709/1965

Sovellettaessa työntekijäin eläkelain säännöksiä työnantajan itsellensä järjestämään eläketurvaan on eläketurvasuhteesta voimassa, mitä työntekijäin eläkelaissa on työsuhteesta säädetty.

Työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua työansiota arvioitaessa otetaan arvion perustaksi työntekijän saama keskimääräinen palkka neljän kuukauden ajalta työsuhteen alusta, ja työansion katsotaan jatkuvan tämän suuruisena mainitusta ajankohdasta sen kalenterivuoden loppuun, jona sanottu neljän kuukauden ajanjakso on päättynyt. Kunkin seuraavan kalenterivuoden keskimääräisen työansion katsotaan olevan yhtä suuri kuin se pelkka, jonka työntekijä on kysymyksessä olevassa työsuhteessa keskimäärin saanut lähinnä edeltäneen kalenterivuoden aikana.

Jos työsopimuksen ehdot muuttuvat niin, että muutoksella on vaikutusta palkkaan, suoritetaan 1 momentissa tarkoitettu arvio uudelleen ottaen perustaksi se palkka, jonka työntekijä on keskimäärin saanut neljältä kuukaudelta välittömästi muutoksen jälkeen. Tätä ajanjaksoa seuraavan kalenterivuoden keskimääräistä työansiota arvioitaessa lasketaan työntekijän saama keskimääräinen palkka vain siltä ajalta, jona muutetut työehdot ovat olleet voimassa. Muutoin sovelletaan vastaavasti, mitä 1 momentissa on säädetty.

Toimintansa aloittaneen eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien työntekijöiden lukumäärän katsotaan pysyvästi alittavan työntekijäin eläkelaissa säädetyn määrän, jos niiden työntekijöiden lukumäärä, joiden työsuhde on jatkunut vähintään neljä kuukautta, ei ole kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden päättyessä ollut sanotussa laissa säädetyn suuruinen, ja mikäli ei voida pitää todennäköisenä, että mainittujen työntekijöiden lukumäärä lähinnä seuraavan neljän kuukauden aikana tulee nousemaan vähintään säädettyyn määrään.

Työnantajan tulee ilmoittaa eläkelaitokselle tämän lomakkeita käyttäen:

Laskettaessa ajanjaksojen pituuksia katsotaan kalenterikuukauteen sisältyvän 30 päivää. Kalenterikuukausien pituudet tasoitetaan siten, että kuukauden viimeistä päivää ja karkausvuotena myös helmikuun viimeistä edellistä päivää pidetään 30. päivänä.

Ajanjakson pituus kuukausina lasketaan siten, että siihen 1 momentin mukaan sisältyvien päivien lukumäärä jaetaan kolmellakymmenellä. Eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa jätetään tällöin osamäärään ehkä sisältyvä vajaa kuukausi huomioon ottamatta.

Laskettaessa työntekijäin eläkelain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja keskimääriä kuukautta kohti jaetaan saman lain 9 §:n mukaisesti tarkistettujen työansioiden yhteismäärä kysymyksessä olevaan ajanjaksoon sisältyvien päivien lukumäärällä, ja osamäärä kerrotaan kolmellakymmenellä.

Milloin työsuhde on jatkunut työntekijän täytettyä eläkeiän, katsotaan työansion kalenterivuoden alusta tai, jos työsuhde on alkanut myöhemmin, työsuhteen alkamisesta eläkeiän saavuttamispäivään olevan niin suuri osa työsuhteessa sinä vuotena saadusta kokokonaisansiosta kuin sanottu ajanjakso on työsuhteen kestoajasta samana vuotena.

Yleisöltä tulevat palvelurahat tai vapaaehtoiset lahjat otetaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa huomioon saman suuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jollei muuta luotettavaa selvitystä niiden määrästä esitetä.

Sosiaaliministeriö voi antaa tarkempia ohjeita eläkkeen perusteena olevan palkan laskemista varten.

Eläkehakemuksen ratkaisee se eläkelaitos, jossa työntekijälle on viimeisen työntekijäin eläkelain alaisen työsuhteensa perusteella järjestetty mainitun lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävä eläketurva tai, os on kysymys perhe-eläkkeestä tai hautausavustuksesta, jossa työntekijälle viimeksi on järjestetty sanotunlaisen edun käsittävä eläketurva. Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkeasetuksessa säädetään, missä tapauksessa eläkehakemuksen ratkaisee työeläkekassa. Eläkelaitos ratkaisee hakemuksen myös siltä osin, kuin kysymyksessä on muussa eläkelaitoksessa järjestetty työntekijäin eläkelain tai lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukainen eläketurva, sekä huolehtii koko eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä eläkelaitoksen muista tehtävistä. Muiden eläkelaitosten kustannettavan eläkeosuuden hyvittämisestä säädetään 16 §:ssä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu eläkelaitos voi, jos työntekijä on viimeisen kysymyksessä olevaan eläkkeeseen oikeuttavan, työntekijäin eläkelain tai lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain alaisen työsuhteensa perusteella kuulunut toisen eläkelaitoksen piiriin, tämän suostumuksella siirtää eläkehakemuksen ratkaisemisen sekä eläkkeeseen liittyvät eläkelaitoksen muut tehtävät viimeksi mainitulle eläkelaitokselle. Samoin edellytyksin eläkelaitos voi eläkehakemuksen ratkaistuaan siirtää eläkkeeseen liittyvät eläkelaitoksen myöhemmät tehtävät toiselle eläkelaitokselle.

Jos eläkelaitoksen toimivallasta syntyy epätietoisuutta tai jos on olemassa erityinen syy, eläketurvakeskus voi määrätä sen eläkelaitoksen, jolle 1 momentissa säädetyt tehtävät kuuluvat. Sanottuun määräykseen ei saa hakea muutosta. Eläketurvakeskus voi myös antaa yleisiä ohjeita siitä, miten 1 ja 2 momentin säännöksiä on sovellettava.

Eläkehakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jolloin se on annettu tai postitse saapunut jollekin työntekijäin eläkelaissa tai lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa tarkoitetulle eläkelaitokselle tai eläketurvakeskukselle taikka näiden sitä varten valtuuttamalle asiamiehelle. Jos hakemus edellä sanotun mukaisesti on annettu muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle eläkelaitokselle, tulee sen toimittaa hakemus edelleen asianomaiselle eläkelaitokselle.

Eläkelaitoksen on tarpeelliset selvitykset saatuaan ratkaistava eläkehakemus viivytyksettä. Päätös on lähetettävä asianomaiselle postitse hänen ilmoittamallaan osoitteella tai toimitettava hänelle todisteellisesti tiedoksi.

Eläkelaitoksen on kunkin vuoden elokuun loppuun mennessä toimitettava eläketurvakeskukselle tämän vahvistamalla lomakkeella tarpeelliset tiedot sen selvittämiseksi, miten eläkelaitosten keskinäinen vastuu edellisen kalenterivuoden aikana maksetuista eläkkeistä jakaantuu. Selvityksen perusteella eläketurvakeskus suorittaa eläkelaitokselle hyvityksen niistä eläkekustannuksista, joista eläkelaitos ei ele vastuussa, ja perii kustannuksiaan varten eläkelaitoksilta maksun. Hyvitys ja maksu määrätään sosiaaliministeriön eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamien perusteiden mukaan.

Jollei eläkelaitos ole määräajassa toimittanut eläketurvakeskukselle 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, eläketurvakeskus on oikeutettu arvioimalla määrittelemään, miten eläkelaitosten keskinäinen vastuu jakaantuu tämän eläkelaitoksen osalle, ja asianmukaiset tiedot saatuaan toimeenpanemaan siitä aiheutuvat korjaukset seuraavan vastuunjaon selvityksen yhteydessä.