401/1968

Annettu Helsingissä 28. päivänä kesäkuuta 1968

Kansalaisuuslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä. määrätyllä tavalla, säädetään:

Suomen kansalaisuuden saa syntyessään:

1) aviolapsi, jonka isä on Suomen kansalainen;

2) aviolapsi, jonka äiti on Suomen kansalainen, jollei lapsi syntyessään saa vieraan valtion kansalaisuutta;

3) avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, jonka äiti on Suomen kansalainen; sekä

4) muu lapsi, joka syntyy Suomessa, jollei lapsi syntyessään saa vieraan valtion kansalaisuutta.

Löytölasta, joka tavataan tässä maassa, pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin häntä ei olo todettu vieraan valtion kansalaiseksi.

Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

Milloin Suomen mies menee naimisiin ulkomaalaisen naisen kanssa, tulee heidän yhteinen, ennen avioliittoa syntynyt lapsensa Suomen kansalaiseksi, jos hän on naimaton eikä vielä ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta.

Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos:

1) hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta;

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeksi kuluneet viisi vuotta on ollut ja edelleen on Suomessa;

3) hän on elänyt kunniallisesti; sekä

4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi.

Jos hakija on aikaisemmin ollut Suomen kansalainen tai on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa taikka jos muutoin on olemassa erityisiä syitä voidaan hänet ottaa Suomen kansalaiseksi 1 momentin määräysten estämättä, kahdeksaatoista vuotta nuorempi kuitenkin vain holhoojansa hakemuksesta. Jos hakija on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, voidaan silloinkin, kun tällaisia perusteita ei ole olemassa, poiketa mainitun momentin 2 kohdan määräyksestä.

Jollei hakija, jolla on vieraan valtion kansalaisuus, Suomen kansalaiseksi ottamisella siitä vapaudu, voidaan kansalaisuuden saamisen ehdoksi panna, että hän vapautuu vieraan valtion kansalaisuudesta päätöksessä määrätyn ajan kuluessa uhalla että päätös muuten raukeaa.

Ulkomaalainen, joka on syntynyt Suomessa ja jolla on täällä keskeytyksettä ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa, saa Suomen kansalaisuuden, kun hän kaksikymmentäyksi vuotta täytettyään, mutta ennen kuin on täyttänyt kaksikymmentäkolme vuotta, kirjallisesti ilmoittaa sisäasiainministeriölle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi. Joka on kansalaisuudeton tai joka saamalla Suomen kansalaisuuden menettää vieraan valtion kansalaisuuden, voi tehdä sellaisen ilmoituksen jo kahdeksantoista vuotta täytettyään.

Kun valtakunta tai osa siitä on julistettu sotatilaan, ei vihollisvaltion kansalainen eikä myöskään sen entinen kansalainen voi 1 momentin nojalla saada Suomen kansalaisuutta.

Jos syntyperäinen Suomen kansalainen, jolla on yhdeksänteentoista ikävuoteensa asti keskeytyksettä ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa, on menettänyt Suomen kansalaisuuden, saa hän sen takaisin asuttuaan maassa viimeksi kuluneet kaksi vuotta ilmoittamalla kirjallisesti sisäasiainministeriölle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi. Joka on jonkun muun valtion kansalainen ei kuitenkaan voi saada takaisin Suomen kansalaisuutta, ellei hän samalla menetä vieraan valtion kansalaisuutta.

Kun ulkomaalainen 4 §:n nojalla otetaan Suomen kansalaiseksi, tulee hänen alle kahdeksantoista vuoden ikäinen naimaton lapsensakin samalla Suomen kansalaiseksi, jollei kansalaistamispäätöksessä toisin määrätä.

Jos vanhempien yhteisessä huollossa olevan ja Suomessa pysyvästi asuvan alle kahdeksantoista vuoden ikäisen naimattoman aviolapsen isä saa Suomen kansalaisuuden 5 tai 6 §:n nojalla, saa lapsi Suomen kansalaisuuden yhdessä isänsä kanssa. Jos aviolapsi tai avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi on äitinsä huollossa, saa hän vastaavasti Suomen kansalaisuuden yhdessä äitinsä kanssa.

Suomen kansalaisuuden menettää henkilö, joka

1) saa vieraan valtion kansalaisuuden joko hakemuksesta tai annettuaan siihen nimenomaisen suostumuksensa;

2) ryhtymällä vieraan valtion palvelukseen saa sen kansalaisuuden;

3) ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa ja joka tulee vieraan valtion kansalaiseksi sen johdosta, että hänen vanhempansa, jos hänen huoltonsa kuuluu heille, tai toinen heistä jos hänen huoltonsa kuuluu tälle yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa, joka ei ole Suomen kansalainen, saavat vieraan valtion kansalaisuuden siten kuin edellä tässä pykälässä on sanottu sekä henkilö, joka

4) ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa ja joka tulee vieraan valtion kansalaiseksi sen johdosta, että hänen vanhempansa solmivat avioliiton keskenään. Milloin hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on Suomessa, menettää hän kuitenkin Suomen kansalaisuuden vain muuttaessaan maasta alle kahdeksantoista vuotiaana jos hän tällöin on vieraan valtion kansalainen.

Henkilö, joka on sekä Suomen että vieraan valtion kansalainen, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta.

10§

Hallitus voi tehtyään vastavuoroisuusehdoin sopimuksen Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kanssa määrätä, että yhtä tai useampia jäljempänä. 2―5 momentissa olevista määräyksistä on sovellettava. Sopimusvaltiolla tarkoitetaan näissä määräyksissä sitä tai niitä valtioita, joiden kanssa Suomi oli tehnyt sopimuksen näiden määräysten soveltamisesta.

Jos joku tekee ilmoituksen 5 §:n nojalla ja hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ollut sopimusvaltiossa aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen ilmoitusta, rinnastetaan tämä asumiseen Suomessa, kuitenkin niin, että vain seitsemättätoista ikävuotta edeltänyt aika otetaan huomioon.

Edellä 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa rinnastetaan asuminen sopimusvaltiossa kahdentoista vuoden ikään asti asumiseen Suomessa.

Sopimusvaltion kahdeksantoista vuotta täyttänyt kansalainen, joka on saanut kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla, jonka varsinainen asunto ja koti on viimeksi kuluneet seitsemän vuotta ollut Suomessa ja jota ei tänä aikana ole tuomittu vapausrangaistukseen, saa Suomen kasalaisuuden ilmoittamalla kirjallisesti sisäasiainministeriölle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi.

Joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden ja sen jälkeen on keskeytyksettä ollut sopimusvaltion kansalainen, saa muutettuaan pysyvästi asumaan mahan Suomen kansalaisuuden ilmoittamalla sisäasiainministeriölle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi.

Lapsen osalta on 3―5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovellettava mitä 7 §:n 2 momentissa on säädetty.

11§

Ulkomaalainen tulee Suomen kansalaiseksi 4 §:n nojalla päätöksen antopäivänä, jollei päätökseen sisälly ehtoa. Jos päätös on ehdollinen, ulkomaalinen saa Suomen kansalaisuuden sinä päivänä, jolloin sisäasiainministeriö toteaa, että, ehto on täytetty.

12§

Kun joku 5, 6, 10 tai 15 §:n nojalla ilmoittaa haluavansa päästä Suomen kansalaiseksi, isäasianministeriö päätöksellään toteaa, onko hän täten saanut Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on sisäasiainministeriössä kirjattu.

13§

Joka haluaa selityksen, onko hän Suomen kansalainen, hakekoon sitä tasavallan presidentiltä, jolla on valta, sitten kun asiasta on hankittu korkeimman hallinto-oikeuden lausunto, antaa sellainen selitys.

14§

Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

15§

Tämä laki tuke voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1968, ja sillä kumotaan Suomen kansalaisuuden saamisesta ja menettämisestä 9 päivänä toukokuuta 1941 annettu laki (325/ 41) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tässä maassa kansalaisuudettomana syntynyt henkilö, joka edelleenkin on vailla kansalaisuutta eikä vielä ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta saa lain voimaan tullessa Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa silloin on Suomessa.

Joka täyttää kaksikymmentäkaksi vuotta vuoden kuluessa lain voimaantulosta voi tehdä 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kahden vuoden kuluessa mainitusta lain voimaantulosta.

Nainen, joka ennen tämän lain voimaantuloa on menettänyt Suomen kansalaisuuden sen perusteella, että hän on mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai että hänen puolisonsa on tullut vieraan valtion kansalaiseksi, mutta joka tämän lain säännöksien mukaan olisi sen säilyttänyt, saa sen takaisin ilmoittamalla kirjallisesti sisäasiainministeriölle haluavansa uudelleen tulla Suomen kansalaiseksi. Ilmoitus on kuitenkin tehtävä viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Lapsen osalta on tällöin sovellettava mitä 7 §:n 2 momentissa on säädetty.

Helsingissä 28. päivänä kesäkuuta 1968

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
S. Suorttanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.