67/1972

Annettu Helsingissä 28. päivänä tammikuuta 1972

Laki kansanterveyslain voimaanpanosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla säädetään:

Tammikuun 28 päivänä 1972 annettu kansanterveyslaki (66/72) tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1972 jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Ennen kansanterveyslain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten.

Terveyskeskuksen toiminta alkaa välittömästi kansanterveyslain tullessa voimaan ja mikäli sanotun lain 19 §:ssä tarkoitettua toimintasuunnitelmaa ei tähän mennessä ole vahvistettu, terveyskeskus suorittaa kansanterveystyöhön kuuluvia toimintoja suunnitelman vahvistamiseen asti ennen sanotun lain voimaantuloa olleessa laajuudessa.

Kansanterveyslailla kumottujen säännösten nojalla vahvistettuja tai hyväksyttyjä ohje- ja johtosääntöjä niiltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa sanotun lain säännösten kanssa, on noudatettava, kunnes säädetyssä järjestyksessä on annettu uudet määräykset.

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sairaanhoito on vuoden 1979 loppuun mennessä siten maksuton kuin saman lain 21 §:ssä säädetään. Mainittua ajankohtaa edeltävänä aikana potilaalta voidaan periä asetuksella säädettävä maksu ja korvaus.

Edellä 1 momentissa mainitun lain tultua voimaan on alle 17-vuotiaiden kunnan asukkaiden sanotun lain 14 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu hampaiden tutkimus ja hoito siten maksuton kuin sanotun lain 21 §:ssä säädetään.

Asetuksella säädetään, mistä ajankohdasta ja missä toteuttamisjärjestyksessä muidenkin kuin 2 momentissa mainittujen kunnan asukkaiden sanotunlainen hampaiden tutkimus ja hoito on maksuton, sekä sitä ennen perittävästä maksusta ja korvauksesta.

Milloin kunnalla tai kuntainliitolla on paikallissairaala, sen toiminta on lopetettava ja maaalue sekä rakennukset irtaimistoineen siirrettävä terveyskeskuksen toimimassa käytettäviksi 1 päivästä huhtikuuta 1972 lukien, jollei valtioneuvosto lääkintöhallituksen esityksestä ja asianomaista kuntaa tai kuntainliittoa kuultuaan toisin päätä.

Milloin erityiset syyt edellyttävät, voidaan 1 momentissa säädettyä soveltaa myös aluesairaalaan, josta silloin on voimassa, mitä tässä laissa paikallissairaalasta on säädetty.

Sen estämättä, mitä kunnallisista yleissairaaloista 29 päivänä lokakuuta 1965 annetun lain (561/65) 41 §:ssä säädetään, valtiolle ei ole tämän lain 4 §:ssä tarkoitetun paikallissairaalan toiminnan lopettamisen johdosta suoritettava sitä osaa sairaalan omaisuudella sanottuna ajankohtana olleesta arvosta, mikä vastaa valtion varoin rahoitetun määrän suhteellista osuutta hankintakustannuksista.

Mikäli 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta ei enää käytetä kansanterveyslaissa tarkoitettuun toimintaan, on valtion varoin osaksi tai kokonaan rahoitetun omaisuuden osalta noudatettava, mitä viimeksi mainitun lain 44 §:ssä säädetään.

Milloin 4 §:ssä tarkoitetun paikallissairaalan toiminnan lopettamisen yhteydessä sen omaisuus tai osuus siihen luovutetaan toiselle kunnalle tai kuntainliitolle, noudatetaan luovutuksen kohteena olevan omaisuuden osalta 5 §:n säännöksiä eikä sen hankinnasta aiheutuviin perustamiskustannuksiin suoriteta kansanterveyslain mukaista valtionapua. Luovutushintaa määrättäessä on otettava huomioon valtion varoin rahoitetun määrän suhteellinen osuus omaisuuden arvosta.

Jollei luovutushinnasta päästä sopimukseen, luovutushinnan vahvistaa toimikunta, johon luovuttava ja vastaanottava osapuoli määräävät kumpikin jäsenen näiden valitessa puheenjohtajan. Milloin puheenjohtajasta ei voida sopia tai milloin kunnat eivät pääse yksimielisyyteen edustajastaan, hänet määrää lääninhallitus.

Toimikunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla lääninhallitukselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä on säädetty, valtioneuvosto voi oikeuttaa kunnan tai kuntainliiton pitämään omistuksessaan paikallissairaalan enintään kymmenen vuotta kansanterveyslain voimaantulosta lukien ehdolla, että sairaala vuokrataan terveyskeskusta ylläpitävälle kuntainliitolle, jonka jäsenenä asianomainen kunta on tai jonka jäsenkuntina on paikallissairaalan kuntainliittoon kuuluvia kuntia. Vuokraa määrättäessä on otettava huomioon valtion varoin rahoitetun määrän suhteellinen osuus omaisuuden arvosta. Vuokra-aikana noudatetaan, mitä 5 §:n 1 momentissa on säädetty.

Milloin paikallissairaalan rakentaminen, laajentaminen tai peruskorjaus tahi perushankinta, joka on hyväksytty valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan kunnallisista yleissairaaloista annetun lain nojalla, on kesken tämä lain 4 §:ssä tarkoitettuna toiminnan lopettamisen ajankohtana, maksetaan valtionapu, mukaan luettuina myös hyväksyttävistä syistä aiheutuvat lisäkustannukset, ensiksi mainitun lain säännösten mukaisesti.

Sen lisäksi, niitä 4 §:ssä on säädetty, kansanterveyslaissa tarkoitettuun tointaan käytetään ennen sanotun lain voimaantuloa vastaavassa käytössä olleita rakennuksia, huonetiloja ja irtaimistoa, mukaan luettuna kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista annetun lain (224/ 44) 9 ja 13 §:ssä tarkoitettu sisustus ja varustus, jollei kansanterveystyön toimintasuunnitelmasta muuta johdu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden osalta on voimassa, mitä 6 §:ssä säädetään.

10§

Terveyskeskuksen toimitiloina saadaan, hankkimatta kansanterveyslain 40 §:ssä tarkoitettua hyväksymistä, käyttää vastaavassa tarkoituksessa ennen sanotun lain voimaantuloa olleita toimitiloja. Terveyskeskuksen sairaansijojen lukumäärälle on kuitenkin hankittava lääkintöhallituksen vahvistus.

11§

Terveyskeskuksen perustamisen yhteydessä lakkautetaan ne kunnan tai kuntainliiton lääkärin-, hammaslääkärin- ja sairaanhoitotoimen harjoittajien sekä muut virat, joiden haltijat toimivat kansanterveystyön alalla, ja siirretään vakinainen ja pysyväisluonteisesti virkasuhteessa oleva tilapäinen viranhaltija lakkautettavasta virasta vastaavaan kunnan terveyskeskuksen virkaan, kuitenkin siten, että kunnallinen terveyssisar ja kunnan kätilö siirretään perustettavaan terveydenhoitajan virkaan. Niin ikään siirretään pysyväisluonteisessa työsopimussuhteessa oleva työntekijä, joka toimii kansanterveystyön alalla, vastaavaan työsopimussuhteeseen kunnan terveyskeskuksen palveluksessa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, noudatetaan myös, milloin siirto tapahtuu kuntainliiton palvelukseen.

Kunnallinen terveyssisar ja kunnan kätilö, joka kansanterveyslain voimaan tullessa on merkitty lääkintöhallituksen koulutetuista terveyssisarista ja sairaanhoitotoimen harjoittajista pitämiin luetteloihin, on kymmenen vuoden ajan kelpoinen terveydenhoitajan tehtäviin, ja tämän jälkeenkin oikeutettu pysymään siinä terveydenhoitajan tehtävissä, jossa hän on silloin, kun mainitun lain voimaan tulosta on kulunut kymmenen vuotta. Suoritettuaan erityisen jatkokurssin, mihin rinnastetaan osallistuminen kansanterveyslain 41 §:ssä tarkoitettuun täydennyskoulutukseen, tai osoitettuaan lääkintöhallituksen tarkoitusta varten järjestämissä kokeissa olevansa pätevä terveydenhoitaja, terveyssisar ja kätilö on kelpoinen muihinkin terveydenhoitajan tehtäviin.

Kansanterveyslain voimaan tullessa virassa oleva kunnallinen terveyssisar ja kunnan kätilö, joka kunnallisista terveyssisarista annetun lain muuttamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1963 annetun lain (352/63) tai kunnan kätilöistä annetun lain muuttamisesta samana päivänä annetun lain (350/63) edellyttämällä tavalla on säilyttänyt oikeutensa aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisiin palkkaus- ja luontoisetuihin, vuosi- ja sairaslomaan sekä eläkkeeseen, on edelleen oikeutettu mainittuihin etuihin, mikäli hän kuuden kuukauden kuluessa kansanterveyslain voimaantulosta todisteellisesti kunnallishallitukselle ilmoittaa sitä haluavansa.

Sillä, joka 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla on siirretty, on oikeus saada virka- tai työsopimussuhteeseensa liittyvät edut sellaisina, että ne eivät ole olennaisesti epäedullisempia kuin hänelle aikaisemmasta virka- tai työsopimussuhteestaan kuuluneet vastaavat edut.

Asetuksella säädetään mitä valtion viran ja toimenhaltijan palkkausluokan mukaista terveydenhoitajan palkkausta pidetään valtionavun perusteena olevana hyväksyttävänä palkkauksena.

Terveyskeskuksen lääkärin ja hammaslääkärin palkkauksesta säädetään erikseen.

12§

Edellä 11 §:n mukaisesti siirretyllä sellaisella viranhaltijalla, jonka oikeus eläkkeeseen on määräytynyt samojen säännösten mukaan kuin virkasuhteessa valtioon olevien henkilöiden, on kunnan tai kuntainliiton palveluksessa ollessaan oikeus eläketurvaan kunnalliselta eläkelaitokselta niiden perusteiden mukaan, mitkä hänen eläketurvansa osalta olivat voimassa kansanterveyslain tullessa voimaan, jos hän vuoden kuluessa mainitun lain voimaantulosta kirjallisesti ilmoittaa kunnallis- tai liittohallitukselle niin haluavansa. Sillä, joka ei ole tehnyt tällaista ilmoitusta, on oikeus kunnan tai kuntainliiton virkasuhteen perusteella annettavaa eläkettä varten lukea hyväksi samojen perusteiden mukaan, kuin aika kunnan tai kuntainliiton palveluksessa, myös se aika, mikä kansanterveyslain tullessa voimaan hänen kohdallaan voimassa olleiden säännösten mukaan olisi luettu hänelle eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi hänen lakkautetusta virastaan tulevaa eläkettä varten. Edellä tarkoitettuun palvelukseen rinnastetaan tällöin sellainen muu palvelus, jonka valtiovarainministeriö harkinnan mukaan on oikeuttanut lukemaan hyväksi valtion eläkettä varten.

Kunnalliselle eläkelaitokselle korvataan valtion varoista se osa 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle maksetusta eläkkeestä tai hänen jälkeensä suoritetusta perhe-eläkkeestä, mikä vastaa 1 momentin nojalla eläkettä varten hyväksi luettavan palvelusajan suhdetta eläkkeeseen oikeuttavaan koko palvelusaikaan, ei kuitenkaan siltä osin, kuin eläkkeen perusteena olevasta palkkauksesta aiheutuneisiin menoihin ei ole ollut myönnettävä valtionapua siitä voimassa olevien säännösten mukaan. Korvaus voidaan, jos niin sovitaan, arvioida ja suorittaa kerralla.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, sovelletaan myös sellaiseen kaupungin- ja kunnanlääkäriin, jonka palkkaukseen kunta on saanut valtionapua.

Mikäli kunnan tai kuntainliiton palvelukseen siirretyllä viranhaltijalla tai työntekijällä on kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (202/64) 16 §:n 1 momentin tai muun säännöksen tahi määräyksen nojalla oikeus eläkkeeseen kunnan tai kuntainliiton eläkesäännön nojalla, hän säilyttää tämän oikeutensa eläkkeeseen myös sen kunnan tai kuntainliiton palveluksessa, johon hänet on siirretty. Viimeksi mainitulla kunnalla tai kuntainliitolla on oikeus saada valtionapua sen mukaan, kuin asianomaisen henkilön eläkekustannuksiin olisi ollut suoritettava valtionapua sille kunnalle tai kuntainliitolle, jonka palveluksesta hänet on siirretty.

13§

Viranhaltijalle, joka on siirretty kunnan tai kuntainliiton palvelukseen, ei hänen ollessaan sen palveluksessa tai eläkkeellä sen palveluksesta makseta hänelle edellisestä virastaan sen lakkauttamisesta johtuen ehkä tulevaa eläkettä siltä osin kuin hänen palkkauksensa uudesta virasta tai eläkkeensä siitä nousee vähintään samaan määrään.

Viranhaltijalla, joka pätevättä syyttä kieltäytyy siirtymästä kunnan tai kuntainliiton palvelukseen, ei ole oikeutta aikaisemmasta virastaan sen lakkauttamisen johdosta ehkä tule vaan eläkkeeseen tai lakkautuspalkkaan.

14§

Mikäli 11 §:n mukaan siirretylle viranhaltijalle tai työntekijälle ei ole annettu hänelle kuuluvaa vuosilomaa sinä vuotena, minkä päättyessä siirtyminen tapahtuu, hänellä on kunnan tai kuntainliiton palveluksessa oikeus saada se vähintään samojen perusteiden mukaan kuin ennen siirtymistä.

Loma-ajan palkka tai lomakorvaus suoritetaan hänelle tällöin sen kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olevan palkkauksen mukaisesti, minkä palvelukseen hänet on siirretty. Tällä kunnalla tai kuntainliitolla on tästä aiheutuvista menoista oikeus korvaukseen siltä kunnalta tai kuntainliitolta, jonka palveluksesta hänet on siirretty, kuitenkin vain siltä osin, kuin ensiksi mainitulle kunnalle tai kuntainliitolle loma-ajan palkoista ja lomakorvauksista aiheutuviin menoihin suoritettava valtionapu ei niitä peitä.

15§

Kunnan tai kuntainliiton palvelukseen siirretylle viranhaltijalle ja työntekijälle on seuraavinakin vuosina tämän palveluksessa ollessaan annettava vuosiloma vähintään saman pituisena kuin se olisi ollut hänelle myönnettävä kunnan viranhaltijoita tai työntekijöitä koskevien, ennen siirtymistä voimassa olleiden perusteiden mukaan. Ensimmäisenä kalenterivuotena siirtymisen jälkeen suoritettavasta loma-ajan palkasta tai lomakorvauksesta aiheutuvista menoista korvataan sen kunnan tai kuntainliiton, jonka palveluksesta henkilö on siirretty, varoista sen suuruinen osa, mikä lomaan oikeuttaneesta palvelusajasta on ollut tämän palvelusta, ei kuitenkaan 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulta osalta.

16§

Niiden toimintojen osalta, joihin kunta ei ole ennen kansanterveyslain voimaantuloa saanut valtionavun ennakkoa, annetaan sitä terveyskeskuksen ensimmäisenä toimintavuotena viidennes sanotun lain 38 §:n mukaan määräytyvästä ennakosta ja seuraavana vuonna kaksi viidennestä ja niin edelleen vuosittain viidenneksellä korotettuna, kunnes ennakko on mainitun 38 §:n mukainen.

17§

Terveyskeskuksen aloittaessa toimintansa siirretaan sen arkistoon kuuluviksi asianomaisten kunnan- tai kaupunginlääkärien, äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä paikallissairaalan potilaskortit ja sairaskertomukset sekä vastaavanlaiset väestön terveydentilaa koskevat arkistot.

Helsingissä 28. päivänä tammikuuta 1972

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Alli Lahtinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.