618/1966

Annettu Helsingissä 9. päivänä joulukuuta 1966

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkeasetus

Opetusministerin esittelystä säädetään 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/66) 12 §:n nojalla:

Kirkon, seurakunnan, seurakuntainliiton tai muun seurakuntain yhtymän palveluksessa olevan diakonissan eläkeikä on 60 vuotta.

Ennen tammikuun 1 päivää 1967 kulunut aika, jonka edunsaaja on ollut sotatilan ai kana sotapalveluksessa, sekä,aika minkä hän 21 vuotta täytettyään vähintään 4 kuukautta yhdenjaksoisesti on ollut 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 1 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa, luetaan eläkeajaksi:

a) kokonaan, jos eläke myönnetään valtion eläkelain 10 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan; ja

b) puoleksi heinäkuun 1 päivään 1962 ja siitä lukien koko j eläke myönnetään valtion eläkelain 10 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan ja jos edunsaaja heinäkuun 8 päivänä 1961 tai jälkeen on ollut sellaisessa evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 1 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa, joka on jatkunut yhdenjaksoisena vähintään 4 kuukautta.

Milloin eläke myönnetään valtion eläkelain 10 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan, eläkeajaksi luetaan, siltä osin kuin sitä ei ole luettava hyväksi muuta eläkettä varten, myös se aika ennen tammikuun 1 päivää 1967, minkä edunsaaja on 21 vuotta täytettyään vähintään 4 kuukautta yhdenjaksoisesti ollut päätoimisesti:

a) valtion, kunnan tai kuntien yhtymän palveluksessa;

b) yksityisen oppilaitoksen palveluksessa;

c) sellaisessa yhdistyksen, säätiön tai laitoksen palveluksessa, johon tuomiokapituli on antanut määräyksen; tai

d) diakonissatutkinnon suoritettuaan diakonissana terveyssisarena sairaanhoitajana tai kätilönä yhtiön, muun yhteisön taikka laitoksen palveluksessa.

Ajasta, jonka edunsaaja on ollut 2 momentin b, c, tai d kohdassa mainitussa palveluksessa, luetaan eläkeajaksi vain se osa, joka ylittää neljä vuotta, jollei kirkkohallitus erityisistä syistä myönnä hänelle oikeutta laskea eläkeajaksi myös näitä neljää vuotta tai osaa niistä.

Kirkkohallitus voi erityisistä syistä oikeuttaa edunsaajan laskemaan hyväkseen eläkeaikaan muunkin kuin edellä 1 ja 2 momentissa mainitun ennen tammikuun 1 päivää 1967 kuluneen ajan, kuitenkin enintään kahdeksan vuotta.

Eläkkeen perusteena olevaa palkka laskettaessa arvioidaan vapaa asunto lämpöineen niiden perusteiden mukaan, jotka valtiovarainministeriö on vahvistanut noudatettaviksi laskettaessa kaupungissa ja kauppalassa veron ennakkopidätystä, diakonissan osalta kuitenkin enintään kahdelta, lehtorin osalta enintään kolmelta, kanttorin, urkurin ja kanttoriur11urin sekä ylimääräisen apulaisen osalta enintään neljältä, virallisen apulaisen osalta enintään viideltä, kappalaisen osalta enintään kuudelta sekä kirkkoherran ja muun viran- tai toimenhaltijan tahi työntekijän osalta enintään seitsemältä huoneelta, jolloin keittiö luetaan mainittu huonelukuun.

Jos vapaan asunnon ja lämmön sijasta on suoritettu rahakorvaus, tämä otetaan huomioon enintään niin suurena, kuin se luontoisetu, josta korvaus suoritetaan, olisi arvioitava 1 momentin mukaan.

Kirkkohallituksen asiana on määrätä joku kirkkohallituksen viranhaltija evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi eläkeasiamieheksi. Kirkkohallitus määrää eläkeasiamiehelle myös varamiehen.

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetut maksut seurakunnan on lähetettävä kirkon keskusrahastolle samanaikaisesti sen muiden keskusrahastolle suoritettavien maksujen kanssa.

Eläkkeen saajan kuolemasta asianomaisen kirkkoherranviraston on tehtävä ilmoitus kirkkohallitukselle.

Virka- ja armovuosiedun korvausta on anottava kirkkohallitukselta 6 kuukauden kuluessa eläkkeen saajan kuoltua ja sukuselvityksellä näytettävä oikeus siihen.

Opetusministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967, ja sillä kumotaan evankelisluterilaisen kirkon eläkelain täytäntöönpanosta 22 päivänä joulukuuta 1949 annettu Asetus (791/49) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Helsingissä 9. päivänä joulukuuta 1966

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Opetusministeri
R. H. Oittinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.