikön annettava tarpeellista virka-apua tässä luvussa tarkoitettujen pakkokeinojen täytäntöönpanossa.

4 luku

Muutoksenhaku.

18§

Työsuojeluviranomaisen 15 §:n 2 momentin nojalla antamaan uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

Työsuojeluviranomaisen muuhun päätökseen haetaan muutosta valittamalla sosiaali- ja terveysministeriöön. Ministerin valitusviranomaisena antaman päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Sosiaali- ja terveysministeriön ensimmäisenä asteena ratkaisemassa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan. Ministeriön päätökseen on liitettävä valitusosoitus.

Valitusasia on sosiaali- ja terveysministeriössä ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisesti.

19§

Valitus työsuojeluviranomaisen päätöksestä on tehtävä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Jos valitus koskee päätöstä, jolla joku on tuomittu uhkasakkoon, valitusaika on kuitein neljätoista päivää.

Muutoksenhaussa on muuten noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty, kuitenkin niin, että valituskirja on jätettävä päätöksen antaneelle viranomaiselle, jonka tulee toimittaa asiassa kertyneet asiakirjat ja oma lausuntonsa valitusviranomaiselle.

20§

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä, joka koskee 16 §:ssä tarkoitetun kiellon vahvistamista, voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Samanlainen määräys voidaan antaa työsuojeluviranomaisen päätöksessä, joka koskee 15 §:n 2 momentissa tarkoitettua työn turvallisuutta ja terveellisyyttä vaarantavan niskoittelun estämistä.

5 luku

Ilmoitusvelvollisuus.

21§

Joka ryhtyy tai aikoo ryhtyä teettämään kuukautta kauemmin kestämään tarkoitettua työtä useampaa kuin kymmentä työntekijää käyttäen, on velvollinen hyvissä ajoin ennen työn alkamista tai, milloin se ei ole mahdollista, viimeistään viikon kuluessa työn alkamisesta tekemään asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisen ilmoituksen työn laadusta, alkamisajasta ja työntekijäin likimääräisestä luvusta. Jos työsuojeluviranomainen pitää sitä välttämättömänä, on ilmoitusta täydennettävä työhuonetilojen ja muiden työntekijäin käyttöön aiottujen tilojen piirustuksilla sekä tiedoilla sellaisista käyttöön aiotuista koneista ja muista teknillisistä laitteista sekä aineista, joiden käyttöön liittyy olennainen tapaturman tai ammattitaudin vaara.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske:

1) työtä, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa olosuhteissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa sen järjestelyä; eikä

2) työtä sellaisilla aloilla, jotka sosiaali- ja terveysministeriö katsoo tarkoituksenmukaiseksi vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta.

22§

Työnantaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työsuojeluviranomaiselle sellaisesta työtapaturmasta tai työstä johtuvasta ammattitautitapauksesta, jonka johdosta 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) mukaan tapatumapaikalla on suoritettava tutkimus.

Milloin lääkäri on todennut työn suorittajassa 29 päivänä joulukuuta 1967 annetussa ammattitautilaissa (638/67) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä tarkoitetun ammattitaudin tai työstä johtuneen muun sairaalloisen tilan, on hänen viipymättä tehtävä asiasta ilmoitus lääninlääkärille ja työsuojelun piiriviranomaiselle vahvistettua lomaketta käyttäen.

23§

Koneen, välineen tai muun teknillisen laitteen valmistaja, maahantuoja tai asennusliike sekä vaarallisen aineen valmistaja, maahantuoja tai myyjä voidaan määrätä tekemään laitteesta tai aineesta ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriölle. Sellaisen työmenetelmän käyttöön ottamisesta, johon saattaa liittyä hengen tai terveyden menettämisen vaara, voidaan määrätä tehtäväksi samanlainen ilmoitus.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu laite tai aine voidaan määrätä ennen käyttöön ottamista ja sen jälkeen määräajoin tarkastettavaksi, jollei erikseen ole säädetty tällaista tarkastusta suoritettavaksi.

6 luku

Rangaistussäännökset.

24§

Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että työsuojelua koskevia säännöksiä tai määräyksiä on rikottu, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus viralliselle syyttäjälle.

Työsuojeluviranomaiselle tai sen määräämälle virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla esitutkinnassa ja alioikeudessa kuulluksi asiassa, josta tämä viranomainen on tehnyt syyteilmoituksen.

25§

Joka rikkoo tämän lain 5 tai 6 §:ssä olevia säännöksiä, on tuomittava työsuojelutietojen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

Joka rikkoo tään lain 21, 22 ai 23 §:ssä olevia säännöksiä taikka niiden soveltamisesta tämän lain nojaa annettuja säännöksiä ja määräyksiä, on tuomittava työsuojelutietojen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä sakkoon.

26§

Työnantaja tai työnantajan edustaja taikka 15 §:n 4 momentissa tarkoitettu henkilö, joka tahallaan laiminlyö noudattaa työsuojeluviranomaisen työsuojelua koskevien lakien tai asetusten nojalla yksittäistapauksissa antamia työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevia määräyksiä, on tuomittava työsuojeluviranomaisen määräysten rikkomisesta sakkoon tai enintään vuodeksi vankeuteen.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä.

27§

Työnantajan tulee 10 §:ssä tarkoitetulle työpaikalle sekä työsuojeluviranomaisen määräyksestä muullekin työpaikalle hankkia sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman mallin mukainen työpaikkakirja tarkastuksen toimittajan merkintöjä sekä työsuojeluviranomaisen työpaikkaa koskevien päätösten ja tarkastusten pöytäkirjojen säilyttämistä varten.

Työpaikkakirja on säilytettävä siten, että se työaikana voidaan pyydettäessä esittää tarkastuksen toimittajalle.

28§

Työnantajan toimesta on sopivassa paikassa pidettävä nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset sekä ilmoitus sen työsuojeluviranomaisen nimestä, osoitteesta ja puhelinnumerosta, jonka välittömän valvonnan alainen työpaikka on, niin myös työsuojelupäällikön ja työsuojeluvaltuutettujen nimistä.

29§

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

30§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974 ja sillä kumotaan 4 päivänä maaliskuuta 1927 annettu ammattientarkastuslaki (72/27) ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

Jos muussa laissa on viitattu ammattientarkastuslakin, on tätä lakia vastaavasti sovellettava, jollei työsuojeluhallinnosta annetusta laista (574/72) muuta johdu.

Työnantajan ja työntekijäin yhteistoiminta työsuojelua koskevissa asioissa on järjestettävä tämän lain 2 luvun säännösten mukaisesti vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien, kuitenkin niin, että 12 §:ssä tarkoitettujen työsuojelutoimikuntien perustamiseen on ryhdyttävä siten ja siinä järjestyksessä kun sosiaali- ja terveysministeri määrää.

Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 1973

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Seija Karkinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.